Disability related to workplace indoor air

Symptoms attributed to indoor air work environments may persist even without observed significant deficiencies in indoor air quality. This kind of symptomatology may lead to disability, which can cause severe restrictions in daily life and interfere with work participation. The aim of this thesis was to characterize indoor air-related disability and develop interventions for symptom management. This thesis consists of four individual studies. The first study recruited 55 participants with indoor air-related symptoms and work disability from consecutive patients examined at the Finnish Institute of Occupational Health for a suspected occupational disease. In the randomized controlled trial (RCT), the physician and psychologist counseling for symptom management showed no effect on self-assessed work ability and quality of life (QOL). In the second study, a thorough clinical characterization was carried out among 12 patients referred for evaluation due to responsiveness to workplace indoor air. Patients’ symptoms manifested in multiple organ systems, with no medical explanation and in spite of workplace interventions and the absence of exposure-related causes of symptomatology. Co-occurrent diseases were frequently present. Patients had concerns over the loss of health due to indoor air. Almost all the patients reported reactions triggered by indoor molds; the majority reported sensitivity to odorous chemicals and minority to electromagnetic fields. Avoidance of certain environments had led to restrictions in several life areas. In the third study, a RCT setting was created to evaluate the effect of cognitive-behavioral therapy and psychoeducation on workers’ QOL and work ability. This study recruits patients who search medical advice from occupational health services due to recurrent medically unexplained multiorgan symptoms and disability attributed to the indoor work environment. In the fourth study, 680 pregnant women evaluated in questionnaire survey their intolerance - time prior to their pregnancy - attributed to 12 environmental factors and its associations with symptoms, work ability and functioning in daily life. The manifestations of intolerance to environmental factors formed an increasing severity continuum, ranging from annoyance to severe disability. All of those who experienced significant difficulties (2.2%) reported intolerance to indoor molds, and majority also to chemicals. Chronic indoor air-related symptomatology fulfills criteria for idiopathic environmental intolerance (IEI). A similar phenomenon, symptomatology and comorbidity, is described in functional somatic syndromes (FSS). Effective treatment interventions are required for indoor air-related disability prevention. The usefulness of treatment approaches that have shown to be efficient for FSS should be evaluated in the treatment of IEI. As regards environmental intolerance with severe disability, indoor molds seem to be the most common environmental factor in Finland.Työpaikan sisäilmaan liittyvä oireilu saattaa pitkittyä myös silloin, kun merkittäviä puutteita sisäilman laadussa ei todeta. Tällainen oireilu voi rajoittaa merkittävästi elämänpiiriä ja työkykyä. Väitöskirjatyön tavoitteena oli tutkia sisäilmaan liittyvää pitkittyvää, toimintakykyä heikentävää oireistoa ja kehittää interventioita sen hallintaan. Väitöskirjatyö koostuu neljästä erillisestä osatyöstä. Ensimmäiseen osatyöhön rekrytoitiin 55 ammattitautiepäilyn vuoksi Työterveyslaitokselle tullutta potilasta, joilla oli sisäilmaan liittyen oireita ja työkyvyn heikentymistä. Lääkärin tietojen annolla ja ohjauksella sekä psykologin antamalla oirehallinnan ohjauksella ei satunnaistetussa asetelmassa todettu vaikutusta itsearvioituun työkykyyn eikä elämänlaatuun. Toisessa osatyössä sisäilmaan liittyvän työkykyä heikentävän oireiston vuoksi arvioon lähetetyille 12 potilaalle tehtiin tarkka kliininen tutkimus. Myös näillä potilailla ilmeni laaja oirekirjo ilman oireita selittävää sairauslöydöstä. Oireet olivat jatkuneet huolimatta työpaikalla tehdyistä toimenpiteistä eikä oireisto ollut selitettävissä ajankohtaisilla sisäilmatekijöillä. Useilla esiintyi samanaikaisia muita sairauksia ja huolta terveyden menettämisestä sisäilman vuoksi. Lähes kaikilla oireiluherkkyys liittyi sisäilman homeisiin. Hajusteiden sietokyvyn heikentyminen oli yleistä ja osa ilmoitti myös sähkömagneettisten kenttien aiheuttavan oireita. Tarve välttää tiettyjä ympäristöjä oli johtanut rajoituksiin useilla eri elämänalueilla. Kolmannessa osatyössä luotiin satunnaistettu kontrolloitu tutkimusasetelma, jossa arvioidaan kognitiivisen käyttäytymisterapian ja psykoedukaation vaikutusta elämänlaatuun ja työkykyyn potilailla, jotka ovat hakeutuneet työterveyshuoltoon työpaikan sisäilmaan liittyvien toistuvien, laaja-alaisten työkykyä heikentävien, mutta lääketieteellisesti selittämättömien oireiden vuoksi. Neljännessä osatyössä 680 raskaana olevaa naista arvioi kyselytutkimuksessa herkkyyttään ennen raskautta 12 ympäristötekijälle ja herkkyyden vaikutusta oireisiin, arkielämään sekä työ- ja toimintakykyyn. Herkkyys eri ympäristötekijöille kuvautui jatkumona vähäisestä sietokyvyn alenemisesta aina merkittävästi toimintakykyä rajoittavaan oireistoon. Jokainen merkittävästä toimintakyvyn heikentymisestä raportoineesta (2,2 %) ilmoitti sietokykynsä heikentyneen sisäilman homeille ja valtaosa myös kemikaaleille. Pitkittynyt sisäilmaan liittyvä oireiluherkkyys täyttää ympäristöherkkyyden kriteerit. Samanlainen oirekuva ja samanaikaissairastavuus on kuvattu toiminnallisissa häiriöissä. Sisäilmaan liittyvän toimintakykyä heikentävän oireiston hoitoon tarvitaan tehokkaita hoitomuotoja. Toiminnallisissa häiriöissä tehokkaiksi todettujen hoitomuotojen hyödyllisyyttä tulee tutkia ympäristöherkkyydestä kärsivillä. Ympäristöherkkyys, johon liittyy merkittävää toimintakyvyn heikentymistä, näyttää Suomessa yhdistyvän sisäilman homeisiin

Uudet itsearviointimittarit työ- ja toimintakyvyn arvioon

English summar

Mielenterveysongelmiin liittyvä toimintakyvyn arviointi

TOIMIA-suositu

Subjective and objective measures of function and return to work : an observational study with a clinical psychiatric cohort

To evaluate the association between two measurement tools (Social and Occupational Functioning Assessment Scale, SOFAS and Sheehan Disability Scale, SDS), returning to work (RTW) and their inter-correlation. 132 psychiatric patients referred to assessment of work ability participated. The association between SOFAS and SDS Work to RTW were assessed by logistic regression. Inter-correlations between SOFAS and SDS were assessed with the Spearman's rho correlation coefficient. SOFAS and SDS Work scores were associated with a 1-year RTW and SOFAS and SDS were inter-correlated. When assigning the ability to work, both subjective and objective measures of function predict RTW.Peer reviewe

Työttömän toiminta- ja työkyvyn hyvä arviointikäytäntö terveydenhuollossa

TOIMIA-suositu

Toiminnallisten häiriöiden kuntoutus : Sovellettavuus Kelan järjestämään kuntoutukseen ja vaikuttavat kuntoutusmuodot

Toiminnalliset häiriöt ovat pitkäaikaisia ja sinnikkäitä somaattisia oireita, jotka heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua. Lisäksi ne lisäävät sairauspoissaoloihin ja terveydenhuoltopalveluihin sekä välillisesti työn tuottavuuden menetyksiin liittyviä kustannuksia. Näitä oireyhtymiä kohdataan kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tilanteissa, joissa tavanomaista sairausperäistä selitystä tai yhteisymmärrystä oireiden syistä ei löydy, potilaat voivat kokea, etteivät tule kuulluksi ja kohdatuksi. Tarvitaan lisää tietoa toiminnallisten häiriöiden hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä. Tämä kartoittava selvitys kuvaa toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytäntöjä ja -muotoja sekä arvioi niiden soveltuvuutta ja käyttömahdollisuuksia suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä. Kartoitukseen sisältyivät i) selvitys toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöistä Suomessa ja ii) vastaava selvitys otoksessa muita maita sekä iii) selvitys toiminnallisten, pitkittyvien ja monimuotoisten oireistojen kuntoutusmuodoista ja niiden vaikuttavuudesta tutkimukseen perustuen. Selvityksen perusteella toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöt vaihtelivat kansallisesti ja kansainvälisesti. Toimivimpia näyttivät olevan hoitopolkujen portaittaiset hoito- ja kuntoutusmallit, joiden porrastus perustui oireiston vaikeusasteeseen. Riittävän varhain aloitettu kuntoutus ehkäisi tilan kroonistumista. Suomessa toiminnalliset oireistot tunnistettiin hyvin, mutta niiden hoitoon ja kuntoutukseen tarvittiin lisää valmiuksia. Näyttöä psykososiaalisten kuntoutusmallien vaikuttavuudesta toiminnallisiin häiriöihin niihin perehtyneiden asiantuntijoiden toteuttamana oli paljon. Näyttöä oli eniten erilaisista kognitiivisista ja kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmistä. Vaikuttavuutta vahvisti erityisosaaminen menetelmistä. Keskeisenä tavoitteena kuntoutusmallien toteutuksessa oli hyvän yhteistyösuhteen rakentuminen potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välille. Toiminnallisten häiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen Suomessa tarvitaan laaja-alaista sosiaali- ja terveydenhuollon prosessien ja kuntoutuksen yhteiskehittämistä. Ensisijaisesti tulisi soveltaa vaikuttaviksi todettuja kuntoutusmuotoja, mutta myös uusien kuntoutuspalveluiden kehittämistä ja tutkimista tarvitaan.nonPeerReviewedVertaisarvioimato

Psyykkisen työ- ja toimintakyvyn arviointiin tarvitaan yhtenäisiä käytäntöjä

Vertaisarvioitu.• Psykiatriset sairaudet aiheuttavat eniten työkyvyttömyyttä ja ovat tavallisia pitkäaikaistyöttömillä. • Psyykkiset oireet ja psykiatriset sairaudet on tunnistettava varhain hoidon ja työkyvyn tuen käynnistämiseksi. Sopivassa työssä jatkaminen ja työllistyminen tukevat mielenterveyttä. • Työkyvyn tukemiseksi arvioidaan sairauden aiheuttamia rajoitteita, jäljellä olevaa työkykyä, ennustetta ja kuntoutusmahdollisuuksia. • Arviossa huomioidaan objektiivinen ja subjektiivinen toimintakyky, diagnoosit, voimavarat ja toimintaympäristö. Laadun varmistamiseksi esitetään tarkistuslista.Peer reviewe

A randomized controlled trial protocol for persistent physical symptoms associated with indoor environment or chronic fatigue : Effectiveness of video-based functional case conceptualization and web-program for improving quality of life

Introduction: Persistent physical symptoms (PPS) refer to symptoms that cannot be fully explained by structural bodily pathology or by environmental factors. Their impact on daily functioning varies from mild to severe disability. So far, evidence-based treatments for PPS have resulted in only small to moderate effects. Treatment protocols with a stronger orientation toward personalized approaches are needed to improve the efficacy and applicability of treatment. In this study, we aim to assess the effect of an online individual case conceptualization with web-based program for PPS. This study is conducted among two focus groups: patients with indoor air-related symptoms and patients with chronic fatigue syndrome.Methods and analyses: Using a randomized controlled design (RCT) with two parallel groups in a 1:1 ratio, we will compare individual video-based case conceptualization with a web-based program based on Acceptance and Commitment Therapy (ACT), combined with treatment as usual, with treatment as usual only. The web-based program consists of ten modules, each lasting 1 week and including training. The planned sample size is 124 eligible patients without attrition. The primary outcome will be the health-related quality of life as measured by the 15D questionnaire. The secondary outcome measures will include questionnaires on psychiatric and physical symptoms, illness perceptions, psychological flexibility, and work ability. We will also use national registers to obtain information on the use of healthcare and social benefits to complete patient-reported outcomes. Data collection began in August 2020 and will continue until 2023.Discussion: This trial will provide information on the effects and usefulness of an online administrated individual case conceptualization and an ACT-based web-program on PPS.Ethics and dissemination: The Ethics Committee of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa, Finland, has granted approval for the study. The results will be published in peer-reviewed journals.Peer reviewe

Sisäilmaan liittyvät pitkittyvät oireet : tie kohti toimintakyvyn palautumista

Tässä ohjeessa kerrotaan, mitkä tekijät vaikuttavat oireiden pitkittymiseen ja miten pitkittyneitä oireita voi hallita. Oireiden taustalla on aina enemmän tai vä¬hemmän erilaisia kuormitustekijöitä ja sen mu¬kainen stressijärjestelmien aktivoituminen. Tässä ohjeessa kerrotaan, miten stressijärjestelmiin voi vaikuttaa mielen, kehon ja toiminnan kautta. Lukija saa tietoa siitä, miten toimintakyvyn palautumista voi edistää. Ohje on tarkoitettu henkilöille, joilla pitkittyneet oireet, esimerkiksi sisäilmaan liitetyt, hankaloittavat arkea ja heikentävät toimintakykyä ja vaikuttavat elämänlaatuun. Ohjeesta on hyötyä myös oireilevia auttaville ja oireilevien läheisille. Ohje on osa “Oireilu sisäympäristössä” -verkkosivuja (Työterveyslaitos), mutta toimii myös itsenäisenä ohjeena

Toimintakykyä rajoittava sisäilmaoireisto

Työterveyslaitos sai Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta toimeksiannon arvioida sisäilmasta vakavasti sairastuneiden määrää ja miten sisäilmaongelmista kärsivät ihmiset ovat saaneet hoitoa tai sosiaalietuuksia ja miten heidän työkykyään on pyritty edistämään ml. sen, millaisia kuntoutustoimia on tehty tai on suunnitteilla. Tavoitteena oli koota käytettävissä oleva tieto ja kuvata tämänhetkiset käytännöt. Julkisen keskustelun perusteella ei ole selvää, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan sisäilmasta vakavasti sairastuneista. Sisäympäristön altisteet ja olosuhteet voivat selittää ohimeneviä oireita, jotka korjaantuvat, kun olosuhteet saatetaan kuntoon. Luvussa 2 kuvattu lyhyesti sisäilmaan liittyvät terveysvaikutukset. On ihmisiä, joilla on rakennusten sisäilmaongelmiin liittyen invalidisoivia, toimintakykyä pitkäaikaisesti rajoittavia oireita. Oireet ilmenevät tietyissä sisäympäristöissä, ja oireet väistyvät, kun henkilö ei oleskele kyseisissä rakennuksissa. Tällaista oirekokonaisuutta ei selitä mikään lääketieteellinen sairaus, kuten astma. Vakavasti toimintakykyä rajoittavassa oireilussa on kyse pitkäaikaisesta oireilu- ja reaktioherkkyydestä rakennuksissa, töissä, kotona tai muualla, joissa ei ole merkittäviä puutteita sisäilman laadussa. Pitkäaikainen oireiluherkkyys ympäristötekijöille on jatkumo lievästä sietokyvyn heikentymisestä invalidisoivaan toimintakykyä heikentävään oireistoon. Tämän vuoksi havainnot ja arviot esiintyvyydestä vaihtelevat sen mukaan, miten oireiluherkkyyttä kysytään. Pitkäaikainen oireiluherkkyys näkyy terveydenhuollossa, esimerkiksi työterveyshuollossa. Se näkyy myös ammattitautitutkimuksiin sisäilmaongelmien (kosteusvauriot) vuoksi lähetetyillä työntekijöillä. Silloin kun oireisto rajoittaa työllistymistä, ilmiö näkyy TE-toimistossa asioinnin yhteydessä, ja kun oireisto aiheuttaa ongelmia asumisessa, haetaan apua sosiaalipalveluista. Kuntoutusta järjestävillä tahoilla, Kelassa ja työeläke- ja tapaturmavakuutusjärjestelmässä, sisäilmaan liittyvä toimintakyvyn heikkeneminen on tunnettu ilmiö. Selvitimme joko kyselyllä tai haastattelemalla, mitä tukitoimia on tehty ja miten vakava oireilu näkyy työterveyshuollossa, TE-toimistoissa, sosiaalitoimessa ja sosiaalivakuutusjärjestelmässä sekä keskisuuren kaupungin henkilöstöhallinnon näkökulmasta (luku 4)