Characteristics of urban regions and all-cause mortality in working-age population

Using Finnish register data on individuals linked to information on urban regions, this study aimed to estimate the effects of some regional characteristics on all-cause mortality among working-age population in 1995-2001, and to find out whether these effects are different among those long-term unemployed than among others. Multilevel Poisson regression models were used. The characteristics of regions included unemployment rate, level of urbanisation, voting turnout, a summary measure of family cohesion, and the geographic location of the region. Our study showed that effects of most area characteristics on mortality were clear among those who suffered from long-term unemployment in the baseline but not among others, adjusting for basic socio-demographic characteristics of the individuals. The results thus suggest that the weaker in the society are more vulnerable to the effects of social environment than those better off.all-cause mortality, area effects, cross-level interactions, multilevel analysis, unemployment

Huono-osaisuus Suomen kaupunkiseutukunnissa : alue-erot ja sosiaalisen ympäristön vaikutukset 1990-luvulla

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa tarkasteltiin huono-osaisuuden ilmenemistä ja alue-eroja sekä huono-osaisuuteen yhteydessä olevia yksilö- ja aluetason tekijöitä Suomessa 1990-luvulla. Tutkimus kohdistui 30-54-vuotiaisiin Suomen kaupunkiseutukunnissa vuonna 1993 asuneisiin naisiin ja miehiin. Tutkimuksessa selvitettiin 1) millainen tutkimuskohortin tilanne oli erilaisia huono-osaisuuden mittareita käytettäessä 1990-luvun eri vaiheissa ja miten lama-aikana koettu pitkäaikaistyöttömyys vaikutti myöhempiin huono-osaisuusriskeihin, 2) millaisia olivat kaupunkiseutukuntien väliset erot huono-osaisuusriskien yleisyydessä ja missä määrin erot johtuivat seutukuntien erilaisista väestörakenteista eli siitä, että seutukunnissa asuu sosiodemografisilta ominaisuuksiltaan erilaisia ihmisiä, 3) miten kaupunkiseutukuntien ominaisuudet, erityisesti sosiaalista ympäristöä kuvaavat tekijät, olivat yhteydessä yksilöiden huono-osaisuusriskeihin sekä 4) olivatko yhteydet erilaisia lama-aikana pitkäaikaistyöttömyyttä kokeneiden joukossa kuin muiden joukossa. Aineistona oli yksilötason tietoja sisältävä Suomen väestöä edustava rekisteriaineisto (11 prosentin väestöotos), johon yhdistettiin kaupunkiseutukuntia kuvaavia tietoja. Huono-osaisuusriskien mittareina käytettiin yksilöiden pitkäaikaistyöttömyyttä, perheettömyyttä, parisuhteesta eroamista, tuloköyhyyttä, omistusasunnosta luopumista, kuolemaa sekä näistä muodostettuja yhdistelmämittareita. Pääasiallisina analyysimenetelminä käytettiin tilastollisia monitasomenetelmiä. Tulosten mukaan lamavuosina 1993-1994 pitkäaikaistyöttömyyttä kokeneilla oli myöhemmässä vaiheessa selvästi muita suuremmat huono-osaisuusriskit, eikä tämä johtunut lamatyöttömien erilaisista sosiodemografisista taustaominaisuuksista, jotka voisivat johtaa huono-osaiseksi valikoitumiseen näistä syistä. Kaupunkiseutukuntien väliset erot pitkäaikaistyöttömyyden ja tuloköyhyyden mittareilla molemmilla sukupuolilla ja myös kuolleisuuden mittarilla miesten joukossa hahmottuivat aiemmin tunnettua maantieteellistä jakaumaa noudatellen: länsirannikon ja etelän seutukunnissa huono-osaisiksi määrittyvien osuudet olivat pienet ja idän ja pohjoisen seutukunnissa suuremmat. Seutukuntien väestörakenteiden erot selittivät osan näillä mittareilla havaituista alue-eroista. Perheettömyys, eronneisuus ja omistusasunnosta luopuminen sen sijaan olivat yleisimpiä eteläisissä seutukunnissa ja Helsingin seudulta Etelä-Savoon ulottuvalla alueella mutta harvinaisempia länsirannikolla ja Keski-Suomessa. Perheettömyyden ja omistusasunnosta luopumisen alue-erot tulivat selvemmin esiin väestörakenteen huomioonottamisen jälkeen. Alue-erot huono-osaisuuden yleisyydessä eivät siis selittyneet väestörakenteilla, jolloin niiden voidaan päätellä riippuvan myös joistakin alueellisista tekijöistä. Pääasiallisina sosiaalisen ympäristön mittareina käytettiin työttömyysasteella mitattua deprivaatioastetta, kaupungistuneisuusastetta, äänestysaktiivisuudella mitattua osallistumisastetta sekä perherakenteen kiinteyttä kuvaavaa perhekoheesio-muuttujaa. Kun yksilöiden sosiodemografisten ominaisuuksien vaikutukset oli vakioitu, seutukunnan pieni työttömyysaste, suuri kaupungistuneisuusaste, pieni osallistumisaste ja vähäinen perhekoheesion taso vaikuttivat eri muuttujilla mitattuja huono-osaisuusriskejä lisäävästi. Sosiaalisen ympäristön ominaisuudet vaikuttivat kuitenkin enemmän huono-osaisuusriskeihin lama-ajan pitkäaikaistyöttömien kuin muiden joukossa, ja osin vaikutuksia havaittiin vain lamatyöttömien ryhmässä, jolloin aluetekijöillä voidaan sanoa olevan vaikutuksia erityisesti yhteiskunnan haavoittuvampiin jäseniin. Tutkimuksen tulokset antoivat lisätietoa laajempia alueyksiköitä koskevista aluevaikutuksista Suomessa ja erityisesti sosiaalisen ympäristön vaikutuksista: kaupunkiseutujen sosiaalisella ympäristöllä näyttää olevan vaikutusta ihmisten hyvinvointiin.The study looked at the prevalence and area differences in social exclusion in Finnish urban regions and aimed to find out whether characteristics of these regions had an effect on working-age individuals' risks of social exclusion in the end of the 1990's. The aims of the study where 1) to assess the prevalence of several indicators of social exclusion during the 1990's, 2) to look at regional differences and to find out whether these differences could be explained with different regional socio-demographic population structures, 3) to find out how some characteristics of regions were associated with risks of exclusion and 4) to find out whether these associations were different among those who suffered from long-term unemployment during the economic recession of the 1990's than among others. Data were individual level register data, representative of the Finnish population (11% sample), linked to information on urban regions. Measures of social exclusion included long-term unemployment, living without a family, separating from the partner, low income, changing the housing tenure from owning to renting, dying, and measures combining some of the aforementioned variables. Statistical multilevel methods were used. Those suffering from long-term unemployment during the recession were in a higher risk of social exclusion later on compared to others, and this difference was not explained by their more disadvantaged socio-economic background. Different socioeconomic population structures explained a part of the observed area differences in some outcomes while in other outcomes the area differences became more pronounced after adjusting for the population structure. The area differences thus seemed to be connected with regional characteristics other than population structures. Measures of social environment included unemployment level, level of urbanization, voting turnout and family cohesion. Low regional level of unemployment, high level of urbanization and low levels of voting turnout and family cohesion were associated with higher risk of social exclusion in most measures. The effects of these regional social characteristics were larger on those long-term unemployed during the recession than on others. The results contribute to the knowledge on the area effects of urban regions and especially on the effects of social environments on individual well-being

Mielenterveysperusteiset sairauspäivärahakaudet vuosina 2005–2017

Alkaneiden sairauspäivärahakausien määrät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentyneet, mutta vuonna 2017 alkaneiden kausien määrä lähti uudelleen kasvuun. Mielenterveyden häiriöiden perusteella alkaneet kaudet eivät ole muiden kausien tavoin vähentyneet, ja vuoden 2017 kasvu sairauspäivärahalla korvatuissa sairauspoissaoloissa näyttää johtuvan yksinomaan mielenterveyden häiriöistä johtuvien kausien yleistymisestä. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien kehitystä eri sairausryhmissä naisilla ja miehillä kolmessa ikäryhmässä vuosina 2005–2017. Aineistona käytettiin Kelan tietoja vuosina 2005–2017 alkaneista mielenterveysperusteisista sairauspäivärahakausista sukupuoli- ja ikäryhmittäin (16–34-, 35–49-ja 50–67-vuotiaat). Alkaneiden kausien määrät suhteutettiin Tilastokeskuksen tietoihin saman ikäisestä ei-eläkkeellä olevasta väestöstä. Naisilla alkoi väestöön suhteutettuna lähes kaksi kertaa niin paljon mielenterveysperusteisia sairauspäivärahakausia kuin miehillä. 16–34-vuotiailla naisilla alkaneiden kausien määrä hiljalleen kasvoi koko aikavälin 2005–2017, kun muissa naisten ikäryhmissä alkaneiden kausien määrä oli laskeva vuoteen 2015 saakka. Kaikissa naisten ikäryhmissä näkyi selvä kasvu vuosien 2016 ja 2017 välillä. Miehillä kausien yleisyydessä ei tapahtunut suuria muutoksia, vaikka 35 vuotta täyttäneiden miesten ikäryhmissä alkaneiden kausien trendi oli pääasiassa laskeva. Miehilläkin alkaneiden kausien määrä kasvoi vuosien 2016 ja 2017 välillä kaikissa ikäryhmissä. Kaikenikäisillä naisilla ja miehillä mielenterveysperusteisia sairauspäivärahakausia alkoi useimmin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriöiden perusteella, ja näissä sairausryhmissä näkyi viime vuosina myös selkein kasvu. Kasvun taustalla olevia tekijöitä on tärkeä selvittää

Asuinalueiden sosiaalisen rakenteen ja elinolojen muutos : Taustat ja prosessit Puotinharjussa ja Myllypurossa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkastellaan asuinalueiden sosiaalisen rakenteen muutoksen prosesseja sekä alueellisten elinolojen kehitystä sosiaalisten ongelmien kautta tutkittuna. Lähtökohtana tutkimukselle ovat Helsingin alueellista erilaistumista käsittelevät 1990-luvulla tehdyt tutkimukset, joissa alueellista eriytymistä ja segregaatiotilannetta on tarkasteltu koko Helsingin tai pääkaupunkiseudun mittakaavassa, ja joissa yksittäisten asuinalueiden kehitysprosessit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tutkimuksella pyritään selvittämään, mitä tarkempia kehityskulkuja ja eri muuttujien välisiä yhteyksiä sosiaalisen rakenteen muutoksessa voidaan havaita, kun yksittäisiä asuinalueita otetaan lähitarkasteluun. Lisäksi selvitetään, missä määrin asuinalueilla ilmenevät sosiaaliset ongelmat heijastavat väestön sosiaalista rakennetta, ja voidaanko alueilla havaita sosiaalisten ongelmien esiintymistä voimistavaa tai lieventävää alueellista eetosta. Tapaustutkimuksen seuranta-alueina on kaksi Itä-Helsingissä sijaitsevaa samantyyppistä 1960-luvun lähiötä, Puotinharju ja Myllypuro, joiden kehitystä seurataan rakentamisajoista aina 1990-luvulle ja vertaillaan Helsingin ja Itäisen suurpiirin kehitykseen. Aineistona tutkimuksessa on käytetty pääasiassa pääkaupunkiseudun aluesarjat -tilastotietokantaa sekä vapaasti saatavilla olevia julkaistuja ja julkaisemattomia Helsinkiä koskevia alueellisia tilastoja. Alueiden kehitystä seurataan eri muuttujien avulla aikasarjoina tilastojen saatavuuden puitteissa. Puotinharju ja Myllypuro ovat lähtökohdiltaan työväenluokkaisia lähiöitä, joiden sosiaalinen rakenne on pysynyt rakentamisajoista lähtien kaupungin keskitasoa suhteellisesti heikompana. Jatkuvaa selvää heikkenemistä koko kaupunkiin nähden ei kuitenkaan havaita, vaan sosiaalisen rakenteen muutos on pääpiirteissään 1990-luvulle saakka noudattanut koko kaupungin kehitystä, jolloin suhteellinen etäisyys koko Helsinkiin on pysynyt melko vakaana. Alueiden asuntokannassa on etenkin Myllypurossa ollut huomattavasti kaupungin keskitasoa enemmän kaupungin vuokra-asuntoja, mikä on vaikuttanut myös asukkaiden sosiaalisen koostumuksen määräytymiseen. Pääasialliseksi alueita Helsingin keskitasosta erottavaksi tekijäksi on 1990-luvulle tultaessa varsinkin Puotinharjussa noussut alueiden ikärakenteen vanheneminen, johon myös keskimääräistä vähäisempi koulutus ja työväenluokkaisuus ovat yhteydessä. Lisäksi etenkin Myllypurossa ulkomaalaisten 1990-luvulla suureksi kasvanut osuus erottaa aluetta muista vertailualueista ja on yhteydessä etenkin työttömyyden samanaikaiseen kasvuun alueella. Sosiaalisten ongelmien esiintyminen näyttää noudattavan alueiden sosiaalisen rakenteen mukaista logiikkaa. Myllypurossa, jossa sosiaalinen rakenne on suhteellisesti heikoin, esiintyy myös sosiaalisia ongelmia vertailualueista eniten. Sosiaalisia ongelmia kärjistävien tai niitä lieventävien alueellisten eetosten olemassaoloa ei tämän tutkimuksen perusteella kuitenkaan voida osoittaa

The effects of socioeconomic and cultural characteristics of regions on the spatial patterns of the Second Demographic Transition in Finland

The article studies to what extent regional socioeconomic and cultural characteristics explain spatial patterns in the Second Demographic Transition in Finland. The country’s 75 functional regions are used as area units. A summary indicator of the transition based on divorce and cohabitation is used as the dependent variable. The results show that the spatial pattern is mainly determined according to the regional level of urbanization, but the effect is mediated by cultural characteristics (secularization and support for the socialist and green parties). The cultural characteristics have only a modest independent effect.cohabitation, cultural factors, divorce rate, regional differences, second demographic transition, socioeconomic factors

Impact of a Finnish reform adding new sickness absence checkpoints on rehabilitation and labor market outcomes: an interrupted time series analysis

Objectives In 2012, new checkpoints were introduced in the Finnish sickness absence system to improve early detection of long-term work disability and hasten return to work after illness. We examined whether the reform affected participation in rehabilitation and labor market outcomes over a one-year period. Methods We used interrupted time series analysis among persons who started receiving sickness allowance up to three years before and up to two years after the reform. Separate analyses were conducted among those who passed 30, 60, and 90 sickness allowance days. Poisson regression analysis was used, controlling for seasonal variation, gender, age, and educational level. Results After the reform, participation in rehabilitation within one year of passing 30 sickness allowance days increased by 5.1% [incidence rate ratio (IRR) 1.051, 95% confidence interval (CI) 1.015–1.086]. The increase after 60 and 90 sickness allowance days was slightly larger. Looking at the type of rehabilitation, vocational rehabilitation from the earnings-related pension scheme increased most. Regarding the rehabilitation provided by the Social Insurance Institution of Finland (Kela), vocational rehabilitation, medical rehabilitation, and discretionary rehabilitation increased, but the increase was statistically significant only in the last case. Post-reform changes in employment, unemployment, sickness absence and disability retirement were negligible. Conclusions The introduction of new sickness absence checkpoints was associated with an increase in participation in rehabilitation but did not affect labor market outcomes one year later. The reform thus was only partially successful in achieving its objectives. Future research should focus on identifying the most effective approaches for utilizing rehabilitation to enhance labor market participation after sickness absence