Sleep and sleepiness in shift-working tram drivers

Driver sleepiness contributes to traffic accidents. However, sleepiness in urban public transport remains an understudied subject. To fill this gap, we examined the sleepiness, sleep, and on-duty sleepiness countermeasures (SCMs) in 23 tram drivers working morning, day, and evening shifts for three weeks. Sleepiness was measured using Karolinska Sleepiness Scale (KSS). Nocturnal total sleep time (TST) was measured with wrist actigraphy. SCMs and naps were self-reported with a smartphone application. Caffeine and napping were considered effective SCMs. Severe sleepiness (KSS >= 7) was observed in 22% of shifts with no differences between shift types. Rest breaks were associated with slight reductions in sleepiness. TST between days off averaged 7 h but was 1 h 33 min and 38 min shorter prior to morning and day shifts, respectively. The use of effective SCMs showed little variance between shift types. These results highlight the need for fatigue management in non-night-working tram drivers.Peer reviewe

The self-reported stress and stressors in tram and long-haul truck drivers

Work stress may compromise professional drivers' health and driving capacity. Differences between driver groups in terms of on-duty stress are understudied. Therefore, we examined self-reported stress (Stockholm University Stress Scale) of shift-working tram and long-haul truck drivers (n = 75) across 2-3 weeks. Furthermore, stressors were self-reported retrospectively and categorised as related to the job, driving conditions, personal, or other causes. Stress levels were generally low, but moderate to high stress (>= 6) was more frequently reported among the tram drivers. Stressors related to the job (54%) and driving conditions (19% of all shifts) were frequently reported among the tram and truck drivers, respectively. Moderate to high stress was associated with categorised stressors related to the job and other causes among the tram drivers, and all categorised stressors among the truck drivers. Altogether, self-reported stress and stressors differ by driver group, but the role of shift type is less significant.Peer reviewe

Do holidays change subjective sleep length or sleep debt in shift work disorder?

Peer reviewe

Cognitive behavioural therapy interventions for insomnia among shift workers : RCT in an occupational health setting

Introduction The aim of the study was to compare the effectiveness of cognitive behavioural therapy interventions for insomnia (CBT-I) to that of a sleep hygiene intervention in a randomized controlled design among shift workers. We also studied whether the features of shift work disorder (SWD) affected the results. Methods A total of 83 shift workers with insomnia disorder were partially randomized into a group-based CBT-I, self-help CBT-I, or sleep hygiene control intervention. The outcomes were assessed before and after the interventions and at 6-month follow-up using questionnaires, a sleep diary, and actigraphy. Results Perceived severity of insomnia, sleep-related dysfunctional beliefs, burnout symptoms, restedness, recovery after a shift, and actigraphy-based total sleep time improved after the interventions, but we found no significant differences between the interventions. Mood symptoms improved only among the group-based CBT-I intervention participants. Non-SWD participants had more mental diseases and symptoms, used more sleep-promoting medication, and had pronounced insomnia severity and more dysfunctional beliefs than those with SWD. After the interventions, non-SWD participants showed more prominent improvements than those with SWD. Conclusions Our results showed no significant differences between the sleep improvements of the shift workers in the CBT-I interventions and of those in the sleep hygiene control intervention. Alleviation of mood symptoms seemed to be the main added value of the group-based CBT-I intervention compared to the control intervention. The clinical condition of the non-SWD participants was more severe and these participants benefitted more from the interventions than the SWD participants did.Peer reviewe

Työturvallisuuden hallinta 12 tunnin vuorojärjestelmässä : Vireyden, turvallisuuskäyttäytymisen ja työympäristöaltisteiden väliset yhteydet pitkissä työvuoroissa

Tiivistetyn työajan ratkaisut ovat yleistyneet erityisesti teollisuudessa. Yksi esimerkki on 12 tunnin kaksivuorojärjestelmä, jonka etuja suhteessa perinteiseen kahdeksan tunnin kolmivuorojärjestelmään ovat vuoronvaihtojen vähentyminen, ns. tuplavuorojen ja lyhyiden vuorovälien poistuminen sekä pitkä yhtenäinen vapaa työvuorojakson jälkeen. Tässä hankkeessa tutkittiin 12 tunnin kaksivuorojärjestelmän yhteyksiä työturvallisuuteen ja sen hallintaan yhdessä pakkausteollisuuden (Ball Beverage Packaging Mäntsälä Oy) ja yhdessä kaivosteollisuuden (Terrafame Oy) yrityksessä. Tutkimuksellisena tavoitteena oli selvittää turvallisuuskäyttäytymistä 12 tunnin työvuorojen aikana sekä sen yhteyksiä vireyteen, stressiin ja palautumiseen. Toisena tavoitteena oli selvittää 12 tunnin työvuoroihin liittyvää väsymysriskiä työmatkaliikenteessä. Lisäksi selvitettiin 12 tunnin kaksivuorojärjestelmän yhteyksiä työturvallisuuteen sekä altistumiseen kemiallisille ja fysikaalisille tekijöille. Altisteille asetettujen raja-arvojen soveltuvuutta pitkiin työvuoroihin tarkasteltiin erillisessä kirjallisuuskatsauksessa

Puettavan teknologian hyödyntäminen työterveyshuolloissa ja työpaikoilla

Puettavaan teknologian käytöstä työterveyshuolloissa ei ole yhtenäistä käsitystä, suosituksia eikä näyttöjä hyödyistä. Tässä selvityksessä kuvataan puettavan teknologian käytön nykytilanne työterveyshuollossa, työpaikoilla ja vakuutusyhtiöissä sekä tarpeita ajatellen teknologian käytön tulevaa kehitystä. Puettavaa teknologiaa käytetään eniten terveyden ja elintapojen mittaamiseen sekä työ- ja toimintakyvyn arviointiin. Valtaosa tehdyistä mittauksista on kertaluontoisia, ja ne kohdistuvat organisaatioissa tyypillisesti vain pieneen työntekijäjoukkoon. Mittauksia toteutetaan sekä yksilö että ryhmäarviointeina. Selkeälle toimintaohjeelle tai prosessikuvaukselle olisi tarvetta. Mittaustietoa käytetään toimenpidetarpeen ja työssä kuormittumisen arviointiin sekä yksilö- että ryhmätasolla. Sitä käytetään myös keskustelun sekä työkykyjohtamisen välineenä. Teknologian käytön yleistymistä rajoittavat teknologiaan ja käytettävyyteen liittyvät ongelmat sekä laitteiden hinta. Puettavan teknologian käytöstä annetaan joitakin suosituksia, jotka edistäisivät ratkaisujen käyttöönottoa ja sillä saavutettavia hyötyjä

Enhanced Memory Consolidation Via Automatic Sound Stimulation During Non-REM Sleep

Introduction: Slow-wave sleep (SWS) slow waves and sleep spindle activity have been shown to be crucial for memory consolidation. Recently, memory consolidation has been causally facilitated in human participants via auditory stimuli phase-locked to SWS slow waves. Aims: Here, we aimed to develop a new acoustic stimulus protocol to facilitate learning and to validate it using different memory tasks. Most importantly, the stimulation setup was automated to be applicable for ambulatory home use. Methods: Fifteen healthy participants slept 3 nights in the laboratory. Learning was tested with 4 memory tasks (word pairs, serial finger tapping, picture recognition, and face-name association). Additional questionnaires addressed subjective sleep quality and overnight changes in mood. During the stimulus night, auditory stimuli were adjusted and targeted by an unsupervised algorithm to be phase-locked to the negative peak of slow waves in SWS. During the control night no sounds were presented. Results: Results showed that the sound stimulation increased both slow wave (p =.002) and sleep spindle activity (p Conclusions: We showed that the memory effect of the SWS-targeted individually triggered single-sound stimulation is specific to verbal associative memory. Moreover, the ambulatory and automated sound stimulus setup was promising and allows for a broad range of potential follow-up studies in the future.Peer reviewe

Sleep and alertness in shift work disorder : findings of a field study

PurposeAlthough shift work disorder (SWD) affects a major part of the shift working population, little is known about its manifestation in real life. This observational field study aimed to provide a detailed picture of sleep and alertness among shift workers with a questionnaire-based SWD, by comparing them to shift workers without SWD during work shifts and free time.MethodsSWD was determined by a questionnaire. Questionnaires and 3-week field monitoring, including sleep diaries, actigraphy, the Karolinska Sleepiness Scale (KSS), EEG-based sleep recordings, and Psychomotor Vigilance Tasks (PVT), were used to study 22 SWD cases and 9 non-SWD workers.ResultsThe SWD group had a shorter subjective total sleep time and greater sleep debt before morning shifts than the non-SWD group. Unlike the non-SWD group, the SWD group showed little compensatory sleep on days off. The SWD group had lower objective sleep efficiency and longer sleep latency on most days, and reported poorer relaxation at bedtime and sleep quality across all days than the non-SWD group. The SWD group's average KSS-sleepiness was higher than the non-SWD group's sleepiness at the beginning and end of morning shifts and at the end of night shifts. The SWD group also had more lapses in PVT at the beginning of night shifts than the non-SWD group.ConclusionsThe results indicate that SWD is related to disturbed sleep and alertness in association with both morning and night shifts, and to less compensatory sleep on days off. SWD seems to particularly associate with the quality of sleep.Peer reviewe

Vuorotyöunihäiriön seulonta- ja diagnoosimenetelmien kehittäminen työterveyshuoltoon

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa epäsäännöllisiin työaikoihin liittyvien uni- ja vireyshäiriöiden diagnosoinnin edistämiseksi ja kehittää seulontamenetelmiä siten, että vireystilaongelmat voitaisiin entistä paremmin tunnistaa työterveyshuollossa. Henkilöt, joilla seulontamenetelmän perusteella arvioitiin olevan vuorotyöunihäiriö, eivät kärsineet merkittävästä univajeesta, mutta arvioivat unen tarpeensa suuremmaksi ja unen laadun heikommaksi kuin oireettomat vuorotyöntekijät. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vuorotyöhön liittyvien uni- ja vireystilaongelmien seulontaan voidaan käyttää kyselymenetelmää