Recovery from acidification of lakes in Finland, Norway and Sweden 1990?1999

International audienceSulphate deposition has decreased by about 60% in the Nordic countries since the early 1980s. Nitrogen deposition has been roughly constant during the past 20 years, with only a minor decrease in the late 1990s. The resulting changes in the chemistry of small lakes have been followed by national monitoring programmes initiated in the 1980s in Finland (163 lakes), Norway (100 lakes) and Sweden (81 lakes). These lakes are partly a subset from the survey of 5690 lakes in the Northern European lake survey of 1995. Trend analyses on data for the period 1990-1999 show that the non-marine sulphate concentrations in lakes have decreased significantly in 69% of the monitored lakes. Changes were largest in lakes with the highest mean concentrations. Nitrate concentrations, on the other hand, were generally low and showed no systematic changes. Concentrations of non-marine base cations decreased in 26% of the lakes, most probably an ionic-strength effect due to the lower concentrations of mobile strong-acid anions. Acid neutralising capacity increased in 32% of the lakes. Trends in recovery were in part masked by large year-to-year variations in sea-salt inputs and by increases in total organic carbon concentrations. These changes were most probably the result of climatic variations. Nordic lakes, therefore, show clear signs of recovery from acidification. Recovery began in the 1980s and accelerated in the 1990s. Reductions in sulphur deposition are the major "driving force" in the process of recovery from acidification. Further recovery can be expected in the next 10 years if the Gothenburg protocol on emissions of acidifying pollutants is implemented. Keywords: Nordic countries, sulphur deposition, lakes, recover

En längre språkväg genom att förflytta årsveckotimmar — en bra eller dålig sak?:en studie om lärares åsikter om tidigareläggning av svenskundervisning till lågstadiet

Abstrakt. Denna pro gradu-avhandling behandlar ämnes- och klasslärares åsikter om och erfarenheter av tidigareläggning av svenskundervisning till lågstadiet. Tidigareläggningen träddes i kraft den 1 augusti 2016 av statsrådets förordning. Genom förnyelsen förflyttades en tredjedel av svensklektioner i den grundläggande utbildningen från högstadiet till lågstadiet. Det betyder att två av sex årsveckotimmar undervisas numera på lågstadiet och fyra på högstadiet. Detta varierar ändå mellan skolorna. Oftast är det ämneslärare som undervisar i svenska i sjätte klassen men även klasslärare som har utexaminerats som magister i pedagogiska vetenskaper kan undervisa svenska på lågstadiet. Syftet med denna pro gradu-avhandling är att redogöra för hur klasslärare och ämneslärare förhåller sig till tidigareläggning av undervisning i svenska på lågstadiet. Jag fokuserar mig också på utbildning som klasslärare samt ämneslärare får till att undervisa i svenska. Mina forskningsfrågor är följande: Vad anser ämneslärare och klasslärare om svenska språkets undervisning på lågstadiet och hurdana erfarenheter har de? Hurdan utbildning får blivande svensklärare och hur skiljer sig utbildning i svenska mellan klasslärare och ämneslärare? Hur tidigareläggningen har påverkat elevers attityder till och kunskaper i svenska språket? Avhandlingen baserar sig på innehållsanalys. Materialinsamlingsmetoden är enkät och materialet samlades in under hösten 2021. Sammanlagt fick jag 35 svar på frågeformuläret. Mest svarade ämneslärare. Bara en klasslärare svarade på enkäten. De viktigaste resultaten gällande tidigareläggningen är att majoriteten av informanterna ser förnyelsen som olyckad. Själva problemet är inte att svenskan börjar på lågstadiet utan den ses i sig själv som en bra sak. Problemet är att två årsveckotimmar från högstadiet flyttades till lågstadiet. Numera finns det färre årsveckotimmar på högstadiet än innan förnyelsen. Hälften av informanterna anser att förnyelsen inte har haft någon stor inverkan på elevers attityder till svenskan. De anser ändå att kunnigheten i svenskan har blivit sämre efter förnyelsen. Resultaten som gäller informanternas egen utbildning visar att undervisningens kvalitet varierar mellan olika universitet. Tidigare undersökningar och utvärderingar visar de största skillnaderna mellan klasslärar- och ämneslärarutbildning i svenskan. Resultaten visar också att utbildningen saknar pragmatism eftersom man fokuserar mycket på språkvetenskaper och inte på själva pedagogiken som är viktig i en lärares arbete. Mot bakgrund av forskningsresultat gällande tidigareläggning av svenskundervisningen verkar det som om förnyelsen inte var lyckad och har däremot fungerat emot sitt ursprungliga syfte. Avhandlingen ger aktuell information om inverkan på svenskans tidigareläggning till lågstadiet och ger lärare möjligheten att bli hörda om saken. Den lyfter också fram förslag för förbättringar i lärarutbildning.Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee aineen- ja luokanopettajien mielipiteitä ja kokemuksia ruotsin kielen opetuksen aikaistamisesta alakouluun. Aikaistaminen tuli voimaan valtionasetuksesta 1.8.2016. Uudistuksen johdosta kolmasosa perusopetuksen ruotsin tunneista siirrettiin yläkoulusta alakouluun. Tämä tarkoittaa, että kaksi kuudesta vuosiviikkotunnista opetetaan alakoulussa ja neljä yläkoulussa. Jako vaihtelee eri koulujen välillä. Usein aineenopettaja opettaa ruotsia kuudennella luokalla, mutta myös luokanopettaja, joka on kouluttautunut kasvatustieteen maisteriksi, voi opettaa ruotsia alakoulussa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten luokan- ja aineenopettajat suhtautuvat ruotsin kielen opetuksen aikaistamiseen alakoulussa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä mieltä aineenopettajat ja luokanopettajat ovat ruotsin kielen opettamisesta alakoulussa ja millaisia kokemuksia heillä on? Minkälaista koulutusta ruotsinopettajat saavat ja miten koulutus eroaa luokanopettajien ja aineenopettajien välillä? Miten koulutus ruotsin kielessä eroaa luokanopettajien ja aineenopettajien välillä? Miten aikaistaminen on vaikuttanut oppilaiden asenteisiin ja osaamiseen ruotsin kielessä?. Tutkielma pohjautuu sisällönanalyysiin. Aineistonkeruumenetelmä on kysely, ja vastaukset kerättiin syksyn 2021 aikana. Yhteensä sain 35 vastausta kyselylomakkeeseen. Eniten vastasivat aineenopettajat. Vain yksi luokanopettaja vastasi kyselyyn. Tärkeimmät tulokset koskien aikaistamista ovat, että suurin osa tutkittavista näkee uudistuksen epäonnistuneena. Itse ongelma ei ole se, että ruotsi alkaa alakoulussa. Se itsessään nähdään hyvänä asiana. Ongelma on, että kaksi vuosiviikkotuntia siirrettiin yläkoulusta alakouluun. Nykyään yläkoulussa on vähemmän vuosiviikkotunteja kuin ennen uudistusta. Puolet tutkittavista ovat sitä mieltä, että uudistuksella ei ole ollut suurta vaikutusta oppilaiden asenteisiin ruotsia kohtaan. He ovat kuitenkin sitä mieltä, että osaaminen ruotsissa on huonompaa uudistuksen jälkeen. Tulokset, jotka koskevat tutkittavien omaa koulutusta osoittavat, että koulutuksen laatu vaihtelee eri yliopistojen välillä. Aikaisemmat tutkimukset ja arviot osoittavat suurimmat erot luokanopettaja- ja aineenopettajakoulutuksen välillä. Tulokset osoittavat myös, että koulutuksesta puuttuu käytännönläheisyys. Siinä keskitytään paljon kielitieteeseen, eikä pedagogiikkaan, joka on opettajan työssä tärkeää. Ruotsin opetuksen aikaistamista koskevien tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että uudistus ei ollut onnistunut ja se on vaikuttanut vastoin alkuperäistä tarkoitustaan. Tutkielma antaa ajankohtaista tietoa ruotsin aikaistamisen vaikutuksista ja antaa opettajille mahdollisuuden tulla kuulluksi asiasta. Tutkielma nostaa myös esiin opettajankoulutuksen kehittämiskohteita

The significance of p53 codon 72 polymorphism for the development of cervical adenocarcinomas

Infection with the human papillomavirus is an important co-factor in the development of cervical carcinomas. Accordingly, HPV DNA is recognised in most of these tumours. Polymorphism of the p53 gene, codon 72, is also considered a risk factor in the development of cervical carcinoma. However, this finding is contradicted by several observers. In the present investigation, 111 cases of adenocarcinoma of the cervix collected through the Swedish Cancer Registry and 188 controls (females with normal cytology at organised gynaecological screening) were analysed with regard to p53, codon 72, polymorphism using a PCR- and SSCP-based technique. In the controls, 9% showed pro/pro, 44% pro/arg and 47% arg/arg, whereas in the invasive adenocarcinomas, the corresponding figures were 0%, 29% and 71%, respectively. The difference was statistically significant (P = 0.001). HPV DNA was identified in 86 tumours (HPV 18 in 48, HPV 16 in 31 and HPV of unknown type in 7 cases) and 25 tumours were HPV negative. The p53, codon 72, genotypes observed in HPV-positive and HPV-negative cervical adenocarcinomas were not statistically different (P = 0.690). The results indicate that women homozygotic for arg/arg in codon 72 of the p53 gene are at an increased risk for the development of cervical adenocarcinomas. However, this genetic disposition seems to be unrelated to the HPV infection. © 2001 Cancer Research Campaign  http://www.bjcancer.co

Chemistry of lakes in the Nordic region - Denmark, Finland with Åland, Iceland, Norway with Svalbard and Bear Island, and Sweden

This report presents the first common evaluation of water chemistry in the Nordic countries (except for the Faroe Islands and Greenland): Denmark, Finland including Åland, Iceland, Norway including Svalbard and Bear Island, and Sweden. The Nordic countries exhibit large gradients in many chemical constituents in lake water, from Iceland in the west, Svalbard and Bear Island in the north via Denmark to Sweden, Finland and Norway, due to large differences in geology, hydrology, vegetation and air pollution. The data are interpreted relative to these factors

Uneven distribution of HPV 16 E6 prototype and variant (L83V) oncoprotein in cervical neoplastic lesions

A previous Swedish study revealed that both prototype and variant HPV16 E6 oncoprotein, occur in about equal numbers in high-grade cervical intraepithelial neoplasia (HCIN), whereas variant HPV16 predominates in invasive cervical squamous carcinoma. Most of the malignant HPV16 variants contain a common mutation, L83V, in the E6 oncoprotein. In the present investigation, 28 HPV16 positive, invasive cervical adenocarcinomas were collected from a total number of 131 adenocarcinomas. These HPV16-positive cases were evaluated with analysis of the E6 gene, using a recently described PCR-SSCP method for identification of the specific mutation (L83V) in the E6 gene. The results obtained were correlated to findings in 103 preinvasive, HCIN, and 31 invasive cervical squamous carcinomas also infected with HPV16. The HPV16 E6 variant L83V was present in 40% of the HCIN lesions, in 54% of the invasive adenocarcinomas, in comparison to 81% of the invasive squamous carcinomas. The difference between HCIN and squamous carcinomas was statistically significant, P< 0.001, whereas the difference between HCIN and invasive adenocarcinomas was not statistically significant, P = 0.604. Prototype HPV16 and its E6 variant L83V are both prevalent in preinvasive and invasive cervical lesions in Swedish women. However, the obvious predominance of HPV16 variant in squamous carcinomas was not seen in adenocarcinomas. A single amino-acid shift in the HPV16 E6 gene appears to result in a different transforming potential in squamous and glandular cervical lesions. © 2000 Cancer Research Campaig

Recovery from acidification of lakes in Finland, Norway and Sweden 1990–1999

Sulphate deposition has decreased by about 60% in the Nordic countries since the early 1980s. Nitrogen deposition has been roughly constant during the past 20 years, with only a minor decrease in the late 1990s. The resulting changes in the chemistry of small lakes have been followed by national monitoring programmes initiated in the 1980s in Finland (163 lakes), Norway (100 lakes) and Sweden (81 lakes). These lakes are partly a subset from the survey of 5690 lakes in the Northern European lake survey of 1995. Trend analyses on data for the period 1990-1999 show that the non-marine sulphate concentrations in lakes have decreased significantly in 69% of the monitored lakes. Changes were largest in lakes with the highest mean concentrations. Nitrate concentrations, on the other hand, were generally low and showed no systematic changes. Concentrations of non-marine base cations decreased in 26% of the lakes, most probably an ionic-strength effect due to the lower concentrations of mobile strong-acid anions. Acid neutralising capacity increased in 32% of the lakes. Trends in recovery were in part masked by large year-to-year variations in sea-salt inputs and by increases in total organic carbon concentrations. These changes were most probably the result of climatic variations. Nordic lakes, therefore, show clear signs of recovery from acidification. Recovery began in the 1980s and accelerated in the 1990s. Reductions in sulphur deposition are the major &quot;driving force&quot; in the process of recovery from acidification. Further recovery can be expected in the next 10 years if the Gothenburg protocol on emissions of acidifying pollutants is implemented. Keywords: Nordic countries, sulphur deposition, lakes, recover

Recovery from acidification of lakes in Finland, Norway and Sweden 1990–1999

International audienc

Validation of Memory Accesses Through Symbolic Analyses

International audienceThe C programming language does not prevent out-of- bounds memory accesses. There exist several techniques to secure C programs; however, these methods tend to slow down these programs substantially, because they populate the binary code with runtime checks. To deal with this prob- lem, we have designed and tested two static analyses - sym- bolic region and range analysis - which we combine to re- move the majority of these guards. In addition to the analy- ses themselves, we bring two other contributions. First, we describe live range splitting strategies that improve the effi- ciency and the precision of our analyses. Secondly, we show how to deal with integer overflows, a phenomenon that can compromise the correctness of static algorithms that validate memory accesses. We validate our claims by incorporating our findings into AddressSanitizer. We generate SPEC CINT 2006 code that is 17% faster and 9% more energy efficient than the code produced originally by this tool. Furthermore, our approach is 50% more effective than Pentagons, a state- of-the-art analysis to sanitize memory accesses