Toipujat lähikuvassa : päihderiippuvaisten miesten toipumista edistäneet tekijät ja heidän omat käsityksensä niistä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielma sijoittuu terveyden sosiaalipsykologian alueelle, mukana on myös sosiaalityön näkökulma ja ihmiskuva. Viitekehyksenä on päihde- ja addiktiotutkimus sekä selviytymiskeinojen tutkimus. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä tekijöitä päihderiippuvaisten miesten toipumiseen liittyi, mikä motivoi heitä muutokseen ja sen ylläpitoon. Tärkeää oli saada esiin miesten oma ääni, heidän omat käsityksensä ja havaintonsa siitä, mitkä tekijät heidän toipumistaan olivat edistäneet. Tutkielman lähestymistapa on laadullinen. Tutkimusjoukko koostui 8 mieshenkilöistä, jotka olivat olleet vähintään 6 kuukautta raittiina. Lyhin raittius tutkimusajankohtana oli 7 kk, pisin kaksi vuotta. Tutkittavat olivat yhtä henkilöä lukuunottamatta saman A-klinikan asiakkaita, joten heillä oli vaihtelevanasteisesti kokemusta päihdehoidoista. Osa tutkittavista oli kiinnittynyt A-klinikan lisäksi AA- ryhmien toipumisohjelmaan. Tutkimukseen osallistuville tehtiin teemahaastattelu sekä kolme kyselyä, jotka koskivat heidän selviytymiskeinojaan, elämänarvojaan ja päihderiippuvuuttaan. Lisäksi osallistujat vastasivat role playing-eläytymismenetelmän tehtävään. Teemahaastattelut ja eläytymistehtävä analysoitiin teemoittain, selviytymiskeinoista ja elämänarvoista laskettiin keskiarvot, jotka ovat suuntaa-antavia ryhmän pienuuden vuoksi. Päihderiippuvuus määriteltiin siihen kehitettyjen lääketieteellisten kriteerien mukaan. Teemahaastatteluista ilmeni, että osallistujat hyödynsivät paljon erityyppisiä ryhmästä saatavia ja vertaistuen muotoja. Muutoin teemahaastatteluista tulokseksi saatiin, että toipumisen mahdollisti jonkin kiintopisteen tai elämäntavan löytäminen kuten perhe- ja harrastekeskeinen elämäntapa, liikunnallinen elämäntapa tai luottamus itseensä tai toipumisprosessiin. Joskus pelkkä sinnittely vei eteenpäin, ja mahdollisti myöhemmin taas muiden kiintopisteiden löytämisen. Myös eläytymistehtävästä vastaajien väliltä löytyi suhtautumistapojen eroja. Valmiista selviytymiskeinojen listasta tutkimukseen osallistuvat käyttivät eniten ajatteluun pohjautuvia keinoja, sosiaalisen tuen käyttö oli paljon vähäisempää, samoin kuin vaihtoehtoisen toiminnan tai riskitilanteiden välttelyn. Tutkimukseen osallistuvien elämänarvot olivat hieman vahvemmin yhteisöllisiä kuin yksilökeskeisiä. Pääasiallisina lähteinä käytettiin Breakwellin (1986), Koski-Jänneksen (mm. 1998), Litman, Stapleton, Oppenheim & Pelegin (1983), Prochaska, DiClemente & Norcrossin (1992), Saarnion (mm. 1990) sekä Schwartzin (1992) tutkimuksia

Prediabetes and associated cardiovascular risk factors:a prospective cohort study among middle-aged and elderly Finns

Abstract It has been proposed that in addition to oral glucose tolerance test, detected by impaired fasting glucose (IFG), impaired glucose tolerance (IGT), glycosylated hemoglobin (HbA1c 5.7–6.4%) can be used for screening individuals at high risk of developing type 2 diabetes and CVD. The aim of the present study was to assess whether the use of ADA 2010 prediabetes definition, especially the use of HbA1c 5.7–6.4% may detect different individuals with prediabetes as compared to the use of IFG or IGT, and whether the traditional CVD-risk factors differed between these definitions. Furthermore, the aim was to study if the inflammatory mediators associated with cardiovascular disease are increased in prediabetes and to assess the power of HbA1c 5.7–6.4%, 2-h glucose, and fasting glucose predicting type 2 diabetes and CVD. The present study consisted of the Oulu 35 population. This prospective population-based study was conducted in 1990–2008 to assess the prevalence of type 2 diabetes and glucose abnormalities. All inhabitants of the City of Oulu, Finland, born in 1935 and living in Oulu on 1st October 1990 (n=1,008), were invited to participate 1990–1992 (831 enrolled). At the baseline of the present study 1996–1998, 815 were invited and 593 (73%) of them enrolled. Prediabetes was classified as IFG (fasting blood glucose, FBG 5.6–6.0 mmol/L), IGT (2-hour BG ≥7.8 and <11.1 mmol/L) and/or HbA1c 5.7–6.4%. Inflammation was measured with IL-1Ra, IL-8 and RANTES. Prevalence of isolated prediabetes in this population was common with limited overlap between the three different definitions. Differences in CVD risk factors were observed between the three hyperglycemia groups. Isolated HbA1c was associated with overweight and more adverse lipid profile. Low-grade inflammation (measured by IL-1Ra, IL-8 and RANTES) was associated with prediabetes with levels comparable to those with diabetes. The association was independent of visceral adiposity. Finally, HbA1c and 2-h glucose, but not fasting glucose, predicted CVD in 10 years follow-up in women, but not in men. In conclusion, this study demonstrates that HbA1c 5.7–6.4% detects partly different individuals with prediabetes as compared to IFG and IGT. Using only fasting glucose and HbA1c for screening, many subjects at high risk for diabetes and CVD would be missed. However, HbA1c 5.7-6.4% diagnose individuals with high traditional cardiovascular risk factors. Prediabetes is associated with inflammation measured with IL-1Ra, IL-8 and RANTES. Finally, 2-h glucose value is important in screening subjects in high risk for diabetes and CVD.Tiivistelmä Vuonna 2010 Amerikan diabetesyhdistys (ADA) esitti sokerihemoglobiinin HbA1c 5.7-6.4 % -arvoa diabeteksen esiasteeksi kohonneen paastosokerin (IFG) ja heikentyneen sokerinsiedon (IGT) lisäksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten ADA 2010 -määritelmä diabeteksen esiasteista löytää riskihenkilöitä ja mitkä ovat perinteiset sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät eri ryhmillä (IFG, IGT ja HbA1c 5.7–6.4%). Tulehdusmarkkereita ja näiden eroja määritettiin verrattuna diabeetikoihin ja terveisiin henkilöihin. Lisäksi selvitettiin, kuinka nämä eri diabeteksen esiasteet ennustavat sydän- ja verisuonisairauksien syntyä. Tutkimusaineistona oli Oulu 35 aineisto, jota on tutkittu v. 1990–2008 tyypin 2 diabeteksen ja sokerihäiriöiden esiintyvyyden selvittämiseksi. Ensimmäinen seurantatutkimus tässä ikäkohortissa, joka on nykyisen tutkimuksen alkuvaihe, tehtiin 1996–1998. Osallistujia oli tällöin 593. Seuraava seurantatutkimus tehtiin 2007–2008. Diabeteksen esiasteeksi määritettiin IFG (kohonnut paastoverensokeri, FBG 5.6–6.0 mmol/L), IGT (2-tunnin verensokeri BG ≥7.8 ja <11.1 mmol/L) ja HbA1c 5.7–6.4%. Diabeteksen esiasteiden esiintyvyys tässä aineistossa oli huomattava ja määritelmät löysivät vain vähän samoja ihmisiä. Perinteisissä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöissä oli selkeitä eroja: henkilöt, joilla oli HbA1c 5.7–6.4%, olivat selkeästi enemmän ylipainoisia ja vyötärölihavia, sekä heillä oli huonommat rasva-arvot (HDL ja triglyseridit). HbA1c ja IGT ennustivat sydän- ja verisuonitautien ilmaantumista naisilla, mutta eivät miehillä. Kaikki nämä määritelmät ennustivat diabeteksen syntyä, mutta ei-diabeetikoilla vain 2 tunnin sokeri ennusti sydän- ja verisuonitautia. Sen sijaan matala-asteinen tulehdusreaktio mitattuna IL-1Ra, IL-8 and RANTES- tulehdusmarkkereilla liittyi jo diabeteksen esiasteeseen (ADA 2010) yhtä paljon kuin diabeetikoilla, eikä tämä selittynyt vyötärölihavuudella. Tutkimus osoitti, että diabeteksen eri esiasteet diagnosoivat eri ihmisiä. Jos 2- tunnin sokerirasitusta ei käytettäisi, jäisi runsaasti todellisessa sydän- ja verisuonisairauksien riskissä olevia henkilöitä löytymättä. Toisaalta sokerihemoglobiini HbA1c 5.7–6.4% löytää eri ihmisiä, joilla perinteiset riskitekijät sydän- verisuonisairauksille ovat yleisemmät, joten senkin käyttö voi diabeteksen seulonnassa olla parempi kuin paastosokerin, joka löysi selkeästi huonommin riskihenkilöitä. Sokerirasituskoe on edelleen tärkeä riskihenkilöiden seulonnassa

Taide käyttöön -työkirja : Matkalla julkisen taiteen asiantuntijaksi: Näin kehität palveluliiketoimintaasi

Haaga-Helian Taide käyttöön -valmennus, jonka aikana tämä työkirja syntyi, toi arvokkaan lisän suomalaiseen julkiseen taiteeseen. Valmennus on ollut julkisen taiteen asiantuntijoille, siis taidekoordinaattoreille ja -konsulteille sekä sellaisiksi haluaville, ensimmäinen mahdollisuus kehittää liiketalouden osaamistaan taiteen ja rakentamisen yhdistävässä koordinointi- ja konsultointityössä. Valmennus on osa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittamaa Taide käyttöön -yhteistyöhanketta, jossa seitsemän kumppania kehittää ratkaisumalleja taiteen ja rakentamisen yhdistämiseen.Julkisen taiteen asiantuntijuus on Suomessa nuori erityisosaamisen ala. Ensimmäinen taidekoordinaattori, Taideteollisessa korkeakoulussa työskennel-lyt taiteen tohtori Tuula Isohanni, aloitti työnsä Helsingin Arabianrannan rakennushankkeessa 2000-luvun alussa. Hänen tehtävänään oli toteuttaa satoja taideteoksia uudelle asuinalueelle yhteistyössä arkkitehtien, rakennuttajien, muiden suunnittelijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Pioneerityötä tehnyt Isohanni on kuvaillut olevansa tulkki taiteen ja rakentamisen välissä. Sittemmin taidekoordinointi on yleistynyt ja sen käytännöt monimuotoistuneet, mutta määritelmä pätee edelleen. Julkisen taiteen asiantuntijaa tarvitaan, kun kaupunki tai kunta, toki myös yksityinen rakennuttaja, tekee päätöksen sijoittaa taidetta uuteen tai korjausrakennettavaan rakennukseen, puistoon tai tai vaikkapa liikenneympyrään. Prosenttiperiaate on Suomessa jo lähes satavuotias taiteen rahoittamisen tapa, jossa rakentamisen budjetista noin prosentti varataan taiteen hankkimiseen. Periaatteen elinvoimasta kertoo se, että yhä useammat kunnat sitoutuvat sen käyttöön – joskin periaate on saanut uusia muotoja. Julkista taidetta voidaan hankkia esimerkiksi asettamalla ns. taidevelvoite tontinluovutusehdoksi niin, että rakennuttaja sitoutuu hankkimaan taidet-ta ja saa vastineeksi oikeuden rakentaa kunnan omistamalle maalle. Suomessa on monipuolinen kirjo julkisen taiteen hankinta- ja rahoitustapoja, mutta julkisen rahoituksen lisäksi visuaalisen taiteen alalla ei ole juurikaan ollut tapana puhua rahasta – tai ainakaan taiteesta liiketoimintana. Taide käyttöön -valmennuksessa julkisen taiteen asiantuntijan työtä tarkastellaan liiketoimintana, alan erityispiirteet huomioiden. Valmennuksessa on mm. sparrattu tunnistamaan mahdollinen asiakaskunta ja määrittämään brändi, kehitetty myyntiosaamista ja käyty läpi hyviä sopimuskäytäntöjä. Taidot ovat itsenäiselle taideyrittäjälle elintärkeitä. Taidekoordinointi tai -konsultointi on osaamista, jonka voi tuotteistaa tai palvelullistaa. Taidehankkeessa on erilaisia työvaiheita, jotka kaikki ovat määriteltävissä. Silloin niille voi myös asettaa hinnan. Taidekonsultti voi myydä kunnalle laajan taidesuunnitelman asemakaavoituksen yhteyteen, tai koordinaattori voi tarjota rakennuttajalle osaamisensa taiteilijoiden kanssa neuvottelemisessa. Taideyrittäjyys on toiminnan organisoimisen tapa, joka antaa mahdollisuuden työskennellä hyvin moninaisten julkisen taiteen hankkeiden parissa. Liiketoimintaosaamista ei kannata vähätellä tai väheksyä taiteessa, sillä luovuuskin kukoistaa, kun tarjouspohjat ja asiakkuussuhteet ovat kunnossa. Osaava ja ammattimainen toiminta takaa, että Suomessa nähdään julkisessa tilassa tasokasta nykytaidetta