Avoin kuituverkko : Pirkanmaan alueen esiselvitys

Tämä opinnäytetyö tehtiin Pirkanmaan liitolle. Pirkanmaan liitto on 22 Pirkanmaan kunnan omistama kuntayhtymä, jonka tarkoituksena on kehittää maakuntaa. Opinnäytetyö oli osa Pirkanmaan liiton Avoin Kuitu sekä EKANET esiselvitysprojekteja. Esiselvitysten tarkoituksena oli lisätä ihmisten tietoutta valokuituverkon eduista ja tarpeellisuudesta. Lisäksi kartoitettiin talouksien ja yritysten halukkuutta tilata valokuitu. Työssä on esiteltynä esiselvityshankkeen lisäksi valokuitutekniikkaa ja valokaapeliverkon rakennetta ja rakentamista. Näiden kolmen osa-alueen esittäminen on tärkeää, jotta ymmärretään valokuituverkon rakentamisen tarpeellisuus. Esiselvityshankkeessa ihmisiä lähestyttiin useilla eri tavoilla, jotta tietoisuus lisääntyisi valokuituverkon tarpeellisuudesta. Tietoa hankkeesta on jaettu myös sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja hankkeen Internet-sivuilla. Hankkeen yhtenä päätarkoituksena oli saada mahdollisimman paljon esisopimuksia, jotta verkon rakentaminen tulisi kannattavaksi. Tämä opinnäytetyö esittää esiselvityshankkeen etenemistä toukokuuhun 2013 saakka, jolloin opinnäytetyön tekemisen osuus päättyi. Esiselvityshanke jatkuu kuitenkin vielä vuoden 2013 loppuun saakka, jonka aikana ja jälkeen valokuituverkkoja aletaan rakentaa.This thesis work was made to the Council of Tampere Region. It was part of the Open Fiber and EKANET preliminary studies. The meaning of the project was to inform people about the benefits of an optical fiber network. The meaning was also to gather people sign a preliminary agreement to take the optical fiber. In this thesis there is also information about optical fiber technology and optical fiber networks. These two are important part of the thesis because it is important to understand the technology behind the project. This thesis does not include the whole project. It is about the preliminary project until May 2013. The project itself continues to the end of 2013 during which the construction of the optical fiber networks begin

Kuulemismenettely hallinto-oikeudessa

Kuulemismenettely on tärkeä osa hallinto-oikeudessa käytävää oikeudenkäyntiä. Se takaa asianosaisen oikeuden esittää oman kantansa asiaan sekä lisää oikeudenkäynnin puolueettomuutta ja asiallisuutta. Kuuleminen hallinto-oikeudessa on pääsääntöisesti kirjallista, mutta asiakohtaisesti tarpeen mukaan myös suullista. Kirjallinen kuuleminen tapahtuu kirjeitse tapahtuvalla kirjeenvaihdolla. Hallinto-oikeus pyytää valituksenalaisen päätöksen tehneen viranomaisen lausunnon ja tarjoaa asianosaiselle mahdollisuuden selvityksen antamiseen asiassa. Mikäli asian selvittämiseksi on tarpeellista, hallinto-oikeus voi järjestää asiaan suullisen käsittelyn, jossa asianosainen voi esittää selvityksensä suullisesti. Tarpeen mukaan asiassa voidaan myös kuulla muita osapuolia, esimerkiksi asiantuntijaa. Opinnäytetyö on menetelmältään lainopillinen. Työ perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön, lakien esitöihin sekä oikeuskirjallisuuteen. Työssä tarkastellaan aluksi hallinto-oikeuksia yleisesti ja sinne tehtävää valitusmenettelyä. Tämän jälkeen selvitetään asian käsittelyssä toimitettavia erilaisia kuulemismenettelytapoja.Hearing procedure is an important part of the proceedings in an administrative court. Its function is to ensure the party’s rights to present his/her opinion on the matter. The purpose of the hearing procedure is also to increase impartiality and objectivity. In an administrative court a hearing is generally a written procedure, but in some cases, an oral hearing may be necessary. A written hearing takes place via correspondence between an administrative court, the parties involved and the authority whose administrative resolution is under review. The authority in question shall present its statement and the parties can provide their comments and demands. An administrative court can arrange an oral hearing where the parties can submit their opinion viva voce. Specialists and other parties can also be consulted when necessary. This thesis is based on legal research methodology. The sources used in this thesis are relevant legislation, legislative history and literature on legislation. The structure of this thesis is two-part. At the outset, a general overview of the administrative court is provided, which is then followed by an examination of the appeal procedure. The second part of the thesis focuses on the hearing procedure

Kuulemismenettely hallinto-oikeudessa

Kuulemismenettely on tärkeä osa hallinto-oikeudessa käytävää oikeudenkäyntiä. Se takaa asianosaisen oikeuden esittää oman kantansa asiaan sekä lisää oikeudenkäynnin puolueettomuutta ja asiallisuutta. Kuuleminen hallinto-oikeudessa on pääsääntöisesti kirjallista, mutta asiakohtaisesti tarpeen mukaan myös suullista. Kirjallinen kuuleminen tapahtuu kirjeitse tapahtuvalla kirjeenvaihdolla. Hallinto-oikeus pyytää valituksenalaisen päätöksen tehneen viranomaisen lausunnon ja tarjoaa asianosaiselle mahdollisuuden selvityksen antamiseen asiassa. Mikäli asian selvittämiseksi on tarpeellista, hallinto-oikeus voi järjestää asiaan suullisen käsittelyn, jossa asianosainen voi esittää selvityksensä suullisesti. Tarpeen mukaan asiassa voidaan myös kuulla muita osapuolia, esimerkiksi asiantuntijaa. Opinnäytetyö on menetelmältään lainopillinen. Työ perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön, lakien esitöihin sekä oikeuskirjallisuuteen. Työssä tarkastellaan aluksi hallinto-oikeuksia yleisesti ja sinne tehtävää valitusmenettelyä. Tämän jälkeen selvitetään asian käsittelyssä toimitettavia erilaisia kuulemismenettelytapoja.Hearing procedure is an important part of the proceedings in an administrative court. Its function is to ensure the party’s rights to present his/her opinion on the matter. The purpose of the hearing procedure is also to increase impartiality and objectivity. In an administrative court a hearing is generally a written procedure, but in some cases, an oral hearing may be necessary. A written hearing takes place via correspondence between an administrative court, the parties involved and the authority whose administrative resolution is under review. The authority in question shall present its statement and the parties can provide their comments and demands. An administrative court can arrange an oral hearing where the parties can submit their opinion viva voce. Specialists and other parties can also be consulted when necessary. This thesis is based on legal research methodology. The sources used in this thesis are relevant legislation, legislative history and literature on legislation. The structure of this thesis is two-part. At the outset, a general overview of the administrative court is provided, which is then followed by an examination of the appeal procedure. The second part of the thesis focuses on the hearing procedure

Factor selection for multifactor models : Bayesian model averaging approach

The optimal set of factors for multifactor model has been under discussion in the previous decades. Research has focused mostly on the Fama-French models and the inclusion of some additional factors. Moreover, the research has been mostly limited to fundamental factors and traditional hypothesis testing based on p-values. In this thesis, factor selection is done with the Bayesian approach, where factors are evaluated based on their posterior probabilities of inclusion rather than their p-values. Twelve factors are included in the algorithm as potential factors and all possible combinations of these factors are evaluated simultaneously. The model with the highest posterior probability is then chosen. The specific method used is Bayesian model averaging (BMA), which has received good results in previous studies of stock market factor selection. The significance of macroeconomic factors besides fundamental factors is examined as well. Finally, the predictability ability of the constructed multifactor model is compared to the Fama-French models and CAPM. The time period of research is from 2007 to 2018, where 2007−2016 is the in-sample and 2017−2018 the out-of-sample period. All NYSE, AMEX and NASDAQ stocks, which have the relevant data available, are included in the research. The following six factors have the highest posterior probability: market premium, size, value, momentum, the changes in long-term interest rate, and oil price change. These factors form the BMA multifactor model. The out-of-sample results show that the BMA multifactor model constructed here has the lowest Mean Squared Error (MSE) value, so it can predict stock returns out-of-sample better than Fama-French models or CAPM. The results are robust for the test portfolios used. The results are in line with previous findings that the Bayesian approach is a useful tool for factor selection. Widely examined fundamental factors (market, size and value premium) as well as momentum factor still seem to have some predictability ability in the US, and since inclusion of macroeconomic factors improves the predictability of model, they should be examined more alongside fundamental factors in the literature

Balancing Environmental Protection and Production of Marine Renewable Energy through Maritime Spatial Planning

This thesis systemises the legal framework of maritime spatial planning and the implementation of ecosystem-based approach in the European Union. The aim is to assess whether the EU’s Maritime Spatial Planning Directive can work as an instrument to safeguard environmentally safe production of renewable energy at sea. It is discussed whether the MSPD can help resolve the conflicting interests of marine protection and climate change mitigation by producing marine renewable energy. In this thesis it is argued that the Directive is vague in its obligations and leaves too much discretion to the Member States. To answer this question, this thesis also examines the framework of the ecosystem-based approach, which is required by the Maritime Spatial Planning Directive to be applied in the national planning of the Member States. Finally, this thesis seeks to assess how the objectives of marine protection and the promotion of renewable energy can be reconciled in the future. The analysis is built on legal dogmatics in the systematisation of EU legislation. As this thesis ultimately looks to the future and makes recommendations, regulatory theory is also used as a method to develop a framework in which the desired objectives can co-exist. In addition, the ecosystem-based approach is used, as this thesis analyses EU legislation from the ecosystem perspective. The primary object of analysis is the Maritime Spatial Planning Directive and main research material consists of legal literature and official communications by the European Commission. While the promotion of renewable energy often refers to the need to ensure environmental protection, and while the Maritime Spatial Planning Directive requires the application of the ecosystem-based approach, this paper argues that these instruments do not provide adequate protection for the marine environment and thus does not resolve the conflict between the objectives. The obligations are vague, and it is uncertain what the Member States should assess in individual projects and individual areas. Furthermore, it is concluded, that the vague application of the ecosystem-based approach globally does not support the assessment of environmental factors. For maritime spatial planning to successfully work as a means to resolve these conflicts, it should recognise environmental requirements. This thesis argues that the co-existence of these two objectives requires better guidelines on what is expected of the Member States and how these objectives should be weighed in balancing the interests.Tässä tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin merialuesuunnittelun oikeudellista kehystä ja ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltamista Euroopan unionissa. Tavoitteena on arvioida, voiko EU:n merialuesuunnitteludirektiivi toimia välineenä, jolla turvataan ympäristöturvallinen uusiutuvan energian tuotanto merellä. Keskeistä on tutkia, auttaako direktiivi ratkaisemaan ristiriitaiset intressit, jotka liittyvät meriensuojeluun ja uusiutuvan energian tuottamiseen merellä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tutkielmassa argumentoidaan, että direktiivi on velvoitteiltaan epäselvä ja jättää liikaa harkinnanvaraa jäsenvaltioille. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan puitteita, sillä merialuesuunnitteludirektiivissä edellytetään, että lähestymistapaa sovelletaan kansallisten suunnitelmien laadinnassa. Lopuksi arvioidaan, miten meriensuojelun ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisen tavoitteet voidaan sovittaa yhteen tulevaisuudessa. Tutkielman analyysi rakentuu lainopin varaan EU:n lainsäädäntöä tulkiten ja systematisoiden. Koska tutkielmassa suunnataan katse tulevaisuuteen ja annetaan suosituksia, menetelmänä käytetään myös sääntelyteoriaa kehitettäessä puitteita, joissa näitä kahta tavoitetta voidaan edistää rinnakkain. Lisäksi menetelmänä hyödynnetään ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa, koska tutkielmassa analysoidaan EU:n lainsäädäntöä ekosysteemin näkökulmasta. Analyysin ensisijainen kohde on merialuesuunnitteludirektiivi, ja pääasiallinen tutkimusaineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta ja Euroopan komission virallisista tiedonannoista. Vaikka uusiutuvan energian edistämisessä viitataan usein tarpeeseen varmistaa ympäristönsuojelu, ja vaikka merialuesuunnitteludirektiivissä edellytetään ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltamista, tutkielmassa väitetään, että nämä instrumentit eivät tarjoa asianmukaista meriensuojelua ja siten eivät voi selventää näiden tavoitteiden välistä konfliktia. Velvoitteet ovat epäselviä ja on epävarmaa, mitä elementtejä jäsenvaltioiden pitäisi arvioida yksittäisissä hankkeissa ja yksittäisillä alueilla. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan epäjohdonmukainen soveltaminen globaalisti ei sinänsä tue ympäristötekijöiden arviointia. Jotta merialuesuunnittelu toimisi asianmukaisena keinona ratkaista nämä ristiriidat, sen olisi tunnustettava ympäristövaatimukset asianmukaisesti. Jotta nämä molemmat tavoitteet voidaan toteuttaa rinnakkain aiheuttamatta haittaa toiselle, tässä tutkielmassa esitetään, että olisi laadittava paremmat EU-tason suuntaviivat siitä, mitä jäsenvaltioilta tarkalleen odotetaan ja kuinka tavoitteita tulisi painottaa

Coercion, Perceived Care and Quality of Life Among Patients in Psychiatric Hospitals

The goals of the study were to describe patients’ perceptions of care after experiencing seclusion/restraint and their quality of life. The goal was moreover to identify methodological challenges related to studies from the perspective of coerced patients. The study was conducted in three phases between September 2008 and April 2012. In the first phase, the instrument Secluded/ Restrained Patients’ Perception of their Treatment (SR-PPT) was developed and validated in Japan in cooperation with a Finnish research group (n = 56). Additional data were collected over one year from secluded/restrained patients using the instrument (n = 90). In the second phase, data were collected during the discharge process (n = 264). In the third phase, data were collected from electronic databases. Methodological and ethical issues were reviewed (n = 32) using systematic review method. Patients perceived that co-operation with the staff was poor; patients’ opinions were not taken into account, treatment targets collated and treatment methods were seen in different ways. Patients also felt that their concerns were not well enough understood. However, patients received getting nurses’ time. In particular, seclusion/restraint was considered unnecessary. The patients felt that they benefited from the isolation in treating their problems more than they needed it, even if the benefit was seen to be minor. Patients treated on forensic wards rated their treatment and care significantly lower than in general units. During hospitalization secluded/restrained patients evaluated their quality of life, however, better than did non-secluded/restrained patients. However, no conclusion is drawn to the effect that the better quality of life assessment is attributable to the seclusion/restraint because patients’ treatment period after the isolation was long and because of many other factors, as rehabilitation, medication, diagnostic differences, and adaptation. According to the systematic mixed studies review variation between study designs was found to be a methodological challenge. This makes comparison of the results more difficult. A research ethical weakness is conceded as regards descriptions of the ethical review process (44 %) and informed consent (32 %). It can be concluded that patients in psychiatric hospital care and having a voice as an equal expert require special attention to clinical nursing, decision-making and service planning. Patients and their family members will be consulted in plans of preventive and alternative methods for seclusion and restraint. The study supports the theory that in ethical decision-making situations account should be taken of medical indications, in addition to the patients’ preferences, the effect of treatment on quality of life, and this depends on other factors. The connection between treatment decisions and a patient’s quality of life should be evaluated more structurally in practice. Changing treatment culture towards patients’ involvement will support daily life in nursing and service planning taking into account improvements in patients’ quality of life.Pakko, potilaiden kokema hoito ja elämänlaatu psykiatrisessa sairaalassa Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata pakkoa kokeneiden potilaiden näkemystä hoidostaan sekä heidän elämänlaatuaan. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa metodologisia haasteita tutkimuksissa koskien potilaiden näkemystä pakosta psykiatriassa. Tutkimus tuotettiin kolmessa vaiheessa syyskuun 2008 ja huhtikuun 2012 välisenä aikana. Ensimmäisessä vaiheessa instrumentti Secluded/Restrained Patients’ Perception of Their Treatment (SR-PPT) kehitettiin ja validoitiin Japanissa yhteistyössä suomalaisen tutkimusryhmän kanssa (n = 56). Lisäksi tutkimusaineisto kerättiin edellä mainitulla mittarilla vuoden aikana eristetyiltä/sidotuilta potilailta (n = 90). Toisessa vaiheessa aineisto kerättiin kotiutusvaiheessa olevilta potilaita (n = 264). Kolmannessa vaiheessa tutkimusaineisto kerättiin sähköisistä tietokannoista. Metodologiset ja eettiset aiheet tarkasteltiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä (n = 32). Potilaat kokivat yhteistyön henkilöstön kanssa heikkona; potilaiden mielipiteitä ei otettu huomioon, hoidon tavoitteita ei asetettu yhdessä ja hoitokeinot nähtiin eri tavoin. Potilaiden mielestä heidän huoliaan ei ymmärretty riittävästi. Kuitenkin potilaat saivat hoitajien aikaa. Erityisesti eristäminen/ sitominen koettiin tarpeettomina. Potilaat kokivat hyötyvänsä eristämisestä ongelmiensa hoidossa enemmän kuin tarvitsevansa sitä, vaikka myös hyöty siitä nähtiin vähäisenä. Oikeuspsykiatrisilla osastoilla hoidetut potilaat arvioivat hoitonsa selkeästi alhaisemmaksi kuin muut. Sairaalahoidon aikana eristetyt/sidotut potilaat arvioivat elämänlaatunsa kuitenkin paremmaksi kuin ei-eristetyt/sidotut potilaat. Kuitenkaan johtopäätöksenä ei voida todeta, että parempi elämänlaadun arvio olisi seurausta eristämisestä, koska potilaiden hoitoaika eristämiskokemuksen jälkeen oli pitkä ja koska muut tekijät, kuten kuntoutus, lääkitys, diagnostiikka, sopeutuminen, mahdollisesti vaikuttivat tuloksiin. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta metodologisena haasteena havaittiin tutkimusasetelmien erilaisuus, mikä vaikeuttaa tutkimusten tulosten vertailua. Tutkimuseettisenä heikkoutena ilmeni puutteellinen kuvaus eettisestä ennakkoarvioinnista (44 %) ja informoidun suostumuksen käsittelystä (32 %). Voidaan todeta, että psykiatrista sairaalahoitoa vaativan potilaan kohtaaminen ja kuuleminen tasa-arvoisena oman hoitonsa asiantuntijana vaatii erityistä huomiota niin kliinisessä hoitotyössä, päätöksenteossa kuin palveluiden suunnittelussa. Potilaiden ja omaisten tahtoa tulee kuulla kehitettäessä ennaltaehkäiseviä ja vaihtoehtoisia menetelmiä eristämiselle ja sitomiselle. Tutkimus tukee näkökulmaa, että eettisissä päätöksentekotilanteissa tulee tapauskohtaisesti huomioida lääketieteellisten indikaatioiden lisäksi potilaan näkemys, hoidon vaikutus elämänlaatuun ja tilanteeseen vaikuttavat muut tekijät. Hoitopäätösten yhteyttä potilaan elämänlaatuun tulee arvioida strukturoidummin käytännössä. Hoitokulttuurin muutosta kohti potilaan osallisuutta tulee tukea hoitotyön arjessa ja palveluiden suunnittelussa huomioiden yhteys elämänlaadun paranemiseen.Siirretty Doriast

Building customer loyalty program in the Polish life insurance market : case Finlife Towarzystwo Ubezpieczen Na Zycie S.A.

Siirretty Doriast