To continue to burn something? : Technological, economic and political path dependencies in district heating in Helsinki, Finland

The transition away from fossil fuel based infrastructure for heating and cooling has to happen on a scale and timetable with no historical precedent. As the systems are large and networked, path-dependencies constrain the transition that is further complicated by the diversity of stakeholders. Here we analyze the case of transitioning the district heating system in the city of Helsinki, Finland, within the target of a carbon neutral metropolitan area. Despite relatively advanced climate policies, path-dependencies on the political, technological-material and economical levels interact in creating a "wicked" problem with no obvious solution and potential for backsliding. It is in this context that a possibility of a green paradox arises: despite the explicit commitment of all stakeholders toward carbon dioxide emission reductions, the combination of the path-dependencies may result in a transition that increases emissions. Our results highlight policy implications of path-dependencies for researchers, government and business.Peer reviewe

Sectoral low-carbon roadmaps and the role of forest biomass in Finland's carbon neutrality 2035 target

As a part of its climate policy, Finnish government facilitated the creation of low-carbon roadmaps by sectors of industry. The roadmap process and the roadmaps were promoted as an international benchmark in COP26. They also form a part of the policy process towards the government's goal of carbon neutrality by 2035. We analyse the need and role of biomass use contained in the roadmaps of the key sectors and compare it to data on available forest biomass. The combined need for forest biomass in the roadmaps is well over 140 Mm(3), which is over double that of the logging level in 2019, and drastically over the roadmaps' projection of future sustainable yield. This creates a challenge for the carbon neutrality goal via the loss of carbon sinks in forests, risking the carbon neutrality target and other sustainability goals. Although, up to date, the roadmaps present the most detailed picture of industrial transformation towards carbon neutrality in an EU member state, they are made unrealistic by the omission of a comprehensive material perspective. The addition of such a perspective and a clear setting of boundaries would increase the viability of the roadmaps as a policy tool.Peer reviewe

Successful decoupling? Case Finland

Ympäristövaikutusten irtikytkentää talouden koosta ja kasvusta on esitetty ratkaisuksi ekologisen kestämättömyyden ongelmaan. Irtikytkentä on myös “vihreän kasvun” ja kiertotalouden välttämätön taustaoletus. Kun arvioidaan, minkä kokoinen tehtävä onnistunut irtikytkentä Suomessa olisi ja miten nopeasti se pitäisi toteuttaa, huomataan sen olevan mahdotonta. Löytämämme empiiriset havainnot eivät osoita vaadittavan nopeaa ja syvää irtikytkentää. Tämän vuoksi irtikytkentä ei ole hyvä käsite ohjaamaan yhteiskunnallista päätöksentekoa, vaan tarvittavan muutoksen luonnetta on parempi kuvata käsittein, jotka eivät sitoudu irtikytkennän oletuksiin talouskasvusta.Peer reviewe

Humanistinen ympäristötutkimus

Peer reviewe

Teollinen murros ekohyvinvointivaltiossa: Mitä teollisuuden vähähiilitiekartat kertovat suomalaisen kestävyysmurroksen edellytyksistä?

Peer reviewe

Energiamurros ja metsäpinta-alan rooli suomalaisen yhteiskunnan aineenvaihdunnassa

Energy transition presents a particular challenge for Finland, where per capita use of energy and natural resources is one of the highest in the EU. Replacing the fossil energy produced outside of Finland with domestically produced energy, creates problems for zoning, industrial division of labour, and the social acceptability of resource use. Historically, the needs of the forest sector have formed the core of industrial energy and resource use in Finland. It has been accepted that most of the harvested wood is used for energy production in the forest sector itself. Due to the energy transition and the incipient forms of pricing for carbon storage and for upholding biodiversity, forest land gains uses that are an order of magnitude more efficient and also economically alluring. The energy efficiency of forest land use is the lowest for use in bioenergy production. By using the forest area for the production of solar and especially wind power, energy efficiency increases, and in the case of wind energy a large portion of the wood growing in the area is released for other uses, either as raw material in the industry of as a resource for the ecological health of the forest itself.Energiamurros on erityinen haaste Suomelle, jossa energian ja luonnonvarojen kulutus per capita on erittäin korkea. Koska kaikki ei-fossiiliset energiatuontantomuodot ydinvoimaa lukuun ottamatta käyttävät fossiilisia enemmän maapinta-alaa ja bioenergia (kuten puu) erityisen paljon, kiinnittyy huomio maankäytön hyötysuhteeseen. Suomen rajojen ulkopuolella tuotettujen fossiilienergiajakeiden korvaaminen kotimaisella maapinta-alaan sidoksissa olevilla energiamuodoilla tuottaa joukon uusia kysymyksiä niin maankäytön suunnittelun, teollisen työnjaon, maan ja energiavirtojen omistuksen, raaka-aineiden tuotannon ja käytön sekä sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta. Keskitymme artikkelissa teollisen työnjaon ja omistuksen kysymyksiin. Metsäsektorin tarpeet ovat historiallisesti määritelleet teollista työnjakoa, raaka-aineen ja energian käyttöä. “Maan tapana” on ollut puun hyödyntäminen suurimmaksi osaksi energiana, metsäteollisuuden omien energiaintensiivisten prosessien tarpeisiin. Energiamurroksen sekä metsien hiilivirtojen ja monimuotoisuuden orastavan hinnoittelun myötä maa-alueille syntyy kertaluokkaa, jopa kahta, tehokkaampia ja mahdollisesti myös taloudellisesti houkuttelevampia käyttötapoja, kuten tuuli- ja aurinkovoima, hiilinielut ja luontokompensaatiot. Maankäytön hyötysuhde on puuenergialla kaikkein alhaisin. Tämä kertoo metsien käytön muutosmahdollisuudesta: käyttämällä metsäalaa aurinko- tai erityisesti tuulienergian tuotantoon alueen käytön energiatehokkuus kasvaa, ja tuulienergian tapauksessa suuri osa metsäalueen puusta vapautuu raaka-aineeksi muuhun käyttöön tai metsän omien ekologisten kiertojen resurssiksi