Vehkasalo, Ville

Julkari

YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :2 161Virosta tulee näillä näkymin EU:n jäsen vuoden2004 vappuna. Tämän jälkeen kuka tahansa voituoda omaan käyttöönsä edullista alkoholia Vi-rosta vaikka pakettiautolla. Pakettiautoa tarvi-taankin, sillä 1.1.2004 lähtien matkustaja voi tuo-da toisesta EU-maasta verottomasti 10 litraa vä-keviä juomia, 90 litraa viiniä, 110 litraa olutta ja20 litraa muita alkoholijuomia. Eri tahoilla onkin alettu vaatia alkoholivero-tuksen alentamista, jotta kotimaisella alkoholi-kaupalla säilyisi edes jonkinlaisia mahdollisuuksiavastata lähialueiden hintakilpailuun. Virossa al-koholi on noin 40 prosenttia halvempaa kuinSuomessa (Österberg 2002, 235). Verojen laskuonkin todennäköistä, sillä riskinä on, että koti-maan alkoholimyynnin osittainen korvautumi-nen yksityistuonnilla vähentäisi alkoholialan työl-lisyyttä ja tätä kautta edelleen verotuloja. Tans-kassa päätettiin vastikään laskea väkevien alkoho-lijuomien veroja 45 prosenttia vuoden 2003 lo-kakuusta lähtien. Kuluttajien kannalta nämä uu-distukset ovat tietenkin yleensä myönteinen asia. Kaikki eivät näe alkoholin tulevaa alennus-myyntiä hyvänä asiana. On muistutettu siitä, ettäalkoholin hinnan laskiessa myös kulutus kasvaa,mikä johtaa lisääntyviin alkoholisairauksiin jamuihin yhteiskunnallisiin haittoihin. Tästä seu-raava mielenkiintoinen kysymys on luonnollisestise, kuinka paljon kulutus kasvaa hinnan laskiessa.Esa Österberg (2002, 237) toteaa, että Pohjois-maissa alkoholijuomien hintajousto on lähellä yh-tä. Tämä merkitsisi, että yhden prosentin laskuhinnassa lisää kulutusta prosentilla. Tuorein tutki-mus alkoholin hintajoustoista Suomessa lienee Ka-lervo Leppäsen ja Österbergin (2002) tutkimus,jossa päädytään kokonaiskulutuksessa oman hin-nan joustoihin –1,1 (väkevät juomat), –1,4 (viinit)ja –0,4 (oluet). Kokonaiskulutus saadaan laske-malla yhteen vähittäis- ja anniskelukulutus. Tämän selvityksen tarkoituksena on tuottaa es-timaatit viinojen, mietojen viinien ja keskioluenkokonaiskulutuksen hintajoustoista Suomessa.Nämä kolme tuoteryhmää muodostavat tällä het-kellä noin 83 prosenttia alkoholin kokonaiskulu-tuksesta siten, että keskioluena kulutetaan noin45 prosenttia, viinoina noin 18 prosenttia ja mie-toina viineinä noin 20 prosenttia sataprosentti-sesta alkoholista. Mietoihin viineihin sisältyymyös siideri. Selvityksen aineistona on käytettyTilastokeskuksen julkaisemasta Suomen tilastolli-sesta vuosikirjasta poimittuja alkoholin kulutus-,hintaindeksi-, väkiluku- ja bkt-aikasarjoja. Ai-neisto kattaa vuodet 1970–2001. Selvitys eroaa mainitusta Leppäsen ja Öster-bergin (2002) tutkimuksesta siten, että tuoteryh-mät ovat tässä eritellymmät. Leppänen ja Öster-berg ovat käyttäneet vuosien 1964–2000 aineistoaja Almost Ideal Demand System -kysyntäjärjes-telmämallia. Tässä käytetään yksinkertaisempiayhden yhtälön malleja. Kulutus ja reaalihinnatAlkoholin kulutus on viime vuosikymmenet ollutkasvussa, mikä on selvästi havaittavissa kuviosta 1.Keskioluen kulutus kasvoi 1990-luvun lama-vuosina erittäin voimakkaasti. Juoman kulutus al-koi kuitenkin kasvaa jo 1980-luvun nousukau-della. Kuvion ulkopuolelta voidaan todeta, ettäsamaan aikaan A-oluen kulutus on kuitenkin ro-mahtanut: vuoden 1989 vajaasta 30 litrasta ontultu reiluun 5 litraan asukasta kohti. Pahimman laman hellitettyä keskioluen kulutusAlkoholijuomien hinnat ja kulutusVILLE VEHKASALOKiitän Esa Österbergiä ja Matti Virtasta hyödyllisistäkommenteista.162 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :2on tasaantunut ja samalla mietojen viinien ja sii-derin kulutuksen kasvu on nopeutunut. Siiderinkulutus alkoi kasvaa vuonna 1995, kun juomavapautettiin vähittäiskaupassa keskioluen ase-maan. Samalla alle 4,7-prosenttisen siiderin jakeskioluen myynti sallittiin myös kioskeissa. Vii-nojen kulutus on nykyään vähäisempää kuin1980-luvulla. Kulutuksen rakenne onkin selvästimuuttunut: mietoja juomia suositaan. Juomien reaalihintaindeksit on laskettu jaka-malla nimellishintaindeksit elinkustannusindek-sillä. Kuviossa 2 on esitetty juomaryhmien reaali-hintakehitys viimeksi kuluneiden 30 vuoden ai-kana. Mietojen viinien hintaindeksi sisältää myössiiderin hinnan (Sund 1999, 9–10). Kuviostanähdään, että hintojen kehitys on ollut sahaavaa.Viinan reaalihinta on nyt yli 10 prosenttia alem-malla tasolla kuin 30 vuotta sitten. Viinien ja kes-kioluen tämänhetkinen hintataso on noin 10 pro-senttia korkeampi kuin 1970-luvun alussa. Ylei-sesti ottaen voidaan todeta, että alkoholin hinta-kehitys ei ole kovin paljon poikennut yleisestähintakehityksestä. Reaalihinnat eivät ole selkeästimuuttuneet ylös- tai alaspäin. DFGLS-yksikköjuuritestissä (ks. esim. Madda-la & Kim 1998) kaikki edellä kuvatut aikasarjatosoittautuivat epästationaarisiksi. Harharegres-sioiden välttämiseksi kysyntäfunktioiden esti-moinnit on täten tehtävä differensoiduilla muut-tujilla. Estimoinnissa kokeiltiin kahta funktio-muotoa: lineaarista ja logaritmista funktiota. Erotselitysasteissa olivat pieniä. Malleissa päädyttiinkäyttämään logaritmista funktiota, sillä tämätuotti useimmissa tapauksissa hieman paremmanselitysasteen. EstimointituloksetSelitettävä muuttuja on siis henkeä kohti lasketunkulutuksen logaritmin 1. differenssi eli kulutuk-sen suhteellinen muutos. Selittäjinä käytettiin al-koholijuomien reaalihintaindeksejä, asukasta koh-ti laskettua bruttokansantuotteen määräindeksiäja kulutusta vuodella viivästettynä. Ennakko-ole-tus selittäjien etumerkeistä on se, että juomanoman hinnan etumerkin tulisi olla negatiivinen jakaikkien muiden etumerkkien tulisi olla positii-visia. Toisin sanoen tulojen kasvaessa kulutus kas-vaa ja tuotteet ovat toistensa substituutteja. Ku-lutuksen selittyminen edellisen periodin kulutuk-sella olisi luonnollista alkoholin kaltaiselle riip-puvuutta aiheuttavalle tuotteelle. Mietojen vii-nien ja keskioluen kulutuksen selittäjänä kokeil-tiin myös osoitinmuuttujaa ”saatavuus”, joka saaarvon 1 vuosina 1995–2001 ja 0 muina vuosina.Kuten edellä todettiin, siiderin ja keskioluen saa-tavuus parani huomattavasti vuodesta 1995 alka-en. Kun muuttujasta otetaan differenssi (= muu-tos saatavuudessa), se saa arvon 1 vuonna 1995 jaarvon 0 muina vuosina.Estimointitulokset on esitetty taulukoissa 1–3.Vain tilastollisesti merkitsevät (p < 0,05) muut-tujat on pidetty mukana lopullisissa tuloksissa;poikkeuksena tästä on taulukko 3. Durbinin h-testi osoitti merkitsevää autokorrelaatiota kes-kioluen kysyntämallissa, joten taulukon 3 t-testi-      ~~~~			      		Kuvio 1. Viinan, mietojen viinien ja keskioluenkulutus asukasta kohti vuosina 1970–2001Kuvio 2. Viinojen, mietojen viinien ja keskioluenreaalihintaindeksit vuosina 1970–2001YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :2 163arvot on laskettu Newey-West-keskivirheillä(Greene 2000, 537). Mallien vakiotermit osoittavat vuotuisen tren-din. Viinojen kulutuksessa on laskeva trendi, – 3% vuodessa, ja keskioluen ja mietojen viinien ku-lutuksessa nouseva trendi, + 3 % molemmissa.Tosin mietojen viinien kohdalla trendi ei ole ti-lastollisesti merkitsevä. Koska mallit on estimoitu logaritmimuodossa,kertoimet ovat hinta- ja tulojoustoja. Viinojen jamietojen viinien kysyntää selittävät mallit (taulu-kot 1 ja 2) ovat etumerkeiltään oletusten mukaisia.Viinojen hintajousto on – 0,9, eli taloustieteilijöi-den termein kysyntä on joustamatonta. Prosentinnousu viinan hinnassa vähentää kulutusta vajaallaprosentilla. Mietojen viinien kysyntä sitä vastoinon joustavaa, sillä hintajousto on noin – 2. Tulo-joustot ovat 0,94 ja 1, eli tulojen kasvu prosentil-la kasvattaa kysyntää noin prosentilla. Keskioluen kysyntää selittävässä mallissa (tau-lukko 3) merkillepantavaa on se, että juoman omahinta ei ole tilastollisesti merkitsevä selittäjä. Ker-roin – 0,2 osoittaisi kysynnän olevan hyvin jous-tamatonta, mutta nollahypoteesia (kerroin = 0) eivoida tässä tapauksessa hylätä. Tulomuuttujakaanei ole keskioluen kulutuksen merkitsevä selittäjä.Mielenkiintoista on myös se, että viinien hinnanetumerkki on negatiivinen ja että muuttuja on ti-lastollisesti merkitsevä. Voitaisiinhan olettaa, ettäeri alkoholijuomat ovat toistensa substituutteja,jolloin viinien hinnan nousun pitäisi lisätä oluenkulutusta. Viinan hinnan osalta tämä oletus saaevidenssiä. Kaikissa malleissa edellisen periodin kulutus ontilastollisesti merkitsevä kysynnän selittäjä, ts. al-koholijuomat aiheuttavat riippuvuutta. Mikäänvarsinainen uutinen tämä ei kuitenkaan ole. Mie-tojen viinien – käytännössä siiderien – saatavuu-den paraneminen vuoden 1995 alusta kasvattiniin ikään juomaryhmän kulutusta. Arvio vaiku-tuksesta1 on noin  + 30 %. Tuloksia ei voi aivan suoraan verrata alussa mai-nittuihin Leppäsen ja Österbergin (2002) tulok-siin, sillä käytetyt juomaryhmät ja mallispesifi-kaatiot eivät ole samoja. Joustojen suuruusjärjes-tys on kuitenkin sama: oluen hintajousto on pie-nin ja viinien hintajousto suurin. Veronalennusvaihtoehtojen vaikutuksetLukuja voidaan käyttää mm. alkoholiverotuksenmuutosten vaikutusten arviointiin. Österberg(2002, 237) arvioi, että alkoholiveron lasku joh-taa verotulojen laskuun, jos kulutuksen hinta-jousto on itseisarvoltaan pienempi kuin kaksi. Jos1Laskukaava on g = exp(β – 1⁄2V(β)) – 1, jossa g = suh-teellinen vaikutus, β = kerroin ja V(β) = β:n varianssi(ks. Kennedy 1981).Taulukko 1. Viinojen suhteellisia kulutusmuutok-sia selittävä mallikerroin t-arvo p-arvoBruttokansantuotteenvolyymi-indeksi 0,94 3,51 0,002Viinojen reaalihintaindeksi – 0,92 – 5,04 0,000Viinojen kulutus edellis-vuonna 0,32 2,88 0,008Vakio – 0,03 – 2,58 0,016Havaintoja 30Selitysaste 0,68Taulukko 2. Mietojen viinien suhteellisia kulu-tusmuutoksia selittävä mallikerroin t-arvo p-arvoBruttokansantuotteenvolyymi-indeksi 1,04 2,46 0,021Viinojen reaalihintaindeksi 1,39 3,07 0,005Mietojen viinien reaali-hintaindeksi – 1,96 – 5,46 0,000Mietojen viinien kulutus edellisvuonna 0,33 2,93 0,007Saatavuus 0,27 3,80 0,001Vakio 0,03 1,62 0,119Havaintoja 30Selitysaste 0,71Taulukko 3. Keskioluen suhteellisia kulutusmuu-toksia selittävä mallikerroin t-arvo p-arvoBruttokansantuotteenvolyymi-indeksi – 0,24 – 0,90 0,376Viinojen reaalihintaindeksi 0,89 3,67 0,001Mietojen viinien reaali-hintaindeksi – 0,70 – 2,86 0,009Keskioluen reaalihinta-indeksi – 0,20 – 0,98 0,338Keskioluen kulutus edellis-vuonna 0,37 2,55 0,018Vakio 0,03 3,86 0,001Havaintoja 30Selitysaste 0,59164 YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :2hintajousto on yhtä suuri tai suurempi kuin kak-si, kulutus kasvaa niin paljon, että verotulot säi-lyvät ennallaan tai saattavat jopa kasvaa. Arvioperustuu oletukseen, että lähtötilanteessa verojenosuus hinnasta on 50 prosenttia ja veronalennussiirtyy täysimääräisenä vähittäishintoihin. Väke-vissä juomissa alkoholi- ja arvonlisäverojen osuushinnoista on noin 80 prosenttia, viineissä ja olues-sa noin 50 prosenttia (Alko 2002, 12). Minkälaisia vaikutuksia alkoholiverojen puo-littamisella olisi kulutukseen ja verokertymään?Tätä on arvioitu seuraavassa siten, että verojenosuus hinnoista on oletettu Alkon ilmoittamienkeskiarvotietojen mukaiseksi. Veronalennusten onoletettu siirtyvän täysimääräisinä kuluttajahintoi-hin ja bruttokansantuotteen kasvuksi on oletettu2,5 prosenttia vuodessa. Veroja on laskettu vain yhdessä juomaryhmäs-sä kerrallaan. Esimerkiksi kun veronalennus onkohdistettu keskiolueen, muiden juomien veroton pidetty ennallaan ja näiden reaalihinnat onoletettu muuttumattomiksi. Samoin on tehty vii-nojen ja mietojen viinien kohdalla. Veronlaskuon ajoitettu vuoden 2004 alkuun ja kulutusta onennustettu vuoden 2006 loppuun. Tulokset onesitetty taulukossa 4. Ennusteista ilmenee, että jos veronalennus koh-distettaisiin mietoihin viineihin ja siidereihin, näi-den kulutus yli kaksinkertaistuisi. Veronalennussaattaisi täten jopa lisätä kyseisen juomaryhmäntuottamia verotuloja. Viinoissa ja keskioluessa ve-ronalennus vähentäisi verokertymää selvästi. Vii-nan kulutus kasvaisi yli 50 prosenttia ja kes-kioluen kulutus vajaat 20 prosenttia.Yhteenvetona tehdyistä analyyseistä voidaan to-deta, että viinojen kysyntä näyttäisi olevan jous-tamatonta: hintajousto on alle yhden. Mietojenviinien ja siiderien kysyntä sitä vastoin on jousta-vaa. Estimoitu hintajousto on itseisarvoltaan noinkaksi. Keskioluen hintajoustoestimaatti ei ole ti-lastollisesti merkitsevä. Nollahypoteesi, jonka mu-kaan kulutus ei riipu hinnasta, jää keskioluen ta-pauksessa voimaan. Luvut myös osoittavat, miten mahdolliset ve-ronalennukset on kohdennettava. Kohdennusriippuu siitä, halutaanko minimoida muutoksetvaltion verokertymässä vai alkoholihaitoissa. Joskulutuksen ja alkoholihaittojen kasvu pyritään pi-tämään minimissä, keskioluen veron alentaminenon suositeltavaa, sillä sen kulutus on hinnan suh-teen vähiten joustavaa. Jos taas halutaan turvataverokertymä, tulisi alentaa mietojen viinien vero-tusta. Ratkaisuissa on otettava huomioon myösyksityistuonnin kustannukset ja näiden vaikutustuontipotentiaaliin. Oluen rahtaaminen nykyistälaajemmassa mitassa vaatisi jo erityisjärjestelyjä,joihin kaikilla matkustajilla ei ole mahdollisuuk-sia. Väkevissä juomissa veroton tuonti voidaanvielä hoitaa käsipelillä. Taulukko 4. Alkoholiverojen alennusvaihtoehtojen vaikutukset kulutukseen ja valtion verokertymään, en-nuste vuosille 2004–2006Juomaryhmä Vero – 50 %, Kumulatiivinen Juomaryhmänvähittäishinnan muutos kulutuksen muutos, % verokertymän muutos, %v. 2004, %Viinat – 40 59 – 21Miedot viinit – 25 122 11Keskiolut – 25 19 – 40TIIVISTELMÄVille Vehkasalo: Alkoholijuomien hinnat ja kulutusSelvityksessä on estimoitu viinojen, mietojen viinienja keskioluen kysynnän hinta- ja tulojoustoja vuosita-son aikasarja-aineistolla. Tulokset osoittavat, että mie-tojen viinien kysyntä on joustavaa, mutta viinojen ky-syntä taas on joustamatonta. Keskioluen oma hinta eivaikuta kulutukseen tilastollisesti merkitsevästi, ja kes-kioluen kulutus riippuukin enemmän muiden alkoho-lijuomien hinnoista. Selvityksessä on myös arvioitu al-koholin veronalennusvaihtoehtojen vaikutuksia ky-syntään ja valtion verokertymään.YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 68 (2003) :2 165KIRJALLISUUSALKO: Vuosikertomus 2001. Alko Oy, 2002GREENE, WILLIAM H.: Econometric Analysis. 4th edi-tion. New Jersey: Prentice Hall, 2000KENNEDY, PETER: Estimation with Correctly Inter-preted Dummy Variables in SemilogarithmicEquations. American Economic Review  71(1981), 801LEPPÄNEN, KALERVO & ÖSTERBERG, ESA: Alkoholinkulutuksen joustot ja kulutusennuste vuosille2002–2004. Aiheita 23/2002. Helsinki: Stakes,2002MADDALA, G. S. & KIM, IN-MOO: Unit Roots, Coin-tegration, and Structural Change. Cambridge:Cambridge University Press, 1998SUND, REIJO: Hintaindeksit alkoholijuomien hintojenkehityksen mittarina. Tilastoraportti 2/1999. Hel-sinki: Stakes, 1999TILASTOKESKUS: Suomen tilastollinen vuosikirja erivuosiltaÖSTERBERG, ESA: Onko vuosi 2004 kohtalokas alko-holiveroillemme? Yhteiskuntapolitiikka 67 (2002):3, 234–244.

Alkoholijuomien hinnat ja kulutus

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/100725/032vehkasalo.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Alkoholijuomien hinnat ja kulutus

Abstract

Similar works

Full text

Available Versions

Julkari