”Se ol semmosta, semmosta elämistä sen sairaan, ihanan miehen kanssa.” - Omaishoitajaleskien elämänhallinnan tunteen ilmeneminen omaishoitajuuden ja leskeytymisen tarinoissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata iäkkäiden omaishoitajaleskien haastattelupuheessa ilmentyvää elämänhallinnan tunnetta. Tutkimusaineiston muodostavat kahdeksan omaishoitajalesken muistellen tuotetut elämänkertahaastattelut. Elämänhallinnan tunteen tutkimista varten muodostettiin teoreettinen viitekehys Aaron Antonovskyn koherenssin tunteen kolmesta ulottuvuudesta ja semioottisen sosiologian neljästä subjektin toiminnan modaalisesta määreestä. Väljästi teemoitellut haastattelut analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta rakentui neljä elämänhallinnan tunteen ulottuvuutta, jotka ovat velvollisuus hoitaa (ymmärrettävyys), kyky hoitaa (hallittavuus), halu hoitaa (merkityksellisyys) ja hoidon osaaminen (hallittavuus). Omaishoitajaleskien haastattelupuheessa velvollisuus hoitaa ilmeni moraalisena vastuuna, huolenpidon vastavuoroisuutena ja luonnollisena osana elämää. Hoitovelvollisuuden sisäistäneille itsemäärittely toimi elämän hallintakeinona ja sodan kokemuksen erityisyys määritteli velvollisuutta hoitaa puolisoa. Kyky hoitaa ilmeni hyvänä terveytenä, sosiaalisena tukena sekä henkisenä vireytenä ja uskona omaan jaksamiseen hoitaa. Halu hoitaa näyttäytyi rakkautena puolisoon, hoidon palkitsevuutena ja tarpeellisuuden tunteena. Haastateltavien hoidon osaaminen ilmeni hoidon harjoitteluna ja omaishoitajan asiantuntijuutena puolisonsa hoidosta. Päivittäiset rutiinit ja arjen hoitotyön ratkaisut tukivat omaishoitajan hoidon osaamista. Omaishoitajaleskien haastattelupuheessa rakennettiin kolmella eri tavalla elämänhallinnan tunteeseen liittyviä merkityksiä. Merkityksiä tuotettiin yksilöllisesti, vuorovaikutuksessa haastattelijan kanssa sekä sosiaalisten vertailujen kautta. Haastateltavat ilmaisivat elämänhallinnan tunnettaan tunnistamalla ja arvioimalla osaamisen, haluamisen, kykenemisen ja täytymisen modaalisia ulottuvuuksia itsessään ja vertailemalla näitä ulottuvuuksia toisten omaishoitajien vastaaviin osaamisiin, haluamisiin, kykyihin ja täytymisiin. Asiasanat: omaishoito, elämänhallinnan tunne, ikääntyminen, leskeytymine

”Se ol semmosta, semmosta elämistä sen sairaan, ihanan miehen kanssa.” - Omaishoitajaleskien elämänhallinnan tunteen ilmeneminen omaishoitajuuden ja leskeytymisen tarinoissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata iäkkäiden omaishoitajaleskien haastattelupuheessa ilmentyvää elämänhallinnan tunnetta. Tutkimusaineiston muodostavat kahdeksan omaishoitajalesken muistellen tuotetut elämänkertahaastattelut. Elämänhallinnan tunteen tutkimista varten muodostettiin teoreettinen viitekehys Aaron Antonovskyn koherenssin tunteen kolmesta ulottuvuudesta ja semioottisen sosiologian neljästä subjektin toiminnan modaalisesta määreestä. Väljästi teemoitellut haastattelut analysoitiin sisällönanalyysilla. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta rakentui neljä elämänhallinnan tunteen ulottuvuutta, jotka ovat velvollisuus hoitaa (ymmärrettävyys), kyky hoitaa (hallittavuus), halu hoitaa (merkityksellisyys) ja hoidon osaaminen (hallittavuus). Omaishoitajaleskien haastattelupuheessa velvollisuus hoitaa ilmeni moraalisena vastuuna, huolenpidon vastavuoroisuutena ja luonnollisena osana elämää. Hoitovelvollisuuden sisäistäneille itsemäärittely toimi elämän hallintakeinona ja sodan kokemuksen erityisyys määritteli velvollisuutta hoitaa puolisoa. Kyky hoitaa ilmeni hyvänä terveytenä, sosiaalisena tukena sekä henkisenä vireytenä ja uskona omaan jaksamiseen hoitaa. Halu hoitaa näyttäytyi rakkautena puolisoon, hoidon palkitsevuutena ja tarpeellisuuden tunteena. Haastateltavien hoidon osaaminen ilmeni hoidon harjoitteluna ja omaishoitajan asiantuntijuutena puolisonsa hoidosta. Päivittäiset rutiinit ja arjen hoitotyön ratkaisut tukivat omaishoitajan hoidon osaamista. Omaishoitajaleskien haastattelupuheessa rakennettiin kolmella eri tavalla elämänhallinnan tunteeseen liittyviä merkityksiä. Merkityksiä tuotettiin yksilöllisesti, vuorovaikutuksessa haastattelijan kanssa sekä sosiaalisten vertailujen kautta. Haastateltavat ilmaisivat elämänhallinnan tunnettaan tunnistamalla ja arvioimalla osaamisen, haluamisen, kykenemisen ja täytymisen modaalisia ulottuvuuksia itsessään ja vertailemalla näitä ulottuvuuksia toisten omaishoitajien vastaaviin osaamisiin, haluamisiin, kykyihin ja täytymisiin. Asiasanat: omaishoito, elämänhallinnan tunne, ikääntyminen, leskeytymine

Asuinalueiden yhteisöllisyyttä rakentamassa. Yhteisömanagerin opas

Yhteisömanageri on yhteisön kehittäjä. Hän voi työskennellä esimerkiksi asuinalueilla, taloyhtiöissä, kyläyhteisöissä, naapurustossa tai erilaisissa pienryhmissä. Asuinalueiden yhteisöllisyyttä rakentamassa - Yhteisömanagerin opas painottuu asuinalueilla tehtävään yhteisömanagerointiin, joka on käytännönläheistä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävää työtä. Yhteisömanageri innostaa kaupunginosien asukkaita osallistumaan oman lähiyhteisönsä kehittämiseen, tukee aktiivista kansalaisuutta ja edistää kaupunkiaktivismia. Opas on tuotettu Hyvinvoiva asukas -hankkeessa tehtyjen havaintojen sekä asukkaiden ja osallisuustyön ammattilaisten kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Julkaisu on suunnattu inspiraatioksi nuorisoalan, sosiaalityön sekä osallisuushankkeiden ammattilaisille. Opas koostuu neljästä luvusta. Ensimmäinen luku määrittelee yhteisömanagerin työn. Toinen luku käsittelee yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Kolmas luku paneutuu yhteisömanagerin työn aloittamiseen asuinalueella. Neljäs luku esittelee hankkeessa kehitettyä asukasaktiivivalmennuksen menetelmää. Oppaan lopussa on lista yhteisömanagerin työhön innostavista lähteistä ja linkeistä

Lasten ja perheiden arjen tukeminen : Ammattilaisten kokemuksia Kelan neuropsykiatrisen LAKU-perhekuntoutuksen toimivuudesta

Tämä arviointitutkimus kohdistuu Kelan harkinnanvaraiseen LAKU-perhekuntoutukseen, joka on tarkoitettu lapsille tai nuo­rille, joilla on diagnosoitu kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, ja heidän perheilleen. Tutkimuksessa tarkastellaan 1) kun­toutukseen ohjautumista ja siihen vaikuttavia tekijöitä, 2) lasten ja perheiden osallisuutta tukevia toteutustapoja, 3) kuntoutuk­sen perhelähtöisyyttä ja arkeen nivoutumista, 4) kuntoutuksen yhteistoimintaa ja 5) koettuja hyötyjä. Aineisto koostui kyselyistä ja teemahaastatteluista kuntoutuksen palveluntuottajille (kysely n = 29 / teemahaastattelu n = 20), lähettäville tahoille (n = 54/13) ja opettajille (n = 18/7). Määrälliset aineistot kuvattiin frekvensseinä ja keskiarvoina, laadulliset aineistot analysoitiin osin aineistoläh­töisesti, osin teoriaohjaavasti. Neuropsykiatrista asiantuntemusta vaativien palveluiden saatavuudessa kuvattiin haasteita. Varhai­seen tukeen koettiin tarvittavan enemmän matalan kynnyksen palveluita. LAKU-perhekuntoutus koettiin hyvänä muita palve­luita täydentävänä tai jopa korvaavana palveluna. Etuna pidettiin koko perheen mukaan ottamista ja kuntoutuksen pitkää kestoa. Palvelukuvaukseen toivottiin lisää perheen yksilölliset tarpeet huomioivaa joustoa. Opettajat kokivat jääneensä ulkopuolisiksi lapsen kuntoutumisen tukijoina. Yhteistoiminnan toteutumista vaikeuttivat tiedon puute ja organisaatioiden erilaiset toiminta­tavat. Ammattilaiset kokivat perhekuntoutuksen vaikuttaneen myönteisesti lapsen ja perheen toimintaan. Lasten ja perheiden palveluita tulee selkeyttää vastaamaan elämänvaiheiden erilai­siin haasteisiin. Hyvinvointipalveluiden ja opetustoimen väliseen yhteistoimintaan tarvitaan yhteisiä toimintamalleja ja resurssien uudenlaista kohdistamista. Tutkimusta tarvitaan lisää erityisesti asiakasnäkökulmasta sekä kuntoutuksen pitkäaikaisista vaikutuk­sista.peerReviewe

Partnership Working among Families, Therapists and Educationalists to Enhance Collaboration Enabling Participation of Children with Intellectual Disabilities

Backround: The collaboration of families, therapists and educationalists has been found to be an important factor in the successful rehabilitation of children with intellectual disabilities. Previous studies have focused on the effects of therapies and the perspectives of parents on collaboration in rehabilitiation. This study aims to describe the facilitators of, and barriers to, collaboration with adults in enhancing the participation of children with intellectual disabilities in education environments. Methods: In a qualitative study, the data were collected in 2021–2022 through individual interviews with parents (n = 16), focus group interviews (n = 17) with education professionals and an online survey tool with open-ended questions from therapists (n = 309). The data were analyzed using thematic analysis. Results: Two overaching themes were identified: the prerequisites of collaboration and the sharing of expertise in collaboration from the perspective of all the participants, which included the factors facilitating and hindering collaboration. Conclusions: In optimizing the benefits of collaboration, all these themes are essential to enhancing functioning and participation. There is a need for the development of participatory practises to improve and intensify collaboration. The development of collaboration and practises should be supported by the managers. Digital solutions should be further explored in order to improve the partnership of adults and children