Piru se on tuo, ei se ole karhu olemassakhan:vanhojen kansanmurteiden olemassa-adverbiaalin syntaktis-semanttista tarkastelua

Tiivistelmä Artikkeli käsittelee olemassa-adverbiaalin esiintymistä ja merkitystä suomen vanhoissa kansanmurteissa. Niin yleiskielessä kuin murteissa olemassa toimii adverbiaali-täydennyksenä sellaisessa kopulalauseessa, jossa ei ole paikan adverbiaalia (esim. radio oli olemassa). Tällaisten rakenteiden lisäksi olemassa esiintyy vanhoissa kansan-murteissa adverbiaalimääritteenä muissa lausetyypeissä. Digitaalisesta muoto-opin arkistosta, Lauseopin arkistosta sekä Suomen kielen näytteitä -kokoelmasta poimitun 275 esimerkin aineiston analyysi osoittaa, että olemassa esiintyy vanhoissa kansan-murteissa määritteenä kopula-, predikatiivi-, omistus-, kvanttori-, intransitiivi- ja transitiivi-lauseessa. Määritteenä toimivan olemassa-adverbiaalin merkitys ei kuitenkaan ole aina ilmeinen. Artikkelissa tarkastellaan olemassa-adverbiaalin määritekäytön semantiikkaa kognitiivisessa kehyksessä. Analyysi osoittaa, että adverbiaalin merkitys riippuu paljolti siitä lausekonstruktiosta, jossa sana esiintyy. Esimerkiksi kopulalauseen adverbiaalimääritteenä toimiva olemassa ilmaisee subjektin tarkoitteen eksistenssiä puhehetkeä laajemmin mutta myös asumista määräpaikassa. Omanlaisensa merkitys olemassa-määritteellä on transitiivi- ja intransitiivilauseissa, joissa se toimii kvantifioivana määritteenä tai episteemisenä kiellonvahvistajana. Vanhojen kansanmurteiden olemassa-sana puoltaa näkemystä, että lauserakennetta on hyvä tarkastella yksittäisiä lauseenjäseniä laajemmista konstruktioista käsin ja hakea syntaktisen kuvauksen pohjaksi aineistoa yleiskielen lisäksi murteista ja muusta puhekielestä.Abstract This article addresses the usage and meaning of olemassa ‘in being / existence’ as an adverbial modifier in old Finnish folk dialects. In the standard language as well as in dialects, olemassa is used as a compulsory adverbial in copula clauses that lack a locative adverbial (e.g. radio oli olemassa ‘radio existed’). In addition to these, olemassa is used in old dialects as an optional modifier in other sentence types. The data — compiled from the materials of Digital Morphology Archives for Finnish Dialects, The Finnish Dialect Syntax Archive, and Samples of Spoken Finnish — consists of 275 examples and demonstrates that olemassa is used in old dialects in copula, predicative, possessive, quantifier, intransitive and transitive clauses. However, when used as an optional adverbial, the meaning of olemassa is not always obvious. The analysis illustrates that the meaning of olemassa depends greatly on the sentence type in which it is used. For example, in a copula sentence, the word olemassa, as an optional adverbial, expresses the existence of the subject’s referent in a broader sense than merely in the current speech-act situation, or living in some particular residence. The olemassa adverbial also has its own type of meanings in transitive and intransitive sentences where it can be understood as a quantitative modifier or epistemic reinforcer of negation. The olemassa adverbial modifier of old Finnish folk dialects supports the view that syntactic structures should be analysed as constructions larger than mere lexeme constituents. In addition, syntactic description would benefit from more data regarding dialects and other colloquial language

The Finnish abstract motion construction mennä V-mA-An [go V-inf-ill] ‘do something unwished’:usage, development and motivation

Abstract This paper addresses the usage, development and motivation of the Finnish mennä V-mA-An [go V-inf-ill] construction. In this construction, the literal motion sense of ‘going’ has been grammaticalized to evoke an affective meaning: the activity expressed in the construction’s infinitival element is considered as unwished (e.g. Johtaja-t men-i-vät lakkautta-ma-an ohjelma-n [manager- pl.nom go-pst-3pl shut.down-inf-ill show-acc] ‘Managers shut down the show [though they should not have]’). This paper uncovers the different ways the construction is used (for example, projecting the disapproving stance onto a specific element, such as the manner, objective or result of the activity, that the speaker finds especially inappropriate when compared to the desired course of events, or creating an ironic tone for the description of an event) and reveals its lexical profile in modern language. The role of the context in the interpretation of the construction as well as its grammaticalization process are also dealt with. It is argued that the affective meaning of the construction is metaphorically motivated by a previously undiscovered image-schematic pattern “deviant path — erroneous goal”. In this schema the trajector is conceived of abstractly deviating from a projected path and ending up at an unwished ending point, and this constitutes a contrast to the desired course of events, the core meaning of the construction. The analysis supports a tenet in cognitive semantics that linguistic structures are often motivated by general cognitive processes such as metaphor and image-schema patterns

Merkityksen ongelmasta vähemmistökielten oikeuksiin:juhlakirja professori Helena Sulkalan 60-vuotispäivänä

Abstract This volume honours Professor Helena Sulkala's 60th birthday. Sulkala is the Professor of Finnish language at the University of Oulu. The volume contains articles that represent the versatility of Sulkala's research, and the authors are her colleagues, friends and former students. The first part of the volume 'Texts and meanings' includes contributions by text linguists and semanticists. Sulkala indeed started her career as a participant in a research project on stylistics, which was lead by Professor Pauli Saukkonen, and she also wrote her doctoral thesis on semantics. The articles in the second part are closely connected to Sulkala's contacts in Estonia and to the many research interests that she has with respect to the Estonian language. During the past couple of years, Sulkala has concentrated on the language planning of Finnic minority languages. Consequently, the third part is devoted to articles written by researchers of these languages. The articles in the volume have been written not only in Finnish but also in Estonian and Meänkieli.Tiivistelmä Tämä teos ilmestyy Oulun yliopiston suomen kielen professorin professori Helena Sulkalan 60-vuotispäivän kunniaksi. Se sisältää artikkeleita Sulkalan eri tutkimusaiheiden piiristä, ja kirjoittajat ovat hänen kollegoitaan, ystäviään ja entisiä opiskelijoitaan. Ensimmäisessä osiossa Tekstit ja merkitykset esiintyvät tekstintutkijat ja semantikot. Sulkala nimittäin aloitti uransa osallistumalla Professori Pauli Saukkosen johtamaan tyylintutkimushankkeeseen, ja väitöskirjansa hän kirjoitti semantiikan alalta. Toisen osan artikkelit liittyvät Helena Sulkalan Viron-kontakteihin ja moniin viron kieleen liittyviin tutkimusintresseihin. Viime vuosina Sulkala on keskittynyt itämerensuomalaisten vähemmistökielten suunnitteluun, ja kolmannessa osassa kirjoittavatkin näiden kielten tutkijat. Kirjan tekstit ovat paitsi suomeksi myös viroksi ja meänkielellä

KUINKA MAHOTTOMASTI NÄÄ TEKKIIT:juhlakirja Harri Mantilan 60-vuotispäivän kunniaksi

Esipuhe Harri Mantila on poikkeuksellinen professori. Näyttää siltä, että kaikessa, mihin Harri ryhtyy, hän myös onnistuu. Harri on poikkeuksellisen taitava opettaja ja esiintyjä, hallintotyötäkään pelkäämätön esimies ja tiedekunnan koulutusdekaani sekä hämmästyttävän oivaltava ja ahkera tutkija. Kaiken lisäksi Harri on mitä verrattomin kollega, jonka 60-vuotispäivää tämä käsillä oleva artikkelikokoelma juhlistaa. Kokoelma koostuu tavalla tai toisella Harrin tieteelliseen uraan liittyneiden kollegoiden artikkeleista. Teoksen sivuilla käsitellyiksi tulevat Harria kiinnostaneet ja kiinnostavat kielentutkimuksen alat, kuten dialektologia, sosiolingvistiikka, vähemmistökielet, kielipolitiikka, tekstintutkimus sekä suomen ja unkarin välinen sukukieliyhteys. Harrin lapsuuden elinpiirissä Parkanossa puhuttiin useita eri kielimuotoja, mistä juontaa juurensa hänen kiinnostuksensa murteisiin ja kielen variaatioon sekä lopulta hakeutuminen suomen kielen opintojen pariinkin vuonna 1979. Kollegat ja Harrin lukuisat oppilaat ovat saaneet kuulla suuren määrän elämänmakuisia anekdootteja Parkanon kieliyhteisöstä. Harri itse kuvaa lapsuutensa kielimaiseman vaikutusta näin: ”Jostakin syystä ne sukukieletkin murtautuivat tajuntaan jo aika varhain. Kyllä ne murteet ja sukukielet olivat niitä, jotka siinä suomen kielessä kiinnostivat kovasti.” Perheen perustaminen kuhmolaisen Meeri Haverisen kanssa toi Harrin kontaktiin kainuulaisten murteiden kanssa, ja elämän ja uran järjestyminen Oulussa puolestaan mahdollisti Harrille pohjoispohjalaisten murteiden seuraamisen ja tutkimisen. Tämän taustan pohjalta tuoreen taatan on varmasti kiinnostavaa seurata, miten pojantyttären Ellin idiolekti kehittyy. Harri aloitti työskentelyn Oulun yliopiston suomen kielen oppiaineessa vuonna 1983. Uransa aikana hän on ehtinyt toimia amanuenssina, assistenttina, yliassistenttina, lehtorina, apulaisprofessorina sekä professorina. Monenlaiset hallinnolliset tehtävät ovat myös pitäneet miehen kiireisenä kaikkina näinä vuosina. Mainittakoon merkittävimpinä hallinnollisina työtehtävinä varadekaanin ja koulutusdekaanin pestit, joita Harri on hoitanut vuosina 1997–1999 ja vuodesta 2014. Harrin kokonaisvaltaisista organisaatiokyvyistä ja taidosta hallita joukkoja olemme saaneet nauttia humanistisen tiedekunnan suuren muuton aikana. Parisatapäinen tutkijajoukko muutti kampusalueella toisiin tiloihin elokuussa 2018, ja Harri sai tehtäväkseen toimia muuttokenraalina. Muuton pitkällisten valmistelujen ja Harrin suunnitelmallisuuden ansiosta muutto onnistui hallitusti ja järjestelmällisesti. Väitöskirjansa Harri kirjoitti peräpohjalaisista murteista ja ennen kaikkea h:sta. Kirjan korkean tieteellisen tason lisäksi se muistetaan otsikosta Ei tääläkhän senthän jokhaishen sanhan hootakhan panna, mikä kuvastaa Harrin joviaalia luonnetta. Oulun murteen tutkimuksesta muotoutui Harrin myöhemmälle uralle keskeinen teema. Harrin magnum opus, jonka hän kirjoitti yhteistyössä Matti Pääkkösen kanssa, sai nimekseen Oulun seudun murteen vokaalisto. Historia, muutos ja variaatio. Tuntemuksensa suomen murteista ja kielen variaatiosta Harri on välittänyt myös niille sadoille opinnäytteiden tekijöille, joiden tutkielmia Harri on ohjannut. Harri opiskelijoineen on ollut tuttu näky myös puhutun suomen tutkijoiden valtakunnallisissa Miten suomi puhuu -seminaareissa. Viimeaikaisimpia tutkimusintressejä ovat olleet tekkiin-tyyppiset imperfektit ja nää-pronominin käyttö. Harrin pitkäaikainen haave – kokoomateos Oulun seudun kielitilanteesta – on juuri hyväksytty SKS:n julkaisusarjaan, ja se ilmestyy vuonna 2019. Lukuvuoden 1986‒1987 Harri työskenteli UKANin lähettämänä suomen kielen ja kulttuurin vierailevana lehtorina Unkarissa Debrecenin yliopistossa. Tämä vuosi oli merkittävä Harrin uran kannalta, sillä tuona aikana syntyi hänen kiinnostuksensa myös suomen ja unkarin kontrastiivista tutkimusta kohtaan. Tämän aihepiirin tuloksia Harri on esitellyt muun muassa monografiassaan Suomen ja unkarin nominaalisten verbimuotojen kontrastiivista syntaksia ja semantiikkaa. Unkarissa viettämänsä vuoden aikana Harri myös solmi lukuisia tutkimus- ja opetuskontakteja unkarilaisiin kollegoihinsa, ja tämä yhteys on kestänyt näihin päiviin saakka. Samoin on säilynyt myös rakkaus unkarin kieleen. Vuonna 1998 Harri siirtyi suomen kielen lautakunnan jäseneksi. Lautakunnan jäsenyyttä kesti kaikkiaan 12 vuotta, ja siitä yhdeksän vuoden ajan Harri toimi kielilautakunnan puheenjohtajana. Voidaan sanoa, että Harrin vaikutus suomalaiselle kielenhuollolle on ollut merkittävä. Harri linjasi puheenjohtajakautenaan, että kielenkäyttöä on ohjattava vuorovaikutteiseen, demokraattiseen ja kielen kansallista käyttökelpoisuutta vahvistavaan suuntaan. Toimiessaan suomen kielen lautakunnassa Harrin tutkimusintressit laajenivat kielen variaation alalta kielipolitiikan ja kielensuunnittelun puolelle. Tästä oli myöhemmin paljon hyötyä, kun Harri oli mukana pohjoisia vähemmistökieliä tutkivissa hankkeissa. Näissä arvostettiin Harrin näkemyksiä ja teoreettista osaamista vähemmistökielten standardisaatioon liittyvissä kysymyksissä. Harrin ura fennistinä, fennougristina, verkostoitujana ja hallinnoijana huipentui 12. kansainvälisen fennougristikongressin presidenttiyteen Oulussa elokuussa 2015. Kongressissa oli 425 osallistujaa 21 eri maasta. Kongressin lämmin ilmapiiri, korkea tieteellinen taso sekä mieleenpainuva oheisohjelma säilyvät kaikkien asianosaisten mielissä pitkään. Oululaisten suomen kielen opiskelijoiden keskuudessa Harri on kuuluisa innostavista ja vauhdikkaista luennoistaan. Hän elävöitti luentojaan ja aktivoi opiskelijoitaan jo 1980-luvulla, jolloin perinteinen opettajajohtoinen luennointi oli vielä yleistä. Eräänkin hänen entisen suomen oppilaansa opiskelu sai ensimmäisen Harrin luennon jälkeen uuden suunnan. Edellisen illan opiskelijajuhlien jälkeinen yritys paeta aamuluennolla takariviin ei auttanut: koska Harrilla on ilmiömäinen nimimuisti, hän poimi nimeltä mainiten takarivin opiskelijan analysoimaan taululle kirjoitettua rakennetta. Harrin kursseilla keskustellaan ja osallistutaan. Onneksi Harrin elämään on kuulunut kaikkien näiden vuosien aikana myös paljon muutakin kuin työ. Monet kerrat olemme saaneet nauttia Mantilan perheen vieraanvaraisuudesta heidän kodissaan. Harrin monista harrastuksista mainittakoon puutarhanhoito ja lavatanssit. Ovatpa kollegat päässeet myös Harrin tanssioppiin, milloin polkan, milloin jiven askelia opiskelemaan. Välillä elämä on ollut työpaikankin käytävällä yhtä tanssia. Tämän juhlakirjan avulla haluamme onnitella pitkäaikaista esimiestämme ja mainiota kollegaamme hänen täyttäessään 60 vuotta ja toivottaa hänelle kaikkea hyvää tulevaisuudessa. ToimittajatSisällys Esipuhe Sisällysluettelo Meänkieli ja -h- Tornion murteesta meänkieleen. Reaaliaikainen tutkimus Ruotsin Ylitorniolta 1966–1992 Heikki Paunonen Sosiolingvistiikka Savolaismurteiden muuttuva morfosyntaksi: seuruukohteena neljän sukupolven perhe Marjatta Palander Diftonginreduktio Rantsilassa 2000-luvun kynnyksellä Elina Palola Sydämellisiä kirjeitä talvisodasta. Hämäläisten sotilaiden kiitoskirjeet aikansa kielen ja kirjeenvaihtokulttuurin heijastajina Liisa Mustanoja Stadi imitoituna Johanna Vaattovaara, Niina Kunnas & Maija Saviniemi Tavallisuus puhekielessä. Keski- ja pohjoispohjalaisten puhekieltä koskevia kielikäsityksiä Tommi Kurki Teksti ja politiikka Tekstilajin normit kypsyysnäytteen arvioinnissa: fokuksessa tiivistelmän aikamuodot Anne Mäntynen Variaationtutkimus ja kielenhuolto Pirkko Nuolijärvi Elämää kielimaisemassa: kirjat yliopistolaisten julkaisuina Pirjo Hiidenmaa Somen setämies: määrästä ja merkityksistä Vesa Heikkinen Vähemmistöyhteisöt Henkilönnimien variaatiosta kolmikielisessä Raisin kunnassa Anna-Riitta Lindgren Lantalaisia Suomesta ja suomalaisia Lannasta – vai kuinka se entiseen aikaan menikään? Kirjalliset lähteet kertovat Eira Söderholm Unkari-yhteydet Finn bűnügyek magyar kontextusban, avagy egyes fordítói kihívások krimik fordítása során Edit G. Bogár A Kárpát-medencében élő magyar közösségek helyzete Enikő Molnár Bodrogi Epilogi Heittiö, lurjus, hiippari, kanalja – senkin häpeämätön satiiri, kukko, obseeni, roikale! Harri Mantila suomalaisen kioskikirjallisuustutkimuksen uranuurtajanalkuna Veli-Pekka Lehtol