Muovijätteen kemialliset hyödyntämisratkaisut ja -markkinat kiertotaloudessa

Selvityksessä arvioidaan muovijätteen kemiallisen kierrätyksen potentiaalia Suomessa kirjallisuuskatsauksen ja haastattelujen pohjalta. Haasteiksi muovin kemiallisen kierrätyksen markkinoiden syntymiseksi Suomeen nousivat: 1) Kemiallisen kierrätyksen markkinat ovat kansainvälisiä ja suomalaisten ratkaisujen on oltava osa eurooppalaisia arvoketjuja. Tutkimus, kehitys ja demonstrointi kotimaassa nostaa olennaisen osaamisen riittävälle tasolle kansainvälisiin arvoketjuihin pääsemiseksi. 2) Markkinan luomiseksi tarvitaan standardi edistämään kemiallisesti kierrätetyn muovin markkinoimista lopputuotteiden raaka-aineena. 3) Lainsäädäntö ja sen yhtenäistäminen Euroopassa on tärkeää markkinoiden syntymiseksi. Tarvitaan joustava muovijätteen ja välituotteen liikkuvuus, tehokas paikallinen keräys ja lajittelu, sekä riittävä muovijätteen saatavuus. Suomen potentiaalisia kilpailutekijöitä ovat: 1) erilliskeräysosaamisen tuotteistaminen green deal-pohjaiseksi palveluksi; 2) muovijätteen lajitteluun liittyvät teknologiat; 3) kemiallisen prosessoinnin teknologiat; 4) puhtauden, hygienian ja turvallisuuden analytiikka ja diagnostiikka; 5) infrastruktuuri (esim. öljynjalostamoja, krakkeri) välituotteen prosessoimiseksi muoviteollisuuden raaka-aineeksi; ja 6) mahdollisuus markkinoiden luontiin kierrätysmuovin massatasejärjestelmää kokeilemalla. TEM:n yhteyshenkilö: Mika Honkanen, mika.honkanen(at)tem.fi, puh. +358 295 064 90

Alueelliset innovaatiot ja kokeilut (AIKO) -toimenpiteen (2016–2018) arviointi

Alueellisten innovaatioiden ja kokeilujen käynnistäminen (AIKO) on pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman toimenpide, jonka tavoitteena on ollut turvata Suomen kilpailukyky ja edistää kasvua solmimalla valtion ja alueiden välisiä kasvusopimuksia ja tukemalla alueiden omiin vahvuuksiin, voimavaroihin ja osaamiseen perustuva elinkeinoelämän ennakoitua rakennemuutosta (ERM). AIKO-toimenpiteen rahoitus on vuosina 2016 – 2018 ollut kokonaisuudessaan noin 30 miljoonaa euroa. Arvioinnin tavoitteena on analysoida, miten AIKO-toimenpide on onnistunut edistämään alueiden vahvuuksiin pohjautuvaa rakennemuutosta ja alueiden muutosjoustavuutta (resilienssiä), sovittamaan alueellisen ja kansallisen tason tavoitteita, luomaan uusia yhteistyöhön pohjautuvia toimintatapoja sekä näillä keinoin tukemaan alueiden kasvua, työllisyyttä, kilpailukykyä ja kansainvälistymistä. Arviointi on luonteeltaan vahvasti kehittävä, ja tuloksia tullaan hyödyntämään laajalti aluekehittämisen toimintatapojen ja instrumenttien uudistamisessa. Kokonaisuutena AIKO näyttää onnistuneen tarjoamaan maakunnille ja kaupungeille joustavan instrumentin alueelliselle kehitykselle. Instrumentti on jakaantunut kahteen tavoitteiltaan hyvin erilaiseen osioon, mutta molemmilla on ollut selkeä paikkansa. Vahvuuksiin on kuulunut AIKO:n tarjoama mahdollisuus käynnistää nopeasti ja kevyellä hallinnolla alueiden omista tarpeista lähteviä innovatiivisia hankkeita

Selvitys sähkön omatuotantoon, energiayhteisöihin ja energiahankkeiden lupamenettelyihin liittyvistä kysymyksistä

Tässä raportissa on selvitetty sähkön omatuotantoon ja energiayhteisöihin sekä uusiutuvan energian luvitukseen liittyviä esteitä ja hidasteita sekä energiayhteisöjen potentiaalia. Sähköenergiayhteisöissä hyödyntämätöntä potentiaalia on erityisesti kiinteistön sisäisissä sähköenergiayhteisöissä. Esteenä kiinteistön sisäisen sähköenergiayhteisön kustannustehokkaalle toteuttamiselle on etenkin se, että tuotannon laskennallista jakamista energiayhteisön kulutuspisteille ei voida tehdä käyttäen nykyisiä etäluettavia mittareita, johtuen lainsäädännön esteistä. Lainsäädännön muutosten lisäksi tulee kehittää energiayhteisön toiminnan mahdollistavaa tiedonvaihtoa. Lämpöenergiayhteisöissä esteet ovat lähinnä lämmönlähteiden ja -kulutuksen kohtaamattomuudesta aiheutuvia teknis-taloudellisia esteitä. Lämpöenergiayhteisö voisi syntyä lähinnä uudelle asuinalueelle, jolloin sen syntymistä voidaan edistää jakamalla toimijoille tietoa em. ratkaisun mahdollisuuksista. Suomessa on pyritty määrätietoisesti sujuvoittamaan ympäristöllisiä lupamenettelyjä ja edelleen sujuvoittamisessa nopeiden tulosten saavuttaminen on haastavaa. Uusiutuvan energian direktiivi (REDII) vaatii jäsenvaltioita perustamaan yhteyspisteen avustamaan uusiutuvan energian hankkeiden luvanhakijoita sekä säätää määräajat lupamenettelyjen kestolle. Raportissa arvioidaan toteutettujen uusiutuvan energian hankkeiden määriä, hankkeiden tarvitsemia lupakokonaisuuksia, luvituksen pullonkauloja, REDII:n vaatimuksia hankkeiden luvitukselle ja siihen liittyviä haasteita Suomen lupajärjestelmässä. Erityisiä haasteita REDII:n täytäntöönpanossa liittyy luvituksen määräaikoihin ja hankkeisiin, jotka tarvitsevat useiden eri viranomaisten toimivaltaan kuuluvia lupia.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Mikä ympäristöpolitiikassa on tärkeää? Arvopuhe suomalaisten puolueiden ympäristöohjelmissa

Arvoja pidetään eräinä perimmäisistä yksilöiden ja yhteisöjen toimintaa ohjaavista tekijöistä. Ne esimerkiksi kuvaavat toivottuja lopputuloksia ja menettelytapoja. Tiettyjen ympäristömuutosten mieltäminen ympäristöongelmiksi on myös sidoksissa arvoihin. Politiikassa arvot ohjaavat tavoitteiden asettamista ja keinojen valitsemista tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä tieteidenvälisessä työssä tarkastellaan suomalaista ympäristöpolitiikkaa arvojen valossa. Sosiaalipsykologisen arvoteorian ja ympäristötieteen pohjalta muodostettu viitekehys ohjasi arvo-puheen tarkastelua viiden suomalaisen eduskuntapuolueen ympäristöpoliittisissa ohjelmissa tai niitä vastaavissa asiakirjoissa. Mukana olivat Kansallisen Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien, Suomen Keskustan, Suomen Sosialidemokraattisen puolueen ja Vihreän Liiton ohjelmat. Työssä selvitettiin, millaiset arvot ympäristöpolitiikassa vaikuttavat, ja keitä arvojen mukainen toiminta niissä koskee – millainen on ympäristöpolitiikan moraalinen universumi. Analyysi toteutettiin teorialähtöisen laadullisen sisällönanalyysin keinoin: ympäristöpoliittisista ohjelmista etsittiin arvojen ja moraalisen universumin ilmauksia, joiden pohjalta analysoitiin arvopuheen laatua sekä yhtäläisyyksiä ja eroja puolueiden välillä. Ympäristöpoliittinen puhe oli ohjelmissa moniarvoista. Puolueiden ohjelmat olivat keskenään varsin samankaltaisia. Ympäristöpolitiikan tavoitteissa tavallisimpia olivat universalistiset luontoarvot; tärkeänä pidettiin esimerkiksi monimuotoisuuden säilyttämistä. Seuraavaksi tärkeimpiä olivat edellisille vastakkaiset resursseihin liittyvät valta-arvot; ympäristöpolitiikalla pyrittiin resurssien hyödyntämiseen ja talouskasvuun. Turvallisuusarvot olivat myös tärkeitä. Ympäristöpolitiikan keinoissa taas painottuivat suomalaisille tyypilliset työarvot, kuten yhteistyö, määrätietoisuus ja aktiivisuus, sekä koulutusarvot. Lisäksi niissäkin keskityttiin valta-arvoihin. Normeihin liittyviä yhdenmukaisuusarvoja edusti esimerkiksi sääntely. Ohjelmien moraalinen universumi oli laaja: se ulottui kaikilla puolueilla koko ihmiskuntaan. Neljässä viidestä ohjelmasta tuotiin lisäksi esiin ympäristökeskustelussa tavallinen tulevien sukupolvien edusta huolehtiminen. Muut lajit kuuluivat moraaliseen universumiin vain kolmessa ohjelmassa. Poliittisessa keskustelussa käytetty arvopuhe voi osaltaan muovata yhteiskunnan arvoja. Universalististen luontoarvojen korostuminen voi ohjata ympäristöystävällisyyteen myös yksilöiden tasolla. Sitä, miten toisilleen vastakkaisiin universalismi- ja valta-arvoihin vetoaminen vaikuttaa, on kuitenkin vaikea arvioida. Laaja moraalinen universumi on lupaava pohja kompleksisten kestävyys-kysymysten ratkaisemiseen