Lintuinfluenssa mediailmiönä : miten kielikuvilla luotiin lintu-uhan mielikuvia?

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Lintuinfluenssan uutisointia vuonna 2006 koskevassa pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, minkälainen oli median välittämä kuva lintuinfluenssasta epidemian ”hulluna vuonna”. Aineistona olen käyttänyt Helsingin Sanomien ja Maaseudun Tulevaisuuden epidemiaa koskevia artikkeleita, joita Helsingin Sanomista kertyi 297 ja Maaseudun Tulevaisuudesta 95 kappaletta. Tarkoitukseni on tuoda esiin syitä siihen, miksi Suomessa tunnettiin muuttolintuja kohtaan suurta pelkoa kevättalvella 2006. Minulla oli tutkimukseen ryhtyessäni mielikuva siitä, että median suoltama valtaisa tietovyöry ei ollut välttämättä kaiken kattavaa eikä tasapuolista: muuttolintuja syytettiin taudista, joka vaivasi pääosin siipikarjaa. Olen pureutunut sisällönanalyysin kautta lintuinfluenssakirjoittelun aiheisiin ja eritellyt artikkelien puheenaiheiden, päätoimijoiden ja tautikirjoittelun piirteitä diskurssianalyysin avulla. Lintuja koskevien kielellisten ilmaisujen purkamiseen olen käyttänyt kriittistä lingvistiikkaa. Tutkimus osoittaa, että lintuinfluenssan paikalliset vaikutukset nostettiin lehdissä tärkeäksi teemaksi siitä huolimatta, että epidemia pysytteli rajojemme ulkopuolella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, että terveysalan ja tuotantoeläinten asiantuntijat kommentoivat tautia selittäessään muuttolintujen käyttäytymistä. Tähän osallistuivat myös poliitikot - ja jopa toimittajat itse – useammin kuin lintuasiantuntijat. Ornitologeja kuultiin vasta sen jälkeen, kun muuttolinnut olivat saapuneet ja pelko haihtunut. Kiinnostavaa oli myös jutunteon tyyli, jossa muuttolintuja käsiteltiin uhkana ja siipikarjaa uhan kohteena. Se hallitsi sekä Helsingin Sanomien että Maaseudun Tulevaisuuden lintuinfluenssaa koskevaa kirjoittelua koko vuoden, mutta eritoten vuoden alusta helmikuun puoliväliin, eli ennen muuttolintujen saapumista. Lähtökohtani tutkielman tekoon on sosiaalinen konstruktivismi Pertti Alasuutarin tulkitsemana. Tutkielman viitekehyksen olen rakentanut pääosin Ulrich Beckin, Anthony Giddensin ja Klaus Ederin riskiyhteiskuntaa koskevien teorioiden pohjalle. Maailman medioitumista kävin läpi pääosin Juhani Wiion Sitralle tekemän tutkimuksen kautta. Vviestinnän muiden yhteiskunnallisten ongelmien tarkastelussa käytin apuna Esa Väliverrosen ja Anu Kantolan näkemyksiä ja viestinnän ympäristökysymyksissä heidän lisäkseen Pertti Suhosen huomioita. Kielikuvien merkitystä todellisuutta koskevissa havainnoissa olen analysoinut Norman Fairloughin ja Mikko Lehtosen teorioiden valossa

3D angle-of-arrival positioning using von Mises-Fisher distribution

We propose modeling an angle-of-arrival (AOA) positioning measurement as a von Mises-Fisher (VMF) distributed unit vector instead of the conventional normally distributed azimuth and elevation measurements. Describing the 2-dimensional AOA measurement with three numbers removes discontinuities and reduces nonlinearity at the poles of the azimuth-elevation coordinate system. Our computer simulations show that the proposed VMF measurement noise model based filters outperform the normal distribution based algorithms in accuracy in a scenario where close-to-pole measurements occur frequently.Comment: 5 page

City lighting and dark-time landscape as a service

Master’s thesis Curriculum in Landscape ArchitectureThis Master’s Thesis studies a dark-time landscape and lighting solutions in landscape and cityscape. Nowadays cities are more complex 24-hours systems. Life around the clock emphasizes an importance of designs to create safe and pleasant appearance of public spaces also in dark-time. The aim of this Thesis is to find the principles of modern lighting and develop the process between lighting design and landscape design. In this Thesis the four lighting perspectives are 24-hour city, user-centered lighting, light as visual factor in space and sustainability and resilience. The theory is based on landscape architecture. Spaces can be created by lighting as well as lighting infra at day and at dark time is part of the urban environment. Furthermore, rapidly developing technology enables resilience solutions and still follows the increasing need of new lighting solutions to be more user-centered. The survey among professionals was made to find out the current situation between landscape design and lighting design projects. The lighting criteria concept (LCC) was created from the current situation of lighting design. Dark-time landscape was analyzed in different scales. Lynch method of spatial analyzes was used in bigger scale to analyze areas’ landmarks, nodes and districts during the dark-time. In closer scale layers of lights analyze were used to find to the space and place feeling and to create more pleasant dark-time landscape. Two ongoing build environment projects, Jätkäsaari and Tripla in Helsinki were used as case areas. After Lynch method of spatial analyzes different kind of urban environments were taken to closer analyzing. These conceptual areas are a park, a hybrid space and a post-industrial site. In these conceptual urban enviroments were used as an example to create lighting as a service. The results emphasize the importance of dark-time experience of an urban landscape and a collaboration for achieving a new lighting solutions

Kuka sinä on? : Tutkimus yksikön 2. persoonan käytöstä ja käytön variaatiosta suomenkielisissä arkikeskusteluissa

Yksikön toisen persoonan muotoja käytetään tyypillisesti viittaamaan vastaanottajaan, mutta muunlaistakin käyttöä on. Tässä väitöskirjassa huomion kohteena on se, millaisia erilaisia käyttötapoja yksikön 2. persoonan muodoilla on suomenkielisissä arkikeskusteluissa, miten käyttötavat eroavat toisistaan ja kuinka ne vaikuttavat meneillään olevaan vuorovaikutukseen. Tutkimuksen aineisto on peräisin Turun yliopiston ”Suomenkielisten arkikeskustelujen morfosyntaktinen tietokanta Arkisyn” -hankkeen arkikeskusteluaineistosta, jonka yhteenlaskettu kesto on noin 30 tuntia. Tutkimuksen teoreettis-metodologiset lähtökohdat ovat vuorovaikutuslingvistiikassa, keskustelunanalyysissa ja dialogistisessa kielitieteessä. Tutkimusote on ensisijaisesti laadullinen, mutta osatutkimuksissa hyödynnetään myös määrällisiä menetelmiä. Yksikön 2. persoonaa voidaan suomessa ilmaista verbimuodoilla, omistusliitteellä tai pronominilla sinä ja sen puhekielisillä varianteilla. Tutkimukseni osoittaa, että vastaanottajaan viittaavan ja häntä puhuttelevan käytön lisäksi yksikön 2. persoonaa on myös mahdollista käyttää viittaussuhteiltaan avoimesti eli siten, että sillä ei viitata ainoastaan vuorovaikutuksen välittömään toiseen osapuoleen, vaan sitä käytetään luomaan laajempi, useamman keskustelun osanottajan kattava viittaus tai kuvaamaan yleisiä asiaintiloja. Lisäksi yksikön 2. persoona voi kiteytyä tiettyihin, osin partikkelistuneisiinkin ilmauksiin (esim. tietsä). Toisaalta yksikön 2. persoonan ilmaus voi olla myös monitulkintainen siten, että ilmausta on mahdollista tulkita samanaikaisesti useallakin eri tavalla. Yksittäisen yksikön 2. persoonan esiintymän luokittelu käyttötavan mukaan perustuu tutkimuksessa kontekstuaalisiin tekijöihin: meneillään olevaan vuorovaikutukselliseen toimintaan ja yksikön 2. persoonan esiintymän sisältävän vuoron sijoittumiseen tähän toimintajaksoon, yksikön 2. persoonan ilmauksen sisältävän vuoron kielelliseen rakenteeseen ja rakenteen tuottamiseen liittyviin prosodisiin ja kehollisiin vihjeisiin sekä yksikön 2. persoonan ilmauksen sisältävää vuoroa seuraaviin responsseihin. Tutkimus osoittaa, että erityisesti toiminnallinen konteksti on keskeisessä asemassa eroteltaessa erityyppisiä käyttöjä toisistaan. Tutkimuksessa paljastuu, että yksikön 2. persoonaa voidaan käyttää vastaanottajaan viittaamiseen ja hänen puhutteluunsa, mutta myös kuvaamaan henkilökohtaisia ja subjektiivisia tapahtumia ja ajatuksia tai jakamaan yhteiseksi oletettuja, muiden potentiaalisesti tunnistettavissa olevia kokemuksia. Tutkimuksessa esitetty keskeinen havainto on, että yksikön 2. persoona kantaa kaikissa käytöissään mukanaan implikaatiota vastaanottajuudesta ja näin luo dialogisen, vuorovaikutteisen paikan eiintymisympäristöönsä. Yksikön 2. persoonan avulla äänessäolija voi muuttaa puhetilanteen osallistumiskehikkoa ja osallistaa muita osanottajia eri tavoin. Tutkimuksen aineistossa yksikön 2. persoonan ilmausten käyttö onkin erityisen yleistä konteksteissa, joissa osanottajat tekevät omaa toimintaansa muille ymmärrettäväksi vuorovaikutuksen kulussa. Tutkimuksen tulokset yksikön 2. persoonan käytön variaatiosta täydentävät aiempaa kuvaa persoona- ja demonstratiivimuotojen käytöstä ja henkilöön viittaamisen keinoista suomenkielisissä arkikeskusteluissa. Lisäksi tutkimus osallistuu vuorovaikutuksen tutkimuksen parissa käytyyn keskusteluun inhimillisen toiminnan dialogisuudesta sekä kielen ja kielellisten rakenteiden roolista intersubjektiivisuuden välittäjänä.Who is ‘you’? On the use of the second person singular in Finnish everyday conversations This dissertation examines the second person singular, focusing on the variation of its use in Finnish everyday conversations. In what ways are the second person singular forms employed in turns-at-talk, and how do they affect the ongoing interaction and the participation framework of the speech situation? The data come from the Arkisyn corpus, a morphosyntactically annotated database of conversational Finnish that includes data from approximately 30 hours of conversation. The theoretical and methodological approach is anchored in interactional linguistics, conversation analysis, and dialogism. The study is primarily qualitative but combines that approach with quantitative methods. In Finnish, the second person singular can be expressed through the second person pronoun, verbal person marking, or the possessive suffix, forms that are often used to refer to the addressee. This dissertation shows, however, that second person singular forms can also be used in fixed expressions (e.g., tietsä ‘(do) you know’) or to create open reference, so that they do not refer exclusively to the addressee, but rather describe interpersonal or generic experiences or states of affairs. These forms may also be ambiguous in that, in their immediate context of use, multiple interpretations of the meaning of the second person singular form are simultaneously possible. The categorization of different usages of the second person singular forms in the data is based on contextual features, including the sequential positioning of the second person singular expression, the composition of the turn containing the expression, and the prosodic and bodily cues related to the composition as well as on the responses that follow the turn containing the expression. The study shows that it is crucial to take the social activity into account when distinguishing and categorizing the different usages of the second person singular forms. The study reveals that, in addition to referring to and addressing the recipient, the second person singular forms can be employed to describe personal and subjective thoughts or events as well as to share potentially mutual experiences that the speaker expects to be recognizable by the other participants. This dissertation’s central finding is that, in all its usages, the second person singular form is an index of recipiency, creating a dialogic and interactional space in its context of use. With the help of the second person singular, the current speaker may change the participation framework of the speech situation and recruit the other conversational par ticipants to engage in the interaction in various ways. Moreover, the study shows that the second person singular forms are commonly used in contexts in which the participants make their own action understandable to others in the course of the interaction. These results regarding the variation in the use of the second person singular forms complement earlier research on personal reference in Finnish everyday conversation. Furthermore, the study contributes to the discussion of the dialogicality of human interaction and shows that grammatical forms play an important role in creating intersubjectivity among participants

The relationship between fear of failure and entrepreneurs’ well-being examined through procrastination

The purpose of this thesis is to examine fear of failure, procrastination and well- being in entrepreneurs by studying the relationship between the variables through quantitative research methods. This paper focuses on (1) defining and scoping procrastination and fear of failure and how these relate to well-being, (2) forming 3 hypotheses based on existing literature, and (3) finding out how fear of failure, procrastination and well-being interact with one another. This was done through surveying 71 entrepreneurs through a questionnaire. The study found out that (1) fear of failure is negatively related to subjective well- being, (2) fear of failure is positively related to procrastination, and (3) procrastination does not moderate the relationship between fear of failure and subjective well-being in a statistically significant way. The biggest limitation in this domain is that existing literature involves multiple perspectives, definitions and measures of the construct of fear of failure, and the fact that procrastination is only measured on a general level with no real categorization

Characterizing Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii JS and Lactobacillus rhamnosus LC705 as a new probiotic combination: basic properties of JS and pilot in vivo assessment of the combination

Characterizing Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii JS and Lactobacillus rhamnosus LC705 as a new probiotic combination: basic properties of JS and pilot in vivo assessment of the combination Each candidate probiotic strain has to have the documentation for the proper identification with current molecular tools, for the biological properties, for the safety aspects and for the health benefits in human trials if the intention is to apply the strain as health promoting culture in the commercial applications. No generalization based on species properties of an existing probiotic are valid for any novel strain, as strain specific differences appear e.g. in the resistance to GI tract conditions and in health promoting benefits (Madsen, 2006). The strain evaluation based on individual strain specific probiotic characteristics is therefore the first key action for the selection of the new probiotic candidate. The ultimate goal in the selection of the probiotic strain is to provide adequate amounts of active, living cells for the application and to guarantee that the cells are physiologically strong enough to survive and be biologically active in the adverse environmental conditions in the product and in GI tract of the host. The in vivo intervention studies are expensive and time consuming; therefore it is not rational to test all the possible candidates in vivo. Thus, the proper in vitro studies are helping to eliminate strains which are unlikely to perform well in vivo. The aims of this study were to characterize the strains of Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii JS and Lactobacillus rhamnosus LC705, both used for decades as cheese starter cultures, for their technological and possible probiotic functionality applied in a combined culture. The in vitro studies of Propionibacterium freudenreichii ssp. shermanii JS focused on the monitoring of the viability rates during the acid and bile treatments and on the safety aspects such as antibiotic susceptibility and adhesion. The studies with the combination of the strains JS and LC705 administered in fruit juices monitored the survival of the strains JS and LC705 during the GI transit and their effect on gut wellbeing properties measured as relief of constipation. In addition, safety parameters such as side effects and some peripheral immune parameters were assessed. Separately, the combination of P. freudenreichii ssp. shermanii JS and Lactobacillus rhamnosus LC705 was evaluated from the technological point of view as a bioprotective culture in fermented foods and wheat bread applications. In this study, the role ofP. freudenreichii ssp. shermanii JS as a candidate probiotic culture alone and in a combination with L. rhamnosus LC705 was demonstrated. Both strains were transiently recovered in high numbers in fecal samples of healthy adults during the consumption period. The good survival through the GI transit was proven for both strains with a recovery rate from 70 to 80% for the JS strain and from 40 to 60% for the LC705 strain from the daily dose of 10 log10 CFU. The good survival was shown from the consumption of fruit juices which do not provide similar matrix protection for the cells as milk based products. The strain JS did not poseSiirretty Doriast

Palvelut muuttuvissa oloissa : helteet Helsingin kaupungin kotihoidon kontekstissa

Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän helteiden esiintyvyyttä ja voimakkuutta Suomessa. Helteet lisäävät sairastavuutta sekä kuolleisuutta erityisesti ikäihmisten ja pitkäaikaissairaiden keskuudessa. Kotihoidolla on tärkeä rooli helteille haavoittuvien ihmisryhmien toimintakyvyn ja elämänlaadun tukemisessa. Tämän laadullisen, empiirisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja analysoida Helsingin kaupungin kotihoidon palveluiden helteisiin sopeutumista. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kotihoidon työntekijöitä ja esihenkilöitä heidän kokemuksistaan vuoden 2018 hellejaksosta, sen aiheuttamista haasteista palveluille, sekä niistä keinoista, joilla näihin haasteisiin sopeuduttiin. Analyysin tukena käytettiin haavoittuvuuden sekä paikallisen sopeutumiskyvyn teoreettisia viitekehyksiä. Tulokset osoittavat, että helteet ovat jo aiheuttaneet haasteita sekä kotihoidon työntekijöille että asiakkaille. Samalla kun työntekijöiden työkyky voi alentua, asiakkaiden toimintakyvyn heikentyminen voi kuitenkin lisätä hoivan tarvetta. Työntekijät olivat kokeneet helteiden lisäävän uupumusta, ja myös asiakkaiden kuvattiin kokeneen tyypillisiä helleuupumuksen oireita. Työntekijöiden sopeutumiskeinojen tavoitteena oli vähentää asiakkaiden haavoittuvuutta ja ne olivat pääasiassa reaktiivisia toimia ilmenneeseen hellejaksoon. Haastateltavat kuvasivat pyrkineensä rajoittamaan asiakkaiden altistumista kuumuudelle kodeissaan sekä huolehtimaan heidän nesteytyksestään. Pitkän aikavälin varautumistoimia ei tunnistettu strategisella tasolla. Kaupunki oli tukenut työntekijöitä helteiden aikana tarjoamalla juotavaa sekä ohjeistuksilla koskien työskentelyä helteiden aikana. Työntekijöillä vaikuttaa olevan aktiivinen rooli sopeutumisessa, mutta sitä voivat rajoittaa heidän itse kokemansa helleuupumus, asiakkaiden vaihtelevat tilanteet ja resurssit sekä hoiva-alan työntekijäpula. Koska helteiden ennustetaan lisääntyvän tulevaisuudessa, helteisiin varautumista olisi hyvä kehittää myös kotihoidossa. Olisi tärkeää ottaa huomioon paitsi asiakkaiden myös työntekijöiden sopeutumistarpeet, sillä hoiva on riippuvaista työntekijöiden hyvästä työkyvystä sääoloista riippumatta. Laajemmassa yhteiskunnallisessa kehyksessä kotihoidon sopeutumiskyky tulisi varmistaa myös tulevaisuudessa turvaamalla kotihoidolle riittävät resurssit. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että väestö ikääntyy, ja kotihoidon tarve tulee todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa. Lisää tutkimusta tarvitaan helteiden vaikutuksista ja niihin liittyvistä sopeutumistarpeista haavoittuvimpien ihmisryhmien keskuudessa, sekä mitä vaatimuksia tämä asettaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajille.Climate change is expected to increase the frequency and intensity of heatwaves in Finland. Heatwaves increase morbidity and mortality, especially among the elderly and chronically ill. Home care services are in an important role supporting the functioning ability and quality of life among populations vulnerable to heat. This study presents a qualitative empirical case study to understand heatwave adaptation in municipal home care services in Helsinki. The purpose of this study is to explore, describe and analyse the effects of the 2018 heatwave in the context of home care services, and the services’ capacity to adapt to heat. The data was collected by conducting semi-structured interviews with home care workers both on the operational and strategical levels. Theoretical frameworks regarding extreme heat vulnerability and local adaptive practices were used to support the analysis. The results suggest that heatwaves have caused challenges for both workers and customers. While the working ability of home care staff may be reduced due to thermal stress, the customers’ reduced functioning ability may simultaneously increase the need for care. Some workers had experienced fatigue, and customers were described having typical heat exhaustion symptoms. Workers adaptive practices were mostly reactive responses aimed at reducing the vulnerability of customers to heat. Interviewees described having taken preventive measures to limit customers’ exposure to heat and prevent adverse heat-related health outcomes by monitoring customers’ hydration more carefully. No long-term preparedness measures were identified on the strategical level. The city had supported workers by offering mineral drink bottles and providing instructions for coping in hot weather. In conclusion, workers have an active role in adaptation, but it might be limited by their own thermal stress, customers’ different health conditions and resources, as well as service-level stressors such as lack of staff. Because heatwaves are expected to increase in the future, home care services’ preparedness to heatwaves might need to be improved. It would be important to consider adaptation needs of both workers and customers as they can be interrelated in the sense, that care is dependent on workers ability to function. In a wider societal framework, the adaptive capacity of home care should be secured through providing sufficient resources for these services. The latter is even more important in the light of future trends regarding the aging of population, increase in need for home-based services and decrease in workforce availability. More research is required on the effects of heatwaves on the most vulnerable populations, what adaptation needs there might be as well as how this relates to service provision