Scars of recession: the long-term costs of the Finnish economic crisis

This study evaluates the long-term cost of unemployment in Finland by focusing on the deep recession period of the early 1990s. The number of plant closures increased sharply during the recession and the unemployment rate rose by more than 13 percentage points. In the analysis, prime working-age men who face unemployment due to plant closure are matched to those who remained employed during the recession. The average effect of being unemployed during the recession is estimated for a 6 year follow-up period. After 6 years, there is a 25% annual earnings penalty for being unemployed. Months in employment recover steadily after the recession but are still 10% lower after 6 years. The estimated wage loss is 14%.Unemployment; plant closings

The effect of unemployment benefits on re-employment rates: Evidence from the Finnish UI-benefit reform

In January 2003, the unemployment benefits in Finland were increased for workers with long employment histories. The average benefit increase was 15 per cent for the first 150 days of the unemployment spell. In this paper we evaluate the effect of the benefit increase on the duration of unemployment by comparing the changes in the re-employment hazard profiles among the unemployed who became eligible for the increased benefits to the changes in a comparison group whose benefit structure remained unchanged. We find that the benefit increase reduced the re-employment hazards at the beginning of the unemployment spell. The effect disappears after the eligibility period for the increased benefit expires

The Origin And Loss Of Periodic Patterning In The Turtle Shell

The origin of the turtle shell over 200 million years ago greatly modified the amniote body plan, and the morphological plasticity of the shell has promoted the adaptive radiation of turtles. The shell, comprising a dorsal carapace and a ventral plastron, is a layered structure formed by basal endochondral axial skeletal elements (ribs, vertebrae) and plates of bone, which are overlain by keratinous ectodermal scutes. Studies of turtle development have mostly focused on the bones of the shell; however, the genetic regulation of the epidermal scutes has not been investigated. Here, we show that scutes develop from an array of patterned placodes and that these placodes are absent from a soft-shelled turtle in which scutes were lost secondarily. Experimentally inhibiting Shh, Bmp or Fgf signaling results in the disruption of the placodal pattern. Finally, a computational model is used to show how two coupled reaction-diffusion systems reproduce both natural and abnormal variation in turtle scutes. Taken together, these placodal signaling centers are likely to represent developmental modules that are responsible for the evolution of scutes in turtles, and the regulation of these centers has allowed for the diversification of the turtle shell

The integumental appendages of the turtle shell: An evo-devo perspective

The turtle shell is composed of dorsal armor (carapace) and ventral armor (plastron) covered by a keratinized epithelium. There are two epithelial appendages of the turtle shell: scutes (large epidermal shields separated by furrows and forming a unique mosaic) and tubercles (numerous small epidermal bumps located on the carapaces of some species). In our perspective, we take a synthetic, comparative approach to consider the homology and evolution of these integumental appendages. Scutes have been more intensively studied, as they are autapomorphic for turtles and can be diagnostic taxonomically. Their pattern of tessellation is stable phylogenetically, but labile in the individual. We discuss the history of developmental investigations of these structures and hypotheses of evolutionary and anomalous variation. In our estimation, the scutes of the turtle shell are an evolutionary novelty, whereas the tubercles found on the shells of some turtles are homologous to reptilian scales.Peer reviewe

Balanced Scorecardin käyttö yritysten ohjausjärjestelmänä. Kyselytutkimus, suurimmat suomalaisyritykset

Balanced Scorecard (BSC) on suorituksen mittausjärjestelmä, jota voidaan käyttää myös strategisena johtamisjärjestelmänä. Tavanomaisesti BSC:ssä on neljä mittausnäkökulmaa, jotka ovat taloudellinen, asiakkaan, sisäisten prosessien sekä organisaation innovatiivisuuden ja oppimisen näkökulmat. Suorituksen mittausjärjestelmänä käytettynä BSC tuottaa johtajille näkyvyyden parannusta kaipaavista toiminnoista. Strategisena johtamisjärjestelmänä käytetyssä BSC:ssä yrityksen strategiaa kuvataan ja johdetaan hyödyntämällä syy-seuraus-suhteita sekä strategiakarttoja. BSC:tä voidaan käyttää yrityksen ohjausjärjestelmänä. Diagnostiset ohjausjärjestelmät kertovat yrityksen johtajille, milloin toteuma poikkeaa oletetusta tasosta, ja mahdollistaa johtajille poikkeamien kautta johtamisen. Interaktiiviset ohjausjärjestelmät vaativat puolestaan johdon säännöllistä huomiota, ja niitä käytetään uusien strategioiden esilletulon ohjaamiseen sekä strategisten epävarmuustekijöiden tarkkailuun. BSC:n käyttötavan ja käyttötarkoituksen välistä yhteyttä ei ole juurikaan tutkittu. Tuoreemmassa tutkimuskirjallisuudessa on esitetty, että BSC:n käyttötapaa ja käyttötarkoitusta ei tulisi tulkita erillisinä ulottuvuuksina, vaan päällekkäisinä ominaisuuksina. Myöskään BSC:n käytön yleisyydestä Suomessa ei ole tuoretta tutkimustietoa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää BSC:n käytön yleisyyttä suurimpien suomalaisyritysten keskuudessa. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan sitä, käytetäänkö BSC:tä diagnostisella vai interaktiivisella otteella, ja onko BSC:n tarkoitus toimia yrityksen suorituksen mittausjärjestelmänä vai strategisena johtamisjärjestelmänä. Tutkielmassa analysoidaan myös käyttötavan ja käyttötarkoituksen välistä yhteyttä. Tutkielma on toteutettu kyselytutkimuksena. Tutkielman metodologiseksi lähestymistavaksi on valittu kvantitatiivinen, nomoteettinen tutkimusote. Tämän tutkielman aineiston mukaan 43 prosenttia suurimmista suomalaisyrityksistä käyttää BSC:tä. Käyttötavan osalta eniten on sellaisia yrityksiä, jotka käyttävät BSC:tä interaktiivisuuteen suuntautuneella tavalla. Käyttötarkoituksen osalta eniten on sellaisia yrityksiä, jotka käyttävät BSC:tä strategisen johtamisjärjestelmän kaltaisena järjestelmänä. Käyttötavan ja käyttötarkoituksen väliltä löydettiin positiivinen korrelaatio. Kolmasosa BSC:tä käyttävistä yrityksistä käyttää BSC:tä interaktiivisesti suuntautuneella otteella strategisena johtamisjärjestelmänä. Kaikilla BSC:tä käyttävillä yrityksillä on käytössään kannustinpalkkiomalli, ja yli puolilla se perustuu osittain tai kokonaan BSC:n mittaustuloksiin.siirretty Doriast

Scars of recession: the long-term costs of the Finnish economic crisis

This study evaluates the long-term cost of unemployment in Finland by focusing on the deep recession period of the early 1990s. The number of plant closures increased sharply during the recession and the unemployment rate rose by more than 13 percentage points. In the analysis, prime working-age men who face unemployment due to plant closure are matched to those who remained employed during the recession. The average e ect of being unemployed during the recession is estimated for a 6 year follow-up period. After 6 years, there is a 25% annual earnings penalty for being unemployed. Months in employment recover steadily after the recession but are still 10% lower after 6 years. The estimated wage loss is 14%

Mikroekonometrisia tutkimuksia työttömyydestä ja suhdannevaihtelusta

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.This dissertation consists of four essays studying topics in empirical labour economics. The first essay evaluates the impact of an unemployment benefit reform in Finland. In 2003, the benefit level was increased in Finland for workers with long employment histories. The average benefit increase was 15% for the first 150 days of the unemployment spell. This study evaluates the effect of the benefit increase on the duration of unemployment by comparing the changes in the re-employment hazard profiles among the unemployed who became eligible for the increased benefits to the changes in a comparison group whose benefit structure remained unchanged. According to the results benefit increase reduced the re-employment hazards by on average 16%. The effect is largest at the beginning of the unemployment spell and disappears after the eligibility period for the increased benefits expires. The second essay analyses the long-term costs of unemployment in Finland by focusing on the deep recession period of 1991 - 1993. The number of plant closures increased sharply during the recession and the unemployment rate rose by more than 13 percentage points. In the analysis, prime working-age men who face unemployment due to plant closure are matched to those who remained employed during the recession. The effect of being unemployed during the recession is estimated for a 6 year follow-up period. In 1999, the unemployed individuals suffer a 25% loss in annual earnings, 10% reduction in employment and 14% wage scar. The third essay focuses on the recession of the early 1990s that caused a serious unemployment problem in Finland. This study analyses the determinants of unemployment duration using individual data from 1987 to 2000. Duration until employment is modelled using a proportional hazard model with piecewise constant baseline hazard. The main focus is on the relative contribution of compositional variation and macroeconomic conditions to unemployment duration. According to the results, the aggregate outflow effect dominates and the observed compositional variation implies only a small increasing trend in the average duration during the recession period. The last essay studies the effect of business cycle on the incidence of workplace accidents. Individual data covering Swedish inhospital care 1997 - 2005 is linked to the population database. These data allow studying if changes in the composition of workers or strategic worker behaviour are driving the cyclicality of accidents. The results show that the incidence of workplace accidents increases during economic upturns but only in specific subgroups. Some evidence is found that compositional changes in labour force may contribute to cyclicality for women. In the male population, on the other hand, only the less severe accidents are cyclical which would be consistent with strategic worker behaviour