Ohje pinnalliseen rakkosyöpään sairastuneelle potilaalle

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kehittää pinnalliseen rakkosyöpään sairastuneiden potilasohjausta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin, Seinäjoen keskussairaalan urologian osastolla ja poliklinikalla. Pinnallisen rakkosyövän suurimpana riskitekijänä pidetään tupakointia ja se on yleisempi miehillä. Pinnallinen rakkosyöpä on yleensä helposti hoidettavissa, mutta uusiutumisriski on suuri. Urologian yksikössä ei ole aiemmin ollut käytössä kirjallista potilasohjetta pinnalliseen rakkosyöpään sairastuneille potilaille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa potilasohje urologian yksikköön potilasohjaustilanteita varten. Potilasohjeen laadinnassa noudatettiin toimeksiantajan laatimaa runkoa. Potilasohje tarkistettiin sekä kyseisen yksikön asiantuntijalääkärin että hoitotyön johdon toimesta. Potilasohjaus on hoitotyön auttamismenetelmä, jolla tuetaan asiakkaan toimintakykyä, omatoimisuutta ja itsehoitoa. Pinnalliseen rakkosyöpään sairastunut henkilö tarvitsee sisällöltään tutkittuun tietoon perustuvaa, yksilöllistä ohjausta rakkosyövästä, sen diagnosointiin liittyvistä yksityiskohdista, hoidosta, hoitotuloksista ja hoitotulosten seurannasta. Kirjallisen ohjeen tulee olla yleiskielinen, niin että potilaan on helppo ymmärtää sen sisältö. Saatuaan tiedon sairaudesta, potilas voi olla ky-kenemätön ohjaustilanteessa käsittelemään saamaansa tietoa. Kirjallinen ohje onkin usein potilaalle hyvin tarpeellinen, koska sitä voi tutkia kotona rauhassa. Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksen etenemistä ohjasivat seuraavat kysymykset: Millainen sairaus pinnallinen rakkosyöpä on? Miten pinnallinen rakkosyöpä diagnostisoidaan? Miten pinnallista rakkosyöpää hoidetaan? Miten pinnallisen rakko-syövän hoitotuloksia seurataan? Aineistoa aiheesta löytyi erittäin niukasti. Pääasi-assa käytettiin oppikirjatietoa ja muutamaa tutkimusartikkelia, joista yksi oli englanninkielinen. Käytetty tieto oli korkeintaan kymmenen vuotta vanhaa ja luotettavaksi tunnustettua. Jatkotutkimusaiheiksi ehdotettiin potilasohjeen käyttöön, tarpeellisuuteen, ohjeen päivittämiseen, hyötyihin ja toimivuuteen liittyviä opinnäytetöitä tai tutkimuksia.The subject of this thesis is to develop bladder cancer patient guidance for Seinäjoki Central Hospital. There is no previous patient guidance written for people who have become ill with bladder cancer. The meaning of this thesis was to provide patient instructions for guidance situations. While working on patient guid-ance, we have followed clients’ guidelines. The patient guidance has been inspected by urologists and people involved in management of health care. The biggest risk to get bladder cancer is to keep smoking. This illness is more common for men. Bladder cancer is mainly easy to cure but the risk of relapse is high. Patient guidance is a helpful method in health care, as it supports customers’ ability to function, independence and selfcare. A person who has become ill with bladder cancer will need guidance with content based on investigating knowledge, private instructions on bladder cancer, details of diagnosing bladder cancer, treatment, treatment results and follow up care. The guiding manual must be in plain language, so that patients could easily understand its content. When patients are told about their disease, they might not be able to handle the information re-ceived during the guidance situation. Written guidance is often very handy for pa-tients, because it can be studied at home in peace. The questions preceding the literature review of this thesis were: What kind of dis-ease is bladder cancer? How to diagnose bladder cancer? How to treat bladder cancer? How to follow treatment results of bladder cancer? There was only little information on bladder cancer. We mainly used educational material and a few research articles. One of the articles was written in English. The data used was at most ten years old and known to be reliable. In the future, further research is suggested regarding patient guidance and its necessity, updating guidance, benefits of guidance and functions of guidance

Psykodraama parisuhteen kasvu- ja oppimisympäristönä

Tämä tutkimus käsittelee psykodraamaa parisuhteen kasvu- ja oppimisympäristönä. Psykodraama on Jacob Levy Morenon (1889–1974) kehittämä terapeuttinen ryhmämenetelmä, jossa yksilö tutkii sisäistä maailmaansa toiminnallisin menetelmin koulutetun ohjaajan johdolla ja ryhmän avustuksella. Hän eläytyy draaman keinoin oman elämänhistoriansa tilanteisiin näyttämöllä kuin se tapahtuisi ”tässä ja nyt”. Työskentelyjen tavoitteena on persoonallisen kasvun edistäminen. Moreno sai keskeiset ideansa psykodraamasta jo uransa alkuvaiheessa työskennellessään avioparin kanssa perustamassaan spontaanisuusteatterissa. Hän alkoi ymmärtää, miten kumppanien aiemmat kokemukset ja erityisesti varhaisten vuorovaikutussuhteiden haasteet näkyivät parin ongelmissa. Hän havaitsi, että parin välinen vuorovaikutus alkoi parantua työskentelyjen myötä ja että työskentelyt koskettivat syvästi myös muita ryhmäläisiä. Tästä kokemuksesta alkoi psykodraaman kehittyminen ryhmäpsykoterapiaksi. Psykodraaman syntyhistoria herätti tutkimuksellisen mielenkiinnon, millaisen kasvu- ja oppimisympäristön menetelmä tarjoaisi parien muodostamassa ryhmässä. Tähän tutkimukseen osallistui kolme paria, jotka olivat olleet yhdessä 20–40 vuotta. Ryhmä kokoontui ohjaajan johdolla neljän kuukauden aikana yhteensä viisi päivää. Ryhmän jälkeen toteutettiin parihaastattelu, jossa osallistujilta kysyttiin etukäteisajatuksia ryhmästä, kokemuksia työskentelyistä sekä käsityksiä psykodraaman soveltuvuudesta parisuhteen tutkimiseen. Tuloksia analysoitiin fenomenografisella tutkimusotteella. Lopuksi osallistujien käsityksiä tarkasteltiin vielä oppimisympäristön fyysisen, pedagogisen, psykologisen ja sosiaalisen osa-alueen näkökulmasta. Tuloksia tarkasteltaessa kävi ilmi, että tunteiden vapautumisen myötä niin osallistujien ajatuksissa kuin käyttäytymisessäkin tapahtui muutoksia, jotka vaikuttivat myönteisesti heidän parisuhteeseensa. Etukäteisodotukset täyttyivät ja pelotkin hälvenivät ryhmän työskentelyn edetessä. Osallistujien käsityksen mukaan psykodraama menetelmineen soveltuu hyvin parisuhteen vuorovaikutustaitojen tutkimiseen ja uusien taitojen opetteluun. Oppimisympäristön fyysistä puolta ei koettu kovin merkittäväksi, vaikka kokoontumispaikan tilan tuntua arvostettiinkin. Pedagogisesti tärkeimmiksi tekijöiksi nousivat toiminnallisuus ja draaman käyttö. Psykologisessa mielessä tunnesiltojen muodostuminen korostui parin nykyhetken ongelmien ja molempien varhaisten vuorovaikutussuhteiden välille ja sen myönteinen vaikutus parisuhteeseen. Sosiaalisen osa-alueen osallistujille merkittävin piirre oli yhteinen tunteista ja kokemuksista jakaminen, erityisesti parisuhteen kysymyksissä

A Model For Developing Intercultural Competence : An Integrated Approach

Šaltinis neturi ISBN numerioGlobal citizens need to manage and work in multicultural teams, operating both face to face and at a distance. The skills and understanding required for such intercultural communication competence need to be applicable in real life, while also based on appropriate theory. A European Union funded curriculum development project has designed the ‘International Cross-cultural Communication’ (ICC) module, a course which aims to equip Masters Level students and managers with an appropriate balance of intercultural communication theory and management competences relating to project management and creative problem solving. Students learn to make familiar their own and others’ unknown differences and in so doing create cohesion amongst multicultural groups. This paper reports on the ICC module design: its underpinning theory; content; aims and learning outcomes; learning, teaching and assessment. The paper also provides details of on-line materials developed by the project, and discusses the experience of delivering the course and of bringing together international students, who collaborate face to face and remotely, using communications technology to facilitate global learningVytauto Didžiojo universiteta