Clinical significance of treatment delay in status epilepticus

BACKGROUND: Status epilepticus (SE) is a medical emergency that requires immediate action. The clinical and demographic features of SE are known to be highly variable. The objective of this study was to analyze the effect of treatment delays on patient recovery and different clinical factors that are important in the determination of the acute prognosis in SE. METHODS: This population-based study included 109 consecutive visits of patients with the diagnosis of SE in the emergency department (ED) of Tampere University Hospital. The clinical features of SE were compared with the discharge condition. RESULTS: The treatment delays were long; in half of the patients, the delay for paramedic arrival was over 30 min, and in one-third of the cases, the delay was over 24 h. ED patients who had less than 1 h of delay before the administration of an antiepileptic drug (AED) had better outcomes compared to patients with a greater than 1 h delay (p < 0.05). The two major etiologies for the SE were cerebrovascular disease and alcohol misuse. A good immediate outcome was found in 46% of the patients. Epileptiform activity on the EEG, a history of epilepsy or SE, presence of cardiovascular disease, and alcohol misuse were associated with a poor outcome. CONCLUSIONS: The results of this study emphasize the importance of an urgent response by emergency services and proper recognition of atypical phenotypes of SE

Aivovammojen ali- ja ylidiagnostiikka

•Jokainen pään vamman saanut potilas ansaitsee asianmukaisen ja yhtenäisen diagnostiikan oikean hoidon ja kuntoutuksen saamiseksi. •Akuuttivaiheessa aivovammojen alidiagnostiikan riski on suurentunut erityisesti suurienergiaisissa ­tapaturmissa, joissa potilaan muut vakavat vammat vievät terveydenhuollon toimijoiden huomion. •Ylidiagnostiikkaa nähdään aivovammojen jälkitilojen arvioinnissa, kun potilaan oirekuvaa pidetään merkittävän aivovamman aiheuttamana riippumatta akuuttivaiheen tapahtumatiedoista ja muista selittävistä tekijöistä. •Kun diagnoosi on tehty alkuvaiheessa oikein, lievän aivovamman saaneista valtaosa toipuu ennalleen ja palaa töihin. Keskivaikea aivovamma voi aiheuttaa pitkittyneitä tai pysyviäkin toimintakykyä rajoittavia oireita, ja potilaat tarvitsevat kuntoutusta. Sitä vaikeamman aivovamman saaneet eivät yleensä kykene palaamaan työelämään.Peer reviewe

Elevated IL-6 plasma levels are associated with GAD antibodies-associated autoimmune epilepsy

BackgroundAntibodies against glutamic acid decarboxylase (GADA) are present in multiple neurological manifestations, such as stiff-person syndrome, cerebellar ataxia, limbic encephalitis, and epilepsy. Increasing data support the clinical significance of GADA as an autoimmune etiology of epilepsy, however, there is not yet definitive evidence to confirm the pathogenic link between GADA and epilepsy.ObjectiveInterleukin-6 (IL-6), a pro-convulsive and neurotoxic cytokine, and interleukin-10 (IL-10), an anti-inflammatory and neuroprotective cytokine, are crucial inflammatory mediators in the brain. Increased production of IL-6 and its association with epileptic disease profiles are well established, suggesting the presence of chronic systemic inflammation in epilepsy. Therefore, in this study, we investigated the association of plasma cytokine concentrations of IL-6 and IL-10 and their ratio with GADA in patients with drug-resistant epilepsy.MethodsInterleukin-6 and IL-10 concentrations were measured by ELISA in plasma, and the IL-6/IL-10 ratio was calculated in a cross-sectional cohort of 247 patients with epilepsy who had their GADA titers measured previously for their clinical significance in epilepsy. Based on GADA titers, patients were grouped as GADA negative (n = 238), GADA low positive (antibody titers &lt; 1,000 RU/mL, n = 5), and GADA high positive (antibody titers ≥ 1,000 RU/mL, n = 4).ResultsMedian IL-6 concentrations were significantly higher in patients with high GADA positivity [2.86 pg/mL, interquartile range (IQR) = 1.90–5.34 pg/mL] than in GADA-negative patients [1.18 pg/mL, interquartile range (IQR) = 0.54–2.32 pg/mL; p = 0.039]. Similarly, IL-10 concentrations were also higher in GADA high-positive patients [1.45 pg/mL, interquartile range (IQR) = 0.53–14.32 pg/mL] than in GADA-negative patients [0.50 pg/mL, interquartile range (IQR) = 0.24–1.00 pg/mL], however, the difference was not statistically significant (p = 0.110). Neither IL-6 nor IL-10 concentrations were different between GADA-negative and GADA low-positive patients (p &gt; 0.05) or between GADA low-positive or GADA high-positive patients (p &gt; 0.05). The IL-6/IL-10 ratio was also similar among all the study groups.ConclusionIncreased circulatory concentrations of IL-6 are associated with high GADA titers in patients with epilepsy. These data provide additional pathophysiological significance of IL-6 and help to further describe the immune mechanisms involved in the pathogenesis of GADA-associated autoimmune epilepsy

Vaikuttavuuden tiekartta käytännön johtamiseen

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä laadittiin tiekartta, jonka avulla vaikuttavuuden tavoite viedään käytännön johtamiseen.publishedVersio

Outcome from Complicated versus Uncomplicated Mild Traumatic Brain Injury

Objective. To compare acute outcome following complicated versus uncomplicated mild traumatic brain injury (MTBI) using neurocognitive and self-report measures. Method. Participants were 47 patients who presented to the emergency department of Tampere University Hospital, Finland. All completed MRI scanning, self-report measures, and neurocognitive testing at 3-4 weeks after injury. Participants were classified into the complicated MTBI or uncomplicated MTBI group based on the presence/absence of intracranial abnormality on day-of-injury CT scan or 3-4 week MRI scan. Results. There was a large statistically significant difference in time to return to work between groups. The patients with uncomplicated MTBIs had a median of 6.0 days (IQR = 0.75–14.75, range = 0–77) off work compared to a median of 36 days (IQR = 13.5–53, range = 3–315) for the complicated group. There were no significant differences between groups for any of the neurocognitive or self-report measures. There were no differences in the proportion of patients who (a) met criteria for ICD-10 postconcussional disorder or (b) had multiple low scores on the neurocognitive measures. Conclusion. Patients with complicated MTBIs took considerably longer to return to work. They did not perform more poorly on neurocognitive measures or report more symptoms, at 3-4 weeks after injury compared to patients with uncomplicated MTBIs.Hindaw

The phylodynamics of SARS-CoV-2 during 2020 in Finland

Finland has had a low incidence of severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-CoV2) infections as compared to most European countries. Here we report the origins and turnover of SARS-CoV-2 lineages circulating in Finland in 2020. SARS-CoV-2 introduced to Finland in January 2020 and spread rapidly across southern Finland during spring. We observed rapid turnover among Finnish lineages during this period. Clade 20C became the most prevalent among sequenced cases and was replaced by other strains in fall 2020. Bayesian phylogeographic reconstructions suggested 42 independent introductions into Finland during spring 2020, mainly from Italy, Austria, and Spain, which might have been the source for a third of cases. The investigations of the original introductions of SARS-CoV-2 to Finland during the early stages of the pandemic and of the subsequent lineage dynamics could be utilized to assess the role of transboundary movements and effects of early intervention and public health measures.Peer reviewe

Texture analysis of MR images of patients with Mild Traumatic Brain Injury

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Our objective was to study the effect of trauma on texture features in cerebral tissue in mild traumatic brain injury (MTBI). Our hypothesis was that a mild trauma may cause microstructural changes, which are not necessarily perceptible by visual inspection but could be detected with texture analysis (TA).</p> <p>Methods</p> <p>We imaged 42 MTBI patients by using 1.5 T MRI within three weeks of onset of trauma. TA was performed on the area of mesencephalon, cerebral white matter at the levels of mesencephalon, corona radiata and centrum semiovale and in different segments of corpus callosum (CC) which have been found to be sensitive to damage. The same procedure was carried out on a control group of ten healthy volunteers. Patients' TA data was compared with the TA results of the control group comparing the amount of statistically significantly differing TA parameters between the left and right sides of the cerebral tissue and comparing the most discriminative parameters.</p> <p>Results</p> <p>There were statistically significant differences especially in several co-occurrence and run-length matrix based parameters between left and right side in the area of mesencephalon, in cerebral white matter at the level of corona radiata and in the segments of CC in patients. Considerably less difference was observed in the healthy controls.</p> <p>Conclusions</p> <p>TA revealed significant changes in texture parameters of cerebral tissue between hemispheres and CC segments in TBI patients. TA may serve as a novel additional tool for detecting the conventionally invisible changes in cerebral tissue in MTBI and help the clinicians to make an early diagnosis.</p

Melankolisten käsitteiden käännösstrategiat kaunokirjallisuudessa

Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Suvi Liimatainen Työn nimi: Melankolisten käsitteiden käännösstrategiat kaunokirjallisuudessa Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: 3.2023 Sivumäärä: 42 Avainsanat: melankolia, ennui, dégoût, Proust, Flaubert, käännösstrategia, kulttuurinen käsite, käännöstiede, ranskan kieli Ohjaaja tai ohjaajat: Anne Riippa Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Ranskankielisessä kulttuurissa ja kirjallisuudessa melankolisilla käsitteillä on tärkeä merkitys, joka juontaa juurensa antiikin Kreikasta. Keskiajalla uskottiin, että musta sappi oli yksi neljästä perusruumiinnesteestä, joka liiallisesti runsastuttuaan saattaa aiheuttaa melankoliaan sairastumisen. (Starobinski 2005: 40.) Melankoliaan liitetään nyt modernina aikana psykiatrisesta näkökulmasta Julia Kristevan (1987: 13) mukaan ajatus halujen katoamisesta ja toivottomuudesta, kroonisesta surun ja kärsimyksen tuntemuksen tilasta. Melankoliaan sairastuneesta ajatus itsemurhasta voi Kristevan mukaan olla houkutteleva (Grisoni 2005: 24). Ennui (ikävyys, ikävystyminen) ja dégout (inho) ovat muita melankoliaan läheisesti liittyviä käsitteitä. Vaikka melankolia onkin psykiatrian diagnostiikassa käytetty termi, sitä on pidetty taiteilijoita inspiroivana voimavarana ja syvällisenä teemana taiteessa (Assouline 2005: 7). Gustave Flaubertin teoksessa Madame Bovary olennaista on melankoliaan liittyvä saavuttamattoman rakkauden tavoittelu, joka ei lopulta tuokaan toivottua nautintoa (Levalet 2010: 260). Näen samaa myös Marcel Proustin teoksessa Du côté de chez Swann (1913). Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, ovatko käsitteet mélancolie, ennui ja dégoût kulttuurisia käännösongelmia eli realioita, ja miten niitä käännetään. Poimin teoksista Madame Bovary ja Du côté de chez Swann enintään 30 ensimmäistä virkettä, joissa kukin tutkimani käsite esiintyy. Tämän jälkeen luokittelin virkkeissä käytetyt käännösstrategiat. Tutkimuksessani havaitsin, että käsitteitä ei aineistossa aina käännetty samoilla tavoin suomeksi, vaan erilaisia käännösvaihtoehtoja oli käytetty runsaasti. Lisäksi käsitteitä ennui ja dégoût käännettiin suomeksi osittain samalla tavalla. Aineistosta selvisi myös, että suosituin käännösstrategia oli kirjaimellinen käännösstrategia, mikä on yllättävää, sillä kaikkia käsitteiden konnotaatioita ei luultavasti saada näin sisällytettyä käännökseen. Yllättävää oli myös, että psykologisen termistön sijaan suosittiin hyvin yksinkertaistavia käännöksiä, tosin tämä on suomalaisen erikoisalojen käännösperinteen mukaista (Pitkänen-Heikkilä 2013: 82). Realiat voivat aiheuttaa käännösongelmia, sillä niitä ovat Nedergard-Larsenin (1993: 209-210) mukaan kielessä esiintyvät, ulkoiseen maailmaan viittaaavat käsitteet, joita ei ole olemassa kohdekielessä. Mélancolie, ennui ja dégoût viittaavat ihmisen kokemusmaailmaan ja niitä sanoitetaan eri kulttuureissa ja eri kielillä eri tavoilla. Tulosten perusteella voidaan mielestäni sanoa, että tutkimani käsitteet ovat realioita, sillä niitä tulkitaan suomeksi lukuisin eri käännösratkaisuin ja osittain jopa samoja sanoja käyttäen