COVID-19 in Finland: Vaccination strategy as part of the wider governing of the pandemic

ObjectivesTo analyze the vaccination strategy as part of wider public governing of the COVID-19 pandemic in Finland.MethodsThe study provides a synthesis of vaccination strategy and health policy measures, as well as economic challenges, in the COVID-19 pandemic in Finland. The analysis is based on the systematic collection and reviewing of documents and reports. The review was complemented with relevant pandemic and vaccination monitoring data from Finland.ResultsThe vaccination strategy approved by the Finnish Government in December 2020 prioritised various risk groups and health and social care professionals attending to COVID-19 patients. The Government has purchased COVID-19 vaccines through the EU joint procurement programme. Vaccinations were organised by municipalities and offered free of charge. The Government recommends universal vaccinations, including foreign residents and undocumented migrants. In 2021, the Government adopted a revised COVID-19 hybrid strategy, which aimed to dismantle wide restrictions as a means to control the epidemic. Despite high vaccination coverage, the Omicron variant became widespread in the population. The economic consequences of the pandemic have been less severe than expected.ConclusionsIn the approach to manage the pandemic, the vaccination strategy has a central role. Finland has probably benefitted from the EU joint vaccine procurement programme. The rapid launch of the vaccinations was supported by the existing vaccination capacity in municipalities. High vaccine coverage was seen as a key in opening society. Although a relatively high vaccination rate was not able to stop the spread of Omicron in late 2021, it has efficiently curbed serious cases and kept the death rate low.Previous article in issue</ul

“Local cooperation has been the cornerstone”: facilitators and barriers to resilience in a decentralized health system during COVID-19 in Finland

acceptedVersionPeer reviewe

Varautuminen ja kriisinhallinta edellyttävät yhteistyön ja inhimillisten voimavarojen johtamista

Pandemiavarautumisessa on palattava perusasioiden äärelle: asiat joita usein pidetään itsestäänselvyyksinä ovat varautumisen ja terveyskriisien hoidon kovinta ydintä. Vaikka peruspilarit kuten moniviranomaisyhteistyö, läpinäkyvä ja selkokielinen viestintä sekä inhimillisten voimavarojen takaaminen mainitaan useissa varautumissuunnitelmissa, ne nousevat silti esiin tutkimuksessa suurimpina kompastuskivinä pandemian hallinnassa. Vahva pandemiavarautumisen runko ei rakennu itsestään, vaan vaatii määrätietoisia toimia niin kriisi- kuin normaaliaikoina. Koronapandemia nosti julkisuuteen materiaalisen varautumisen puutteet, mikä kilpistyi suojavarusteiden huonoon saatavuuteen keväällä 2020. Kriisivalmiuden ja varautumisen näkökulmasta tämä oli kuitenkin vain jäävuoren huippu. Terveyskriisin lisäksi koronapandemia oli yhteiskunnallinen kriisi, jolla oli laajoja vaikutuksia eri hallinnonaloille. Koronapandemia myös poikkesi merkittävästi muista viimeaikaisista, nopeammin väistyneistä kriiseistä. Pitkittyneenä kriisinä pandemia kärjisti entisestään perustilanteen ongelmia, kuten henkilöstön riittävyyteen ja jaksamiseen liittyviä kysymyksiä. Pandemioita hoitavat ihmiset, jolloin myös kriisinhallinnassa korostuvat ihmisten väliset suhteet ja keskinäinen vuorovaikutus. Kansallista pandemisuunnitelmaa uudistetaan parhaillaan. Samoin käynnistymässä ovat tartuntatautilain ja valmiuslain uudistukset. Politiikkasuosituksemme tiivistää ehdotuksia vuorovaikutuksen ja inhimillisten voimavarojen johtamisesta, joiden huomioiminen varautumisessa ja sen tueksi laadituissa suunnitelmissa ja lainsäädännössä on tärkeää. Yhteistyön johtaminen ja inhimillisten voimavarojen suojelu ovat varautumisen ja kriisinhallinnan peruspilareita, joiden vahvistamisen tarve on tutkimuksemme keskeisiä löydöksiä. Yhteistyö eri toimijoiden välillä sekä inhimillisten voimavarojen vaaliminen tunnistetaan usein tärkeiksi, mutta ne tulevat myös herkästi ohitetuiksi itsestäänselvyyksinä niin suunnitelmissa kuin kriisinhallinnassa. Siksi näihin teemoihin liittyvään varautumiseen ja kriisinhallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Näiden ydinasioiden vahvistaminen myös normaaliaikoina rakentaa jatkuvuutta ja parantaa tulevista kriiseistä selviämistä

Painajainen ruokapöydässä : Alle 3-vuotiaiden lasten neurologisiin häiriöihin liittyvät syömisongelmat

Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata alle 3-vuotiaiden lasten yleisimpiä neurologisiin häiriöihin liittyviä syömisongelmia ja niiden hoitomenetelmiä. Opinnäytetyön tehtävinä oli kuvata, millaisia ovat alle 3-vuotiaiden lasten neurologisiin häiriöihin liittyvät syömisongelmat ja millaisia hoitomenetelmiä aiheesta on kuvattu artikkeleissa. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä erään osaston henkilökunnan tietämystä alle 3-vuotiaiden lasten neurologisiin häiriöihin liittyvistä syömisongelmista ja niiden hoitomenetelmistä. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja tulosten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysin keinoja. Opinnäytetyössä syömisongelmat jaetaan motorisiin, sensorisiin, käytöksellisiin ja vuorovaikutuksellisiin sekä autismin kirjon oireyhtymiin liittyviin syömishäiriöihin. Motoriset syömisongelmat ilmenevät usein imemis- ja nielemisvaikeuksina. Sensoristen syömisongelmien yleinen oire on ruuasta kieltäytyminen. Käytöksellisiin ja vuorovaikutuksellisiin syömisongelmiin liittyy vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus ja vanhemman syöttämismallit. Autismin kirjon oireyhtymien syömisongelmat ovat usein sensorisia tai käytöksellisiä. Opinnäytetyössä käsitellään vakavia syömisongelmia, jotka vaativat erikoissairaanhoidon palveluita. Kirjallisuuskatsauksen artikkeleissa käytettyjä hoitomenetelmiä olivat ohjaus, terapeuttiset menetelmät, moniammatillinen lähestyminen sekä asentohoito ja apuvälineet. Alle 3-vuotiaiden lasten syömisongelmat ovat usein monitahoisia ja niiden etiologia monimutkainen. Aina ei ole helppo määrittää, mikä on syömisongelman aiheuttaja. Hoito vaatii moniammatillisen lähestymisen, jotta kaikki syömisongelman aspektit otetaan huomioon. Varhaislapsuuden vakavat syömisongelmat voivat olla kehityksellisen häiriön riskitekijöitä. Pienten lasten syömisongelmista on tehty useita luokituksia, jotka eroavat toisistaan. Tämä vaikeuttaa diagnoosin tekemistä ja hoitoa. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat letkuruokinnasta vieroittaminen ja roolien vaihto -menetelmän tulosten tutkiminen ja menetelmän soveltaminen suomalaisessa sairaalahoidossa.The purpose of this thesis was to narrate what kind of feeding disorders are associated with neurologic disorders in infants under three years of age and what kind of treatments are described in recent studies. The objective of this study was to increase the knowledge of a specific group of nurses about feeding disorders associated with neurologic disorders in infants under three years of age. The method of this thesis was narrative literature review, and content analysis was used to analyse the results. In this thesis, feeding disorders were divided into motoric, sensoric, behavioral and interactional feeding disorders and feeding disorders associated with autistic spectrum disorders. Feeding disorders discussed in this thesis require services of special health care providers. The treatments found in the articles were divided into guidance, therapeutic methods, multi-professional approach and postural control and aid devices. The findings indicate that feeding disorders in young children are complex and their aetiology is sometimes difficult to solve. The treatment of these disorders requires multi-professional approach in order for the problems to be thoroughly treated. Feeding problems might be one of the risk factors of developmental delay in early childhood. Infants’ feeding disorders have been classified based on many different approaches. There is no wide consensus of the classifications. These together complicates the diagnosis and treatment of feeding disorders. It would be interesting to research the results of the role reversal method that was referred to in this thesis. In addition, further research on weaning from tube feeding should be conducted

COVID-19 in Finland : Vaccination strategy as part of the wider governing of the pandemic

Objectives: To analyze the vaccination strategy as part of wider public governing of the COVID-19 pandemic in Finland. Methods: The study provides a synthesis of vaccination strategy and health policy measures, as well as economic challenges, in the COVID-19 pandemic in Finland. The analysis is based on the systematic collection and reviewing of documents and reports. The review was complemented with relevant pandemic and vaccination monitoring data from Finland. Results: The vaccination strategy approved by the Finnish Government in December 2020 prioritised various risk groups and health and social care professionals attending to COVID-19 patients. The Government has purchased COVID-19 vaccines through the EU joint procurement programme. Vaccinations were organised by municipalities and offered free of charge. The Government recommends universal vaccinations, including foreign residents and undocumented migrants. In 2021, the Government adopted a revised COVID-19 hybrid strategy, which aimed to dismantle wide restrictions as a means to control the epidemic. Despite high vaccination coverage, the Omicron variant became widespread in the population. The economic consequences of the pandemic have been less severe than expected. Conclusions: In the approach to manage the pandemic, the vaccination strategy has a central role. Finland has probably benefitted from the EU joint vaccine procurement programme. The rapid launch of the vaccinations was supported by the existing vaccination capacity in municipalities. High vaccine coverage was seen as a key in opening society. Although a relatively high vaccination rate was not able to stop the spread of Omicron in late 2021, it has efficiently curbed serious cases and kept the death rate low.publishedVersionPeer reviewe