European Integration – Democracy Promotion by the EU in Eastern Europe

There have been a few historical turning points in modern European history. The turning points of 1648, 1815, 1919 and 1945 had great impact on the developments of Europe. The last turning point of 1991 is not an exception to such record. The collapse of the Soviet Union in 1991 and the liberalization and transition of the former Eastern Europe changed the balance of power and the European landscape. This article stresses the new role of the EU as a norm-provider in determining the future outlook of Europe. Such a new role led to the big bang enlargement in May 2004, which indicated that the Cold War was sent to the historical dustbin. It also shed light on the new role of the EU as the most important hegemonic actor in European politics

Make Your Job Summer Program: A Report to the Network for Teaching Entrepreneurship

Make Your Job Summer Program condenses the material in NFTE's year-long high school curriculum into an intensive two-week course. Over the course of these two weeks, from 9-5 pm each day, students learn about businesses and entrepreneurship while simultaneously designing their business plans. At the end of the program, students present their business plans to a panel of judges to compete for seed money. At two of the 18 sites, NFTE also offered an 8- 10 week version of the program called Startup Summer. Startup Summer is for students who already participated in NFTE during the school year and takes the program a step further by helping them execute their business plans. Students in Startup Summer continue to receive support in launching their businesses into the school year. 378 students participated in the BizCamps and 77 participated in Startup Summer (at the Los Angeles and New York City sites). Although some sites had run NFTE-related summer programs in prior years, other sites were running the summer program for the first time. Two of these BizCamps (Girl Empower BizCamps) served female students exclusively.Our research examines both the impact and implementation of the program and considers:- the types of students who enrolled in the program and why;- how the students experienced the program;- the perceived match between program design and student backgrounds and abilities;- how staff understood the goals and expectations of the program;- the capacities and resources that supported implementation;- the challenges experienced in delivering the program; and- how the program was adapted across sites

Sisäisen yrittäjyyden aikaansaaman innovaatiotoiminnan taloustiede

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tämä opinnäytetyö on teoreettinen katsaus sisäisen yrittäjyyden aikaansaaman innovaatiotoiminnan taloustieteeseen. Sisäinen yrittäjyys nähdään olemassa olevan organisaation pyrkimyksenä luoda uusia yrityksiä ja uutta liiketoimintaa. Tavoite on tarkastella kannustinsopimuksen avulla eri tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijän päätökseen sisäisestä yrittäjyydestä ja innovaatiotoiminnasta. Sisäisestä yrittäjyydestä ei ole vielä laajemmin enempää empiiristä kuin analyyttistäkään tutkimusta kansantaloustieteessä. Kirjallisuudessa sisäinen yrittäjyys nähdään erityisesti yritysten kasvun lähteenä ja yrityksen strategisena uudistumisena. Työn rakenne on seuraava. Luku 1 on johdanto. Luvussa 2 esitellään innovaatiotoimintaa ja sisäistä yrittäjyyttä. Luvussa 3 käsitellään sisäistä yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa kuvaavaa mallia. Luvussa 4 esitetään lisänäkökulmia sisäiseen yrittäjyyteen ja luvussa 5 esitetään työn päätelmät. Sisäistä yrittäjyyttä tarkastellaan yritys–työntekijä -toimintamallin avulla, jonka taustalla on päämies–agentti -teoria. Kannustinsopimuksessa määritellään yrityksen ja työntekijän arvon määräytyminen. Sopimuksessa otetaan huomioon innovaatiotoiminnan onnistumisen todennäköisyys, työntekijän yritykselle maksama innovaatiokorvaus ja diskonttotekijä. Yrityksen ja työntekijän tavoite on maksimoida elinkaaritulot. Yritys viestittää sopimuksen avulla työntekijälle, miten haluaa tämän jakavan työpanoksen perustyön ja innovaatiotoiminnan kesken. Tällöin voi esiintyä moraalikadon ongelma, sillä yritys ei voi valvoa tehokkaasti työntekijän ajankäyttöä. Keskeisinä sisäiseen yrittäjyyteen vaikuttavina tekijöinä mallissa on nostettu esille innovaatioympäristön kohentuminen (onnistumisen todennäköisyyden nousemisen tai perustyön määrän lisääntymisen avulla), innovaatiokorvaus, diskonttotekijä ja perustyöhön sidottu palkanosuus. Innovaatioympäristön kohentuminen ja diskonttotekijän nousu vaikuttavat positiivisesti sisäiseen yrittäjyyteen. Työntekijän yritykselle maksaman innovaatiokorvauksen vaikutus sisäiseen yrittäjyyteen vaihtelee. Yrityksissä voi esiintyä sisäistä yrittäjyyttä, kun innovaatiokorvaus on matala tai korkea. Jos korvaus on keskitasolla, sisäistä yrittäjyyttä ei välttämättä esiinny. Artikkelin empiirisen tarkastelun mukaan palkanosuuden vaikutus sisäiseen yrittäjyyteen ja uusien yritysten luomisasteen on negatiivinen. Sisäisen yrittäjyyden aikaansaaman yrityksen tulosvaikutuksen arviointia on vielä vähän, joskin kehittyvissä talouksissa sisäisellä yrittäjyydellä on havaittu olevan positiivinen vaikutus yritysten tulokseen. Yrityksen työntekijälle tarjoama kannustinsopimus vaikuttaa siihen, suuntautuuko työntekijä sisäiseen yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan. Yritys voi kannustaa tai estää työntekijää näihin toimiin asettamalla palkanosuuden ja kiinteän palkan tietyille tasoille

From borders to interfaces : Modularizing specialized outpatient services

Background and aims: In healthcare, both the need to increase patient-centered care and customization, and simultaneously reduce costs has been recognized. Mass customization and its key means, modularization, are operations management models that are suggested to have potential to tackle this conundrum by enabling simultaneous standardization and customization of services. However, more knowledge of the applicability of modularization and mass customization is needed. This thesis focuses on modularization of hospital healthcare delivery. It aims to identify enablers, constraints, and outcomes related to the modularization of healthcare services focusing on specialized healthcare from the perspective of hematology care, and to identify patient preferences related to day hospital service delivery and number of treating nurses in a hematology and oncology care context. Data and methods: Both mixed methods and data were used in the study. Data were gathered from the Helsinki University Hospital´s (HUS) Comprehensive Cancer Center, Meilahti Triangle Hospital´s day hospital, and hospital-wide databases. Quantitative data including service usage, bed count, and personnel resource information from the hematology unit and Meilahti Triangle Hospital were obtained between 2009-2010 and 2013-2014. Semi-structured interviews (n=16) of personnel members of the oncology and hematology units and the Meilahti Triangle Hospital´s day hospital were conducted. In addition, unstructured interviews of key hematology personnel members were conducted. A questionnaire survey to oncology and hematology patients was carried out. Field visits were organized. In addition, treatment instructions from both the hematology and oncology unit and scheduling instructions of the independent day hospital (Meilahti Triangle Hospital´s day hospital) were analyzed. Reference data on changes in hematology care were obtained from Oulu University Hospital (Oulu). Results: Six enablers and two constraints affecting the modularization of hospital care were identified. The findings indicate that healthcare characteristics such as the requirement to treat all, information asymmetry, professional autonomy, hierarchy, and fragmented service delivery may challenge modularization. However, by applying design activities that support modularization, these challenges may be overcome. Modularization may have both positive and challenging outcomes to healthcare service delivery. The findings indicate that modularization may be an applicable method to support the change from inpatient- to outpatient-focused care in a hospital context. In addition, modularization may streamline service production and communication, and increase replaceability among personnel. However, modularization may not increase customization or patient involvement in care delivery design and might restrict communication. Both patient groups, oncology patients treated in a traditional specialty-specific day hospital with named nurses, and hematology patients treated in a multispecialty modularized day hospital without named nurses, were satisfied with their day hospital care. Oncology patients preferred named nurses and a maximum of three treating nurses in day hospital care more often than hematology patients. In addition, the number of treating day hospital nurses and annual visits affected preferences. Conclusions: The findings indicate that modularization may be an applicable method to support the change from inpatient- to outpatient-focused care in a hospital context. However, organizations need to balance the requirement of customization versus standardization in order to increase the success and applicability of the operating model. This is important as modularization may not increase customization or patient involvement in care delivery design and might restrict communication. The findings indicate that when applied to the care of right patient groups, patients may be satisfied with modularized care. However, this study indicates that not all patient groups may be in favor of modularization, especially if it means that patients would not have a named nurse in outpatient care. In addition, healthcare characteristics should be taken into account, as they may constrain modularization and affect the outcomes of modularized services. As not all outcomes are merely positive, organizations should carefully consider in which situations modularization could enhance service production. Altogether, more research is needed to understand when and in what situations modularization is applicable and most likely successful in developing healthcare service delivery.Väitöskirjan tavoitteena oli tunnistaa erikoissairaanhoidon modularisointiin liittyviä mahdollistajia, rajoitteita sekä seurauksia. Lisäksi tavoitteena oli tunnistaa ja selvittää potilaiden näkemyksiä liittyen modularisoitujen päiväsairaalatoimintojen tuottamiseen ja hoitavien hoitajien määrään päiväsairaalassa. Tutkimuksessa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HUS) Syöpäkeskuksesta, Meilahden kolmiosairaalan päiväsairaalasta ja HUS:n yleisistä tietojärjestelmistä. Kvantitatiivinen aineisto kerättiin HUS:n Syöpäkeskuksen hematologian yksiköstä ja Meilahden kolmiosairaalan päiväsairaalasta ajalta 2009-2010 ja 2013-2014 ja aineisto sisälsi seuraavia tietoja: käyntitiedot, sänkyjen määrä ja henkilöstön määrä. Tutkimuksessa haastateltiin 16 henkilöstön jäsentä Syöpäkeskuksesta (onkologia ja hematologia) tai Kolmiosairaalan päiväsairaalasta; lisäksi toteutettiin tutkimusta tukevia yksilöhaastatteluita. Onkologian ja hematologian potilaiden näkemyksiä ja kokemuksia liittyen päiväsairaalatoimintaan selvitettiin kyselyn avulla. Kyselyä varten suoritettiin viisi esihaastattelua potilaille. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin apuna hoito- ja aikataulutusohjeita sekä toteutettiin kenttävierailut yksiköihin. Syöpäkeskuksen hematologian potilaita hoidetaan Kolmiosairaalan päiväsairaalassa, joka on modularisoitu ja jossa ei ole omahoitajia. Onkologian potilaita hoidetaan Syöpäkeskuksen Syöpäklinikan päiväsairaalassa ja potilailla on omahoitaja päiväsairaalahoitojen ajan. Vertailuaineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan (Oulu) hematologian yksiköstä. Tutkimuksessa tunnistettiin kuusi mahdollistajaa ja kaksi rajoittajaa liittyen sairaalahoidon modularisointiin. Vaikka terveydenhuollon erityispiirteet voivat haastaa modularisaation, sitä tukevilla toimintamalleilla voidaan kuitenkin selättää kyseiset haasteet. Modularisaatio voi sekä tukea että haastaa terveydenhuollon palvelutuotantoa. Toimintamalli voi tukea siirtymistä vuodeosastohoidosta kohti avohoitopainotteista hoitoa. Lisäksi modularisaatio voi virtaviivaistaa tiedonsiirtoa ja palvelutuotantoa ja tukea henkilöstön korvattavuutta. Toimintamallin käyttöönotto ei kuitenkaan välttämättä lisää potilaiden osallistumista eikä palveluotannon räätälöintiä ja se voi rajoittaa epävirallista tiedonsiirtoa. Potilaat voivat olla tyytyväisiä modulaarisesti järjestettyyn päiväsairaalahoitoon. Potilaskyselyissä hematologian potilaat toivoivat onkologian potilaita harvemmin, että heillä olisi omahoitaja tai maksimissaan kolme hoitavaa hoitajaa päiväsairaalassa. Lisäksi päiväsairaalakäyntien ja hoitavien hoitajien lukumäärä vaikutti toiveisiin. Tutkimus osoittaa, että modularisaatio voi tukea siirtymistä kohti avopainotteista hoitoa. Terveydenhuollon organisaatioiden tulee kuitenkin arvioida räätälöinnin ja standardoinnin tasapainoa omassa palvelutuotannossaan, jotta toimintamallia voidaan tuloksellisesti hyödyntää. Potilaiden näkemyksiä ja preferenssejä toimintamallista tulee selvittää, sillä eri potilasryhmien näkemys modularisaation käytöstä voi vaihdella. Organisaatioiden on myös huomioitava terveydenhuollon erikoispiirteet, sillä ne voivat vaikuttaa modularisaation soveltuvuuteen ja tuloksiin organisaatiossa. Jatkotutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää milloin ja mihin tilanteisiin modularisaatio terveydenhuollossa soveltuu