Lämmin tattaripuuro ei jätä ketään kylmäksi

Tattarilla on oma tyypillinen makunsa, joka toisia miellyttää aivan erityisesti ja toisia ei lainkaan. Toisaalta tattarin makua ja muita aistittavia ominaisuuksia on vaikea kuvata sanallisesti. MTT:ssä kehitettiin aistinvarainen profiili, jonka avulla voidaan mitata tattarilajikkeiden välisiä haju-, maku-, ulkonäkö- ja rakenne-eroja.vokKA

Olennaiset vaihtelunlähteet tattaripuurojen aistinvaraisissa kokeissa

Tutkimus on osa MTT:ssa vuosina 2003-2007 toteutettua tattarihanketta, jossa yhtenä tavoitteena oli uusien tattarituotteiden kehittely. Tuotekehityksessä lajikkeiden aistinvaraiset ominaisuudet ovat tärkeitä satoisuuden, kemiallisen koostumuksen ja prosessoitavuuden lisäksi. Ominaisuuksien arviointiin kehitettiin vedestä ja tattarista valmistetulle puurolle aistinvarainen profiili määrittelemällä yhdeksän tyypillisintä tattaripuuron makua, hajua, suutuntumaa ja ulkonäköä kuvaavaa ominaisuutta. Profiilia sovellettiin kokeessa, jossa vertailtavana oli neljä MTT:ssa viljeltyä lajiketta. Kahdeksan koulutettua arvioijaa arvioi neljän lajikkeen näytesarjan neljällä eri arviointikerralla. Arvioijat satunnaistettiin näytesarjoihin Williamsin latinalaisia 4x4-neliöitä käyttäen. Ominaisuuksien voimak-kuutta mitattiin 10 cm:n jana-asteikolla lukuun ottamatta värin tummuusastetta, joka mitattiin numeerisella (1-10) asteikolla. Lajikevaikutuksen lisäksi tavoitteena oli saada tietoa muiden arviointipisteisiin vaihtelua aiheuttavien tekijöiden merkityksestä. Mielenkiinto kohdistui erityisesti puurojen arviointijärjestyksen vaikutuksen ja edellisen näytteen jälkivaikutuksen suuruuteen.Kokeessa ei saatu näyttöä jälkivaikutuksesta. Tähän pyrittiin ohjeistamalla arvioijat neutraloimaan suu vedellä ja tuorekurkulla näytteiden välillä. Tulos voi selittyä osittain myös siitä, että yksikään lajike ei poikennut paljon muista arvioitujen ominaisuuksien voimakkuuksien suhteen. Järjestysvaikutusta sen sijaan esiintyi kaikilla kolmella makuominaisuudella. Näytesarjoissa ensimmäisinä arvioiduilla näytteillä arviointipisteiden estimoidut keskiarvot olivat kaikkein pienimmät. Sen jälkeen keskiarvoissa oli nouseva trendi kolmansina arvioituihin näytteisiin asti. Toisina ja kolmansina arvioitujen näytteiden keskiarvojen ero ei kuitenkaan ollut enää tilastollisesti merkitsevä millään makuominaisuudella. Ero ensimmäisinä ja myöhemmin arvioitujen näytteiden keskiarvojen välillä oli suurimmillaan noin yksi yksikkö kaikilla makuominaisuuksilla. Muista vaikutuksista arvioijavaikutus oli odotetusti suurin vaihtelunlähde. Yhdysvaikutusten (arvioija x arviointikerta, arvioija x lajike, arviointikerta x lajike) osuudet havaintojen vaihtelusta olivat pieniä, mikä kertoo koeolosuhteiden ja arvioijaraadin toiminnan yhdenmukaisuudesta.Tulokset osoittavat, että erityisesti järjestysvaikutus voi olla aistinvaraisissa kokeissa olennainen vaihtelunlähde, vaikka muut mahdolliset lähteet olisi otettu huomioon. Jälkivaikutustakaan ei voi itsestään selvästi sulkea pois, sillä sen esiintyminen voi riippua tuotteiden ominaisuuksista ja arvioitavien ominaisuuksien määrästä. Tulokset puoltavat sellaisten asetelmien käyttöä aistinvaraisissa kokeissa, jotka ottavat järjestys- ja jälkivaikutuksen esiintymismahdollisuuden huomioon