Acute Hepatic Porphyrias: Review and Recent Progress.

The acute hepatic porphyrias (AHPs) are a group of four inherited diseases of heme biosynthesis that present with episodic, acute neurovisceral symptoms. The four types are 5-aminolevulinic acid (ALA) dehydratase deficiency porphyria, acute intermittent porphyria, hereditary coproporphyria, and variegate porphyria. Their diagnoses are often missed or delayed because the clinical symptoms mimic other more common disorders. Recent results indicate that acute intermittent porphyria, the most severe of the more common types of AHP, is more prevalent than previously thought, occurring in about 1 in 1600 Caucasians, but with low clinical penetrance (approximately 2%-3%). Here we provide an updated review of relevant literature and discuss recent and emerging advances in treatment of these disorders. Symptomatic attacks occur primarily in females between 14 and 45 years of age. AHP is diagnosed by finding significantly elevated levels of porphyrin precursors ALA and porphobilinogen in urine. Acute attacks should be treated promptly with intravenous heme therapy to avoid the development of potentially irreversible neurologic sequelae. All patients should be counseled about avoiding potential triggers for acute attacks and monitored regularly for the development of long-term complications. Their first-degree relatives should undergo targeted gene testing. Patients who suffer recurrent acute attacks can be particularly challenging to manage. Approximately 20% of patients with recurrent symptoms develop chronic and ongoing pain and other symptoms. We discuss newer treatment options in development, including small interfering RNA, to down-regulate ALA synthase-1 and/or wild-type messenger RNA of defective genes delivered selectively to hepatocytes for these patients. We expect that the newer treatments will diminish and perhaps obviate the need for liver transplantation as treatment of these inborn metabolic disorders

Puoluejohtajista televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella syntyvät mielikuvat

Poliitikon ammattiosaamisen ytimessä ovat hänen taitonsa tulla toimeen ihmisten ja erilaisten julkisten toimijoiden kanssa. Tärkeimpiä näistä taidoista ovat viestintä- ja mediataidot. Erityisen tärkeää näiden taitojen hallinta on niille poliitikoille, jotka ovat puolueessaan tai muissa instituutioissa johtavassa asemassa, jolloin edellä mainittujen taitojen tarve korostuu merkittävästi. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien viestintää televisioiduissa vaalikeskusteluissa. Televisioidut vaalikeskustelut ovat viestinnän kannalta erittäin mielenkiintoisia tutkimuskohteita, sillä niissä poliitikot joutuvat kohdistamaan viestintäänsä useille eri tahoille. Poliitikkojen on pystyttävä viestimään keskenään mutta samalla heidän on pyrittävä myös välittämään omaa sanomaansa television katsojille ja keskustelua arvioivalle medialle sekä luomaan itsestään mahdollisimman positiivista mielikuvaa, jonka perusteella äänestäjät useimmiten tekevät äänestyspäätöksensä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen mielikuva eduskuntapuolueiden puheenjohtajista syntyi vuoden 2008 kunnallisvaalien alla käytyjen televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella ja mitkä viestinnälliset seikat vaikuttivat näiden mielikuvien syntymiseen. Tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta. Sanomalehtiaineiston avulla tarkasteltiin sitä, miten media arvioi puoluejohtajien onnistumista vaalikeskusteluissa ja millaista mielikuvaa sanomalehdet kirjoituksillaan heistä loivat. Lehtiaineistoon kuuluivat neljä Suomen suurinta sanomalehteä, eli Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Iltalehti. Aineiston toinen osa koostuu puheviestinnän asiantuntijoiden vaalikeskusteluista tekemistä havainnoista. Tutkielmassa näitä kahta aineistoa analysoidaan rinnakkain sisällönanalyysin keinoin ja vertaillaan keskenään. Sisällönanalyysi osoittaa, että tietyt poliitikkojen viestinnälliset piirteet luovat poliitikosta positiivista mielikuvaa. Tällaisia piirteitä ovat muun muassa rauhallisuus, asiaosaaminen, selkeys ja positiivisuus. Vastaavasti negatiivista mielikuvaa luovia piirteitä ovat esimerkiksi harmaus, passiivisuus tai aggressiivisuus. Asiasanat:puheviestintä, poliittinen viestintä, poliittinen johtajuus, televisioidut vaalikeskustelut, mielikuvien rakentumine

Maataloustuotteiden hintojen kehitys ja maatalouden taloudellinen asema

vokKirjasto Aj-

Asutus ja maatalousoloista Enon ja Ilomantsin pitäjien vuokraviljelmillä

vokkirjasto Aj-

Puoluejohtajista televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella syntyvät mielikuvat

Poliitikon ammattiosaamisen ytimessä ovat hänen taitonsa tulla toimeen ihmisten ja erilaisten julkisten toimijoiden kanssa. Tärkeimpiä näistä taidoista ovat viestintä- ja mediataidot. Erityisen tärkeää näiden taitojen hallinta on niille poliitikoille, jotka ovat puolueessaan tai muissa instituutioissa johtavassa asemassa, jolloin edellä mainittujen taitojen tarve korostuu merkittävästi. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien viestintää televisioiduissa vaalikeskusteluissa. Televisioidut vaalikeskustelut ovat viestinnän kannalta erittäin mielenkiintoisia tutkimuskohteita, sillä niissä poliitikot joutuvat kohdistamaan viestintäänsä useille eri tahoille. Poliitikkojen on pystyttävä viestimään keskenään mutta samalla heidän on pyrittävä myös välittämään omaa sanomaansa television katsojille ja keskustelua arvioivalle medialle sekä luomaan itsestään mahdollisimman positiivista mielikuvaa, jonka perusteella äänestäjät useimmiten tekevät äänestyspäätöksensä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen mielikuva eduskuntapuolueiden puheenjohtajista syntyi vuoden 2008 kunnallisvaalien alla käytyjen televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella ja mitkä viestinnälliset seikat vaikuttivat näiden mielikuvien syntymiseen. Tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta. Sanomalehtiaineiston avulla tarkasteltiin sitä, miten media arvioi puoluejohtajien onnistumista vaalikeskusteluissa ja millaista mielikuvaa sanomalehdet kirjoituksillaan heistä loivat. Lehtiaineistoon kuuluivat neljä Suomen suurinta sanomalehteä, eli Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Iltalehti. Aineiston toinen osa koostuu puheviestinnän asiantuntijoiden vaalikeskusteluista tekemistä havainnoista. Tutkielmassa näitä kahta aineistoa analysoidaan rinnakkain sisällönanalyysin keinoin ja vertaillaan keskenään. Sisällönanalyysi osoittaa, että tietyt poliitikkojen viestinnälliset piirteet luovat poliitikosta positiivista mielikuvaa. Tällaisia piirteitä ovat muun muassa rauhallisuus, asiaosaaminen, selkeys ja positiivisuus. Vastaavasti negatiivista mielikuvaa luovia piirteitä ovat esimerkiksi harmaus, passiivisuus tai aggressiivisuus. Asiasanat:puheviestintä, poliittinen viestintä, poliittinen johtajuus, televisioidut vaalikeskustelut, mielikuvien rakentumine

Perunan tuotanto ja markkinoiminen

vo

Puoluejohtajista televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella syntyvät mielikuvat

Poliitikon ammattiosaamisen ytimessä ovat hänen taitonsa tulla toimeen ihmisten ja erilaisten julkisten toimijoiden kanssa. Tärkeimpiä näistä taidoista ovat viestintä- ja mediataidot. Erityisen tärkeää näiden taitojen hallinta on niille poliitikoille, jotka ovat puolueessaan tai muissa instituutioissa johtavassa asemassa, jolloin edellä mainittujen taitojen tarve korostuu merkittävästi. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien viestintää televisioiduissa vaalikeskusteluissa. Televisioidut vaalikeskustelut ovat viestinnän kannalta erittäin mielenkiintoisia tutkimuskohteita, sillä niissä poliitikot joutuvat kohdistamaan viestintäänsä useille eri tahoille. Poliitikkojen on pystyttävä viestimään keskenään mutta samalla heidän on pyrittävä myös välittämään omaa sanomaansa television katsojille ja keskustelua arvioivalle medialle sekä luomaan itsestään mahdollisimman positiivista mielikuvaa, jonka perusteella äänestäjät useimmiten tekevät äänestyspäätöksensä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen mielikuva eduskuntapuolueiden puheenjohtajista syntyi vuoden 2008 kunnallisvaalien alla käytyjen televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella ja mitkä viestinnälliset seikat vaikuttivat näiden mielikuvien syntymiseen. Tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta. Sanomalehtiaineiston avulla tarkasteltiin sitä, miten media arvioi puoluejohtajien onnistumista vaalikeskusteluissa ja millaista mielikuvaa sanomalehdet kirjoituksillaan heistä loivat. Lehtiaineistoon kuuluivat neljä Suomen suurinta sanomalehteä, eli Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Iltalehti. Aineiston toinen osa koostuu puheviestinnän asiantuntijoiden vaalikeskusteluista tekemistä havainnoista. Tutkielmassa näitä kahta aineistoa analysoidaan rinnakkain sisällönanalyysin keinoin ja vertaillaan keskenään. Sisällönanalyysi osoittaa, että tietyt poliitikkojen viestinnälliset piirteet luovat poliitikosta positiivista mielikuvaa. Tällaisia piirteitä ovat muun muassa rauhallisuus, asiaosaaminen, selkeys ja positiivisuus. Vastaavasti negatiivista mielikuvaa luovia piirteitä ovat esimerkiksi harmaus, passiivisuus tai aggressiivisuus. Asiasanat:puheviestintä, poliittinen viestintä, poliittinen johtajuus, televisioidut vaalikeskustelut, mielikuvien rakentumine

Puoluejohtajista televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella syntyvät mielikuvat

Poliitikon ammattiosaamisen ytimessä ovat hänen taitonsa tulla toimeen ihmisten ja erilaisten julkisten toimijoiden kanssa. Tärkeimpiä näistä taidoista ovat viestintä- ja mediataidot. Erityisen tärkeää näiden taitojen hallinta on niille poliitikoille, jotka ovat puolueessaan tai muissa instituutioissa johtavassa asemassa, jolloin edellä mainittujen taitojen tarve korostuu merkittävästi. Tässä tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan eduskuntapuolueiden puheenjohtajien viestintää televisioiduissa vaalikeskusteluissa. Televisioidut vaalikeskustelut ovat viestinnän kannalta erittäin mielenkiintoisia tutkimuskohteita, sillä niissä poliitikot joutuvat kohdistamaan viestintäänsä useille eri tahoille. Poliitikkojen on pystyttävä viestimään keskenään mutta samalla heidän on pyrittävä myös välittämään omaa sanomaansa television katsojille ja keskustelua arvioivalle medialle sekä luomaan itsestään mahdollisimman positiivista mielikuvaa, jonka perusteella äänestäjät useimmiten tekevät äänestyspäätöksensä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen mielikuva eduskuntapuolueiden puheenjohtajista syntyi vuoden 2008 kunnallisvaalien alla käytyjen televisioitujen vaalikeskustelujen perusteella ja mitkä viestinnälliset seikat vaikuttivat näiden mielikuvien syntymiseen. Tutkimusaineisto koostui kahdesta osasta. Sanomalehtiaineiston avulla tarkasteltiin sitä, miten media arvioi puoluejohtajien onnistumista vaalikeskusteluissa ja millaista mielikuvaa sanomalehdet kirjoituksillaan heistä loivat. Lehtiaineistoon kuuluivat neljä Suomen suurinta sanomalehteä, eli Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Iltalehti. Aineiston toinen osa koostuu puheviestinnän asiantuntijoiden vaalikeskusteluista tekemistä havainnoista. Tutkielmassa näitä kahta aineistoa analysoidaan rinnakkain sisällönanalyysin keinoin ja vertaillaan keskenään. Sisällönanalyysi osoittaa, että tietyt poliitikkojen viestinnälliset piirteet luovat poliitikosta positiivista mielikuvaa. Tällaisia piirteitä ovat muun muassa rauhallisuus, asiaosaaminen, selkeys ja positiivisuus. Vastaavasti negatiivista mielikuvaa luovia piirteitä ovat esimerkiksi harmaus, passiivisuus tai aggressiivisuus. Asiasanat:puheviestintä, poliittinen viestintä, poliittinen johtajuus, televisioidut vaalikeskustelut, mielikuvien rakentumine

Erilaisina yhdessä - tapaustutkimus Lempoisten koulun luokkaparityöskentelystä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla luokkaparityöskentelyn toteutusta Lempoisten koulun 1-2a luokalla. Tutkimuksella selvitettiin toiminnan tavoitteita ja menetelmiä niiden saavuttamiseksi. Lisäksi haluttiin saada tietoa vanhempien suhtautumisesta luokkaparityöskentelyyn. Tutkimuksella pyrittiin myös selvittämään sitä, missä määrin työskentelyllä kyetään edistämään oppilaiden sosiaalisen integroitumisen toteutumista. Sosiaalisella integraatiolla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa oppilaiden välistä yhteistoimintaa, ystävyyssuhteita sekä myönteistä suhtautumista erilaisuuteen. Tutkimuskohteena olleessa luokassa kielihäiriöisten oppilaiden erityisluokka on integroitu yleisopetuksen luokkaan. Oppilaat ovat ensimmäisen ja toisen luokan oppilaita. Luokassa työskentelee kolme aikuista: erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja koulunkäyntiavustaja. Luokka toimii sosiaalisesti yhtenä ryhmänä siten, että molemmat opettajat ovat kaikkien oppilaiden opettajia. Tutkimus on luonteeltaan tapaustutkimus. Tutkimusmenetelmät olivat teemahaastattelu ja yksityinen dokumentti, lomakekysely sekä sosiometrinen testi. Määrällisiä tutkimusmenetelmiä käytettiin laadullisten täydentäjänä. Triangulaatiolla pyrittiin ensisijaisesti tutkittavan ilmiön kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen. Tulosten analysointi perustui laadullisen aineiston osalta teemoitteluun ja määrällisessä aritmeettisiin keskiarvoihin. Sosiometrisen testin tuloksista laadittiin sosiomatriisi ja sosiogrammi. Luokkaparityöskentelyn tavoitteista keskeisimmiksi osoittautuivat sosiaaliset tavoitteet. Suvaitsevaisuutta ja myönteistä suhtautumista erilaisuuteen pyritään edistämään yhteistoiminnallisilla menetelmillä. Opetuksen lähtökohtana on, että erityisopetuksen menetelmistä hyötyvät kaikki oppilaat. Vanhemmat suhtautuvat luokkaparityöskentelyyn myönteisesti. Erityisoppilaiden ja yleisopetuksen oppilaiden vanhempien mielipiteet olivat samansuuntaisia. Erityisoppilaiden vanhemmat kokivat kuitenkin luokkaparityöskentelyn hyödyllisempänä lapsensa kannalta. Luokkaparityöskentelyn voidaan päätellä edistäneen tutkimuskohteena olleessa luokassa sosiaalisen integraation toteutumista. Erityisoppilaiden ja yleisopetuksen oppilaiden välillä oli vastavuoroisia ystävyyssuhteita ja myönteistä sosiaalista kanssakäymistä. Asiasanat: sosiaalinen integraatio, yhteistoiminnallinen oppiminen, inkluusio, luokkaparityöskentel

Lihan tuotanto ja markkinoiminen

vokkirjasto Aj-