HIV-infektio ja syöpä

English summaryPeer reviewe

Testicular Diffuse Large B-Cell Lymphoma-Clinical, Molecular, and Immunological Features

Simple Summary Testicular diffuse large B-cell lymphoma (T-DLBCL) is a rare and aggressive lymphoma entity that mainly affects elderly men. It has a high relapse rate with especially the relapses of the central nervous system associating with dismal outcome. T-DLBCL has a unique biology with distinct genetic characteristics and clinical presentation, and the increasing knowledge on the tumor microenvironment of T-DLBCL highlights the significance of the host immunity and immune escape in this rare lymphoma, presenting in an immune-privileged site of the testis. This review provides an update on the latest progress made in T-DLBCL research and summarizes the clinical perspectives in T-DLBCL. Primary testicular lymphoma is a rare lymphoma entity, yet it is the most common testicular malignancy among elderly men. The majority of the cases represent non-germinal center B-cell-like (non-GCB) diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL) with aggressive clinical behavior and a relatively high relapse rate. Due to the rareness of the disease, no randomized clinical trials have been conducted and the currently recognized standard of care is based on retrospective analyses and few phase II trials. During recent years, the tumor microenvironment (TME) and tumor-related immunity have been the focus of many tumor biology studies, and the emergence of targeted therapies and checkpoint inhibitors has significantly modulated the field of cancer therapies. Testicular DLBCL (T-DLBCL) is presented in an immune-privileged site of the testis, and the roles of NF-kappa B pathway signaling, 9p24.1 aberrations, and tumor-infiltrating immune cells, especially immune checkpoint expressing lymphocytes and macrophages, seem to be unique compared to other lymphoma entities. Preliminary data on the use of immune checkpoint inhibitors in the treatment of T-DLBCL are promising and more studies are ongoing.Peer reviewe

CAR-T-soluhoito - mitä ja millä hinnalla?

Teema : Hematologiset syövät. English summar

Clinical Impact of Tumor-Associated Macrophage and T-Cell Contents in Diffuse Large B-Cell Lymphoma

Peer reviewe

Lymfoomien luokitus tarkentuu

Lymfoomien alatyyppien yleisyystiedot ovat nyt saatavilla Suomen syöpärekisterin verkkosivuilla. Lymfoomat yleistyvät, mutta kuolleisuus non-Hodgkin-lymfoomiin on laskussa. Lymfoomat jaetaan nykyään B- ja T-solulymfoomiin, kun aiemmin jako tehtiin vain Hodgkinin ja non-Hodgkin-lymfoomiin. Laadukas ja kattava rekisteritieto on tärkeää harvinaissairauksien hoidon kehittämisen pohjaksi.Peer reviewe

Syöpäpotilaan hedelmällisyyden säilyttäminen

• Monet syövän hoidot heikentävät hedelmällisyyttä. Hoitojen vaikutuksesta on tärkeää antaa neuvontaa. • Naispotilaan hedelmällisyys ja mahdollisuus sen säilyttämiseen arvioidaan yksilöllisesti. Hedelmällisyyden säilyttämiseen tähtääviä hoitoja tarjotaan niitä toivoville. • Miehille on hyvä tarjota mahdollisuus siittiöiden pakastamiseen aina, kun suunnitellaan siittiötuotantoon mahdollisesti vaikuttavaa hoitoa.Peer reviewe

Transformation and outcome of nodular lymphocyte predominant Hodgkin lymphoma : a Finnish Nationwide population-based study

Nodular lymphocyte predominant Hodgkin lymphoma (NLPHL) is a rare B-cell malignancy associated with excellent survival. However, some patients experience histological transformation into aggressive large B-cell lymphoma. Population-based data on transformation in patients with NLPHL is limited. We conducted a nationwide population-based study to estimate the risk of transformation and relative survival in patients diagnosed with NLPHL in Finland between 1995 and 2018. We identified a total of 453 patients (median age, 48 years; 76% males) with the incident NLPHL from the Finnish Cancer Registry. The cumulative incidence of transformation was 6.3% (95% CI, 4.2-9.6) at 10 years. After adjusting for sex, age and year of diagnosis, transformation was associated with a substantially increased risk of death (HR 8.55, 95% CI 4.49-16.3). Ten-year relative survival was 94% (95% CI, 89%-100%). The patients diagnosed at a later calendar year had lower excess risk of death (HR, 0.38 per 10-year increase; 95% CI, 0.15-0.98). We conclude that while the 10-year relative survival for the patients with NLPHL was excellent in this large population-based cohort for the entire study period, transformation resulted in a substantially increased mortality compared with the patients without transformation. Our results also suggest a reduction in excess mortality over time.Peer reviewe

Kiveslymfooma

VertaisarvioituKiveslymfooma on harvinainen, aggressiivinen lymfooma-alatyyppi. Se on kuitenkin tavallisin iäkkäiden miesten kivessyöpä ja histologialtaan yleisimmin diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma. Biologisesti kiveksen diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma eroaa primaarisesti imusolmukealueilla esiintyvästä tautimuodosta ja muistuttaa keskushermoston diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa. Sillä on taipumus uusiutua muihin imusolmukealueiden ulkopuolisiin elimiin, erityisesti vastakkaiseen kivekseen ja keskushermostoon. Kiveslymfooman hoito koostuu sairaan kiveksen poistosta, sen jälkeisestä solunsalpaajien ja vasta-aineen yhdistelmähoidosta, keskushermostoon kohdennetusta solunsalpaajahoidosta sekä vastakkaisen kiveksen ehkäisevästä poistosta tai sädehoidosta. Taudin ennuste on nykyisin kohtalaisen hyvä. Uusia hoitomuotoja kaivataan erityisesti iäkkäämpien, hauraiden potilaiden hoitoon.Peer reviewe

Diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman nykyhoito

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleisin imukudossyöpä. Se on kliinisesti ja biologisesti monimuotoinen tauti, jonka alatyyppien ominaisuuksia pystytään toistaiseksi huomioimaan hoitosuunnitelmissa vain rajoitetusti. Hoidon runko koostuu CD20-vasta-aineen ja solunsalpaajien yhdistelmästä. Nykyhoitojen avulla paranee 75 % alle 65-vuotiaista potilaista ja 46 % yli 65-vuotiaista. Ennustetta huonontavia riskitekijöitä ovat vanhuus, laaja levinneisyys, huono yleistila, levinneisyys imusolmukealueiden ulkopuolella ja seerumin suurentunut laktaattidehydrogenaasipitoisuus. Lymfoomat, joissa esiintyy Bcl2-, Myc- ja Bcl6-geenien uudelleenjärjestymiä ja p53-geenin muutoksia ovat poikkeuksellisen aggressiivisia ja huonoennusteisia. Haasteita ovat iäkkäiden potilaiden, suuren biologisen riskin ja uusiutuneen taudin hoidot.</p

Kiveslymfooma

Kiveslymfooma on harvinainen, aggressiivinen lymfooma-alatyyppi. Se on kuitenkin tavallisin iäkkäiden miesten kivessyöpä ja histologialtaan yleisimmin diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma. Biologisesti kiveksen diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma eroaa primaarisesti imusolmukealueilla esiintyvästä tautimuodosta ja muistuttaa keskushermoston diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa. Sillä on taipumus uusiutua muihin imusolmukealueiden ulkopuolisiin elimiin, erityisesti vastakkaiseen kivekseen ja keskushermostoon. Kiveslymfooman hoito koostuu sairaan kiveksen poistosta, sen jälkeisestä solunsalpaajien ja vasta-aineen yhdistelmähoidosta, keskushermostoon kohdennetusta solunsalpaajahoidosta sekä vastakkaisen kiveksen ehkäisevästä poistosta tai sädehoidosta. Taudin ennuste on nykyisin kohtalaisen hyvä. Uusia hoitomuotoja kaivataan erityisesti iäkkäämpien, hauraiden potilaiden hoitoon.publishedVersionPeer reviewe