Veden käyttö Suomessa

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää vesilaitosten kotitalouksille, teollisuudelle ja palvelutoiminnoille jakaman veden kulutuksen sekä mittaamattoman vedenkulutuksen jakautuminen. Erityisesti keskitytään nykyaikaisesti varusteltujen kotitalouksien vedenkäyttöön. Lisäksi selvitetään vesilaitosten jakelualueiden ulkopuolella sijaitsevan teollisuuden ja asutuksen vedenkulutusta. Kotitalouksien vedenkäyttöä tutkittiin kyselyllä ja vedenkulutuskokeilla. Kyselyyn vastasi 49 taloutta, joista 30:llä oli huoneistokohtainen vedenmittaus. Asunnoissa, joissa on huoneistokohtainen vedenmittaus, keskimääräinen vedenkulutus oli 116 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa. Suurin osa (49 %) kotitalouksien vedenkulutuksesta menee henkilökohtaisen hygienian hoitoon. Jos käytössä olisi kaikkein vettä säästävimmät vesikalusteet, voisi minimikulutus teoriassa olla 88 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa. Vesilaitoksille lähetettiin kaksi eri kyselyä. Ensimmäinen kysely koski yleistä vedenkulutusta. Yleinen vedenkulutus on 76 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, siitä suurin osa (58 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli 76 %) menee vuotoihin. Toinen kyselyistä koski palvelutoimintojen ja teollisuuden vedenkulutusta. Teollisuudenaloista suurin kunnallisten vesilaitosten vedenkuluttaja on elintarviketeollisuus. Palvelutoiminnoista eniten vettä käytetään liikerakennuksissa

Paikkatiedot vesihuollossa

Tässä opaskirjassa keskitytään vesihuollon ja maankäytön suunnitteluun liittyviin paikkatieto- ja rekisteriaineistoihin sekä niiden laadun parantamismahdollisuuksiin. Keskeisiä vesihuollon paikkatietoaineistoja ovat vesihuoltolaitosten johtokartat ja asiakasrekisteri sekä rakennus- ja huoneistorekisteri (RHR), joka on osa Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmää. RHR:iin on tallennettu mm. tiedot kaikista Suomen rakennuksista, niiden verkostoliittymistä ja rakennuksissa asuvien asukkaiden määrästä. Johtokarttojen perusteella ei saada selville, mitkä yksittäiset rakennukset ovat liittyneet verkostoihin. Toisaalta RHR:ssä olevat tiedot verkostoihin liittymisestä eivät ole ajan tasalla, sillä ne ovat yleensä peräisin rakennusluvan hakemisen ajalta. Oppaassa on selvitetty, miten RHR:n verkostoliittymätietoja voidaan parantaa vesihuoltolaitoksen asiakasrekisterin avulla. Menetelmää on testattu pilottialueilla. Kokeilujen perusteella näyttää siltä, että yhdistelemällä rekistereitä saadaan automaattisesti korjatuksi n. 80 % tiedoista. Yksityiskohtaisemmalla tarkastelulla yhdistymisprosentiksi saadaan jopa yli 90 %. Vesihuoltolaitosten laskutusrekisterien avulla saadaan tietoja vain taajamissa sijaitsevien rakennusten verkostoliittymistä. Oppaassa on esitetty tapoja, joilla myös haja-asutusalueiden vesihuoltotietoja voidaan vastaisuudessa kartoittaa kattavasti ja luotettavasti. Myös rekisterin perustamista ja ylläpitoa selvitetään. Pilottikohteessa kartoitettiin kiinteistöjen vesihuoltojärjestelmät ja arvioitiin niiden aiheuttama kuormitus. Tiedot yhdistettiin RHR:iin, jolloin ne voitiin esittää kartalla

Implementation of HELCOM recommendations and EU water directives in Finland 2001

This publication contains the Finnish implementation reports of the Recommendations adopted under the Technological Committee of the Baltic Marine Environment Protection Commission - the Helsinki Commission (HELCOM) as well as the implementation report of the EU water directives compiled in 2002 (covers the period of 1999-2001). Recommendations for different sectors to curb pollution from various sources have been adopted under the Technological Committee of the Helsinki Commission. The implementation of these HELCOM Recommendations are to be reported to HELCOM every three years. The requirements in the Recommendations include limit values for waste water discharges and air emissions as well as pollution control measures for different sectors. Notwithstanding the elaboration of the reporting since the previous reporting round there are still notable differences in the contents of the reports between the countries. Based on the reports the implementation of the HELCOM recommendations in Finland was on a fairly good level although some areas for further improvement were identified. The Finnish Environment Institute (SYKE) is responsible for the reporting of the implementation of the EU water directives in Finland. The data is collated in cooperation with the regional environmental centres (13) and other appropriate stakeholders. Much of the information is abstracted from the emission and water status data bases of the Finnish Environment Administration. This report covers the implementation of the water directives listed in annex I and II of the Reporting Directive 91/692/EEC. The Fish Water Directive (78/659/EEC) was reported for the first time in 2002, whereas for the other water directives, this was the second reporting round (first time reported in 1999)