Consuming strategy the art and practice of managers' everyday strategy usage

Strategy seems to have penetrated almost every organization nowadays, from global corporations to small businesses and public organizations. As a result, managers are obligated to follow and submit themselves to the principles of strategic management, a discourse which has become an industry. This empirical research is part of a growing interest in understanding how strategy is practiced in organizations. Particularly, this work studies how managers, as central strategy practitioners, consume strategy. By drawing on the work of the late Michel de Certeau, the term consumption is adopted as a theoretical framework to explain and describe managers' strategy usage. Consumption is an everyday activity that uses and applies strategy subtly, quietly and opportunistically for the users' own purposes and ends, which may not comply with the original purpose of strategy. This is the art of using strategy. The research data were produced in three case organizations during 2003-2008. The first case organization is a global industrial organization (Industrial), the second a Finnish polytechnic (Polytechnic), and the third a Finnish insurance company (Insurance). Discourse analytic methods were used to analyze the data. The results show that the strategy consumption process consists of three overlapping and simultaneous elements. Firstly, five macro-discourses of strategy, militarism, mechanism, humanism, pragmatism and spirituality are used as resources in strategy consumption. Secondly, managers (re)produce strategy by bringing it into being at the societal and organizational level. Here, strategy appears to managers rather unanimously as a way or means to reach the intended vision. Thirdly, managers make something out of strategy by using it originally and creatively for their own purposes through three different usage tactics. The instrumental tactic applies strategy as an instrument to legitimize and justify managers' activities, solve problems, and lead their subordinates, among others. The playful tactic uses strategy through irony and humor. Here managers use strategy playfully to cope and entertain themselves, as a manifestation of cynicism and resistance. The intimate tactic takes strategy personally by constructing managers' identity and subjectivity in relation to it. Managers may use strategy to glorify themselves as strategic leaders, submit themselves to it, or dis-identify themselves from it. The results capture the reciprocal dynamics between the micro and macro-levels of strategy practice. They shed light on the practice-oriented strategy research by showing how managers use and poach strategy - being unable to escape it - for their own intentions, with ways that depart from the conventional ideals of strategy. The findings also show how strategy consumption is an artful discursive activity. As a practical contribution, the work discusses a number of ways in which individual managers can use and apply strategy in their work. The study also brings out factors that should be taken into account when constructing strategy processes and managing strategy work at organizations

Non-Markovian waiting time distribution

Simulation methods based on stochastic realizations of state vector evolutions are commonly used tools to solve open quantum system dynamics, both in the Markovian and non-Markovian regime. Here, we address the question of waiting time distribution (WTD) of quantum jumps for non-Markovian systems. We generalize Markovian quantum trajectory methods in the sense of deriving an exact analytical WTD for non-Markovian quantum dynamics and show explicitly how to construct this distribution for certain commonly used quantum optical systems.Comment: journal versio

Hazards of Animal Diseases from Raw Former Foodstuffs of Animal Origin

REE-tuotteet ovat vähittäiskaupan raakoja entisiä eläinperäisiä elintarvikkeita, jotka päiväyksen vanhenemisen tai jonkin muun syyn vuoksi poistetaan myynnistä. Tässä selvityksessä tarkastellaan tekijöitä, jotka vaikuttavat mahdollisuuteen, että sikarutto, suu- ja sorkkatauti tai korkeapatogeeninen lintuinfl uenssa leviävät tuotantoeläimiin REE-tuotteiden tai niistä biokaasutai kompostointilaitoksilla valmistettujen lannoitevalmisteiden välityksellä. Suomessa ei tällä hetkellä esiinny suu- ja sorkkatautia, sikaruttoa tai korkeapatogeenistä lintuinfl uenssaa. Suomeen on vuosina 2005–2007 tuotu tuoretta lihaa maista, joissa näitä tauteja on esiintynyt. Jos tartuntaa eläimessä tai virusta lihassa ei havaita ajoissa, saattaa virusta sisältävää lihaa päätyä markkinoille. Tällöin REE-tuotteet voivat sisältää eläintautiviruksia. Suomessa oli 31.12.2008 kolme eläinsivutuoteasetuksen (EU) No 1774/2002 mukaista biokaasulaitosta ja yksi kompostointilaitos sekä kolme jätteenpolttolaitosta. Näissä laitoksissa REE-tuotteiden hävittäminen on mahdollista. Näiden laitosten käsittelyjen katsotaan tuhoavan sikarutto-, suu- ja sorkkatauti- ja korkeapatogeenisen lintuinfl uenssaviruksen käsiteltävistä tuotteista. Suomessa on mahdollista käsitellä REE-tuotteita maa- ja metsätalousministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön esittämän käytännön mukaisesti 31.7.2011 saakka myös ns. kansallisin kriteerein tai pelkän ympäristölainsäädännön hyväksytyissä biokaasu- tai kompostointilaitoksissa sekä viedä REE-tuotteita ympäristölainsäädännön mukaisesti hyväksytyille kaatopaikoille. Tällaisten laitosten käsittelyvaatimukset (partikkelikoko, lämpötila) ovat lievempiä kuin eläinsivutuoteasetuksen mukaisten laitosten vaatimukset, eivätkä kansallisin kriteerein tai pelkän ympäristölainsäädännön perusteella hyväksyttyjen laitosten prosessit välttämättä riitä tuhoamaan kyseisiä eläintautiviruksia. Eläinsivutuoteasetuksen ja kansallisin kriteerein hyväksyttyjen biokaasu- ja kompostointilaitosten lopputuotteita voi käyttää lannoitevalmisteina. Jos jokin riskinhallintaketjun osa ei toimi ja REE-tuotteiden käsittelymenetelmät ovat riittämättömiä, saattaa muodostua reittejä, jotka mahdollistavat tuotantoeläinten altistumisen sikarutto-, suu- ja sorkkatauti- ja korkeapatogeeniselle lintuinfl uenssaviruksille esimerkiksi luonnonvaraisten eläinten tai saastuneen lannoitevalmisteen tai veden välityksellä

Elintarvikkeiden lisäaineet : riskiprofiili

Lisäaineet ovat aineita, jotka EU on hyväksynyt käytettäväksi elintarvikkeissa mm. säilyvyyden parantamiseksi tai rakenteen, maun tai värin säätämiseksi. Osa niistä on elintarvikkeissa luonnostaan esiintyviä yhdisteitä, osa keinotekoisia. Kullekin lisäaineelle on käyttöhyväksynnän yhteydessä määritetty puhtausaste, muita laatutekijöitä sekä tehty toksikologisia tutkimuksia, jotka voivat johtaa jopa käytön kieltämiseen. Tämä riskiprofiili pyrkii kartoittamaan kuluttajien lisäainealtistuksen perustasoa kansallisen seurantajärjestelmän pohjaksi. Siinä tutkitaan kaikkia niitä lisäaineita, joille on olemassa EFSA:n määrittämä hyväksyttävän päiväsaannin enimmäismäärä (ADI). Kuluttajien altistumista arvioitiin karkeasti lisäaineasetuksessa sallittujen suurimpien käyttömäärien pohjalta. Populaatiotason arviota tarkennettiin tarvittaessa teollisuuden ilmoittamilla käyttömäärillä. Karkean altistusarvion perusteella lisäaineet jaoteltiin kahteen ryhmään: aineet, joiden saanti Suomessa on varovaisestikin arvioiden turvallisella tasolla; ja aineet joiden saantia on tarpeen tutkia tarkemmin. Jälkimmäiseen ryhmään valikoitui joitakin väri-, säilöntä- ja makeutusaineita, fosfaatteja sekä tiedon puutteiden vuoksi joitakin elintarvikkeen rakennetta muokkaavia aineita

Katsaus elintarvikearomeihin

Aromilla tarkoitetaan ainetta, jota ei ole tarkoitettu kulutettavaksi sellaisenaan, mutta jota lisätään elintarvikkeeseen antamaan tai muuttamaan elintarvikkeen tuoksua tai makua. EU:ssa on hyväksytty elintarvikekäyttöön noin 2 500 kemiallisesti yksilöityä aromiainetta. Näiden lisäksi EU:n aromiasetuksessa mainitaan aromivalmisteet, paistoaromit, savuaromit, aromin lähtöaineet ja muut aromivalmisteet ja niiden seokset. Tässä raportissa selvitetään aromeja koskevaan lainsäädäntöön, arviointiin, hyväksyntään, saantiin ja käytön turvallisuuteen liittyvät pääkohdat. Aromiaineiden käytöstä aiheutuva riski on yleisesti ottaen vähäinen, koska aromiaineiden käyttömäärät elintarvikkeissa ovat yleensä pieniä ja aineet ovat kemiallisesti melko yksinkertaisia yhdisteitä, joiden aineenvaihduntatuotteet tunnetaan. Monet aromiaineet ovat luonnossa esiintyviä aineita, joita ihminen saa luontaisesti ravinnostaan. Eräillä luonnosta saatavilla aromeilla voi kuitenkin olla haitallisia ominaisuuksia ihmiselle. Joidenkin aromien saanti voi olla suurta merkkiuskollisilla kuluttajilla tai aromia sisältävien tuotteiden suurkuluttajilla. Aromien ja aromiaineiden saannin arviointi on vaikeaa, koska käytettäviin menetelmiin liittyy paljon epävarmuutta ja tieto aromien ja aromiaineiden esiintymisestä ja pitoisuuksista elintarvikkeissa on niukkaa.Med arom avses ett ämne som inte är avsett att konsumeras som sådant utan som läggs till i ett livsmedel för att ge eller modifiera livsmedlets lukt eller smak. Cirka 2 500 kemiskt specificerade aromämnen har godkänts i EU för livsmedelsanvändning. Dessutom nämner EU:s aromförordning aromberedningar, värmereaktionsaromer, rökaromer, aromprekursorer och andra aromer eller blandningar av dessa. Denna rapport redogör för huvudpunkterna i lagstiftningen, bedömningen, godkännandet, tillgången och användningssäkerheten i fråga om aromer. Risken vid användning av aromämnen är allmänt taget liten, eftersom användningsmängderna av aromämnen i livsmedel i allmänhet är små och ämnena är kemiskt rätt enkla föreningar vars metaboliter är kända. Många aromämnen är naturligt förekommande ämnen som människan naturligt får från sin kost. Vissa aromer från naturen kan emellertid ha skadliga egenskaper för människor. Intaget av en del aromer kan vara stort hos märkestrogna konsumenter eller hos storkonsumenter av arominnehållande produkter. Att bedöma intaget av aromer och aromämnen är svårt, eftersom metoderna är mycket osäkra och kunskapen om förekomsten och halterna av aromer och aromämnen är knapp.Flavourings are products that are not intended to be consumed as such, but which are added to food in order to modify the odour or taste. Presently, about 2,500 chemically defined flavouring substances have been authorised in the EU. In addition to these, the EU regulation on flavourings includes flavouring preparations, thermal process flavourings, smoke flavourings, flavour precursors and other flavourings or mixtures. This report describes the main points on the legislation, evaluation, approval and safety of use of flavourings. The risk posed by flavouring substances is generally considered low because the amounts of flavouring substances used are usually low and many flavouring substances are simple compounds with known metabolites. Many flavouring substances are natural compounds and they are present, for instance, in traditional food. However, some natural flavourings may have adverse effects on human health. The intake of some flavourings may be high among brandloyal consumers or high users. Estimating the intake of flavourings is difficult because the methods used for intake estimates include large uncertainties and because information on the occurrence and concentrations of flavourings in food is scarce

Infrarenaalisen aortan avokirurgian erikoislääkärikoulutuksen haasteet leikkausten muuttuessa mini-invasiivisiksi

Teema : aortt

Ruoan tärkeimmät vierasaineet Suomessa – terveysriskit ja tiedonpuutteet

Tämän työn tarkoituksena oli asettaa suomalaisen kuluttajan kannalta tärkeysjärjestykseen ne elintarvikkeiden vierasaineet, joiden pitoisuuksia valvotaan asetuksen (EY) N:o 1881/2006 nojalla tai jotka mainitaan Euroopan Komission monitorointisuosituksissa. Tärkeysjärjestys määräytyi aineen aiheuttaman terveyshaitan vakavuuden ja suurkuluttajalle koituvan riskin suuruuden perusteella. Tärkeimmiksi arvioitiin syöpävaaralliset aineet (ympäristömyrkyt, homemyrkyt tai prosessoinnissa syntyvät aineet), joille altistutaan siinä määrin, että syöpien lisääntyminen väestössä on todennäköistä. Kerta-annoksella haitallisista vierasaineista tärkeimmät olivat soluhengityksen salpaavat tai sydämen lyöntitiheyttä hidastavat vierasaineet, joille altistuminen saattaisi pahimmillaan johtaa riskiryhmään kuuluvan kuolemaan. Valvonnan suunnittelun tueksi kartoitettiin myös, mistä elintarvikeryhmistä kunkin vierasaineen pitoisuuksien seuranta ja määrittäminen olisi oleellisinta kansallisesta näkökulmasta. Arviossa otettiin huomioon ainekohtaisen prioriteettilistan lisäksi kansallisten aineistojen ikä ja kattavuus, vierasaineiden pitoisuudet eri elintarvikeryhmissä, kuluttajien suurimmat altistuslähteet sekä se, poikkeavatko Suomessa mitatut pitoisuudet selkeästi EU-keskiarvoista. Raporttiin sisältyy englanninkielinen yhteenvetoluku tärkeimmistä tuloksista

Field balances of trace elements at the farm level on crop and dairy farms in Finland in 2004

This study was part of a three-year (2004-2007) project entitled "Assessment and reduction of heavy metal inputs into Finnish agro-ecosystems" that was funded by the Ministry of Agriculture and Forestry in Finland. The main aim of this study was to estimate field balances of trace elements at the farm level on typical crop and dairy farms in Finland in 2004. Field balances estimated at the farm level showed that the balances of the harmful heavy metals, Cd and Hg, were often slightly positive leading in accumulation of these metals into the soil on the crop and dairy farms. Selenium indicated a highly positive balance resulting in enrichment of this element in the soil in both farming systems. Also, the Cu and Zn balances were positive on the dairy farms but on the crop farms, clearly negative showing a depletion trend in the soil. In general, inputs and outputs of As, Cr, Ni, Pb and V were rather well balanced. However, if steel slag was used on the farm, accumulation of V into the soil was even 400 times that on the farm not used steel slag