Energiantuotannon raportoinnit

Yrityksiin kohdistuvien velvoitteiden määrästä ja niiden vähentämisestä on keskusteltu Suomessa jo useiden vuosien ajan. Tämän selvityksen tavoitteena oli tarkastella energia-alan raportointivelvoitteita, raportoinnin perusteita, aikatauluja, raportointitapoja ja tiedon jatkokäyttöä. Tavoitteena oli myös selvittää toimijoilta raportoinneissa pyydettyjen yksittäisten tietojen päällekkäisyyttä ja pohtia alustavasti mahdollisuuksia raportoinnin helpottamiseksi. Selvityksessä tarkastellaan noin 40 raportointivelvoitetta ja niissä pyydettyjä yksittäisiä tietoja muun muassa polttoaineista, energian tuotannosta, päästöistä ja jätteistä. Raportointeja pyytävät sekä viranomaiset että muut tahot säädösten ja vapaaehtoisten sopimusten perusteella. Yrityksiltä kerättyjä tietoja käytetään muun muassa tilastointiin, lupa- ja valvontamenettelyihin sekä tukien ja maksujen määräämiseen. Kerättyjä tietoja käytetään myös Suomea velvoittavassa kansainvälisessä raportoinnissa. Selvityksen mukaan kukin taho pyytää tiedot omien tarpeidensa mukaisesti; erillisiin säädöksiin tai sopimuksiin perustuen, erilaisia kokonaisuuksia koskien ja eriaikaisesti. Raportointeja varten on tällä hetkellä käytössä useita sähköisiä raportointijärjestelmiä, verkkolomakkeita ja Excel-tiedostoja. Eri tahojen pyytämien yksittäisten tietojen käyttö useisiin eri tarkoituksiin on kerättyyn tieto-määrään nähden varsin vähäistä. Tilastointia varten tietoja kerätään eri lähteistä ja yksittäisissä tapauksissa tietojen siirtoa tapahtuu myös eri toimijoiden välillä

EU:n tukemat ympäristökoulutushankkeet pk-yrityksissä – kustannukset ja vaikuttavuus

Selvitys tarkastelee Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kautta rahoitettuja ympäristökoulutushankkeita. Hankkeet on suunnattu pk-yrityksille ja niiden avulla on toteutettu alue- ja rakennepolitiikan mukaisia eri tavoiteohjelmille asetettuja tavoitteita. Selvitykseen valittiin yhteensä kymmenen hanketta eri puolelta Suomea. Hankkeet toteutettiin ohjelmakaudella 1995-1999. Selvityksessä tarkastellaan mm. hankkeiden rahoituksen jakautumista eri rahoitustahojen kesken sekä kustannusten jakautumista oppilas- ja henkilötyöpäivien osalta. Ympäristökoulutushankkeisiin osallistuneiden yritysten lähtötavoitteita ja hankkeiden vaikuttavuutta yrityksen ympäristöasioiden kehittymiseen selvitettiin yrityksille suunnatun haastattelun perusteella. Selvityksessä havaittiin, ettei hankkeen tuloksellisuus ole voimakkaasti sidoksissa hankkeen kokoon. Ympäristökoulutushankkeiden havaittiin vaikuttavan myönteisesti yritysten toiminnan tehostumiseen ja asemaan kotimaan markkinoilla. Sen sijaan hankkeilla ei havaittu olevan välittömiä vaikutuksia yritysten kilpailuasemaan ulkomailla, uusien tuotteiden syntymiseen tai työllisyyteen. Hankkeeseen osallistuminen tuki useissa yrityksissä pitkäaikaista sitoutumista ympäristöasioiden huomioimiseen ympäristöasioiden hallintajärjestelmien käyttöönoton myötä

Kuntien valvomat ympäristöluvanvaraiset ja rekisteröidyt toiminnat

Kaikkiin Manner-Suomen kuntiin suunnatun kyselyn vastausten perusteella (N = 274, 92 %) kunnissa oli syksyllä 2016 yhteensä 12 035 toiminnassa olevaa, ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista toimintaa tai toimintakokonaisuutta. Niistä 10 259:lle oli myönnetty ympäristönsuojelulain (86/2000 tai 527/2014) mukainen lupa. Aiemman lainsäädännön mukaisen luvan tai muun hyväksynnän perusteella toimi edelleen yhteensä 1 622 toimintaa. Kaikkiaan 154 tapauksessa toiminnalle ei ollut toistaiseksi myönnetty lainkaan lupaa tai ympäristönsuojeluviranomaisella ei ollut luvasta tarkempaa tietoa. Luvanvaraisista toiminnoista ylivoimaisesti suurin osa oli eläinsuojia, joita oli yhteensä 4 994 kappaletta. Määrään liittyy kuitenkin aiempien arvioiden ja lainsäädännön muutosten valossa merkittävä epävarmuus. Toiseksi eniten oli jätteen ammattimaisia tai laitosmaisia käsittelytoimintoja (1 614 kappaletta) ja kolmanneksi eniten nestemäisten polttoaineiden jakeluasemia tai polttoaineiden varastointitoimintoja (1 471 kappaletta). Ympäristönsuojelulain mukaista rekisteröintimenettelyä oli sovellettu yhteensä 196 kunnassa (66 % kaikista Manner-Suomen kunnista), joissa oli rekisteröity kaikkiaan 1 268 toimintaa ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Eniten menettelyä oli sovellettu jakeluasemiin, joita oli rekisteröity 831 kappaletta

Vapaaehtoiset ympäristöjärjestelmät ja ympäristölupaprosessi EU-jäsenvaltioissa

Selvityksen tarkoituksena on koota tietoa ympäristöjärjestelmien hyödyntämisestä ympäristölupa- ja valvontamenettelyissä Euroopan Unionin jäsenvaltioissa. Vapaaehtoisten ympäristöjärjestelmien yhteydet ja yhdistämismahdollisuudet lupajärjestelmiin ovat olleet eurooppalaisessa keskustelussa yhä useammin esillä ja asiasta keskustellaan jo Suomessakin hyvin samanlaisista lähtökohdista kuin muissakin jäsenvaltioissa. Tämän selvityksen tavoitteena on edesauttaa asian kehittämistä käytännön lupamenettelyyn, -päätöksiin ja lupavalvontaan Suomessa. Vapaaehtoisten järjestelmien hyväksikäyttöä lupaprosessissa on edistetty pakottein ja kannustimien avulla. Esimerkiksi Englannissa ja Irlannissa IPPC-laitoksilla on oltava ympäristöjärjestelmä käytössään. Kannustimina eri maissa on tarjoiltu pidempiä luvan voimassaoloaikoja ja kevennettyjä lupaprosesseja. Selvityksessä mukana olleiden jäsenvaltioiden kokemusten mukaan näiden kahden eri järjestelmän yhdistämisestä on saatu runsaasti etuja, joskin kritiikkiäkin on esiintynyt. Kiistatta kaikkien vastanneiden mielipide oli, että vapaaehtoisten järjestelmien hyväksikäyttö lupaprosessissa lyhentää käsittelyaikoja sekä hakijan että viranomaisen osalta. Organisaatioiden toimintatavat ovat selkeämpiä ja niiden kyky ymmärtää esimerkiksi lupahakemuksen vaatimuksia on parempi kuin niiden organisaatioiden, joilla ei ole ympäristöjärjestelmää. Ympäristöjärjestelmän avulla voidaan säästää resursseja lupaprosessin kaikissa eri vaiheissa. Eri järjestelmien yhteensovittamista ei ole kuitenkaan aina koettu kovin helpoksi. Yhteensovittamista vaikeuttavat järjestelmien lähtökohtaiset erot. Eräs huomionarvoinen kritiikin aihe on ns. mahdollisten haitankärsijöiden ja muiden “kolmansien osapuolten” asema, luvan ollessa avoimempi julkisuudelle kuin vapaaehtoisen järjestelmän

Päästökattodirektiiviehdotuksen ja keskisuurten polttolaitosten direktiiviehdotuksen toimeenpanon vaikutukset Suomessa

Euroopan komissio antoi ehdotuksensa päästökattodirektiivin (NEC-direktiivi, 2001/81/EY) muuttamiseksi sekä direktiiviehdotuksen keskisuurten (1-50 MW) polttolaitosten päästöjen rajoittamiseksi osana ns. EU:n ilmansuojelupakettia. Säädösehdotusten tavoitteena on vähentää ilmaan joutuvia päästöjä siten, etteivät ne aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia tai riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Päästökattodirektiiviehdotuksella säädettäisiin rikkidioksidin, typen oksidien, haihtuvien orgaanisten yh-disteiden, ammoniakin ja pienhiukkasten sekä metaanin maakohtaisista päästökatoista, päästöjen rapor-toinnista ja päästöjen vaikutusten seurannasta. Keskisuuria polttolaitoksia koskevalla direktiiviehdotuksella säädettäisiin energiantuotantoyksiköiden rikkidioksidin, typen oksidien ja hiukkasten päästöistä. Selvityksessä tarkastellaan Suomelle esitettyjen päästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista, tar-vittavia lisätoimenpiteitä ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tarkastellaan direktiiviehdotusten ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden vaikutuksia ympäristöön, terveyteen, innovaati-oihin sekä yritysten ja viranomaisten toimintaan. Suomelle kaavailtu rikkidioksidin vähennystavoite näyttäisi toteutuvan tarkastelluissa vaihtoehtoisissa kehitysskenaarioissa. Muiden päästöjen osalta tilanne on haasteellisempi. Lisätoimia tarvittaisiin erityisesti maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämiseksi. Pienhiukkasten osalta tavoitteisiin pääsemiseen vaikuttavat olennaisesti turpeen käytön ja puun pienpolton kehitys. Keskisuurille energiantuotantoyksiköille ehdotettujen uusien päästömääräysten vuoksi savukaasupuh-distimien lisäinvestointeja tarvittaisiin alustavan arvion mukaan erityisesti pienissä kiinteitä polttoaineita käyttävissä polttolaitoksissa. Terveysvaikutusten vähentämisessä puun pienpoltosta ja liikenteestä aiheutuvat pienhiukkaspäästöt ovat keskeisessä asemassa Suomessa. Päästökattodirektiiviehdotus edellyttäisi kansallisen ilmansuojeluohjelman laatimista ja sen säännöllistä päivittämistä. Lisäksi sekä päästötietojen raportointiin että päästöjen vaikutusten seurantaan liittyvät velvoitteet lisääntyisivät nykytilanteeseen verrattuna