Hyvinvointityöntekijöiden tulkinnat kuormittavasta sitoutumisesta

Artikkelissa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin miten sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijät kielen avulla merkityksellistävät ja tuottavat diskursseja kuormittavan sitoutumisen kokemuksistaan. Tutkimus tuo uutta tietoa siitä, minkälaisia toisistaan eroavia kuormittavan sitoutumisen diskursseja on ja minkälaisia seurauksia näillä diskursseilla kertojat tulkitsivat olevan. Tutkimuksessa hyödynnetään hoivan yhteiskunnallistumiseen liittyvää tutkimusta sekä työolotutkimusten tutkimustuloksia työn kuormittavuudesta. Aineiston analysoinnin jälkeen diskurssit oli mahdollista kategorisoida näkökulmien ja sisältöjen mukaan kolmeen päädiskurssiin; liiallisen sitoutumisen, mekaanisen sitoutumisen ja hyvinvointialan rakenteellisia tekijöitä sisältävään diskurssiin. Diskurssien voidaan tulkita kuvaavan hyvinvointityön keskeisiä ulottuvuuksia, joiden haavoittuvuus aiheuttaa kuormittavuutta sekä asiakkaille, työntekijälle että työyhteisölle

Eri-ikäisten hyvinvointityöntekijöiden työhön sitoutumisen diskurssit

Artikkelissa selvitetään, miten eri-ikäiset sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijät merkityksellistävät työhön sitoutumistaan hyvinvointialan institutionalisoitumisen ja hyvinvointiammattien toiminnan ehtojen muutoksessa. Työmarkkinoiden, työn mielekkyyden ja työn laadun kannalta on tärkeää tietää, kuinka eri-ikäiset työntekijät tulkitsevat työhön sitoutumistaan. Tutkimus tuo uutta tietoutta siitä, mitä seurauksia erilaisilla sitoutumisen merkityksillä on. Tutkimusaineisto koostuu 33 sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijän työhön sitoutumisen tulkinnoista. Aineisto on analysoitu diskurssianalyysin avulla. Hyvinvointityöhön liitetyn sukupuolisopimuksen, vakaiden työmarkkinoiden, vahvan työeetoksen sekä voimakkaan ammatillistumisen kautta työelämä on muuttunut yhä monimuotoisemmaksi ja epävarmemmaksi. Myös työntekijöiden merkitysjärjestelmät ovat muuttuneet ikääntyneiden työntekijöiden uhrautuvasta työmoraalista keski-ikäisten työntekijöiden ammatillisuutta ja asiakasta korostavaan diskurssiin sekä nuorten työntekijöiden epävarmuutta sisältävään työhön sitoutumisen diskurssiin

Ammatillinen kasvu ja työhön sitoutuminen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työssä

Working life and organizations are changeing all the time. It is required that workers are committed to work and do professional growth and active construction of professional identity. In this research the aim was to investigate how 17 middle-aged social and health care workers are constructing meanings to professional growth and commitment to work. Analyzing the data accomplished from the beginning of working career into the future considerations about work. The results can be categorized into three categories: 1) in- experienced and uncompleted professionality, 2) professional and human growth through own life and working life experience and 3) reflexive professionality. The commitment to work included into the narration so that the possibility to act like experts and create a culture in organization where professional growth is supported, enabled the commitment to work. The professional growth is one significant dimension of commitment to work.Työelämä ja organisaatiot muuttuvat koko ajan ja edellyttävät työntekijöiltä työhön sitoutumista, ammatillisuuden kasvua sekä persoonallisen identiteetin uudelleen määrittelyä ja aktiivista rakentamista. Tässä tutkimuksessa on diskurssianalyysin keinoin selvitetty 17 keski-ikäisen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työntekijän ammatilliselle kasvulle ja työhön sitoutumiselle antamia merkityksiä. Merkitysten tarkastelu tapahtui tutkimuksen tekohetkestä sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen suunnaten. Tulokset voi kategorisoida kolmeen merkityssysteemiin: nuoruuden ja kokemattomuuden ajan keskeneräisen ammatillisuuden kerrontaan, erilaisten elämänkokemusten kautta tapahtuvaan ammatillisen ja humaanin kasvun kerrontaan sekä reflkektiivisen ammatillisuuden kerrontaan. Työhön sitoutuminen merkityksellistyi tulkintoihin siten, että ammatillisen kasvun mahdollistuminen edesauttoi työhön sitoutumista. Mahdollisuus ammatilliseen kasvuun tulkittiin näin olevan merkittävä sitoutumisen edellytys ja ulottuvuus

Varhaiskasvatuksen työ muuttuu - muuttuuko asiantuntijuus?

Varhaiskasvatus, kuten kasvatustyö ja työelämä laajemminkin, on murroksessa.  Varhaiskasvatuksen piirissä työn haasteisiin pyritään vastaamaan lisäämällä korkeakoulutettujen työntekijöiden määrää lapsiryhmissä sekä selkiyttämällä eri ammattiryhmien asiantuntijuutta. Laadullisen toimintatutkimuksemme tehtävänä oli selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön asiantuntijuuden muutokselle tuottamia merkityksiä sekä tunnistaa eri ammattiryhmien asiantuntijuutta uutta henkilöstörakennetta pilotoivissa tiimeissä. Tutkimuksen aineisto koostui henkilöstön päiväkirjoista, kehittämissuunnitelmista sekä ryhmähaastatteluista. Aineiston analyysissa hyödynsimme diskurssianalyysia. Tunnistimme kolme asiantuntijuuden muutokseen liittyvää diskurssia: voimattomuuden, kehittämisen ja lapsen edun diskurssit. Lisäksi opettajat positioituivat vastuuseen tiimin pedagogisesta toiminnasta ja lapsen oppimisen edistämisestä. Opettajiin verrattuna sosionomien positio rakentui enemmän jaettuun vastuuseen tiimin toiminnasta. Lisäksi sosionomien asiantuntijuus kohdistui lapsen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja eduista huolehtimiseen. Kolmas ammattiryhmä, lastenhoitajat, positioivat itsensä tiimin jäsenyyteen, ja heidän asiantuntijuutensa rakentui lasten hoidosta ja huolenpidosta

Health and social care educators' ethical competence

Background and purpose: Educators' ethical competence is of crucial importance for developing students' ethical thinking. Previous studies describe educators' ethical codes and principles. This article aims to widen the understanding of health- and social care educators' ethical competence in relation to core values and ethos. Methods: Data material was collected from nine educational units for healthcare and social service in Finland. In total 16 semi-structured focus group interviews with 48 participants were conducted. The interviews were analysed with a thematic analysis according to Braun and Clarke. Ethical considerations: The study is approved by the Declaration of Helsinki, the legislation regarding personal data and the General Data Protection Regulation. The study received ethical permission from the University of Jyvaskyla. Informed consent was obtained from all the educational units and participants in the study. Findings: The findings are presented based on three general patterns, an ethical basic motive, an ethical bearing and ethical actions. Subthemes are Humane view of students as unique individuals with individual learning, Bearing of tactfulness and firmness, Bearing of perceptiveness and accessibility, Bearing of satisfaction and joy over student learning, Valuing bearing towards each oneself and colleagues, Ability to interact and flexibility, Collegiality and a supportive work community and Educators as role models and inspirators. Conclusion: Educators' personal and professional ethos is crucial to student learning, personal growth and ethical reasoning. Therefore, it is important to further develop educators' training regarding ethical competence.</p

Competence areas of health science teachers – A systematic review of quantitative studies

BackgroundIn the face of rapid digitalisation and ever-higher educational requirements for healthcare professionals, it is important that health science teachers possess the relevant core competences. The education of health science teachers varies internationally and there is no consensus about the minimum qualifications and experience they require.ObjectiveThe aim of this systematic review was to describe the health science teachers' competences and the factors related to it.DesignSystematic review of original quantitative studies.Data sourcesFour databases were selected from which to retrieve original studies: Cinahl (Ebsco), PubMed, Medic, Eri (ProQuest).Review MethodsThe systematic review used PICOS inclusion criteria. Original peer-reviewed quantitative studies published between 1/2007 and 1/2018 were identified. Screening was conducted by two researchers separately reading the 1885 titles, 600 abstracts, and 63 full-texts that were identified, and then agreed between them. Critical appraisal was performed using the JBI MAStARI evaluation tool. The data was extracted and then analysed narratively.ResultsThe core competences of health science teachers include areas of knowledge, skills and attitudes. Health science teachers evaluate their own competence as high. Only in relation to entrepreneurship and leadership knowledge was evaluated to be average. The most common factors influencing competence were teachers' title/position, healthcare experience, research activities, age, academic degree and for which type of organisation they work.ConclusionIt is important to identify the core competencies required by health science teachers in order to train highly competent healthcare professionals. Based on the findings of this systematic review we suggest that teachers should be encouraged to gain university education and actively participate in research, and that younger teachers should have opportunities to practice the relevant teaching skills to build competence.<br /

Social, health care and rehabilitation educators' competence in professional education-Empirical testing of a model

The social and health care educator's role in educating future professionals need to be stronger emphasised and deserves international recognition. The purpose of this study was to develop and test an empirical model of social and health care educators' competence in higher and professional education. The presented research employed a cross-sectional study design. Data were collected using HeSoEduCo-instrument from 28 educational institutions in Finland. The model was empirically tested with confirmatory factor analysis through Structural Equation Modelling that applied the Full Imputation Maximum Likelihood estimator. A total of 422 social and health care educators participated in the study. The empirical model of social and health care educators including eight competence areas: leadership and management, collaboration and societal, evidence-based practice, subject and curriculum, mentoring students in professional competence development, student-centred pedagogy, digital collaborative learning, and cultural and linguistic diversity. All of the connections between concepts of the empirical model were found to be statistically significant. There were strong connections between most of the identified competence concepts; however, two weak connections were found, namely, the link between competence in evidence-based practice and competence in subject and curriculum, along with the link between competence in digital collaborative learning and competence in student-centred pedagogy. The presented empirical model can help stakeholders identify which areas of social and health care educators' curricula should be further developed. The model is also relevant for improving continuous education, allowing educators to assess their competence levels and evaluating educators' performance at the organisational level

Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen

Johdanto: Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan (soteku) toimintaympäristö on jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä. Jotta pätevien opettajien saatavuus turvataan myös tulevaisuudessa, tarvitaan jatkuvaa terveystieteiden opettajakoulutuksen uudistamista ja systemaattista sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien osaamisen kehittämistä.Tarkoitus: TerOpe-hankkeen tarkoituksena oli kehittää valtakunnalliset ja kansainvälisesti vertailukelpoiset soteku-opettajien osaamisvaatimukset, ja luoda osaamisen kehittämisen malli opettajien suunnitelmalliselle, uran aikaiselle osaamisen kehittymiselle. Lisäksi hankkeessa kehitettiin digipedagogiikan verkko-opintojakso ja digitaalinen osaamisverkosto alan opettajille, opettajankouluttajille ja opiskelijoille.Menetelmät: TerOpe-hanke oli kuuden yliopiston ja yhden ammatillisen opettajakorkeakoulun valtakunnallinen kärkihanke, jota rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö vuosina 2017–2019. Hanke toteutettiin neljässä vaiheessa: 1) Opettajien osaamismallin ja osaamisvaatimusten kehittäminen; 2) Opettajien osaamisen kehittämismallin rakentaminen; 3) ”Digipedagogiikan perusteet sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan koulutuksessa 2 op” -verkko-opintojakson kehittäminen ja pilotointi; 4) Digitaalisen osaamisverkoston kehittäminen ja pilotointi.Tulokset: Hankkeessa kehitettiin näyttöön perustuvasti soteku-opettajien osaamismalli, osaamisvaatimukset, opettajien osaamisen kehittämisen malli, digipedagogiikan verkko-opintojakso sekä digitaalinen osaamisverkosto alan opettajille, opettajankouluttajille ja opiskelijoille. Lisäksi hankkeessa kehitettiin kolme itsearviointimittaria: Sosiaali-, terveys- ja sekä kuntoutusalan opettajan osaaminen (HeSoEduCo), Opettajan jatkuva ammatillinen kehittyminen (EduProDe) ja Opettajan digitaalinen osaaminen (DigCompEduF).Johtopäätökset: Soteku-opettajan osaamismallia ja osaamisvaatimuksia voidaan hyödyntää terveystieteiden opettajankoulutuksen opetussuunnitelmien uudistamisessa valtakunnallisesti, ja yhteisopetuksen ja ristiinopiskelun kehittämisessä terveystieteiden opettajankoulutuksessa. Opettajien osaamisen kehittämismallissa kuvataan monitasoinen lähestymistapa, jonka pohjalta opettajien osaamisen kehittäminen tapahtuu opettajankoulutuksessa, koulutuspoliittisessa päätöksenteossa, koulutusorganisaatioiden strategisella tasolla, opettajien osaamisen lähijohtamisessa sekä yksittäisten opettajien ja opettajatiimien osaamista kehittävässä toiminnassa.</p