Ilmastopolitiikan päästöskenaariot ja metsien rooli : Suomen ja EU:n vaikutusarvioiden erot ja seuraukset Suomen metsien hyödyntämiseen

201

Menetelmä maankäytön kehityksen ennustamiseen : Pinta-alojen kehitys ja kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2040

Suomessa maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektori (LULUCF) on merkittävä kasvihuonekaasujen nielu. Koko 2000-luvun sektorin nielu on kattanut yli 30 % Suomen kokonaispäästöistä, nielun ollessa suurimmillaan lähes 60 % muiden kasvihuonekaasusektoreiden päästöistä. EU:n päätökset ja YK:n ilmastosopimukset velvoittavat Suomea raportoimaan vuosittain kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat sekä määrävälein ennusteet päästöjen kehityksestä. Maankäytöstä ja maankäytön muutoksista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjen ennusteita on laadittu aiemmin historiatietoon perustuen. Nämä ennusteet ovat olleet epävarmoja, koska niiden oletukset ovat sen ajankohdan määrittämät, jota käytetään ennusteen luomiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kehittää menetelmä maankäytön ja maankäytön muutosten ennusteiden luotettavuuden parantamiseksi niin, että ennusteessa käytetään myös muita tietoja kuten väestöennustetta ja yhdyskuntarakennetta historiatietojen lisäksi. Erityisesti tavoitteena oli parantaa rakennettujen alueiden ennustetta. Lähtötietojen tarkentamiseksi ja rakennettujen alueiden ennusteiden osalta tutkimus toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Hankkeessa kehitettiin menetelmä maankäytön ennustamiseen ja tuotettiin kehitetyllä menetelmällä pinta-alaestimaatit, sekä laskettiin kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat vuoteen 2040. Laskentamenetelmässä yhdistettiin Suomen kasvihuonekaasuinventaarion maaluokkatietoja, Suomen ympäristökeskuksen laskentamallin tuottamia tuloksia rakennetulle maalle ja asiantuntijaarvioita maankäytön kehittymisestä mukaan lukien ilmasto- ja energiastrategian linjaukset. Näitä tietoja yhdisteltiin erilaisten pinta-alaskenaarioiden tuottamiseksi. Pinta-alaskenaarioiden mukaan merkittävimmät maankäytössä tapahtuvat muutokset ovat rakennettujen alueiden pinta-alan kasvu ja siitä aiheutuva metsämaan alan vähentyminen. Rakennettuja alueita tulee merkittävästi myös viljelysmaista. Turvetuotantoalojen pinta-ala vähenee suhteellisesti kaikkein eniten verrattuna muihin maankäyttöluokkiin, noin kolmasosan. Maaluokkien pintaalaennusteet poikkeavat huomattavasti siitä, mitä pelkkään historialliseen tietoon perustuvat trendit olisivat tuottaneet. Etenkin rakennettujen alueiden osalta tulokseen vaikuttivat yhdyskuntarakenteen ja väestön kehityksen sisällyttäminen ennusteeseen. Maankäytön ennusteiden mukaisesti laskettiin maankäytöstä ja maankäytön muutoksista aiheutuvat hiilivarastojen muutokset sekä metaani- ja dityppioksidipäästöt. Lisäksi laskettiin metsälannoituksen, typen mineralisaation, kulotuksen ja metsäpalojen päästöt. Metsämaa näyttää edelleen säilyvän LULUCF-sektorin merkittävimpänä luokkana ja nieluna. Metsämaan nielu kasvaa suhteellisen tasaisesti koko ennustetun aikasarjan ajan johtuen puuston kasvun lisääntymisestä. Rakennettujen alueiden päästöt kasvavat hieman johtuen pinta-alojen kasvusta tasaantuen kuitenkin 2030-luvun loppupuolella. Kosteikkojen päästöt puolestaan pienenevät hieman lähinnä turvetuotannon päästöjen pienenemisen vuoksi. Viljelysmaan kokonaispäästöt kasvavat, koska eloperäisten maiden osuus peltomaasta kasvaa. Kasvihuonekaasupäästöjen projektiot saadaan tällä menetelmällä laadittua riittävän suurella tarkkuudella esimerkiksi EU:n politiikkatoimien vaikuttavuuden raportointia varten. Epävarmuudet ovat kuitenkin suuret, koska monet tekijät voivat vaikuttaa maanomistajien maankäyttöpäätöksiin tulevina vuosina. Mahdollisten uusien politiikkatoimen sisällyttäminen ennusteisiin edellyttää sekä pinta-alojen arvioinnin että päästölaskennan edelleen kehittämistä.201

Skenaariolaskelmiin perustuva puuston ja metsien kasvihuonekaasutaseen kehitys vuoteen 2045 : Selvitys maa- ja metsätalousministeriölle vuoden 2016 energia- ja ilmastostrategian valmistelua varten

Maa- ja metsätalosministeriön toimeksiannosta Luononvarakeskus (Luke) laski vuoden 2016 energiaja ilmastostrategian valmistelua varten kolmelle eri puunkäytön tasolle (MMM Perus, MMM Politiikka ja Kestävä hakkuupotentiaali) arviot puuston ja metsien kasvihuonekaasutaseen kehityksestä vuosille 2015-2045. Tässä raportissa kuvataan laskelmien perusteet ja keskeisimmät tulokset. Puuston kehitysarviot laskettiin Luonnonvarakeskuksen MELA-ohjelmistolla valtakunnan metsien 11. inventoinnin (VMI11) aineistoon perustuen. Kangasmaiden maaperän kasvihuonekaasujen nielut ja päästöt arvioitiin Yasso07 maaperämallin avulla. Ojitetuilta orgaanisilta metsämailta laskettiin maaperän hiilidioksidi-, metaani- ja typpisoksiduulipäästöt kasvihuonekaasuinventaarion menetelmien mukaan. Tässä mallilaskelmiin perustuvassa skenaarioselvityksessä ei otettu huomion ilmastonmuutoksen vaikutuksia puuston kasvuun vaan kasvun ja maaperän orgaanisen aineen hajoamisen oletettiin jatkuvan pitkän ajan toteutuneen ilmaston (1984–2013) keskimääräisellä tasolla. Oletus on konservatiivinen, sillä VMI11 mitattu kasvu on 2–10 % ko. pitkän aikavälin indeksikorjattuja kasvuja korkeampi. Laskelmat käsittivät metsä- ja kitumaan, mutta niihin ei sisällytetty maankäytön muutosta. Raportissa tarkastellaan kuitenkin lyhyesti maankäytöstä aiheutuvaa metsäpinta-alan muutosta. Ainespuukertymä kasvoi vuosien 2013–2014 tasosta (56 milj. m³/v) vuoteen 2035 mennessä Perusskenaariossa n. 10 %, Politiikkaskenaariossa n. 20 % ja Kestävän hakkuupotentiaalin skenaariossa n. 40 %. Perus- ja Politiikkaskenaarioissa metsähakkeen käytön oletettiin kehittyvä vuoden 2013 Kansallisen energia- ja ilmastostrategiassa asetetun tavoitteen (13,5 milj. m³/v) mukaisesti. Yhdessä kotitalouksien polttopuunkäytön kanssa puun ensiasteinen energiakäyttö kasvoi vuoteen 2020 mennessä 19,5 milj. m³:iin/v pysyen tällä tasolla tarkastelujakson loppuun. Kestävän hakkuupotentiaalin skenaariossa energiapuukertymä vakiintui tarkastelujakson aikana 18 milj. m³/v. Tulosten mukaan metsien nielu säilyi vertailutasoa (noin 20 milj. t CO2 ekv/v) suurempana, kun metsien käyttö oli Perusskenaarion mukainen. Perusskenaariossa metsien nielu kasvoi voimakkaasti vuoden 2035 jälkeen. Politiikkaskenaariossa nielu pienenee kaudella 2025-2034 hakkuiden kasvaessa, saavuttaen kuitenkin vertailutason jo seuraavana kautena (2035-2044). Kestävän hakkuupotentiaalin skenaario eroaa selvästi perus- ja politiikkaskenaarioista: jo kauden 2015–2024 puolivälissä metsät ovat vain pieni nielu, joka muuttuu päästöksi jaksolla 2025–2034, palaten taas pieneksi nieluksi kauden lopussa.201

Kainuun metsäkeskuksen alueen metsävarat 1969–2001

MetsävaratTässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Kainuun metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1969–2001 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan yleispiirteet otantamenetelmästä. Inventoinnin otantamenetelmää, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin yhdeksättä inventointia varten. Menetelmä on kuvattu Etelä-Pohjanmaan tulosjulkaisun yhteydessä (Metsätieteen aikakauskirja 2B/1998). Kainuussa tuli ensi kertaa uudelleen mitattavaksi pysyviä koealoja. Niiden aiheuttamat muutokset mittauksiin on kuvattu tässä julkaisussa. §§ Metsien käyttö oli poikkeuksellisen voimakasta 1950-luvun lopulta 1980-luvun alkuun, mutta samalla metsien hoitoa tehostettiin. Puuvaranto on noussut vuoden 1969 inventoinnin 113 milj. m3:stä 142 milj. m3:iin. Puuston vuotuinen kasvu on samaan aikaan noussut 2,8 milj. m3:stä 6,0 milj. m3:iin. Metsien uudistaminen männylle on lisännyt mäntyvaltaisten metsien alan lähes 80 %:iin metsämaan alasta. Samalla männyn kasvu on noussut. Kuusen kasvu on saman suuruinen kuin 5. inventoinnissa. Kahdeksannen inventoinnin jälkeen kaikkien puulajien varannot ja kasvut ovat nousseet. §§ Voimakkaiden hakkuiden jälkeen metsien ikä- ja kehitysluokkarakenne poikkeavat edelleen tavoitejakaumista. Nuoria kasvatusmetsiä on enemmän ja varttuneita kasvatusmetsiä vähemmän kuin pitkän ajan tasaisten hakkuumahdollisuuksien mukaan niitä tulisi olla. Hakkuut painottuvat siten tulevalla 10-vuotiskaudella ensiharvennuksiin ja jonkin verran vielä uudistushakkuisiin. Metsänhoidollisin perustein voitaisiin hakkuita tehdä 900 000 ha:lla. Näistä ensiharvennuksia on 303 000 ha. §§ Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on VMI:n mukaan 0,8 % yhdistetystä metsä-, kitu- ja joutomaan alasta. Kuollutta puuta on metsä- ja kitumaalla keskimäärin 6,2 m3/ha, mikä on suurin VMI9:ssa tähän mennessä mitatuista metsäkeskuksittaisista keskiarvoista. Alueen metsät täyttävät ne metsäsertifioinnin kriteerit, joissa tietolähteenä on VMI, edellyttäen, että vuotuista taimikonhoidon alaa lisätään inventointia edeltäneen viiden vuoden keskimääräisestä alasta

Maankäyttösektori EU:n ilmastopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen : EU:n asetusehdotuksen COM(2016)479 final vaikutukset Suomen kannalta

EU:n komissio antoi 20.7.2016 asetusehdotuksen maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorin (Land Use, Land-Use Change and Forestry, jäljempänä LULUCF) sisällyttämisestä EU:n 2030 energia- ja ilmastopakettiin (COM/2016/479 final). Komissio katsoo, että LULUCF-sektorille tarvitaan tilinpitosäännöt vuoden 2020 jälkeen, kun Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi päättyy. Asetuksen tarkoituksena on asettaa jäsenmaille LULUCF-sektoria koskevat velvoitteet, joilla varmiste-taan EU:n kasvihuonekaasujen päästövähennysvelvoitteen täyttyminen 2021–2030, antaa säännöt LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien tilinpitoon ja tilien tarkastamiseen, sekä velvoitteiden noudattamiseen. Ehdotus tuo uutena LULUCF-sektorille velvoitteita varmistaa, että vuosien 2021–2025 ja 2026–2030 päästöt eivät ole poistumia suuremmat. Tilinpitoluokkia ehdotukseen sisältyy kuusi: metsitys, metsäkato, hoidettu metsämaa, hoidettu viljelysmaa, hoidettu ruohikkomaa ja hoidetut kosteikot. Luokista viisi ensimmäistä ovat maille pakollisia, hoidetut kosteikot voitaisiin maan niin halutessaan myös sisällyttää tilinpitoon. Metsityksen ja metsäkadon tilikauden nettopäästöt/-poistumat laskettaisiin mukaan velvoitteeseen täysimääräisinä. Viljelysmaan, ruohikkomaan ja kosteikkojen tasetta verrattaisiin vuosien 2005–2007 keskiarvoiseen tilanteeseen. Metsämaan laskentaan ehdotetaan kansallisesti määritettyä metsien vertailutasoa. Vertailutasoa voidaan pitää eräänlaisena tavoitetilana, ja jos se saavutetaan, maa voisi laskea todettujen nettopoistumien/-päästöjen ja vertailutason erotuksen hyödykseen. Tälle laskennalliselle nielulle asetettaisiin kuitenkin kattoluku, joka määrittäisi kuinka paljon nielua voidaan käyttää LULUCF-sektorin velvoitteen täyttämiseen. Laskennalliset päästöt sen sijaan olisivat mukana kokonaisuudessaan. Metsien vertailutason laskenta, ottaen huomioon ehdotuksessa sille esitetyt kriteerit, on haasteellista. Lisäksi vertailutason tulisi perustua nykyisiin metsänhoidon käytäntöihin ja käytön intensiteettiin, niin kuin on dokumentoitu vuosille 1990–2009. Ehdotuksesta ei selviä mitä metsien käytön intensiteetillä tarkoitetaan ja kuinka se voitaisiin määrittää. Asetusehdotuksen määrällisiä vaikutuksia Suomelle arvioitiin soveltamalla ehdotuksen laskentasääntöjä Luken laatimiin maatalouden, metsämaan ja maankäytön muutosten skenaarioihin. Laskelmien mukaan metsistä saatava ehdotuksen mukainen maksimihyöty 25 milj. CO2 ekvivalenttitonnia, ei riittäisi kattamaan muista tileistä aiheutuvia päästöjä. Suurin päästö aiheutui metsäkadosta, noin 30 milj. CO2 ekvivalenttitonnia. Vaikka skenaarioihin sisältyy suuret epävarmuudet, metsien voidaan olettaa säilyvän biologisena hiilinieluna myös tulevaisuudessa. Sen sijaan metsäkadon päästössä voi tapahtua ennakoimattomia muutoksia. Vastaavat laskemat tehtiin myös EU:n 2016 referenssiskenaarioista, ja niiden mukaan Suomen LULUCF-sektorin velvoite ylittyisi kaudella 2021–2030 noin 13 miljoonalla CO2 ekvivalenttitonnilla. Luken skenaarioihin verrattuna EU:n referenssiskenaariot poikkeavat merkittävästi mm. metsien kasvun ja metsäkadon pinta-alan kehityksen osalta, johtuen lähinnä erilaisista lähtötiedoista, malleista ja taustaoletuksista.201

Land use sector in the EU 2030 climate and energy framework : Impacts of the proposal for a regulation COM(2016) 479 final on Finland

On 20 July 2016, the European Commission presented a proposal for a Regulation to integrate the greenhouse gas emissions and removals from land use, land-use change and forestry (hereinafter LULUCF) in the EU 2030 Energy and Climate Package (COM/2016/479 final). The regulation is to pro-vide EU’s own accounting rules for the LULUCF sector after 2020 when the second commitment period of the Kyoto Protocol expires. The commitment for the Member States is to ensure that the LULUCF sector shall not create debit in the periods 2021-2025 and 2026-2030. Six accounting categories are included in the pro-posed approach: afforested land, deforested land, managed cropland, managed grassland, managed forest land and managed wetland. All categories except managed wetland are mandatory to include into the accounts. The net emissions and removals from afforested and deforested lands in the periods 2021-25 and 2026-30 are proposed to be accounted in full while the accounting of the other categories bases on a reference value. Emissions and removals from managed cropland, grassland and wetland are compared to an average of a reference period and managed forest land to a reference level. The forest reference level should be based on the current forest management practices and intensity as documented for 1990-2009. The proposal does not give clear explanation for what the intensity means neither guidance on how to determine it. Quantitative impacts of the proposed accounting rules for Finland were assessed. The emissions and removals reported to the United Nations Framework Convention on Climate Change (UNFCCC) for 1990-2014 were reclassified according to the proposed accounting categories. Best available scenarios for the future development of land use were employed and the emission estimates for 2015-2030 calculated with the methods used in the greenhouse gas inventory. According to the accounting, afforestation, managed grassland and managed wetland would create credit. Deforestation and managed cropland accounts would result in debits in 2015-30. Managed forest land account would generate credits or debits depending on the harvest rate and accounting of wood products. The results suggest that the LULUCF sector in Finland would not achive the commitment in the period 2020-2030 nor would there be credits to be used as flexibility towards the effort sharing sectors. Although the scenarios involve great uncertainties, and unpredictable changes in the emissions from deforestation can occur, forests can be expected to remain a biological carbon sink in the fu-ture. Despite the large sink of Finnish forests, it is not likely that the LULUCF sector would gain any removal units with the proposed accounting rules. Less limited use of the sink of forest management in accounting and flexibilities would encourage increasing carbon sequestration in the land use sector. EU:n komissio antoi 20.7.2016 asetusehdotuksen maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätaloussektorin (Land Use, Land-Use Change and Forestry, jäljempänä LULUCF) sisällyttämisestä EU:n 2030 energia- ja ilmastopakettiin (COM/2016/479 final). Asetuksen tarkoituksena on antaa jäsenmaille EU:n sisäiset säännöt LULUCF-sektorin päästöjen ja poistumien tilinpitoon Kioton pöytäkirjan velvoitekauden jälkeen. Ehdotus tuo uutena LULUCF-sektorille velvoitteita varmistaa, että vuosien 2021–2025 ja 2026–2030 päästöt eivät ole poistumia suuremmat. Tilinpitoluokkia ehdotukseen sisältyy kuusi: metsitys, metsäkato, hoidettu metsämaa, hoidettu viljelysmaa, hoidettu ruohikkomaa ja hoidetut kosteikot. Luokista viisi ensimmäistä ovat maille pakollisia, hoidetut kosteikot voitaisiin maan niin halutessaan myös sisällyttää tilinpitoon. Metsityksen ja metsäkadon tilikauden nettopäästöt/-poistumat laskettaisiin mukaan velvoitteeseen täysimääräisinä. Viljelysmaan, ruohikkomaan ja kosteikkojen tasetta verrattaisiin vuosien 2005–2007 keskiarvoiseen tilanteeseen. Metsämaan laskentaan ehdotetaan kansallisesti määritettyä metsien vertailutasoa. Vertailutasoa voidaan pitää eräänlaisena tavoitetilana, ja jos se saavutetaan, maa voisi laskea todettujen nettopoistumien/-päästöjen ja vertailutason erotuksen hyödykseen. Tälle laskennalliselle nielulle asetettaisiin kuitenkin kattoluku, joka määrittäisi kuinka paljon nielua voidaan käyttää LULUCF-sektorin velvoitteen täyttämiseen. Laskennalliset päästöt sen sijaan olisivat mukana kokonaisuudessaan. Vertailutason tulisi perustua nykyisiin metsänhoidon käytäntöihin ja käytön intensiteettiin, niin kuin on dokumentoitu vuosille 1990–2009. Ehdotuksesta ei kuitenkaan selviä mitä metsien käytön intensiteetillä tarkoitetaan ja kuinka se voitaisiin määrittää. Asetusehdotuksen määrällisiä vaikutuksia Suomelle arvioitiin soveltamalla ehdotuksen laskenta-sääntöjä Luken laatimiin maatalouden, metsämaan ja maankäytön muutosten skenaarioihin. Laskelmien mukaan metsistä saatava ehdotuksen mukainen maksimihyöty 25 milj. CO2 ekvivalenttitonnia, ei riittäisi kattamaan muista tileistä aiheutuvia päästöjä. Suurin päästö aiheutui metsäkadosta, noin 30 milj. CO2 ekvivalenttitonnia. Vaikka skenaarioihin sisältyy suuret epävarmuudet, ja metsäkadon päästössä voi tapahtua ennakoimattomia muutoksia, metsien voidaan olettaa säilyvän biologisena hiilinieluna myös tulevaisuudessa. Isosta biologisesta hiilinielusta huolimatta maankäyttösektori ei ehdotetuilla tilinpitosäännöillä kovin todennäköisesti tule olemaan nettonielu. Vähemmän tiukat rajat metsän hiilinielun käytössä tilinpidossa ja joustoissa kannustaisivat paremmin nielun lisäämiseen.201

Valtakunnan metsien 8. inventoinnin menetelmä ja tulokset metsäkeskuksittain Pohjois-Suomessa 1992–94 sekä tulokset Etelä-Suomessa 1986–92 ja koko maassa 1986–94

MetsävaratTässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien kahdeksannen inventoinnin (VMI8) Pohjois-Suomen otanta-asetelman suunnittelussa käytetty menetelmä, johdettu otanta-asetelma, maastomittaukset ja tuloslaskennan menetelmä.VMI8:n mukaiset metsävaratiedot esitetään Pohjois-Suomen alueelle metsäkeskuksittain 1.1.1998 voimaan tulleen metsäkeskusjaon mukaan. Koko maan VMI8:n tulokset esitetään erikseen Etelä- ja Pohjois-Suomelle. §§ VMI8:n Pohjois-Suomen inventoinnin suunnittelussa käytettiin otannan simulointia satelliittikuvista ja maastomittauksista johdetun puuston tilavuuskartan avulla. Viidesosa koealoista mitattiin Pohjois-Suomessa pysyvinä. Taimikoiden puuston kuvausta muutettiin aikaisempaa monipuolisemmaksi metsien tulevien kehitysvaihtoehtojen simuloimiseksi. §§ Pohjois-Suomen metsä- ja kitumaan elävän puuston kuorellinen kannon yläpuolinen runkotilavuus oli VMI8:n mukaan 594 milj. m3, kun se VMI7:n mukaan oli samalla alueella 517 milj. m3. Käyttökelpoista kuollutta puuta oli lisäksi 25 milj. m3. Koko maassa elävän puuston runkotilavuus oli 1 890 milj. m3 ja käyttökelpoisen kuolleen puun tilavuus 35 milj. m3. Kuorellisen runkopuun keskimääräinen vuotuinen kasvu mittausta edeltäneenä viitenä täytenä kasvukautena oli noussut Pohjois-Suomessa VMI7:n 16,5 milj. m3:stä VMI8:ssa 19,2 milj. m3:iin. Koko maan puuston vastaava kasvu oli VMI8:n mukaan 77,7 milj. m3. Kolme neljännestä Pohjois-Suomen metsämaan metsistä oli mäntyvaltaisia. Taimikonhoitoa tai perkausta oli ehdotettu Pohjois-Suomessa inventointia seuraavalle 10-vuotiskaudelle 950 000 hehtaarille ja ensiharvennuksia 830 000 hehtaarille. Koko maan vastaavat luvut olivat 2,43 ja 2,37 milj. hehtaaria

Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat 1965–99

MetsävaratTässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1965–1999 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan yleispiirteet otantamenetelmästä. Inventoinnin otantamenetelmää, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin yhdeksättä inventointia varten. Menetelmä on kuvattu Etelä-Pohjanmaan tulosjulkaisun yhteydessä (Tomppo ym. 1998). Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alue muuttui vuonna 1996, kun metsälautakunnat muutettiin metsäkeskuksiksi. Tähän julkaisuun laskettiin uudelleen nykyisen metsäkeskuksen alueen tulokset viidennestä inventoinnista eli vuodesta 1965 lähtien. Hämeen-Uudenmaan alueella ovat puuston keskitilavuus, keskikasvu ja puuston kasvuprosentti maan korkeimpia. Metsä- ja kitumaalla keskitilavuus on 153 m3/ha ja keskikasvu 6,6 m3/ha/v. Kuusen osuus puuvarannosta on niinikään maan korkein 54 %. §§ Metsien käsittelytapojen muutos nosti puuston kasvua 1970-luvun alusta 1980-luvun puoliväliin. Poistuman jäätyä entiselle tasolle myös puuvaranto alkoi lisääntyä. Se on noussut 1960-luvun puolen välin 106 milj. m3:sta 146 milj. m3:iin. Puuston vuotuinen kasvu on samaan aikaan noussut 4,9 milj. m3:sta 6,3 milj. m3:iin. Kahdeksannen inventoinnin jälkeen kasvu ei ole enää noussut, vaan päinvastoin laskenut lievästi. Kuusen kasvu on laskenut ja muiden puulajien kasvut ovat nousseet. Hakkuut ovat 1990-luvulla vilkastuneet, mutta viiden inventointia edeltäneen vuoden poistuma on edelleen näiden vuosien keskikasvua pienempi. Kuusen poistuma on aivan viime vuosina ylittänyt sen kasvun. Uudistuskypsien metsien ala on samalla laskenut ja metsien kehitysluokkajakauma on nyt lähellä suositusten mukaista. Metsien metsänhoidollinen tila ei ole huonontunut edellisestä inventoinnista. Myöskään metsien uudistamisen laiminlyönnit eivät ole lisääntyneet. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on VMI:n mukaan 0,6 % ja kaikkia metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä habitaatteja, avainbiotooppeja, 11 % yhdistetystä metsä-, kitu- ja joutomaan alasta. Valtakunnan metsien inventointiin perustuvat metsäsertifioinnin kriteerit ovat pääosin toteutuneet

Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen alueen metsävarat 1966–2000

MetsävaratTässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset 1966–2000 sekä analysoidaan muutosten syitä. Lisäksi artikkelissa kuvataan yleispiirteet otantamenetelmästä. Inventoinnin otantamenetelmää, maastomittauksia ja tuloslaskentaa kehitettiin yhdeksättä inventointia varten. Menetelmä on kuvattu Etelä-Pohjanmaan tulosjulkaisun yhteydessä (Metsätieteen aikakauskirja 2B/1998). Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen alue muuttui vuonna 1996, kun metsälautakunnat muutettiin metsäkeskuksiksi. Tähän julkaisuun laskettiin uudelleen nykyisen metsäkeskuksen alueen tulokset viidennestä inventoinnista eli vuodesta 1966 lähtien. §§ Metsien käyttö on ollut voimakasta tarkastelujaksolla, mutta samalla metsien hoitoa on tehostettu. Puuvaranto on noussut vuoden 1966 inventoinnin 118 milj. m3:stä 157 milj. m3:iin. Puuston vuotuinen kasvu on samaan aikaan noussut 4,7 milj. m3:stä 7,2 milj. m3:iin. Kahdeksannen inventoinnin jälkeen kaikkien puulajien varanto ja kasvu ovat nousseet. Kuusen hakkuut ovat 1990-luvun lopulla ylittäneet kasvun, mutta sekä varanto että kasvu ovat nousseet VMI8:n ja VMI9:n välillä toisin kuin useilla muilla alueilla Etelä-Suomessa. Seuraavalla 10-vuotiskaudella voitaisiin hakkuita tehdä metsänhoidollisin perustein 936 000 ha:lla. Näistä ensiharvennuksia on 307 000 ha. §§ Alle 60-vuotiaiden metsien ala on suurentunut, 61–80-vuotiaiden vähentynyt ja yli 80-vuotiaiden pysynyt likimain ennallaan VMI8:n ja VMI9:n välillä. Uudistuskypsiä ja varttuneita kasvatusmetsiä on vähemmän kuin tasaiset hakkuumahdollisuudet edellyttäisivät. Yli 100-vuotiaita kuusikoita on suhteessa hieman enemmän ja 41–60-vuotiaita vähemmän kuin vastaavan ikäluokan männiköitä. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä on VMI:n mukaan 0,66 % yhdistetystä metsä-, kitu- ja joutomaan alasta. Kuollutta puuta on metsä- ja kitumaalla keskimäärin 4,5 m3/ha, mikä on suurin VMI9:ssa tähän mennessä mitatuista metsäkeskuksittaisista keskiarvoista. Alueen metsät täyttävät ne metsäsertifioinnin kriteerit, joissa tietolähteenä on VMI, edellyttäen, että vuotuista taimikonhoidon alaa lisätään inventointia edeltäneen viiden vuoden keskimääräisestä alasta