Tiivistelmä. Kalojen levittäytyminen uusille alueille on hidasta, sillä niiden täytyy uida ensin alas mereen ja sen jälkeen nousta ylös toiseen vesistöön. Ihminen on kuitenkin helpottanut kalojen levittäytymistä siirtämällä luonnonkaloja ja istuttamalla viljeltyjä kaloja uusille elinalueille. Lajien vieminen niiden luontaisen elinympäristön ulkopuolelle on maailmanlaajuinen ilmiö. Esimerkiksi lohikaloja (Salmoniformes) on istutettu ympäri maailmaa jo yli sadan vuoden ajan. Ensimmäiset istutukset lohikaloilla tehtiin Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.
Kirjolohen (Oncorhynchus mykiss) alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Amerikan länsirannikolta Venäjän itäosassa sijaitsevalle Kamtšatkan niemimaalle. Nyt sitä on istutettu 97 eri maahan ja se on onnistunut muodostamaan populaatioita viidelle eri mantereelle ja useille saarille. Kirjolohi vakinaisti paikkansa Suomen kalataloudessa 1960-luvulla, kun sen viljely ruokakalaksi ja ongittavaksi aloitettiin. Suomen kalataloudessa sen merkitys on ollut suurempi kuin minkään muun lajin.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on listannut kirjolohen sadan invasiivisimman vieraslajin listalle. Kirjolohen istuttamisen vakavimmat vaikutukset kohdistuvat muihin lohikaloihin. Se muokkaa lajienvälisiä vuorovaikutuksia ja vaikuttaa alkuperäisten lohikalojen elinympäristön valintaan ja käyttöön, ravinnonhankintaan, kasvuun, lisääntymiseen, tiheyteen sekä selviytymiseen. Kirjolohen istuttamisen vaikutuksia selitetään usein kirjolohen ja alkuperäisten lohikalojen välisellä kilpailulla.
Kirjolohi ei kuitenkaan aina vaikuta alkuperäisiin lajeihin negatiivisesti. Jos kirjolohella ja alkuperäisellä lajilla on luontaisesti erilaiset ekolokerot, kirjolohen istuttaminen ei vaikuta kyseessä olevaan lajiin. Joissakin kalayhteisöissä on myös vapaita ekolokeroita, jolloin kirjolohi voi muodostaa populaation riistämättä ekolokeroa alkuperäisiltä lohikaloilta.
Kirjolohi-istutuksia tehtäessä tarvittaisiin lainsäädäntöä, jota toteutetaan tehokkaasti, jotta kirjolohen vaikutukset alkuperäisiin lajeihin pysyisivät kontrollissa. On mahdollista, että vaikutukset muuttuvat tulevaisuudessa, mutta miten, on vaikea ennustaa. Yleisesti viljely- ja istutustoiminta ovat kuitenkin tarpeellisia esimerkiksi uhanalaisten lajien ja muotojen suojelemisessa
