Differences in Characteristics and Treatment Received among Depressed Adolescent Psychiatric Outpatients with and without Co-Occuring Alcohol Misuse: A 1-Year Follow-Up Study

Objectives. We aimed at examining the differences between depressed psychiatric adolescent outpatients with and without cooccurring alcohol misuse in psychosocial background, clinical characteristics, and treatment received during one-year followup. Furthermore, we investigated factors related to nonattendance at treatment. Materials and Methods. Consecutive 156 adolescent (13–19 years) psychiatric outpatients with a unipolar depressive disorder at baseline were interviewed using structured measures at baseline and at 12 months. Alcohol misuse was defined as having an AUDIT score of 8 or more points. The outpatients received “treatment as usual” of clinically defined duration. Results. Among depressive outpatients, poor parental support, parental alcohol use and decreased attendance at treatment associated with alcohol misuse. The severity of alcohol use as measured by AUDIT-score was the strongest factor independently predicting nonattendance at treatment in multivariate analysis. Conclusions. Alcohol misuse indicates family problems, has a deleterious effect on treatment attendance, and should be taken into account when managing treatment for depressive adolescent outpatients

Psychometric properties and clinical utility of the Scale for Suicidal Ideation (SSI) in adolescents

Peer reviewe

Detecting suicidality among adolescent outpatients: evaluation of trained clinicians' suicidality assessment against a structured diagnostic assessment made by trained raters

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Accurate assessment of suicidality is of major importance. We aimed to evaluate trained clinicians' ability to assess suicidality against a structured assessment made by trained raters.</p> <p>Method</p> <p>Treating clinicians classified 218 adolescent psychiatric outpatients suffering from a depressive mood disorder into three classes: 1-no suicidal ideation, 2-suicidal ideation, no suicidal acts, 3-suicidal or self-harming acts. This classification was compared with a classification with identical content derived from the Kiddie Schedule for Affective Disorders and Schizophrenia (K-SADS-PL) made by trained raters. The convergence was assessed by kappa- and weighted kappa tests.</p> <p>Results</p> <p>The clinicians' classification to class 1 (no suicidal ideation) was 85%, class 2 (suicidal ideation) 50%, and class 3 (suicidal acts) 10% concurrent with the K-SADS evaluation (γ²= 37.1, df 4, p = 0.000). Weighted kappa for the agreement of the measures was 0.335 (CI = 0.198–0.471, p < 0.0001). The clinicians under-detected suicidal and self-harm acts, but over-detected suicidal ideation.</p> <p>Conclusion</p> <p>There was only a modest agreement between the trained clinicians' suicidality evaluation and the K-SADS evaluation, especially concerning suicidal or self-harming acts. We suggest a wider use of structured scales in clinical and research settings to improve reliable detection of adolescents with suicidality.</p

Depressed adolescents grow up : Prevalence, course and clinical risk factors of non-suicidal self-injury, suicidal ideation and suicide attempts

Nuoruusikä on merkittävä riski itsetuhoisen käyttäytymisen alkamiseen. Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö nuorilla, jotka vahingoittavat itseään ilman tarkoitusta tehdä itsemurha, sekä niillä, joilla on itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Itsensä vahingoittamisella tarkoitetaan tarkoituksellista oman kehon vahingoittamista ilman itsemurhatarkoitusta. Suuri osa itsetuhoisuutta koskevasta tutkimustiedosta ei ole erottanut itsensä vahingoittamista itsemurhayrityksistä, joissa on selkeä tarkoitus kuolla. Myös näiden eri itsetuhoisuusmuotojen riskitekijöiden yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia on tutkittu vähän. Tämä tutkimus on osa Nuorten Depressio-tutkimusta, joka on toteutettu yhteistyössä Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveyden ja päihdepalvelujen-osaston ja Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Peijaksen sairaalan tulosalueen nuorisopsykiatrisen klinikan kanssa. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat hakeutuneet hoitoon nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Tutkimuksen alkumittauksessa haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun (K-SADS-PL) avulla 218 DSM-IV masennusdiagnoosin saanutta nuorta (13-19 vuotiaita). Lisäksi tutkimustietoa kerättiin nuoren täyttämillä standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Itsetuhoinen käyttäytyminen arvioitiin K-SADS-PL haastattelulomakkeen itsetuhoisuusosion kysymyksillä. Alkumittauksen jälkeen tutkimuksessa mukana olevat nuoret arvioitiin uudelleen noin yhden vuoden (n=189) ja kahdeksan vuoden (n=148) kuluttua haastattelemalla heidät puoli strukturoidulla diagnostisella haastattelulla (K-SADS-PL yhden vuoden kohdalla, SCID-I kahdeksan vuoden kohdalla) ja standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Tutkimuksen alkumittauksessa puolella tutkittavista oli itsensä vahingoittamista, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä kun itsetuhoisuus luokiteltiin kaikissa itsetuhoisuuden muodoissa vakavimman luokituksen mukaan. Nuoren itsetuhoisuuden esiintymiseen ei vaikuttanut se, oliko nuorella masennushäiriö vai masennushäiriö ja lisäksi muu mielenterveyden häiriö. Nuorempi ikä ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat nuoren itsensä vahingoittamista, masennusoireet ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tutkimuksen alkutilanteessa 34 %:lla (73/218) masentuneista nuorista oli itsensä vahingoittamista. Itseään vahingoittaneet masentuneet nuoret olivat iältään nuorempia, kokivat saavansa vähemmän tukea perheeltään, heillä oli enemmän masennusoireita ja he käyttivät enemmän alkoholia kuin ne masentuneet nuoret, joilla ei ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Nuorilla, joilla oli itsensä vahingoittamisen lisäksi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä, oli enemmän masennus- ja ahdistusoireita kuin vain itseään vahingoittavilla nuorilla. Vuoden seuranta-aikana itsetuhoinen käyttäytyminen väheni niin, että kolmasosalla tutkittavista masentuneista nuorista oli itseään vahingoittavaa käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Alkoholinkäyttö ja muu samanaikainen mielenterveyden häiriö masennuksen lisäksi ennustivat kaikkia itsetuhoisuuden muotoja. Vuoden seurannassa olevista nuorista 56% oli tutkimuksen alkumittauksessa itsetuhoisia ja puolet heistä olivat itsetuhoisia edelleen vuoden seurannan aikana. Sukupuolena nainen ja masennuksen lisäksi jokin muu mielenterveyden häiriö ennustivat itsetuhoisen käyttäytymisen jatkumista. Kun tutkittiin miten itsensä vahingoittaminen, itsemurhayritykset ja valikoidut kliiniset erityispiirteet ennustivat itsensä vahingoittamista vuoden seurannan aikana, niin itsensä vahingoittamisen riskiä lisäsivät alkumittaukseen mennessä tapahtunut itsensä vahingoittaminen, nuori ikä ja alkoholin käyttö. Ainoa riskitekijä itsensä vahingoittamiselle oli yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneessa seurantavaiheessa itsensä vahingoittaminen. Tutkittavien itsemurhayrityksiä ennustivat alhainen kaverituki ja alkoholin käyttö sekä yhden vuoden että yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneen seurantajakson aikana. Merkittävällä osalla masennuksen vuoksi hoitoa hakeneista nuorista oli itsensä vahingoittamista ja usein siihen liittyi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Masennuksen vuoksi hoitoa hakeneilla nuorilla itsensä vahingoittaminen ennusti myöhempää itsetuhoista käyttäytymistä. Masennuksen lisäksi nuoren saama sosiaalinen tuki ja alkoholin käyttö ovat tärkeitä huomioida ehkäistäessä tulevaa itsetuhoista käyttäytymistä

Masentuneet nuoret kasvavat nuoriksi aikuisiksi: itsensä vahingoittaminen, itsemurha-ajatukset ja itsemurhayritykset, niiden yleisyys ja riskitekijät

Nuoruusikä on merkittävä riski itsetuhoisen käyttäytymisen alkamiseen. Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö nuorilla, jotka vahingoittavat itseään ilman tarkoitusta tehdä itsemurha, sekä niillä, joilla on itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Itsensä vahingoittamisella tarkoitetaan tarkoituksellista oman kehon vahingoittamista ilman itsemurhatarkoitusta. Suuri osa itsetuhoisuutta koskevasta tutkimustiedosta ei ole erottanut itsensä vahingoittamista itsemurhayrityksistä, joissa on selkeä tarkoitus kuolla. Myös näiden eri itsetuhoisuusmuotojen riskitekijöiden yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia on tutkittu vähän. Tämä tutkimus on osa Nuorten Depressio-tutkimusta, joka on toteutettu yhteistyössä Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveyden ja päihdepalvelujen-osaston ja Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Peijaksen sairaalan tulosalueen nuorisopsykiatrisen klinikan kanssa. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat hakeutuneet hoitoon nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Tutkimuksen alkumittauksessa haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun (K-SADS-PL) avulla 218 DSM-IV masennusdiagnoosin saanutta nuorta (13-19 vuotiaita). Lisäksi tutkimustietoa kerättiin nuoren täyttämillä standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Itsetuhoinen käyttäytyminen arvioitiin K-SADS-PL haastattelulomakkeen itsetuhoisuusosion kysymyksillä. Alkumittauksen jälkeen tutkimuksessa mukana olevat nuoret arvioitiin uudelleen noin yhden vuoden (n=189) ja kahdeksan vuoden (n=148) kuluttua haastattelemalla heidät puoli strukturoidulla diagnostisella haastattelulla (K-SADS-PL yhden vuoden kohdalla, SCID-I kahdeksan vuoden kohdalla) ja standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Tutkimuksen alkumittauksessa puolella tutkittavista oli itsensä vahingoittamista, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä kun itsetuhoisuus luokiteltiin kaikissa itsetuhoisuuden muodoissa vakavimman luokituksen mukaan. Nuoren itsetuhoisuuden esiintymiseen ei vaikuttanut se, oliko nuorella masennushäiriö vai masennushäiriö ja lisäksi muu mielenterveyden häiriö. Nuorempi ikä ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat nuoren itsensä vahingoittamista, masennusoireet ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tutkimuksen alkutilanteessa 34 %:lla (73/218) masentuneista nuorista oli itsensä vahingoittamista. Itseään vahingoittaneet masentuneet nuoret olivat iältään nuorempia, kokivat saavansa vähemmän tukea perheeltään, heillä oli enemmän masennusoireita ja he käyttivät enemmän alkoholia kuin ne masentuneet nuoret, joilla ei ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Nuorilla, joilla oli itsensä vahingoittamisen lisäksi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä, oli enemmän masennus- ja ahdistusoireita kuin vain itseään vahingoittavilla nuorilla. Vuoden seuranta-aikana itsetuhoinen käyttäytyminen väheni niin, että kolmasosalla tutkittavista masentuneista nuorista oli itseään vahingoittavaa käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Alkoholinkäyttö ja muu samanaikainen mielenterveyden häiriö masennuksen lisäksi ennustivat kaikkia itsetuhoisuuden muotoja. Vuoden seurannassa olevista nuorista 56% oli tutkimuksen alkumittauksessa itsetuhoisia ja puolet heistä olivat itsetuhoisia edelleen vuoden seurannan aikana. Sukupuolena nainen ja masennuksen lisäksi jokin muu mielenterveyden häiriö ennustivat itsetuhoisen käyttäytymisen jatkumista. Kun tutkittiin miten itsensä vahingoittaminen, itsemurhayritykset ja valikoidut kliiniset erityispiirteet ennustivat itsensä vahingoittamista vuoden seurannan aikana, niin itsensä vahingoittamisen riskiä lisäsivät alkumittaukseen mennessä tapahtunut itsensä vahingoittaminen, nuori ikä ja alkoholin käyttö. Ainoa riskitekijä itsensä vahingoittamiselle oli yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneessa seurantavaiheessa itsensä vahingoittaminen. Tutkittavien itsemurhayrityksiä ennustivat alhainen kaverituki ja alkoholin käyttö sekä yhden vuoden että yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneen seurantajakson aikana. Merkittävällä osalla masennuksen vuoksi hoitoa hakeneista nuorista oli itsensä vahingoittamista ja usein siihen liittyi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Masennuksen vuoksi hoitoa hakeneilla nuorilla itsensä vahingoittaminen ennusti myöhempää itsetuhoista käyttäytymistä. Masennuksen lisäksi nuoren saama sosiaalinen tuki ja alkoholin käyttö ovat tärkeitä huomioida ehkäistäessä tulevaa itsetuhoista käyttäytymistä.Background. Depression is the most common disorder among adolescents with non-suicidal self-injury, suicidal ideation and suicide attempts, and adolescence is also a high risk period for the first onset of suicidal behaviour. Most research on suicidal behaviour has failed to distinguish non-suicidal self- injury from suicide attempts with clear intent to die and risk factors for these different kinds of behaviours. Methods. This study is part of the Adolescent Depression Study (ADS), a collaborative study between the Department of Adolescent Psychiatry, the Peijas Medical Health Care District (PMCD) of Helsinki University Central Hospital and the Department of Mental Health and Substance Use Services, National Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland. The study population was drawn from adolescent psychiatric outpatient clinics. At baseline, depressed adolescent outpatients (n=218) aged 13-19 years were interviewed, diagnosed using K-SADS-PL for DSM-IV Axis I diagnoses. The subjects were further assessed using self-report questionnaires and observer rating scales. Suicidal behaviour was assessed by K-SADS-PL suicidality items. After the baseline evaluation, the adolescent outpatients were re-evaluated approximately one year (n=189) and eight years later (n=148) with structured diagnostic interviews (K-SADS-PL at the one-year follow-up, SCID-I at the eight-year follow-up), self-report scales and observer rating scales. Results. At baseline, half of the adolescents reported non-suicidal self-injury, suicidal ideation or suicide attempts. There was no difference in prevalence of suicidal behaviour between non-comorbid and comorbid mood disorder groups. Younger age and poor psychosocial functioning were associated with non-suicidal self-injury and self-reported depressive symptoms, and poor psychosocial functioning was associated with suicidal ideation and suicide attempts. At baseline, seventy-three (34%) of the 218 depressed adolescent outpatients had non-suicidal self-injury. Depressed adolescents with non-suicidal self-injury were younger, had less perceived support from family, had more severe depressive symptoms and used alcohol more than non-suicidal depressed adolescents. Adolescents with non-suicidal self-injury and suicidal ideation or suicide attempts had more depressive and anxiety symptoms than adolescents with only non-suicidal self-injury. During the one-year follow-up, the prevalence of any suicidality declined to one-third of all participants, and almost three-quarters of suicidal adolescents had non-suicidal self-injury. Alcohol use and mood disorder with Axis I comorbidity at baseline predicted non-suicidal self-injury, suicidal ideation and suicide attempts during follow-up. 56% of the subjects, who were re-evaluated after one year, were suicidal at baseline, and half of them were also suicidal during follow-up. Female gender and mood disorder comorbidity predicted continuing suicidality. When studying non-suicidal self-injury, suicide attempts and selected clinical characteristics as predictors for follow-up, non-suicidal self-injury in the one-year follow-up was predicted by baseline non-suicidal self-injury, younger age and alcohol use, whereas the only significant predictor for non-suicidal self-injury between the one- and eight-year follow-ups was non-suicidal self-injury. Suicide attempts were predicted both in the one-year follow-up and in the period between the one- and eight-year follow-ups by alcohol use and low perceived peer support. Conclusions. The rate of non-suicidal self-injury is relatively high among depressed adolescent outpatients and it often co-occurs with suicidal ideation and suicide attempts. Among depressed outpatients non-suicidal self-injury is a strong predictor of suicidal behaviour, and other factors beyond depression, such as alcohol use and availability of social support, must also be addressed to prevent the recurrence of suicidal behaviour

Masentuneet nuoret kasvavat nuoriksi aikuisiksi: itsensä vahingoittaminen, itsemurha-ajatukset ja itsemurhayritykset, niiden yleisyys ja riskitekijät

Nuoruusikä on merkittävä riski itsetuhoisen käyttäytymisen alkamiseen. Masennus on yleisin mielenterveyden häiriö nuorilla, jotka vahingoittavat itseään ilman tarkoitusta tehdä itsemurha, sekä niillä, joilla on itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Itsensä vahingoittamisella tarkoitetaan tarkoituksellista oman kehon vahingoittamista ilman itsemurhatarkoitusta. Suuri osa itsetuhoisuutta koskevasta tutkimustiedosta ei ole erottanut itsensä vahingoittamista itsemurhayrityksistä, joissa on selkeä tarkoitus kuolla. Myös näiden eri itsetuhoisuusmuotojen riskitekijöiden yhtäläisyyksiä tai eroavuuksia on tutkittu vähän. Tämä tutkimus on osa Nuorten Depressio-tutkimusta, joka on toteutettu yhteistyössä Terveyden- ja Hyvinvoinnin laitoksen Mielenterveyden ja päihdepalvelujen-osaston ja Helsingin Yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Peijaksen sairaalan tulosalueen nuorisopsykiatrisen klinikan kanssa. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat hakeutuneet hoitoon nuorisopsykiatriselle poliklinikalle. Tutkimuksen alkumittauksessa haastateltiin puolistrukturoidun haastattelun (K-SADS-PL) avulla 218 DSM-IV masennusdiagnoosin saanutta nuorta (13-19 vuotiaita). Lisäksi tutkimustietoa kerättiin nuoren täyttämillä standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Itsetuhoinen käyttäytyminen arvioitiin K-SADS-PL haastattelulomakkeen itsetuhoisuusosion kysymyksillä. Alkumittauksen jälkeen tutkimuksessa mukana olevat nuoret arvioitiin uudelleen noin yhden vuoden (n=189) ja kahdeksan vuoden (n=148) kuluttua haastattelemalla heidät puoli strukturoidulla diagnostisella haastattelulla (K-SADS-PL yhden vuoden kohdalla, SCID-I kahdeksan vuoden kohdalla) ja standardoiduilla psykometrisillä kyselylomakkeilla. Tutkimuksen alkumittauksessa puolella tutkittavista oli itsensä vahingoittamista, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä kun itsetuhoisuus luokiteltiin kaikissa itsetuhoisuuden muodoissa vakavimman luokituksen mukaan. Nuoren itsetuhoisuuden esiintymiseen ei vaikuttanut se, oliko nuorella masennushäiriö vai masennushäiriö ja lisäksi muu mielenterveyden häiriö. Nuorempi ikä ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat nuoren itsensä vahingoittamista, masennusoireet ja alhainen psykososiaalinen toimintakyky ennustivat itsemurha-ajatuksia ja itsemurhayrityksiä. Tutkimuksen alkutilanteessa 34 %:lla (73/218) masentuneista nuorista oli itsensä vahingoittamista. Itseään vahingoittaneet masentuneet nuoret olivat iältään nuorempia, kokivat saavansa vähemmän tukea perheeltään, heillä oli enemmän masennusoireita ja he käyttivät enemmän alkoholia kuin ne masentuneet nuoret, joilla ei ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Nuorilla, joilla oli itsensä vahingoittamisen lisäksi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä, oli enemmän masennus- ja ahdistusoireita kuin vain itseään vahingoittavilla nuorilla. Vuoden seuranta-aikana itsetuhoinen käyttäytyminen väheni niin, että kolmasosalla tutkittavista masentuneista nuorista oli itseään vahingoittavaa käyttäytymistä, itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Alkoholinkäyttö ja muu samanaikainen mielenterveyden häiriö masennuksen lisäksi ennustivat kaikkia itsetuhoisuuden muotoja. Vuoden seurannassa olevista nuorista 56% oli tutkimuksen alkumittauksessa itsetuhoisia ja puolet heistä olivat itsetuhoisia edelleen vuoden seurannan aikana. Sukupuolena nainen ja masennuksen lisäksi jokin muu mielenterveyden häiriö ennustivat itsetuhoisen käyttäytymisen jatkumista. Kun tutkittiin miten itsensä vahingoittaminen, itsemurhayritykset ja valikoidut kliiniset erityispiirteet ennustivat itsensä vahingoittamista vuoden seurannan aikana, niin itsensä vahingoittamisen riskiä lisäsivät alkumittaukseen mennessä tapahtunut itsensä vahingoittaminen, nuori ikä ja alkoholin käyttö. Ainoa riskitekijä itsensä vahingoittamiselle oli yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneessa seurantavaiheessa itsensä vahingoittaminen. Tutkittavien itsemurhayrityksiä ennustivat alhainen kaverituki ja alkoholin käyttö sekä yhden vuoden että yhdestä kahdeksaan vuoteen jatkuneen seurantajakson aikana. Merkittävällä osalla masennuksen vuoksi hoitoa hakeneista nuorista oli itsensä vahingoittamista ja usein siihen liittyi itsemurha-ajatuksia tai itsemurhayrityksiä. Masennuksen vuoksi hoitoa hakeneilla nuorilla itsensä vahingoittaminen ennusti myöhempää itsetuhoista käyttäytymistä. Masennuksen lisäksi nuoren saama sosiaalinen tuki ja alkoholin käyttö ovat tärkeitä huomioida ehkäistäessä tulevaa itsetuhoista käyttäytymistä.Background. Depression is the most common disorder among adolescents with non-suicidal self-injury, suicidal ideation and suicide attempts, and adolescence is also a high risk period for the first onset of suicidal behaviour. Most research on suicidal behaviour has failed to distinguish non-suicidal self- injury from suicide attempts with clear intent to die and risk factors for these different kinds of behaviours. Methods. This study is part of the Adolescent Depression Study (ADS), a collaborative study between the Department of Adolescent Psychiatry, the Peijas Medical Health Care District (PMCD) of Helsinki University Central Hospital and the Department of Mental Health and Substance Use Services, National Institute for Health and Welfare, Helsinki, Finland. The study population was drawn from adolescent psychiatric outpatient clinics. At baseline, depressed adolescent outpatients (n=218) aged 13-19 years were interviewed, diagnosed using K-SADS-PL for DSM-IV Axis I diagnoses. The subjects were further assessed using self-report questionnaires and observer rating scales. Suicidal behaviour was assessed by K-SADS-PL suicidality items. After the baseline evaluation, the adolescent outpatients were re-evaluated approximately one year (n=189) and eight years later (n=148) with structured diagnostic interviews (K-SADS-PL at the one-year follow-up, SCID-I at the eight-year follow-up), self-report scales and observer rating scales. Results. At baseline, half of the adolescents reported non-suicidal self-injury, suicidal ideation or suicide attempts. There was no difference in prevalence of suicidal behaviour between non-comorbid and comorbid mood disorder groups. Younger age and poor psychosocial functioning were associated with non-suicidal self-injury and self-reported depressive symptoms, and poor psychosocial functioning was associated with suicidal ideation and suicide attempts. At baseline, seventy-three (34%) of the 218 depressed adolescent outpatients had non-suicidal self-injury. Depressed adolescents with non-suicidal self-injury were younger, had less perceived support from family, had more severe depressive symptoms and used alcohol more than non-suicidal depressed adolescents. Adolescents with non-suicidal self-injury and suicidal ideation or suicide attempts had more depressive and anxiety symptoms than adolescents with only non-suicidal self-injury. During the one-year follow-up, the prevalence of any suicidality declined to one-third of all participants, and almost three-quarters of suicidal adolescents had non-suicidal self-injury. Alcohol use and mood disorder with Axis I comorbidity at baseline predicted non-suicidal self-injury, suicidal ideation and suicide attempts during follow-up. 56% of the subjects, who were re-evaluated after one year, were suicidal at baseline, and half of them were also suicidal during follow-up. Female gender and mood disorder comorbidity predicted continuing suicidality. When studying non-suicidal self-injury, suicide attempts and selected clinical characteristics as predictors for follow-up, non-suicidal self-injury in the one-year follow-up was predicted by baseline non-suicidal self-injury, younger age and alcohol use, whereas the only significant predictor for non-suicidal self-injury between the one- and eight-year follow-ups was non-suicidal self-injury. Suicide attempts were predicted both in the one-year follow-up and in the period between the one- and eight-year follow-ups by alcohol use and low perceived peer support. Conclusions. The rate of non-suicidal self-injury is relatively high among depressed adolescent outpatients and it often co-occurs with suicidal ideation and suicide attempts. Among depressed outpatients non-suicidal self-injury is a strong predictor of suicidal behaviour, and other factors beyond depression, such as alcohol use and availability of social support, must also be addressed to prevent the recurrence of suicidal behaviour

Brief Report: Excessive alcohol use negatively affects the course of adolescent depression: One year naturalistic follow-up study

Available online 19 August 2009