Environmental justice for the governance of aquatic environments

Environmental justice sheds light on the distributive and procedural aspects of planning and decision-making. We examined the challenges arising from the perspective of environmental justice on multi-level and participatory environmental governance by exploring the governance of aquatic environments in the Helsinki Metropolitan Area. We found three main challenges and potential responses to them. First, even though most of Helsinki’s shoreline is free and/or accessible by road and accordingly used actively by people for recreational purposes, many parts of the shoreline are perceived as inaccessible, reflecting a need to combine factual and perceived accessibility of aquatic environments in detail during the planning processes and to discuss reasons for possible discrepancies between these two. Second, there was a remarkable seasonal variation in the use of aquatic environments, so more attention should be paid to social-demographic factors explaining the distribution of the use of urban nature. Third, it seems to be difficult to capture the variety of perceptions of people and to integrate them into planning and decision-making processes even on a local scale, and this challenge is likely even more pronounced on higher levels of planning and governance. Thus, better integration of regional and local-scale planning procedures should be encouraged. Building on these observations, we conclude that integration of procedural and distributive environmental justice into the practices of the governance of aquatic environments could remarkably decrease unwanted trade-offs and potential conflicts in their use and management.Peer reviewe

Ei huolta huomisesta - Erityisopetus ja tulevaisuuskasvatus koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisijänä

Laadullisen tutkimuksemme tarkoituksena on tutkia koulutuksellisen syrjäytymisvaaran ilmenemistä yläkoulun erityisopetuksessa käyvien oppilaiden kohdalla ja millaisia mahdollisuuksia erityisopetuksella on ehkäistä koulutuksellista syrjäytymistä. Tutkimme myös mitä erityisopetuksessa käyvät oppilaat ajattelevat tulevaisuudestaan ja millä tavoin erityisopetus voi tukea syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden positiivista tulevaisuusajattelua. Tutkimuskohteemme on erään kantahämäläisen yläkoulun laaja-alainen erityisopetus. Tutkimusaineiston keruu suoritettiin vuosien 2005 -­ 2006 välisenä aikana. Haastattelimme koulun kolmea laaja-alaista erityisopettajaa, kahta opinto-ohjaajaa ja 15 erityisopetuksessa käyvää oppilasta. Haastattelumuoto oli puolistrukturoitu haastattelu, jossa valmiiden kysymysten kautta keskustelimme erityisopettajien, opinto-ohjaajien ja oppilaiden kanssa. Lisäksi observoimme erityisopetuksen luokkahuonekäytäntöjä ja oppitunteja sekä kirjoitutimme oppilailla tulevaisuusaiheiset aineet. Analysoimme aineistoa teemoittelun ja luokittelun avulla peilaten sitä keskeiseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monella erityisopetuksessa käyvällä oppilaalla on huomattava syrjäytymisvaara. Näillä oppilailla on erilaisia yksilöllisiä vaikeuksia koulunkäynnissä ja heidän koulumotivaationsa on heikkoa. Monen on vaikea ymmärtää yhteyttä tulevaisuuden ja koulun välillä. Heillä ei ole taitoa tulevaisuuden visiointiin. Monien oppilaiden tulevaisuusajattelua leimaa epävarmuus ja negatiivisuus, joka ilmenee positiivisten ja realististen tulevaisuuskuvien puuttumisessa. Erityisopetuksessa käynti on oppilaille mieleistä. Hyviksi asioiksi koetaan pieni ryhmäkoko, kiireettömyys ja opettajan riittävä aika tukea oppimista. Positiivisen vuorovaikutussuhteen luominen dialogin avulla auttaa erityisopettajia oppilaiden kohtaamisessa ja on tärkeä oppimista edistävä asia. Erityisopetuksessa monen oppilaan koulumotivaatio on lisääntynyt ja poissaolot vähentyneet. Syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden kohdalla tulee koulun tavoitteissa, kulttuurissa ja oppisisällöissä löytää tapoja, miten huomioida erilaiset yksilöt, tukea heidän oppimistaan sekä myönteisten asenteiden vahvistamista. Monet tarvitsevat myös nykyistä enemmän kodin tukea ja vuorovaikutusta koulunkäynnissä. Toimivan yhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen kodin ja koulun välillä sekä koulun henkilökunnan kesken on myös yksi tapa tukea nuoren koulunkäyntiä ja ehkäistä syrjäytymistä. Asiasanat: erityisopetus, koulutuksellinen syrjäytyminen, tulevaisuuskasvatus, tulevaisuusajattel

Ei huolta huomisesta - Erityisopetus ja tulevaisuuskasvatus koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisijänä

Laadullisen tutkimuksemme tarkoituksena on tutkia koulutuksellisen syrjäytymisvaaran ilmenemistä yläkoulun erityisopetuksessa käyvien oppilaiden kohdalla ja millaisia mahdollisuuksia erityisopetuksella on ehkäistä koulutuksellista syrjäytymistä. Tutkimme myös mitä erityisopetuksessa käyvät oppilaat ajattelevat tulevaisuudestaan ja millä tavoin erityisopetus voi tukea syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden positiivista tulevaisuusajattelua. Tutkimuskohteemme on erään kantahämäläisen yläkoulun laaja-alainen erityisopetus. Tutkimusaineiston keruu suoritettiin vuosien 2005 -­ 2006 välisenä aikana. Haastattelimme koulun kolmea laaja-alaista erityisopettajaa, kahta opinto-ohjaajaa ja 15 erityisopetuksessa käyvää oppilasta. Haastattelumuoto oli puolistrukturoitu haastattelu, jossa valmiiden kysymysten kautta keskustelimme erityisopettajien, opinto-ohjaajien ja oppilaiden kanssa. Lisäksi observoimme erityisopetuksen luokkahuonekäytäntöjä ja oppitunteja sekä kirjoitutimme oppilailla tulevaisuusaiheiset aineet. Analysoimme aineistoa teemoittelun ja luokittelun avulla peilaten sitä keskeiseen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että monella erityisopetuksessa käyvällä oppilaalla on huomattava syrjäytymisvaara. Näillä oppilailla on erilaisia yksilöllisiä vaikeuksia koulunkäynnissä ja heidän koulumotivaationsa on heikkoa. Monen on vaikea ymmärtää yhteyttä tulevaisuuden ja koulun välillä. Heillä ei ole taitoa tulevaisuuden visiointiin. Monien oppilaiden tulevaisuusajattelua leimaa epävarmuus ja negatiivisuus, joka ilmenee positiivisten ja realististen tulevaisuuskuvien puuttumisessa. Erityisopetuksessa käynti on oppilaille mieleistä. Hyviksi asioiksi koetaan pieni ryhmäkoko, kiireettömyys ja opettajan riittävä aika tukea oppimista. Positiivisen vuorovaikutussuhteen luominen dialogin avulla auttaa erityisopettajia oppilaiden kohtaamisessa ja on tärkeä oppimista edistävä asia. Erityisopetuksessa monen oppilaan koulumotivaatio on lisääntynyt ja poissaolot vähentyneet. Syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden kohdalla tulee koulun tavoitteissa, kulttuurissa ja oppisisällöissä löytää tapoja, miten huomioida erilaiset yksilöt, tukea heidän oppimistaan sekä myönteisten asenteiden vahvistamista. Monet tarvitsevat myös nykyistä enemmän kodin tukea ja vuorovaikutusta koulunkäynnissä. Toimivan yhteistyön ylläpitäminen ja kehittäminen kodin ja koulun välillä sekä koulun henkilökunnan kesken on myös yksi tapa tukea nuoren koulunkäyntiä ja ehkäistä syrjäytymistä. Asiasanat: erityisopetus, koulutuksellinen syrjäytyminen, tulevaisuuskasvatus, tulevaisuusajattel