Ekoproduktionens utvecklingsalternativ bör begrundas

I Finland har Jord- och skogsbruksministeriet låtit göra en undersökning om ekoproduktionens utvecklingsalternativ. Undersökningen ligger till grund vid planeringen av EU:s miljöstödsperiod för åren 2000-2005. Ur statsekonomins synvinkel är alla modeller funktionsdugliga om man så väljer att som jordbrukspolitikens mål för ekoproduktionen sätta 10 % eller 100 %

Essays on labour market policy evaluation

This thesis presents three previously published case studies and a new summary article, with the overall aim of improving our understanding of the use of natural experiments in studying causal relationships in social sciences. The overarching theme of our case studies is distinct: we have evaluated public policies aiming to improve citizens’ employment, productivity, and re-employment possibilities. We have scrutinised the effects of EU regional policy measures in 2007–2013, assessed the 2011–2014 vocational schools’ dropout prevention programme, and evaluated the 2013 public employment service reform. Overall, our findings are not that surprising from the point of view of policy implementation. When we increase public spending allocated to certain eligible areas, desired results can be achieved, if all goes well (article I). On the other hand, when we decrease government resources, this might lead to unexpected disadvantages in the affected areas (article III). Poorly implemented government programmes may not benefit the recipients at all (article II) and represent wasted resources. In the summary article, we take a closer look at the internal and external validity of the case studies. We also suggest some topics for further research on these particular policy issues.Esseitä työmarkkinapolitiikan arvioinnista Väitöskirja koostuu kolmesta aiemmin julkaistusta alkuperäisartikkelista ja niiden pohjalta kirjoitetusta yhteenvetoartikkelista. Tutkimuksen tavoitteena on ollut edistää ja kehittää luonnollisten koeasetelmien käyttöä kausaalisuhteiden arviointiin yhteiskuntatieteissä. Tarkasteltujen politiikkainterventioiden tavoitteena on ollut parantaa alueellista työllisyyttä (artikkeli I), opiskelijoiden valmistumista ja tätä kautta tuottavuutta (artikkeli II) sekä työttömien uudelleentyöllistymistä (artikkeli III). Yleisesti ottaen kyseisillä interventioilla on siis pyritty edistämään kansalaisten hyvinvointia. Arviointien tulokset eivät sinänsä ole yllättäviä. Julkisten resurssien voimakas lisäys interventioalueilla voi johtaa tavoiteltuihin tuloksiin työllisyydessä, ja ainakin osa aluepolitiikan tavoitteista näyttäisi toteutuneen. Toisaalta taas julkisten palveluresurssien vähentäminen voi johtaa haitallisiin vaikutuksiin, kuten työttömyyden pidentymiseen. Huonosti toteutetut ohjelmat eivät välttämättä hyödytä ketään, ja ohjelmiin uhratut resurssit ovat lähinnä yhteisten varojen tuhlausta. Yhteenvetoartikkelissa arvioidaan tarkemmin tapaustutkimusten sisäistä ja ulkoista validiteettia sekä ehdotetaan mahdollisia jatkotutkimusaiheita kyseisten politiikkalohkojen osalta

Effectiveness of EU Regional Policy: Evidence from a Natural Experiment in Finland

European Union regional policy is implemented through structural funds, such as the European Regional Development Fund (ERDF), which support investment in peripheral regions of the EU. We studied the effects of EU regional policy on key economic variables using a rare natural experiment setting. In 2007, parts of regions that were previously covered by the ERDF programme for Western Finland were reallocated to the ERDF programme for Northern Finland, with higher support intensity per capita. This area reallocation was caused by the newly adopted EU legislation regulating the classification of regional statistical areas. With a detailed postal code area dataset and a difference-in-differences estimator, we discovered desirable regional policy effects on unemployment and the number of jobs

Luomu-Suomi? Maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vaikutukset -projektin loppuraportti

Maatalouden ympäristönsuojelun edistäminen luomutuotantoa tukemalla voi olla myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto. Saavutettavien ympäristöhyötyjen lisäksi luomuviljelyyn siirtymistä voidaan useimmissa tapauksissa perustella myös tila- ja kansantaloudellisilla syillä. Täydellinen elintarvikeomavaraisuus olisi mahdollista säilyttää myös luomumenetelmin ja samalla koko maan peltoala voitaisiin pitää aktiivisessa viljelykäytössä. Maatalouden panosomavaraisuus olisi laajamittaisessa luomutuotannossa myös nykyistä parempi, todetaan Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tuoreessa julkaisussa Luomu-Suomi?, joka on samalla kolmivuotisen MATYVA-projektin (Maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudelliset vaikutukset) loppuraportti. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen koordinoiman MATYVA-projektin tavoitteena on ollut vertailla tavanomaista ja luomumaataloutta mahdollisimman monipuolisesti maatilan, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta. Erityisesti on painottunut ympäristönäkökulma, sillä tavanomaisella tuotannolla on todettu olevan monia haitallisia ympäristövaikutuksia, joihin tuotantotekniikan muutoksella voidaan melko todennäköisesti vaikuttaa. Luomuviljely eroaa tavanomaisesta lähinnä siten, että siinä ei käytetä lainkaan väkilannoitteita ja kemiallisia torjunta-aineita, jotka muodostavat ns. tavanomaisen eli teknis-kemiallisen maatalouden perustan. Näiden sijaan luomuviljely käyttää hyväkseen luonnon omaa kierrätysjärjestelmää eli ravinteiden kiertoa ekosysteemissä. Tavanomaisen tuotannon muuttaminen luomutuotannoksi olisi maatilalla monen tuotantosuunnan kohdalla taloudellisesti yhtä hyvä vaihtoehto kuin jatkaa entisellä tuotantomenetelmällä. Tämä on seurausta EU:n maatalouspolitiikasta. Koska EU:n alueella lähes kaikista maataloustuotteista on ylituotantoa, maatalouden tukipolitiikassa korostuu tuotannon määrästä riippumaton tuki (peltoalaperusteinen ja kotieläin- tai kotieläinyksikkökohtainen tuki), jolla pyritään turvaamaan viljelijöiden tulotaso, mutta samalla hillitsemään tuotantoa. Tämä suosii laajaperäisempiä viljelymenetelmiä, joista ääripäänä voidaan nähdä luonnonmukainen tuotanto. Viljelyjärjestelmän vaihtaminen toiseen riippuu maatilalla paljolti viljelyjärjestelmien suhteellisesta kannattavuudesta sekä tarvittavista investoinneista. Kolme vuotta kestävän siirtymävaiheen aikana ennen vuotta 1997 sopimuksen tehnyt luomuviljelijä saa tällä hetkellä melko runsaat tuet (1600 mk/ha) ja pääasiassa tästä syystä luomutuotanto on tavanomaiseen nähden kilpailukykyinen koko maassa ja useimmissa tuotantosuunnissa. Siirtymävaiheen jälkeen luomutuotannolle maksettava kiinteä tuki on tällä hetkellä 700 mk/ha koko maassa. Tämä tuki ei kaikissa tapauksissa riitä kattamaan luomutuotannon pienempien tuotosten aiheuttamia tulonmenetyksiä, ja jos tuotteista ei saada korkeampaa hintaa, luomuviljely kannattaa maito-, naudanliha- ja viljatiloilla hieman heikommin kuin tavanomainen tuotanto. Suuria eroja kannattavuudessa ei kuitenkaan ole. Kuitenkin sianlihan- ja puutarhatuotannossa luomuun siirtyminen edellyttää tilan toiminnassa lähes poikkeuksetta suuria muutoksia. Kansantalouden kannalta luomutuotantoon siirtyminen olisi pääsääntöisesti hyvä asia. Luomuviljelyssä eräitä maatalouden tuontipanoksia korvataan kotimaisella työllä, mikä vähentäisi kokonaistuontia noin prosentilla ja kasvattaisi työllisyysastetta arviolta noin yhdellä prosenttiyksiköllä. Työllisyyden lisääntyminen on seurausta luomuviljelyn alemmista tuotostasoista ja siten tarvittavasta suuremmasta viljelyalasta, jotta vastaava määrä maataloustuotteita voitaisiin tuottaa. Tuonnin väheneminen koostuisi lähinnä rehujen, väkilannoitteiden ja torjunta-aineiden tuontitarpeen poistumisena. Vakavana ongelmana voidaan pitää sitä, että elintarvikeketjussa olisi todennäköisesti tehtävä mittavia uudelleenjärjestelyjä, jos laajamittaisesti tuotetuista luomuraaka-aineista haluttaisiin saada täysin säännösten mukaisia luomujalosteita. Nykyinen jalostusteollisuuden trendi, jossa tuotantoyksiköitä on vähennetty ja suurennettu, on ristiriidassa luomuviljelyssä keskeisenä olevan tuotannon ja kulutuksen paikallisuuden periaatteen kanssa. Vaihtoehtoisina kehitysnäkyminä voidaan olettaa paikallisen jalostustoiminnan lisääntyminen joko maatiloilla tai pienosuuskunnissa, tai paikallisuuden käsitettä joudutaan laventamaan hyväksymällä nykyisenkaltaiset, pitkähköt kuljetusmatkat. Maatalouden ympäristötaloudelliset vaikutukset riippuvat yhtä lailla viljelytoiminnasta kuin myös yhteiskunnan muiden osapuolien arvoista ja asenteista. MATYVA-projektissa tutkittiin ehdollisen arvottamisen menetelmällä (contingent valuation) kotitalouksien maksuhalukkuutta torjunta-aineiden käytön vähentämisestä tai lopettamista. Tutkimuksen mukaan kotitaloudet olivat valmiita maksamaan torjunta-aineiden käytön lopettamisesta keskimäärin 1200 mk ja käytön puolittamisesta 1600 mk vuodessa. Maaseutumaiseman säilymisestä ennallaan oltiin valmiita maksamaan noin 400 mk vuodessa. Voidaan siis päätellä, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan nykyistä ympäristöystävällisemmistä maatalouden tuotantomenetelmistä. Luomuelintarvikkeita jo nyt käyttävät kuluttajat perustelevat niiden käyttöä pääasiassa tuotteiden puhtaudella, terveellisyydellä, kokeilunhalulla ja maulla. Ympäristönsuojelulliset syyt luomutuotteiden käytön syynä ovat vähentyneet viime aikoina. Tämä on päinvastainen suhtautumistapa luomutuotteisiin kuin muissa pohjoismaissa, joissa ympäristösyyt ovat tärkeimpiä luomutuotteiden valintaperusteita. Ilmeisesti Suomessa tavanomainen maatalous koetaan myös ympäristöystävälliseksi toiminnaksi, vaikka maatalouden on todettu vastaavan vielä yli puolesta maamme vesistöjen fosforin ja typen kuormituksesta.Conventional and organic farming practices have been compared at various levels in the project The Economic Effects of Environmental Impacts of Agricultural Production Alternatives (in Finnish MATYVA for short). The customary farm level considerations form the core of the analysis, which is supplemented with diverse environmental and social aspects. The main focus is on the environment, due to the various negative externalities of modern agriculture. According to various nutrient leaching studies, the nitrogen load of organic farms is on average 50% smaller than that of conventional farms. Organic farming practices also improve the overall condition of the soil, thereby reducing soil erosion and the phosphorus load. The Finnish Agri-Environmental Programme (FAEP) and its Supplementary Protection Scheme (SPS), both implemented in 1995, offer special support to organic farmers in the form of conversion support and organic production support. Conversion support has made organic farming financially quite attractive. Even without premium prices, organic technology is, within most production lines (milk, beef, cereals), just as profitable as conventional agriculture. Only in pork and vegetables is organic farming relatively unprofitable. Recent methods of environmental economics were used to assess the monetary value of the agricultural landscape and reduced pesticide use. A contingent valuation study of agricultural countryside environment, including landscape, etc., estimated consumers willingness to pay (WTP) for fields that are kept open, though not in production. The estimated average WTP was about FIM 400/ha/a in 1991. Another contingent valuation survey estimated the willingness of finnish households to pay for reduced pesticide use. The median WTP was FIM 1200/ha/a for a 100% reduction and FIM 1600/ha/a for a 50% reduction. Since in organic farming domestic inputs (mainly labour) are substituted for imported inputs like fertilizers and pesticides, a large scale conversion to organic farming could have some macroeconomic effects as well. However, these effects are probably smaller than the average seasonal variation: the unemployment rate (unemployed/total labour force) would decrease on average by 0.8 percentage points, depending on the development of organic production technology. Imports would decline by some 1.2 bill. FIM, which is roughly 1% of the total.vokMTT Taloustutkimus (MTTL

Suomen maatalous 1997

Vuosikatsauksessa luodaan yleiskuva Suomen maataloustuotantoon, hintoihin, kulutukseen, tuloihin sekä nykyiseen maatalouspolitiikkaan hinta- ja tukijärjestelmineen. Myös rakenne-, ympäristö- ja sosiaalipolitiikkaa käydään julkaisussa läpi. EU:n komission Agenda 2000 -esityksen peruslinjat tuodaan esiin niin ikään.The crop of 1997 was in accordance with the long-term trend, despite the cold early part of the summer, which delayed the sowing. After June the weather was hot and the growth was more rapid than usually. The total amount of cereals harvested was 3.8 bill. kg, and this exceeded that of 1996 by 2.7%. The total yield measured as fodder units was 3% higher than in 1996. There was some increase in both the area and the average yields. The area under set-aside decreased by almost 10%. Milk production started to grow in 1997. The quantities produced on farms that continued their production grew considerable, because the number of milk suppliers fell by 1,900. The average yield/cow grew by almost 200 l. In terms of the structural development the high price of milk quotas has been considered problematic, and partly administered quota trade was introduced in 1997. Pigmeat production grew by 5%. The market prices started to rise in June. There was some increase in beef production, too, but the price of beef decreased from the previous year. Poultry meat consumption continued to grow, and the production also grew by almost 10%. The decrease in egg production was not large enough to solve the serious market problems due to oversupply. Both agricultural imports and exports grew in 1997. Dairy products, meat, and cereals were imported more than in the previous year. Cereal imports decreased clearly, but the imports of more highly processed foods grew. There were no major changes in the consumer prices or in the consumption. Cheese consumption started to decrease slightly, which is contrary to the trend in the past few years. The consumption of eggs and pigmeat fell, too. The agricultural income in 1997 was about FIM 6.6 bill., which is about 1% lower than in 1996. The production volume grew, but the agricultural aid declined. The prices of production inputs rose by about 2%, and the producer prices fell a little over 1%. More investments were made in agriculture than for a long time. Investments were encouraged by public aid. In 1997 loans and subsidies were granted for altogether 15,000 projects, and the cost estimates of these totaled FIM 4.2 bill. The aid amounted to over FIM 900 mill. Investment aid was mainly directed to increasing the farm size and environmental investments. The small size of Finnish farms affects their competitiveness on the single market, and environmental aid requires considerable investments in livestock production. The year 1997 did not bring along any major changes in agricultural production or prices of the products. The future of Finnish agriculture involves a great deal of uncertainty. National aid consists of many different measures, and the decision on the continuation of many of these must be decided on in the negotiations before the end of 1999. The proposals of the Commission for a reform of the common agricultural policy are difficult for Finland, where agriculture operates in extremely adverse natural conditions.vokMTT Taloustutkimu

Maatalouden ympäristöohjelma 1995-1999:n taloudellinen analyysi : ympäristötukijärjestelmä ja tulevaisuus -tutkimuksen loppuraportti

vokMTT Taloustutkimu

Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 1998

vokMTT Taloustutkimus (MTTL

Social profitability of the agri-environmental programme

The social costs and benefits of the Finnish Agri-Environmental Programme (FAEP) are manifold. There are several aggregate production, environmental, and farm-related effects, and the monetary valuation of these effects is not a straightforward task. However, an attempt has been made. The main objective of the FAEP is to reduce the agricultural nutrient leaching to surface and groundwaters, and the social benefits of this reduction have been approximated with the averting expenditures valuation method. That is, the value of the nutrient load reduction is the cost of a corresponding reduction in municipal wastewater treatment. The overall benefits seem to outweigh the costs of the programme. The benefit to cost ratio is roughly 2 or higher, depending on the actual reduction in nutrient leaching. The programme is beneficial even without any environmental benefits, as the 50% budget share of EU just covers the estimated farm level costs and income losses of the programme.vokMTT Taloustutkimu