Toxic and bloom-forming Baltic Sea cyanobacteria under changing environmental conditions

The Baltic Sea is a shallow brackish water ecosystem. It is naturally prone to eutrophication, and massive cyanobacterial blooms are an annual phenomenon in this region. Blooms are toxic to humans and animals, and cause economical losses and harm for recreational users. Almost all cyanobacteria are photoautotrophic organisms, and many bloom-forming Baltic Sea cyanobacteria can additionally fix atmospheric nitrogen. Inorganic phosphorus is usually the first and most important growth-limiting factor. Monitoring the external phosphorus inflow is strictly implemented by the coastal states, but uneven point load still occurs. In addition, a heavy and long-term phosphorus load has resulted in substantial phosphorus reservoirs in the sediments and phosphorus can be circulated back to the waterbody. Cyanobacterial blooms in the Baltic Sea are dominated by Aphanizomenon sp., Dolichospermum sp., and Nodularia spumigena, of which Dolichospermum sp. and N. spumigena can produce toxins. Due to their evolutionary history, Dolichospermum sp. is more abundant in the less saline coastal regions, whereas N. spumigena dominates in the open sea. This work studied the effects of changing environmental conditions on the distribution and niche adaptation strategies of toxic and bloom-forming Baltic Sea cyanobacteria using state-of-the-art sequencing and molecular biology methods. Climate change models have predicted that the salinity of the Baltic Sea will possibly decline in the future, and thus the behavior of Dolichospermum sp. and N. spumigena was studied in unfavorable salinities. Comparative genomic analysis showed that Dolichospermum sp. has high synteny between its freshwater counterparts, and possibly therefore the strain was unable to proliferate in moderate salinities. Salt addition induced massive transcriptional shifts, especially within the photosynthesis and nitrogen-fixing pathways. Moreover, moderate salinity increased the production of microcystins and triggered the oxidative stress response. On the contrary, N. spumigena thrived in higher salinities, and its growth and metabolism were hindered by freshwater. Unique sigma factors and an elevated number of transposases were identified in the genome of N. spumigena, suggesting a high genetic capacity to adapt to changing salinities and brackish water conditions. The growth and metabolism of Dolichospermum sp. and N. spumigena were arrested under limited availability of inorganic phosphorus. Both strains upregulated the genes in the pho regulon, indicating that these genes can be used for determining the phosphorus status of cyanobacterial blooms. All studied strains of N. spumigena from the Baltic Sea carried the phnC-M gene cluster, which is responsible for the transport and utilization of the highly stable phosphonates. Naturally produced phosphonates were an additional phosphorus source for N. spumigena cyanobacteria, and produced a competitive advantage in phosphorus-limited conditions. However, methane, an organic remnant of methylphosphonate was released to the gaseous environment. Blooms of N. spumigena cyanobacteria may thus explain the elevated summertime methane concentration in the Baltic Sea. The results presented in this thesis suggest that cyanobacterial blooms will continue to appear in the future if sufficient amount of phosphorus is present but community composition may shift towards freshwater species as a consequence of climate change.Itämeri on matala murtovesiallas ja se on luontaisesti erittäin altis rehevöitymiselle. Massiiviset syanobakteeri- eli sinileväkukinnat ovatkin alueella jokakesäinen ilmiö. Kukinnat ovat myrkyllisiä ihmiselle ja muille nisäkkäille ja ne aiheuttavat haittaa veden virkistyskäyttäjille. Kaikki syanobakteerit ovat yhteyttäviä organismeja. Lisäksi Itämerellä kukintoja muodostavat lajit kykenevät sitomaan ilmakehän typpeä, minkä seurauksena epäorgaanisen fosforin saatavuus toimii usein syanobakteerien kasvua rajoittavana tekijänä. Itämerta ympäröivät valtiot valvovatkin nykyään tiukasti maalta tulevia epäorgaanisia fosforipäästöjä, mutta satunnaisia pistekuormituksia tapahtuu edelleen. Pitkään jatkunut raskas fosforikuorma on kuitenkin yhä sitoutuneena pohjan sedimentteihin, mistä se vapautuu vähitellen takaisin vesipatsaaseen. Itämeren syanobakteerikukinnat koostuvat Aphanizomenon sp., Dolichospermum sp. ja Nodularia spumigena -lajeista, joista kaksi jälkimmäistä tuottavat myrkkyjä. Evolutiivisen historiansa vuoksi Dolichospermum sp. esiintyy runsaammin vähäsuolaisemmilla rannikkovesialueilla, kun taas N. spumigena vallitsee suolaisemmalla avomerellä. Tässä työssä Itämeren myrkyllisten ja kukintoja muodostavien syanobakteerien esiintymistä ja kykyä sopeutua ilmastonmuutoksesta ja ihmisen toiminnan seurauksesta aiheutuvaan muuttuvaan ympäristöön on arvioitu nykyaikaisten sekvensointi- ja molekyylibiologisten työkalujen avulla. Koska Itämeren suolapitoisuuden on ennustettu madaltuvan ilmastonmuutoksen seurauksena, tämän työn ensimmäisessä osassa selvitettiin, miten Dolichospermum sp. ja N. spumigena käyttäytyvät epäsuotuisissa suolapitoisuuksissa. Laboratoriokokeet osoittivat, että Dolichospermum sp. on geneettisiltä ominaisuuksiltaan hyvin samankaltainen makean veden sukulaistensa kanssa, eikä se kykene kasvamaan korkeissa suolapitoisuuksissa. Korkeat suolapitoisuudet aiheuttivat mittavaa transkriptomin uudelleenjärjestäytymistä, mikä näkyi erityisesti fotosynteesi- ja typensidontakoneistojen toiminnan tukahduttamisena. Lisäksi korkea suolapitoisuus lisäsi myrkyntuotantoa sekä lipidien uudelleenjärjestäytymistä. N. spumigena kasvoi parhaiten korkeammissa suolapitoisuuksissa, ja matalammat suolapitoisuudet aiheuttivat metabolian hidastumista. N. spumigena -syanobakteerin genomisekvenssistä pystyttiin tunnistamaan ainutlaatuisia ominaisuuksia, joilla on todennäköisesti tärkeä rooli murtovesissä. Tutkittujen lajien kasvu ja metabolia hidastuivat, kun fosforin määrä oli rajoitettu. Molemmat lajit ilmensivät myös voimakkaasti pho-säätelyalueen geenejä, joita voidaan hyödyntää määritettäessä fosforin määrää syanobakteerikukinnoissa. Kaikilta tutkituilta Itämeren N. spumigena -kannoilta löydettiin phnC-M-geenialue, joka on vastuussa stabiilien fosfonaattimolekyylien kuljettamisesta ja pilkkomisesta. Työssä havaittiin, että luonnollisesti tuotetut fosfonaatit toimivat vaihtoehtoisena fosforinlähteenä N. spumigena -syanobakteereille ja tarjoavat lajille kilpailuedun alueilla, joilla epäorgaanisen fosforin saatavuus on niukkaa. N. spumigena ei kuitenkaan hyödyntänyt metyylifosfonaatista vapautuvaa orgaanista hiilimolekyyliä, metaania, ja metaanipitoisuuden määrä ympäröivässä kaasutilassa kasvoi. Massiivisilla N. spumigena -kukinnoilla saattaakin olla yhteys Itämeressä kesäisin havaittuihin kohonneisiin metaanipitoisuuksiin. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että syanobakteerikukinnat eivät katoa Itämerestä mikäli kokonaisfosforin määrää ei pienene, mutta kukintojen lajikoostumus saattaa muuttua ilmastonmuutoksen seurauksena

Metsästäjistä kansalaistutkijoita : miten riistakameraharrastajat suhtautuisivat valokuviensa hyödyntämiseen kaurisseurannoissa?

Riistaeläinseurannat luovat pohjan kestävälle ja suunnitelmalliselle metsästykselle. Valkohäntä- Odocoileus virginianus ja metsäkauriin Capreolus capreolus osalta nykyisten jälkiseurantojen haasteena on yhä useammin vaihtelevat lumikelit, eikä nykyisillä menetelmillä saada tietoa kantojen ikä- ja sukupuolirakenteista. Näiden pienten hirvieläinten kannat ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla ja myös seurantamenetelmiä olisi syytä kehittää kohti tarkempia kanta-arvioita. Teknologian kehittymisen myötä riistakameroiden käyttö – keliriippumaton menetelmä kerätä edullisesti tietoa lajikohtaisista lukumääristä ja rakenteista – on lisääntynyt eläinkantojen arvioinneissa. Valtakunnallisen kamera-avusteisen kannanseurannan yhtenä edellytyksenä olisi saada metsästäjien omistamat riistakamerakuvat riistantutkimuksen käyttöön. Toisin sanoen riistakamerakäyttäjien myönteinen suhtautuminen kuviensa luovuttamiseen kannanarviointiin olisi menetelmän pohja, koska heillä on tekijänoikeus kuviinsa ja päätösvalta niiden käytöstä. Metsästäjien motiiveja riistalaskentoihin on tutkittu aikaisemmin, mutta motivoituminen riistalaskentaan ei välttämättä riitä motivoimaan omien riistakamerakuvien välittämiseen. Tämän työn tavoitteena on selvittää tätä suhtautumista luovutusaikeiden taustalla ja arvioida mahdollista käytettävissä olevaa riistakameramäärää valkohäntä- ja metsäkauriin kamera-avusteisen kannanarvioinnin tueksi. Suomen riistakeskus toteutti syksyllä 2017 riistakamerakyselyn, joka lähetettiin otoksen lähes 28 000:lle Oma riista -palveluun (riistahallinnon asiointipalvelu) rekisteröityneelle käyttäjälle valkohäntä- ja metsäkauriin levinneisyysalueella (11 riistakeskusaluetta). Vastauksia kertyi noin 12 500 (45 % otoksesta), joista yli puolet oli riistakamerakäyttäjiltä. Heistä muodostettiin latentilla luokka-analyysilla homogeenisiä osajoukkoja, eli profiileja, kuviensa luovuttamisehtojen suhteen. Profiileihin kuulumisen todennäköisyyksiä arvioitiin puolestaan multinominaalisen regressioanalyysin keinoin käyttäen riistakamerakäyttäjien toiminta- ja taustatietoja kovariaatteina. Riistakeskusalueellisen profiloinnin pohjalta muodostettiin myös arvio kuviensa luovutukseen myönteisesti suhtautuvien henkilöiden omistamien kameroiden lukumäärästä pinta-alaa kohti. Tunnistetut profiilit edustivat viittä suhtautumistapaa: myönteistä (30 %), anonyymiä (15 %), neutraalia (23 %), vastikkeellista (14 %) ja kielteisestä suhtautumista (18 % Oma riista- palveluun rekisteröityneistä kameraharrastajista). Myönteiseen suhtautumiseen vaikuttivat eniten aiempi kokemus kuvien lataamisesta mihin tahansa verkkopalveluun, asuminen riistanhoitoyhdistyksen alueella, jossa riistakameraa (tai kameroita) käyttää, korkeampi koulutusaste, sekä tärkeimpinä metsästyskohteina metsä- tai peltokanalinnut. Arvio tutkimusalueen kokonaisriistakameramäärästä oli noin 53 000. Suhtautumiseltaan myönteisten kameratiheys tuhannella hehtaarilla vaihteli riistakeskusalueittain 0,6–3,0 kameran välillä. Oma riista -palvelun käyttäjät muodostivat käyttökelpoisen perusjoukon tutkimuskysymysten tarkastelulle ja heistä tunnetut taustatiedot mahdollistivat vastaajien painottamisen perusjoukon kaltaiseksi. Tuloksia voidaan pitää edustavana koko tutkimusalueen kattavissa tarkasteluissa, mutta sen sijaan riistakeskusalueellisiin profilointeihin ja kameratiheyksien arvioihin on syytä suhtautua suuremmalla varauksella. Voidaan kuitenkin todeta, että Oma riista -palvelun käyttäjillä on merkittävä riistakamerakapasiteetti käytössään ja heistä noin kolmannes olisi aikomukseltaan valmis luovuttamaan riistakamerakuviaan kannanarvioinnin tueksi. Näin ollen kamera-avusteisen seurantamenetelmän käyttöönoton pullonkaula ei ole ainakaan myötämielisten metsästäjien kameroiden riittävyys

Sappikivitaudin hoito

Lähde: Joergensen, T.: Behandling af patienter med galdesten. En medicinsk teknologivurdering. DIKE/ Statens Institut for Medicinsk Teknologivurdering. Köbenhavn 199

Skitsofrenian lääkehoito

Lähde: Drug treatments for schrizophrenia. Effective Health Care, December 1999;5(6

Letkusuotimen asennuskonsepti

The purpose of this thesis is to develop an erection concept for bag house filters (BHF) for Valmet. Valmet used to deliver bag house filters in co-operation with the subcontractor, but during the last few years Valmet has provided bag house filters on its own. Although a few bag house filters have already been delivered, the erection concept needs improvement. The goal was to speed up bag house erection time and reduce work needed at erection area by finding factors that can be improved. Speeding up erection time is meant to be implemented by developing working methods and the structure of the bag house filter from the erection point of view without increasing costs. In the beginning of the theoretical part, general matters concerning industrial emissions are explained and bag house filter and electrostatic precipitator principles are described. Also, basics of the project activities and construction planning are explained. Leanphilosophy is studied as appropriate. Finally in the theoretical part the methods and tools for schedule planning are more specifically examined. In the practical part BHF principle, structure and erection concept are presented. In addition, in the practical part observations to speed up BHF erection are explained. Updated schedule, which was one of the goals of the thesis, can be found as an appendix. In the final part, the conclusion, the success of the thesis and its importance for the future are discussed.Tämän diplomityön tarkoituksena oli kehittää letkusuotimen asennuskonseptia Valmetilla. Valmet valmisti letkusuotimia aikaisemmin yhteistyössä alihankkijan kanssa, mutta viimeisen parin vuoden aikana Valmet on alkanut toimittaa letkusuotimia itsenäisesti. Vaikka muutamia letkusuotimia on jo toimitettu, on asennuskonseptissa vielä parannettavaa. Tavoitteena oli löytää asioita, joita kehittämällä letkusuotimen asennusaikataulua pystytään nopeuttamaan ja työmaalla tehtävää työmäärää vähentämään. Aikataulun nopeuttamista ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä lisäämällä kustannuksia vaan kehittämällä toimintatapoja ja letkusuotimen rakennetta asennuksen näkökulmasta. Työn teoriaosuuden alussa taustoitetaan kirjallisuuden avulla yleisiä asioita teollisuuden päästöihin liittyen ja esitellään letku- ja sähkösuodattimen toimintaperiaate. Seuraavaksi esitellään projektitoiminnan ja asennussuunnittelun perusteita ja Lean-ajattelua soveltuvin osin. Teoriaosuuden viimeisessä osuudessa tarkastellaan projektien aikataulun suunnitteluun ja seurantaan liittyvien työkalujen ja toimintatapojen periaatteita. Empiirisessä osuudessa käydään läpi letkusuotimen toimintaperiaate, rakenne ja asennustapa. Lisäksi empiirisessä osuudessa esitellään työn aikana havaitut asiat, joilla letkusuotimen asennusta voidaan nopeuttaa. Päivitetty asennusaikataulu, joka oli yksi työn tavoitteista, on liitteenä. Työn lopuksi päätelmissä pohditaan työn onnistumista ja sen merkitystä tulevaisuuden kannalta

Nousua kohti : Aeron vuosikertomusten kuvaus yhtiön kehityksestä 1952–1968

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen valtio-omisteisen lentoyhtiön, Aeron (Finnair vuodesta 1968) toimintaa 1950–60 -luvuilla. Tarkastelu lähestyy aihetta yhtiön omien vuosikertomusten kautta, ja valottaa niiden välittämää kuvaa yhtiön toiminnasta. Tutkielma selvittää Aeron vuosikertomuksillaan rakentamaa kuvaa yhtiön kehityksestä vuosina 1952–1968. Vuosikertomuksia analysoidaan tilinpäätösinformaatiotutkimuksen ja alan lainsäädännön kehityksen viitekehyksestä. Aeron historiassa 1950-luku on kotimaan lentoverkoston ekspansion aikaa. Samalla yhtiön kalus-tossa tapahtuu murros, kun sodanaikaisista lentokoneista siirrytään suurempiin. Tämä vaati myös kotimaan lentokentiltä enemmän, joten valtio rahoitti paitsi Aeron konehankintoja, myös lentokenttien rakentamista. 1950-luvun aikana kotimaan reittiverkosto laajeni yhdeksi Euroopan tiheimmistä kansallisista lentoverkostoista. Aeron 1960-luku on ulkomaisen lentoverkoston ekspansion aikaa. Yhtiö siirtyi suihkukoneaikaan vuonna 1960 ja kalustoa uusittiin ja laajennettiin nopealla tahdilla. 1960-luku on myös repertuaarin kasvattamisen aikaa, sillä Aero päätyi reittiliikenteen lisäksi harjoittamaan postiliikennettä, rahtiliikennettä ja tilausliikennettä. Kotimaan liikenne sitä vastoin kääntyi kannattamattomammaksi. Vuosikertomusten luoma kuva Aeron toiminnan laajenemisesta on varsin yksiselitteistä menestystarinaa, jota käytetään usein lentoliikenteen historiateoksissa kantavana sanomana. Liikennemäärät ovat eittämättä suhteellisesti kasvaneet kyseisinä vuosikymmeninä, mutta vuosikertomusten luoma tarina jättää paljon sanomatta. Tilinpäätösinformaatiota säänneltiin jo 1950–60 -luvuilla, joten vuosikertomukset voidaan toisaalta luonnehtia todellisen kuvan luojaksi yhtiön tilasta. Samaan aikaan tilinpäätösinformaatio tunnustetaan laskentatoimen tutkimuksessa yritysten tietoisen imagonluomisen välineeksi. Aeron luomassa kuvassa yhtiön kehityksestä korostuu taidokas johtaminen haastavassa toimintaympäristössä. On kuitenkin selvää, että ilman valtion tukea ei tapahtunutta kasvua olisi saavutettu

Saavutettava etäkonsertti ja konsertti-instituution uudet määritelmät

Pro gradu -tutkielmani on tutkimus saavutettavuuden periaatteen vaikutuksesta konsertti-instituutioon ja sen puitteissa esitettävään musiikkiin. Esimerkkinä saavutettavuuden edistämisestä taiteen ja kulttuurin kentällä tarkastelen Tampere-talon Etäevent-hanketta. Etäevent, nykyiseltä nimeltään MUKANA, on Tampere-talon uusi palvelu, jossa etäkonsertteja välitetään, käytännössä striimataan livenä internetin välityksellä, sosiaali- ja terveysalan laitoksiin. Työssäni tarkastelen, mitä elementtejä konsertin kannalta nousee esiin silloin, kun konsertista pyritään tekemään kulttuuripoliittisesti saavutettava. Tutkimusaineistoni koostuu tekemistäni teemahaastatteluista Tampere-talon ja Tampere Filharmonian edustajien kanssa, sekä konserttitilanteissa ja Etäevent-suunnittelupalavereissa tehdystä havainnoinnista Tampere-talossa. Teoriaosuudessa pohdin konsertti-instituution, teoksen ja saavutettavuuden käsitteiden teoreettista taustaa myös niiden historiallista taustaa vasten. Konsertti-instituutio toimi tutkimuksessa teoreettisena työkaluna tarkastella teoksen, musiikillisen sisällön, arvottamisen prosessia konsertissa. Analyysiosiossa olen jaotellut analysoitavat haastattelut kahteen haastatteluryhmään Tampere Filharmonian ja Tampere-talon haastateltavien mukaan. Tämän jaon myötä tarkastelen haastatteluryhmissä ilmenneitä näkemyksiä konsertista, siinä esitettävästä taiteellisesta sisällöstä (teoksesta) sekä saavutettavuudesta. Analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti sisällönanalyysia käyttäen. Työni osoittaa, että musiikin sisällöllistä asemaa konsertissa arvotetaan riippuen siitä, mistä näkökulmasta konserttia tarkastellaan: onko kyseessä a) luovan talouden periaatteisiin nojaavan kulttuuri-instituution, tässä kohtaa Tampere-talon, edustaja, joka näkee kulttuurin ja taiteen myytävänä palveluna, vai b) perinteistä taiteen asiantuntijuutta, tässä kohtaa Tampere Filharmonian orkesteri-instituutiota, edustava henkilö. Tampere-talossa etäkonsertti nähtiin ensisijaisesti kulttuuriliiketoiminnan ja saavutettavan kulttuuripalvelun kannalta, joka aikaansaa yhteisöllisyyttä ja iloa konserttia vastaanottavissa etäkohteissa. Tampere Filharmonian haastatteluissa saavutettavuus nähtiin keinona saada lisää uusia yleisöjä klassiselle musiikille, ja musiikilliset sisällöt, eli soivat teokset, nähtiin keskeisessä osassa etäkonsertissa. Työssäni osoitan, että käsitteiden määrittely vaikuttaa siihen, miten yhteiskunnallisella tasolla puhutaan taiteesta ja saavutettavuudesta. Totean myös saavutettavan taiteen käsitteen vaativan tarkempaa tarkastelua, sillä käsitteiden määritteleminen vaikuttaa taide- ja kulttuuripoliittiseen päätöksentekoon

Aito kristitty – aito iranilainen : Shiialaisuudesta protestanttiseen kristinuskoon kääntyneiden uskonnollisen identiteetin rakentuminen

Maahanmuuton lisääntymisen myötä muslimien kääntyminen kristinuskoon on noussut nopeasti kasvavaksi ilmiöksi Euroopassa – myös Suomessa. Ilmiön suhteellisen uutuuden vuoksi sitä on tutkittu vasta vähän. Yleisinä trendeinä on kuitenkin havaittavissa iranilaisten suuri osuus muslimitaustaisissa kääntyjissä ja konversion suuntautuminen kristinuskon protestanttisiin muotoihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan muslimitaustaisten kristittyjen uskonnollisen identiteetin muotoutumista konversioprosessissa ja sen jälkeen. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto koostuu ensisijaisesti viiden shiialaisesta uskontotaustasta helluntailaisuuteen kääntyneen iranilaisen maahanmuuttajan haastatteluista ja havainnoinnista iranilaisten helluntailaisten ryhmässä. Lisäksi aineistoa on täydennetty kahden luterilaisuuteen kääntyneen iranilaisen maahanmuuttajan haastatteluilla. Tutkimuksen tieteenfilofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa. Teoreettisena taustana hyödynnetään identiteetti- ja konversiotutkimuksen teorioita. Aineiston analysoinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten informantit hyödyntävät kulttuurisia elementtejä (cultural toolbox) kristityn identiteetin rakentamisessa, oikeuttamisessa ja suhteuttamisessa etniseen identiteettinsä. Lisäksi tarkastellaan, miten identiteetin rajoja, jatkuvuutta ja positiivista sosiaalista identiteettiä tuotetaan. Tulosten perusteella identiteetin aitous – sekä kristittynä että iranilaisena – on keskeistä. Kääntyneet pitävät kristittyä ”aidompana” iranilaisena kuin muslimia. Identiteetin autenttisuuden osoittamisessa käytetään subjektiivista reflektiivisyyttä ja kristillisen aineksen sijoittamista mahdollisimman kauas omassa ja Iranin historiassa. Etninen identiteetti on kääntyneillä alisteinen uskonnolliselle identiteetille. Uskonnollinen identifioituminen suuntautuu kristityn kategoriaan kirkkokunnan sijaan, mutta seurakuntayhteyttä arvostetaan. Kääntymisen salaaminen on tavallista myös Suomessa. Suomen kontekstin erikoisuutena havaitaan kääntyneiden tutustuminen Jehovan todistajiin ennen kristittyjä. Kulttuurisista elementeistä myyttejä, figuureja ja symboleja hyödynnetään menestyksekkäästi iranilaisten helluntailaisten ryhmässä. Ne toimivat uskonnollisen ja etnisen identiteetin yhteensovittamisessa sekä positiivisen sosiaalisen identiteetin tuottamisessa helluntaiseurakunnan sisällä. Uskonnollinen ja etninen identiteetti kiteytyvät faravaharsymbolissa, ja äidinkieli (persia) toimii ryhmäidentifioitumisen keskeisenä välineenä. Kristinuskon jumalakuva, Jeesuksen persoona ja opetukset Raamatussa kuvattuna puhuttelevat kääntyneitä. Kristinuskossa havaittuja moraalinormeja ihannoidaan ja kritisoidaan. Ideologiat ja haastateltujen arvot selittävät identiteetin rajoja

Sosiaalisen yrityksen henkilöstön johtaminen

Sosiaalisen yrityksen työntekijöistä vähintään 30 prosenttia on osatyökykyisiä, mutta sen on silti tarkoitus tavoitella voittoa. Henkilöstön osaaminen on tekijä, joka voi vaikuttaa merkittävästi yrityksen tuloksellisuuteen. Tässä tutkimuksessa pyritään kartoittamaan, millaista sosiaalisen yrityksen henkilöstöjohtaminen on, miten se vaikuttaa yrityksen arkeen ja millaiset toimintaedellytykset sen toteuttamiselle on. Sosiaaliset yritykset ovat voittoa tavoittelevien organisaatioiden joukossa mielenkiintoinen ilmiö. Koska henkilöstön rakenne ei ole aivan tyypillinen, herää kysymys, miten tämänkaltaista organisaatiota tulisi johtaa. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin sosiaalisten yritysten henkilöstön johtamiseen liittyviä teemoja siten, että löydökset voisivat antaa lisätietoa niin sosiaalisista yrityksistä kuin yleisesti henkilöstön monimuotoisuuden huomioivasta johtamisesta. Tutkimuksen menetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastattelut kohdistettiin sosiaalisten yritysten johtajiin, esimiehiin sekä yhteen luottamushenkilöön tarkoituksena lähestyä henkilöstöjohtamista johdon näkökulmasta. Suurin osa olemassa olevista sosiaalisista yrityksistä on yhden tai kahden hengen yrityksiä, mutta tutkimuksen kannalta relevantteja tutkimuskohteita olivat riittävän isot, vähintään neljän hengen yritykset, joissa voidaan tarkoituksenmukaisesti tarkastella henkilöstöjohtamista. Tutkimuksen perusteella sosiaalisen yrityksen henkilöstöjohtamisessa erityistä on osatyökykyisten tarvitseman tuen pitkäkestoisuus. Tämän vuoksi yrityksessä on oltava resursseja jatkuvaan tuen antamiseen, mikä tarkoittaa laadukkaan henkilöstöjohtamisen lisäksi sitä, että yrityksessä olisi hyvä olla työvalmentajia tai vastaavia osatyökykyisten tukemiseen palkattuja henkilöitä. Sosiaalinen yritys voi tähdätä menestymiseen silloin, kun sillä on edellä mainittujen seikkojen lisäksi vakaa tilanne ja toimiva liikeidea. Toistaiseksi ei näytä siltä, että pelkkä työllistäminen toisi hyötyä imagoedun avulla. Riittävät toimintaedellytykset olisivat tärkeä tekijä konseptin leviämisen kannalta, sillä niiden puuttuessa keskivertoyritykset eivät kiinnostu osatyökykyisten työllistämisestä tai sosiaalisesta yhteiskuntavastuusta. Asiasanat:sosiaalinen yritys, yhteiskuntavastuu, henkilöstöjohtaminen, henkilöstövoimavarojen johtaminen, monimuotoisuuden johtamine