Creating conditions for sustainability transformation through transformative governance – The case of plastic food packaging in Finland

Transformative governance is an emerging approach to addressing major sustainability challenges. Despite the mounting research on this topic, there is still limited understanding on how to create conditions for transformation in practice. Through an analytical frame of transformative governance, in this qualitative case study we investigate how policies and governance in Finland have created conditions for sustainability transformation in food packaging, a key source of plastics pollution, and how the joint implementation of different transformative approaches affects their power to induce systemic change. Our results, based on policy mapping and stakeholder interviews, show that applying principles of transformative governance is necessary but not yet effective enough for creating conditions that encourage and motivate key actors to advance in sustainability transformation. Joint implementation of different transformative approaches and modes of governance can be beneficial, but it is also challenging and may in the worst case even weaken the transformative power and slow down progress. The current governance has fostered packaging waste recycling but does not effectively solve the root cause of unsustainability: mounting consumption of single-use packaging, despite current policy targets and active use of transformative approaches. To reduce packaging consumption and create favourable conditions for packaging reuse, more emphasis is needed on transformative innovation policies, as well as setting more ambitious and proactive measures such as implementing tighter legislation and carrying out ex-ante impact evaluations when designing new policies and regulation. Integrative governance should also be strengthened to improve directionality and policy coherence

Building transformative capacity towards active sustainable transport in urban areas – Experiences from local actions in Finland

Recent research has recognised cycling and walking (active transport) as substantial elements contributing to sustainable mobility and public health challenges. There is less knowledge available on the integrated contributions of local-level governance processes and practical implementation of active transport promotion activities. To illustrate comprehensively the contributions of local-level activities, we defined a framework presenting transformative capacity towards active sustainable transport. The framework presents the essential elements and criteria in assessing the level of contributions towards active and sustainable mobility. Previous literature and a case study in six Finnish municipalities comprising interviews and documentary analysis were our primary research data. The Finnish experience shows that local actors can have different, yet successful, approaches in building transformative capacity towards active and sustainable transport.</p

More Active Mobility in Everyday Life: Finland Benefits from Reducing Car Use

The Ministry of Transport and Communications’ National Programme for the Promotion of Walking and Cycling aims to increase the combined modal share of walking and cycling from the current 30% to 35–38% by 2030. In order to achieve the target, the current measures are not enough. Without more decisive action, the health, economic, and environmental benefits of increasing walking and cycling will remain a dream. Cities have a long tradition of car-based transport and urban planning. This is reflected in the reduced physical activity and, consequently, the decline in public health and increasing health care costs. While the car-centric lifestyle still prevails, there are weak signals of a shift towards more active, healthy, and sustainable mobility patterns: carlessness is becoming more common in dense and large cities. In the Oulu region, the popularity of cycling is significant compared to other urban areas in Finland. In Helsinki, the conditions for reducing car use have increased. According to the recent national studies measuring school children’s physical activity, children in urban areas are more active than those in rural areas. Behaviour change takes time. To bring about and consolidate change, we need to better understand people’s daily lives as well as create long-term plans across different sectors and levels of government to support active travel. This policy brief is the first in its series from the Healthy Lifestyles to Boost Sustainable Growth (STYLE) project, combining interdisciplinary knowledge on trends in transport and physical activity. Interpreting them through infrastructure and service designs and changing lifestyles, we generate insight on novel business opportunities and intervention models that induce physical activity. This provides innovative pathways towards current national policy targets and promotion of the societal vision. The project is funded by the Strategic Research Council at the Academy of Finland. Read more: www.styletutkimus.fi/e

Askelet kestävään ruokapakkaamiseen : Kestävän ruokapakkaamisen murrosareena

Ruokapakkaamiseen kohdistuu erilaisista ympäristöhuolista kuten roskaantumisesta ja ilmastonmuutoksesta nouseva voimakas muutoksen tarve. Kasvavaa huomiota saavat myös erilaisten kemikaalien käyttö muoveissa, kiertotalous ja toisaalta kasvavat pakkausten käyttömäärät. Haittojen vähentämiseksi pakkaamiseen kohdistuu yhä tiukkenevia tavoitteita ja sääntelykeinoja. Pakkaamisella on toisaalta tärkeä rooli ruoan säilyttämisessä, turvallisuudessa, logistiikassa ja markkinoinnissa. Ruokapakkaamisen tuleekin olla kestävää niin ympäristön, liiketoiminnan kuin yhteiskunnan osalta. Package-Heroes-projektin järjestämässä ruokapakkaamisen murrosareenassa etsittiin ratkaisuja kestävämmän ruokapakkaamisen haasteisiin. Murrosareena on yhteistoiminnallisen tutkimuksen muoto, jossa sidosryhmien asiantuntijat yhdessä asettavat tavoitteita ja tunnistavat niiden saavuttamiseen tarvittavia askelia. Murrosareenan osallistujat olivat mukana yksilöinä, eivät taustaorganisaatioidensa edustajina. Loppuraportti ei edusta kaikilta osin yksittäisten osallistujien näkemyksiä. Murrosareenassa järjestettiin viisi työpajaa (12/2022–4/2023), joissa pohdittiin muutoksen esteitä ja ajureita, asetettiin tavoitteita, tunnistettiin polut nykyhetkestä tavoitetilaan ja muodostettiin toimintasuosituksia. Polkujen toteuttamiseen tarvitaan monenlaisia toimijoita mm. elintarvike- ja pakkausalalta, kaupan, jätehuollon, tutkimusorganisaatioiden, kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon eri tasojen joukosta. Yhteenveto tarvittavista toimenpiteistä on esitetty raportin lopussa taulukossa 5. Uudelleenkäytettävien pakkausten edistäminen Murrosareenassa nähtiin tarve ruokapakkaamisen muutokselle, joka haastaa kertakäyttöpakkaamiseen perustuvaa ruoan tuotannon, kuljetuksen, myynnin ja kulutuksen toimintatapoja. Uudelleenkäytettävien pakkausten tulisi valtavirtaistua ja tarvitaan järjestelmätason muutos, jossa Suomi on edelläkävijänä kehittämässä ja ottamassa käyttöön ympäristön kannalta kestävää ja tehokasta uudelleenkäytettävien pakkausten järjestelmää. Visiota tukemaan valittiin kaksi tavoitetta: (1) Uudelleenkäytettävien pakkausten osuus syömävalmiin noutoruoan pakkauksista on 30 % vuonna 2030 ja (2) Uudelleentäytettävissä pakkauksissa myytävien elintarvikkeiden osuutta kasvatetaan päivittäistavarakaupassa. Murrokseen tarvittavia keskeisiä toimenpiteitä ovat mm. (1) kunnianhimoisten tavoitteiden asettaminen, (2) uudelleenkäyttöpakkausten tuottajavastuuorganisaation muodostaminen, (3) yhtenäisen kansallisen uudelleenkäyttöjärjestelmän muodostaminen ja standardointi, (4) uudelleenkäytön tekeminen kuluttajille helpoksi ja houkuttelevaksi, (5) tulevaisuusorientoitunut vaikutusten arviointi ja siihen liittyvä menetelmäkehitys sekä (6) TKI-toiminta ja sen rahoitus mm. uudelleenkäytettävien, ympäristöystävällisten pakkausten ja materiaalien, ohjelmistojen, logistiikan, pesujen ja kestävien liiketoimintamallien kehittämisen osalta. Teollisesti uudelleentäytettävien, pantillisten pakkausten yleistyminen edellyttää kaupan alan ja elintarviketeollisuuden voimakasta roolia. Tarvitaan yhteistyötä liiketoimintaekosysteemien luomiseksi sekä keinoja, jotka tekevät uudelleentäytöstä yrityksille houkuttelevampaa, kuten sääntelyn kiristäminen, tuottajavastuun vahvistaminen, taloudelliset kannustimet sekä standardoitujen pakkausten käyttö. Lisäksi tunnistettiin mahdollisuutena kuivatuotteiden irtomyynti uudelleentäytettäviin pakkauksiin. Tässä ns. ”refill avenues” -mallissa kuluttajat annostelisivat tuotetta kaupassa tarjottaviin uudelleenkäytettäviin, mahdollisesti pantillisiin, pakkauksiin. Muutos edellyttäisi liiketoimintakokeiluja, arviointia vaikutuksista, kuluttajaviestintää, tehokasta palautusjärjestelmää sekä kulttuurin muutosta niin kuluttajien kuin kaupan osalta. Yritysten välinen yhteistyö ja kierrätysmuovin edistäminen ruokapakkaamisessa Saavuttaakseen EU:n asettamat tavoitteet Suomi tarvitsee koko pakkausarvoketjun kattavaa yhteistyötä elintarvike-, pakkaus-, jäte- ja kaupan alan yritysten kesken. On tärkeää keskustella yli kuitu- ja muovipakkausjaon sekä tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa esimerkiksi säädösten tulkinnasta. Työryhmä piti tärkeänä jatkuvatoimisen, yritysvetoisen yhteistyöfoorumin perustamista. Foorumin tehtävänä olisi mm. seurata, tulkita ja ennakoida EU:n sääntelyä, luoda alalle selkeä viherpesun estävä eettinen normisto ja luoda pelisäännöt viestinnälle keskinäisen sekä kuluttajan luottamuksen lisäämiseksi. Murrosareenassa työstettiin tavoitetta: Kierrätysmuovin käytön edistäminen, jotta vuonna 2035 kierrätysmuovin käyttö ruokapakkauksissa on helppoa, vaivatonta ja yleinen käytäntö, ja on saavutettu EU:n asettamat tavoitteet kierrätysmuovin käytöstä elintarvikepakkauksissa. Polussa tunnistettiin seitsemän pääaskelta, jotka ovat (1) Kierrätysmuovitiekartan laatiminen, (2) Elintarvikelaatuista kierrätysmuovia koskevan sääntelyn kehittäminen, (3) Toimivien ja elintarvikekäyttöön hyväksyttyjen kierrätysprosessien kehittäminen eri muovilajeille, (4) Kierrätysmuovin osuuden varmistamisen mahdollistaminen tuotteessa, (5) Kierrätysmuovin toimivuus tuotannossa, (6) Muovipakkausten saaminen tehokkaasti kiertoon ja (7) Kierrätysmateriaalin riittävä määrä markkinoilla. Esimerkkejä ehdotetuista toimenpiteistä ovat mm. elintarvikepakkausten erillisen lajittelun mahdollistavan menetelmän käyttöönotto Suomessa; massataselaskennan kehittäminen, sertifiointi ja opetus; innovaatioyhteistyö muovin kierrätyksen ja kierrätysmuovin käytön lisäämiseksi tuotteissa; kehittyvä kuluttajaviestintä lajitteluun ja kierrätysmuovia sisältäviin pakkauksiin liittyen; kierrätysmuovia hyödyntävä ja kierrätystä edistävä pakkaussuunnittelu sekä erilaiset tutkimus- ja pilotointihankkeet kuten brändistä erillisten, geneeristen pakkausten kokeilu. Roskaamisen vähentäminen Roskaamisen vähentämistä tarkasteltiin toisiinsa kytkeytyvissä Tutkimuspolussa ja Roskaamisen vähentämisen polussa. Ensimmäiseksi selvitettävät asiat sekä toimenpiteet ovat Tutkimuspolussa (1) Menetelmäkehitys: Perustetaan keskusteleva, tutkimustietoa jakava ja toimintaa koordinoiva “Roskanyrkki”, joka ottaa vastuun roskaantumiseen liittyvien indikaattoreiden ja seurantamenetelmien kehittämisestä. Roskanyrkki voidaan toteuttaa viranomaistoimintana ja se voi olla myös yhteispohjoismainen tai EU-vetoinen. Ympäristöministeriö on oleellisessa roolissa, mutta toteutus voi alkaa tutkimushankkeena. Roskaamiseen liittyvät asiat pyritään saamaan Jätealan yhteistyöryhmän agendalle. On tärkeää asettaa valtakunnallisia tavoitteita, ja seurata niiden toteutumista säännöllisin väliajoin. (2) Käyttäytymis-/kuluttajatutkimus: Lisätään tutkimusta siitä, kuka roskaa ja miksi, missä, milloin ja missä tilanteessa. Laajennetaan tutkimusta myös lajitteluun ja kierrätykseen. Tutkimus tuottaa sisältöä mm. viestintäpankkiin. Roskaamisen vähentämisen polussa: (1) Hyödynnetään vapaaehtoista sopimista eli esimerkiksi Kiertotalouden green dealiin pyritään saamaan mukaan tavoitteita roskaamiseen liittyen. Tavoitteet voivat myös olla välillisesti vaikuttavia, kuten kierrätyksen ja/tai lajittelun tehostaminen. Tuottajavastuuorganisaatioiden osallistuminen yhteistyöhön on tärkeää. (2) Kehitetään edelleen roskaamiseen liittyvää viestintää, jonka tulee olla jaksoittaista mutta pitkäjänteistä. Perustetaan tutkimustietoon perustuvista pääviesteistä ns. viestintäpankki. Aiheita ovat esimerkiksi muovin/mikromuovin vaikutukset, roskaamisen kustannukset ja muistutus siitä, että roskaaminen on rikkomus. Korostetaan myös roskaamisen vähenemisen positiivisia puolia ja yksilön siitä samaa hyötyä. Viestintäpankki linkitetään Muovitiekartan toimeenpanoon. Kiertotalous-Suomi (Kisu-hanke) voisi olla viestipankin ylläpitävä taho. (3) Hyödynnetään digitaalisuuden mahdollisuuksia ja kansalaisten aktiivisuutta. Kannatetaan esimerkiksi kehitteillä olevaa sovellusta, jolla kansalaiset voivat ilmiantaa roskaisia paikkoja. Myös pelillistäminen olisi hyödyllistä

Lisää aktiivista liikkumista arkeen: Suomi hyötyy autoilun vähentämisestä

Kaupunkeja on suunniteltu pitkään autojen ehdoilla. Se näkyy ihmisten fyysisen aktiivisuuden vähentymisenä ja siitä seuraavina heikentyneenä kansanterveytenä ja terveydenhuollon kustannuksina. Liikenne- ja viestintäministeriön kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelman tavoitteena on nostaa vuoteen 2030 mennessä kävelyn ja pyöräilyn yhteistä kulkutapaosuutta nykyisestä noin 30 prosentista 35–38 prosenttiin. Nykytoimilla tavoite ei toteudu. Ilman pontevampaa päätöksentekoa kävelyn ja pyöräilyn lisäämisen terveys-, talous- ja ympäristöhyödyt jäävät haaveeksi. Turun yliopiston koordinoima Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen hanke ’Liikunnallinen elämäntapa kestävän kasvun aikaansaajana (STYLE)’ on julkaissut päättäjille suunnatun toimenpidesuosituksen toimista, joita tarvitaan kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuden nostamiseksi kansallisen strategian mukaisesti. Käyttäytymisen muutos vaatii aikaa. Muutoksen aikaansaamiseksi ja vakiinnuttamiseksi on ymmärrettävä paremmin ihmisten arkea ja luotava pitkäjänteisiä suunnitelmia aktiivisten kulkutapojen tukemiseksi läpi hallinnon sektoreiden ja tasoje

Strategic research and innovation agenda on circular economy

CICERONE aims to bring national, regional and local governments together to jointly tackle the circular economy transition needed to reach net-zero carbon emissions and meet the targets set in the Paris Agreement and EU Green Deal. This document represents one of the key outcomes of the project: a Strategic Research & Innovation Agenda (SRIA) for Europe, to support owners and funders of circular economy programmes in aligning priorities and approaching the circular economy transition in a systemic way

”I think the role of special education teacher is to be like general guard there” : Job dectription of special education teachers in upper secondary school and thoughts about the future

Vuonna 2019 astui voimaan uusi lukiolaki (714/2018) osana suurempaa lukiouudistusta. Lukiolaki velvoittaa jokaisen lukion järjestämään erityisopetusta kaikille opiskelijoille, joilla on haasteita oppimisessa. Ennen lukiouudistusta ja uutta lukiolakia erityisopetuksen tarjoaminen oli lukioille vapaaehtoista, ja lukion erityisopetusta toteutettiin lähinnä suurissa kaupungeissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa lukion erityisopettajan työnkuvaa ja mahdollista työnkuvaa tulevaisuudessa. Lukion erityisopetuksesta on aikaisempaa tutkimusta vain vähän. Tämä tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostui neljästä lukion erityisopettajan haastattelusta. Haastateltavat työskentelivät haastatteluhetkellä lukion erityisopettajina. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja aineiston perusteella analysointitavaksi valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkielman tulosten mukaan lukion erityisopettajan työnkuva voidaan jakaa kolmeen teemaan, joita ovat opiskelijatyö, yhteistyö ja kehittämistyö. Lukion erityisopettajan työssä painottuu yksilötyöskentely opiskelijoiden kanssa, ja lukitutkimukset vievät paljon aikaa. Yhteistyötä tehdään eniten opinto-ohjaajien kanssa. Konsultaatio on useimmiten epävirallista (esimerkiksi käytävillä tapahtuvaa) keskustelua. Lukion erityisopettajana toimiminen vaatii jatkuvaa lisä- ja täydennyskoulutusta. Eniten ilon aiheita tuottavat merkitykselliset kohtaamiset opiskelijoiden kanssa, ja oman työn vapaus. Työssä kohdattavia haasteita ovat aikatauluttaminen, resurssien riittämättömyys ja digitalisaatio. Lukion erityisopettajan työnkuvan teemojen uskotaan säilyvän tulevaisuudessa melko samanlaisina. Opetustyön uskotaan muuttuvan yksilötyöskentelystä enemmän yhteistyössä toteutettavaksi. Yhteistyö on luultavasti tiiviimpää kaikkien oppilaitoksen toimijoiden kanssa. Tulevaisuudelta toivotaan enemmän erityisopetuksen resurssia kaikkiin Suomen lukioihin. Erityisopettajille toivotaan mahdollisuutta toimia opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjinä. Tulevaisuuden lukiolta toivotaan sähköisistä materiaaleista luopumista ja palaamista printtimateriaaleihin.In 2019 the new Upper Secondary School Act (714/2018) entered into force as a part of a larger upper secondary school reform. The Upper Secondary School Act obliges every upper secondary school to organize special education for all students who have challenges in learning. It was volyntary to organize special education before the reform, and special education was offered mainly in large cities. The purpose of this thesis is to describe the job description of special education teacher in upper secondary school and potential job description in the future. There is only a little previous research on special education in upper secondary schools. This thesis was conducted as a qualitative study. The material consisted of interviews with four special education teachers. At the time of the interview, the interviewees worked in upper secondary schools. The interviews were conducted as semi-structured thematic interviews and theory-driven content analysis was selected as the method of analysis. According to the results the job description of a special education teacher in upper secondary school can be divided into three themes which are student work, cooperation and developmental work. Work emphasizes individual work with students, and testing for difficulties in reading takes a lot of time. Cooperation is closest with student counsellor. Consultation is mostly informal (conversations in the corridors for example). Acting as a special education teacher in the upper secondary school requires continuous additional training. Encounters with students and the freedom to plan one’s schedule bring a lot of joy. Challenges encountered at work include difficulties in scheduling, insufficient resources and digitalization. The themes of the job will most likely remain fairly similar in the future. Teaching will change from individual work to more collaborative work. The cooperation is probably closer with all the personnel of the school. More resources for special education in all upper secondary schools in Finland is hoped. Special education teachers will hopefully have the opportunity to act as promoters of the general well-being of students. Materials should also be in print instead of digital materials