Belonging and participation as portrayed in the curriculum guidelines of five European countries

This study seeks to explore how the belonging and participation, as well as its related concepts, are framed in the national curriculum guidelines of the Netherlands, Finland, Iceland, Norway, and Sweden. We employed a scoping study with concept-mapping methodology. The results reveal macro level principles related to human rights and values, multiliteracy and language, policy measures and ideologies. Meso level principles stressed that education is supposed to guarantee a child’s overall development and skills acquisition, participation involvement in the activities related to a child’s environment and cultural heritage. The micro level principles were indicative of the need for inclusive and accessible physical and social environments, along with teaching methods which foster positive attitudes about diversity and teachers’ expertise levels to address diversity. We also found the importance of designing opportunities that encourage socializing, building relationships, and belongingness. Additionally, the results show how frequently the chosen key concepts are represented in the guidelines. Based on our study we can conclude that curriculum guidelines do not provide sufficent frameworks for promoting children’s belonging and participation. Further exploration on those concepts is needed, along with increased scholarly attention within the spheres of ECEC and compulsory education practice to enable inclusion for all children.publishedVersio

Varhaiserityisopettajien ajatuksia työhön kohdistuneista muutoksista

Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin yhden kunnan varhaiserityisopettajien ajatuksia heidän työhönsä kohdistuneista muutoksista. Kyseisessä kunnassa lakkautettiin päiväkodeissa aiemmin toimineet erityisryhmät ja integroidut erityisryhmät ja kaikki lapset siirtyivät yhteisiin ryhmiin. Varhaiserityisopettajien työnkuva yhdenmukaistui konsultoivaksi, useamman päiväkodin ja ryhmän yhteiseksi opettajaksi. Varhaiserityisopettajien ajatuksia muutoksesta koottiin elektronisella kyselyllä. Sama kysely toistettiin kolmen vuoden aikana kolme kertaa. Vastauksia tulkittiin muutokseen ja kerronnallisuuteen liittyvien teorioiden kautta (Bruner 1986; Fullan 2001). Vastauksissaan varhaiserityisopettajat pohtivat tehtyjä ja meneillään olevia muutoksia ja ehdottivat ratkaisuja ongelmallisiksi kokemiinsa asioihin. Vastaajat kertoivat itsensä ja oman työnsä muutoksen kohteeksi eivätkä asemoituneet muutosprosessissa sen aktiivisiksi toteuttajiksi. He kuvasivat tapahtuneita muutoksia prosessina, jota he tarkastelivat sekä ulkoapäin, että omana sisäisenä muutosprosessinaan. Varhaiserityisopettajat yhdistivät muutokset inkluusioon ja inklusiiviseen kasvatukseen. Inkluusion he ymmärsivät lähinnä tukea tarvitsevien lasten oikeutena olla samoissa ryhmissä muiden lasten kanssa. Varhaiskasvatusta he halusivat kehittää maltillisesti ja joustavia malleja etsien.Abstract This study focused on the thoughts about changes in the work of early childhood special education teachers in one Finnish municipality. In this district, all the special groups and integrated special groups that had been functioning as kindergartens were closed down, and the children were placed in regular groups. The teachers’ work profile changed to that of more consultative teachers shared by several kindergartens and groups. The early childhood special education teachers’ thoughts on change were collected with an electronic questionnaire repeated three times within a period of three years. The responses were interpreted through the theories of change and narrativity (Bruner, 1986; Fullan, 2001). In their responses, the early childhood special education teachers reflected on past and ongoing changes, suggesting solutions to issues they saw as problematic. They positioned themselves and their work as a target of change, and not as active actors in the process of change. They described the changes that had taken place as a process that they were considering both from the outside (the decisions were not theirs) and as their own internal thoughts about this process of change. The early childhood special education teachers associated the change with inclusion and inclusive education. They understood inclusion as the right of children with special needs to join the same groups as other children. They wanted to develop early childhood education in a composed manner, looking for flexible models

Pre-service teachers’ attitudes towards inclusion in Finland

Abstract The attitudes towards inclusion and the terms used related to special needs by pre-service teachers in three Finnish universities were studied. Inclusion is the main educational policy in Finland, and special solutions are avoided when possible. With a questionnaire and a brief survey, data from 488 pre-service teachers (PSTs) were collected and analysed qualitatively and quantitatively. Results indicated that their attitudes towards inclusion were quite negative. Most of the positive attitudes, which were below the mean of the scale, were held by PSTs with special education as their major or as part of their studies, along with early education PSTs. The terms used for special needs were partly traditional, following the medical model of disability, but many students also referred to the structure of the support. The reasons for the negative attitudes and changes in the traditional names of special needs are also discussed

Distance education for pupils with intellectual disabilities:teachers’ experiences

Abstract Due to COVID-19, schools closed in Finland for eight weeks in the spring of 2020, and teaching was conducted using distance education. Teachers used their professional agency to ensure a continuation of their students’ learning. This study focuses on the experiences of teachers who taught pupils with intellectual disabilities during the distance education period. The research question is: What kind of experiences did the teachers have with distance education? The data were collected via an electronic questionnaire and analysed using qualitative content analysis. The results were examined using teachers’ professional agency as a theoretical lens. The results showed that teachers encountered many challenges and emotions at the beginning, but during distance education, they learnt new ways to teach and support pupils and families. Teachers’ agency was spread between supporting the agency of pupils and guardians. These are discussed in the article

Collaborative case-based virtual learning in higher education:consultation case in special education

Abstract Collaborative case-based virtual learning was used with special teacher education students from Finland (N = 94) and Sweden (N = 59). The case was about consultation and was tailor-made to fit their studies. The case was used as a bridge between theoretical and practical studies, and consisted of videos of an imaginary school, which proceeded in the form of a narrative. The goals for the students were practicing challenging situations and critical thinking in small groups—a kind of artificial experience building. After completing the case, the students responded to a questionnaire about it. They evaluated the case positively as a new, inspiring method. Only a few critical comments were received, such as that there was too little time for deep discussion. The method of virtual learning seems to be a good, inspiring way to study in higher education, as an alternative to lectures. Other topics these students would like to study in a similar way were issues related to interaction and new professional skills, such as co-teaching or discussions with parents. The different aspects of this kind of virtual collaborative learning are discussed

Kohti uudenlaista opettajuutta:yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria

Tiivistelmä Yhteisopettajuus on tullut haastamaan suomalaiselle koulujärjestelmälle ominaista yksin tekemistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteisopettajuutta ja siinä tapahtuvaa yhteistoimintaa Tuomelan sosiaalisten tekojen teorian (2007) valossa. Opettajien yhteistyö nähdään mahdollisuutena kehittää työtä ja jakaa työn kuormaa osaamisvaatimusten kasvaessa ja oppilasryhmien moninaistuessa. Tutkimuksessa kysytään, minkä verran eri opettajaryhmät (luokan-, aineen- ja erityisopettajat) opettavat yhdessä, millaisia rooleja ja työmuotoja yhteisopettajuudessa esiintyy sekä millaisia käsityksiä opettajilla on yhteisopettajuudesta opettajaryhmittäin tarkasteltuna. Aineisto on kerätty Tuetaan yhdessä! -hankkeessa yhden suomalaisen kunnan perusopetuksen opettajilta (N = 463). Tulosten mukaan opettajaryhmien saama koulutus yhteisopettajuuteen vaihtelee. Vaikka yhteisopettajuuteen suhtaudutaan myönteisesti, sitä käytetään varsin vähän etenkin yläluokilla. Haasteita tuovat koulutuksen ja suunnitteluajan puute, koulun toimintakulttuurin rakenteet ja yhteistyön sujuvuutta estävät seikat, kuten sopivan työparin löytymisen vaikeus. Kuitenkin opettajat näkevät yhteisopettajuudesta olevan paljon hyötyä, kuten mahdollisuus vastuun ja ammattitaidon jakamiseen sekä eriyttämiseen. Yhteisopettajuuden toteuttaminen edellyttää sopivien toimintatapojen löytämistä ja sovittamista koulun käytänteisiin

Yksin opettamisesta yhdessä opettamiseen:onnistunut yhteisopettajuus inkluusion tukena

Tiivistelmä Perinteinen opettajuuden malli on pitkälti perustunut opettajien autonomian kunnioitukseen ja samalla luonut kouluihin yksintekemisen kulttuuria. 2000-luvulla opettajan tehtäväkuvat ovat olleet murroksessa ja ammattiin kohdistuvat odotukset ristiriitaisia. Siirtyminen oppimisen kolmiportaiseen tukeen vuonna 2010 velvoitti kaikki opettajat tarjoamaan tukea sitä tarvitseville oppilaille. Myös vuonna 2016 käyttöön otetussa opetussuunnitelmassa perusopetusta on sitouduttu kehittämään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Inkluusio voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa päässä on sujuva inkluusio ja toisessa päässä totaalinen ekskluusio. Toimivan inkluusion saavuttaminen heterogeenisissä ryhmissä voi olla haasteellista. Yksi keino vastata oppilaiden tuen tarpeisiin sekä kehittää opetusta inklusiivisempaan suuntaan on yhteisopettajuus. Yhteisopettajuudella tarkoitetaan useamman opettajan yhdessä suunnittelemaa, toteuttamaa ja arvioimaa opetusta. Yhteisopettajuudesta on paljon hyötyä, mutta sen toteuttamisessa on usein myös haasteita. Tässä tutkimuksessa keskitytään tutkimaan opettajien onnistuneita yhteisopetuskokemuksia ala- ja yläkoulussa. Onnistuneista yhteisopetuskokemuksista on sisällönanalyysin keinoin tiivistetty kolme ydinkertomusta, jotka kuvaavat erilaisia tapoja toteuttaa yhteisopettajuutta. Nämä yhteisopetuksen toteutustavat sijoittuvat eri kohtiin inkluusion jatkumolla. Yhteisopettajuus näyttäytyy kehittyvänä, mutta selkeästi inkluusiota tukevana opetuksen tapana

Co-teaching in northern rural Finnish schools

Abstract Focusing on a rural municipality in northern Finland, the aim of this study is to investigate educators’ thoughts and experiences with co-teaching. The data from 40 teachers were collected via an electronic questionnaire, and a mixed-methods approach was used. In the quantitative responses, the teachers positioned themselves as spokespeople for co-teaching, even though they had little experience with this teaching method. The written responses were condensed into four main themes: requirements, interpretations, inclusion and joy. Various requirements, such as more time for planning, better facilities to teach in and more training, were required before co-teaching could be executed. However, those who had co-taught expressed joy and improved wellbeing at work compared with their time teaching alone. Finally, the various themes of teachers’ experiences in relation to co-teaching are discussed