Bioenergy production in Finland - effects on growth, employment, and environment at regional level

The objective of this study is to assess the impacts of increasing bioenergy production on regional economies in Finland. The impacts on economic growth and employment in areas that are facing economic difficulties from other sources, e.g. down-scaling of more traditional industries, are of the main concern

Technical Barrier Effects of a Food Safety Measure – a Case of Finnish Salmonella Control Program

In this paper, indirect costs of Finnish Salmonella Control Program (FSCP) due to its trade effects are evaluated. FSCP is a part of Finnish biosecurity policies intended to shield Finnish food supply and consumption chain from salmonella outbreaks. The program directly increases costs of importing by e.g. requiring costly certificates for imports. Additionally, it may cause anxiety to suppliers of imports as there are added uncertainties in the import process. As similar requirements apply to domestic suppliers, the program should not be thought of as a technical trade barrier (TBT), however, it may affect trade flows indirectly and effects may be assessed in a similar manner as those of TBT’s. The evaluation of the trade effects is performed using a combined price wedge-gravity approach and they are quantified as tariff-equivalents. After determining the tariff equivalent, sensitivity results are provided as some of the parameter values used in the calculation are difficult to observe directly.International trade, biosecurity, welfare analysis, Food Consumption/Nutrition/Food Safety,

Bioenergy production in Finland and its effects on regional growth and employment

Finnish national climate and energy strategy sets the share of renewables in energy use to 38%, and a significant amount of this should be covered by biomass based energy. In 2020 forestry is set to contribute 24 TWh and agriculture 4-5 TWh to energy production. In particular, bioenergy resources are considerable in the rural areas. However, the regional aspects have gone without investigation before this study. This study is a general equilibrium analysis. We considered only the by-products and waste material from agriculture and forestry as the resources for bioenergy, and only heat and power production were considered as the potential end uses. A regional CGE-model (RegFinDynBio) was used to analyse the impact of increased use of bioenergy potential. Increase in bioenergy use will lower the levels of GDP and employment marginally but will, nevertheless, help to achieve the emission reduction goals. However, the regional results showed the uneven distribution of the costs. The regions that beforehand seemed to be the most promising ones fared the worst. Southern Ostrobothnia was the sole exception, because of its bioenergy export income. The greatest difficulties are seen in Kainuu. Eastern Uusimaa shows significant losses as well, but they can be traced back to the region's economic structure, which is heavily dependent on fossil fuel refining industries. Some regions that use gas as energy source are seen to gain marginally because of their more diverse energy production system. --bioenergy,agriculture and forestry,regional economy,growth,employment,CGE-modelling

Maatalouspolitiikan mahdollisuudet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä

Ilmastonmuutos on suurin yksittäinen ympäristöongelma maailmassa tällä hetkellä. Vaikka sen vaikutuksiin liittyykin runsaasti epävarmuutta, on monissa maailman valtioissa päädytty hillitsemään ilmastonmuutosta. Taloudellisessa mielessä optimaalisesti toimiva yhteiskunnallinen suunnittelija pyrkii vähentämään päästöjä siellä missä se on kaikkein kustannustehokkainta. Tämä työ pyrkii pohtimaan kuinka tehokkaasti maatalouspolitiikan instrumenteilla voidaan vaikuttaa Suomen kasvihuonekaasupäästöjen syntyyn ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.Tutkimuksen teoreettinen pohja on uusklassisessa taloustieteessä ja omaa hyötyään maksimoivan rationaalisen taloudellisen toimijan oletuksessa. Tätä teoriapohjaa on laajennettu aiheen kannalta hyvin keskeisen ympäristötaloustieteen suuntaan. Ympäristötaloustieteelle ja saastumisen ongelmalle ovat keskeisiä ulkoisvaikutusten ja julkishyödykkeiden käsitteet. Tämän ongelman kannalta keskeisiä ovat myös globaalien saasteiden ongelma sekä hajapäästöjen ongelma.Tutkimusmetodiksi valitsin työssäni ekonometrisen mallintamisen. Tutkimuksessa käytettiin koko EU:n kattavan AGMEMOD-mallin Suomen osamallia. Malli on näennäisesti rekursiivinen, osittain dynaaminen osittaisen tasapainon malli, jolla voidaan ennustaa Suomen maataloustuotannon kehitystä tärkeimpien tuotteiden osalta. Päivitin tätä perusmallia työssäni, laajensin sitä tietyiltä osin ja laadin siihen IPCC:n kasvihuonekaasujen laskentaohjeita vastaavan laskentataulukon. Tutkin mallilla viiden vaihtoehtoisen skenaarion suhdetta perusskenaariona toimineeseen Agenda 2000 skenaarioon. Vaihtoehtoiset skenaariot olivat: 1) vuoden 2003 YMP:n uudistus, 2) vapaa maailmankauppa, 3) teknologinen kehitys, 4) orgaanisten maiden poistaminen viljelyksestä ja 5) kolmen edellisen skenaarion yhdistelmä. Viimeinen skenaario kuvasi eräänlaista maksimivähennyksen tapausta ja siinä saavutettiin 1/3 vähennys perusskenaarioon verrattuna. YMP:n uudistus aiheutti hyvin vähäisen vähennyksen. Sen sijaan vapaa maailmankauppa ja teknologinen kehitys saivat aikaan tuntuvat vähennykset. Suurin yksittäinen vähennys saatiin aikaan poistamalla orgaaninen maa viljelyksestä. Tämä oli kuitenkin kaikkein kyseenalaisin skenaario johtuen useasta työssä tarkemmin eritellystä syystä. Maataloussektorilla saavutettava maksimivähennys on suuruudeltaan n. 11 % Suomen vuonna 2003 Kioton päästötavoitteen ylittäneestä määrästä

Essays on agricultural policies and land use

Global food production will face several challenges in the future. Population continues growing, and expansion of agricultural area is becoming more difficult. A common view is that yields need to double by 2050. The goal is not without challenges: expansion will contribute to deforestation, habitat loss and carbon emissions, while productivity increases could contribute to nutrient run-offs, increased greenhouse gas emissions and land degradation. The scientific community recommends sustainable intensification as the best way to reckon with the challenges. However, adequate policy measures need to be in place for that end to be achievable. This dissertation provides new findings to support better informed policy decisions. The essays in this dissertation examine the interrelationship between agricultural policies and land use from various angles. The approach is empiric, and the dissertation aims to further define how policy measures affect farmers' land use decisions. The empirical analysis aims to improve predictions on the effects of policy measures. Special focus is on how policies steer land use in the direction of sustainable intensification. Essay I examines the modeling of intensive margin adjustment of agricultural land use in computable general equilibrium (CGE) models, which are widely used to analyze land use change. The analysis is based on empirical estimation of agricultural production functions with Finnish farm-level data. The results indicate that the CRESH functional form should be favored over its alternatives. The subsequent CGE model simulations showed that both the elasticity estimates and the choice of functional form affect the model results significantly. Consequently, the widely-applied CES functional forms likely underestimate the elasticity of the intensive margin adjustment, and thus the adaptation possibilities in the agricultural sector as a whole. Essay II examines how policies and markets interact in the structural change of agricultural sector. The model applied is based on Fisher's principle, which explains variables' evolution as regards underlying fitness factors. This essay examines both land input and output markets separately with respect to both market and subsidy income. The empirical analysis employs quantile regression techniques that can shed light on the effects of the whole range of distribution values in addition to the mean effects. The results show that decoupled subsidies have increased the market-orientation of the sector concurrently with increasingly inefficient allocation of land. However, the latter effect was found to dominate, which indicates a negative net effect. Additionally, the distinction between coupled and decoupled subsidies matters very little in comparison to the effects that the subsidies have when paid in one form or another. Subsidies and market incomes attenuate each other, and thus they direct structural change in different directions. Decoupling has increased land market rigidities and thus inefficient allocation of land. Essay III examines how farmers adjust their land use to coupled, crop-specific subsidy payments. It exploits an idiosyncratic policy change in the Agenda 2000 reform as a quasi-experimental setting. The causality between the subsidy payments and production decisions could be reliably established with the standard differences-in-differences model. A range of empirical strategies suitable for the task are explored, while the results of OLS fixed effects and fractional response models are reported as they were considered the most reliable. The results vary between the models, which nevertheless does not affect the main conclusions. The results show that the reform affected farmers' land use decisions as predicted by economic theory: a crop's area increases (decreases) if its subsidy payment increases (decreases). Furthermore, allocation decisions are very elastic to coupled subsidies, especially for feed crops.Maataloustuotanto kohtaa moninaisia haasteita tulevaisuudessa. Väestö kasvaa edelleen, ja käyttökelpoinen maa niukkenee. Yleisen näkemyksen mukaan satotasojen tulisi kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä, mikä ei ole ongelmaton tavoite: viljelyalan laajentuminen johtaa metsäalan pienenemiseen, eliölajien katoamiseen ja hiilipäästöjen lisääntymiseen, kun taas tuottavuuden kasvattaminen voi lisätä ravinnevalumia, kasvihuonekaasupäästöjä sekä eroosiota. Tiedeyhteisössä nähdään, että haasteisiin pystytään parhaiten varautumaan maankäytön kestävällä tehostamisella. Tämä edellyttää asianmukaista politiikkaohjausta. Tässä tutkimuksessa on luotu uutta tietoa tarvittavien politiikkatoimien suunnitteluun. Tutkimuksen esseet tarkastelevat maatalouspolitiikan ja maankäytön yhteyksiä eri näkökulmista. Tutkimusote on empiirinen, ja tutkimus pyrkii tarkentamaan kuvaa politiikkatoimien vaikutuksista viljelijöiden maankäyttöpäätöksiin. Empiirisen tiedon avulla voidaan muodostaa parempia ennusteita politiikkatoimien vaikutuksista. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on kestävän tehostamisen toteutuminen. Ensimmäinen essee tarkastelee maatalouden maankäytön tehostamismahdollisuuksien mallintamista ja parametrisointia taloudellisissa tasapainomalleissa. Suomalaisen tilatason aineiston perusteella voitiin määrittää kuinka maata pystytään korvaamaan muilla tuotantopanoksilla kuten koneilla, työvoimalla ja lannoitteilla. Tulosten perusteella nämä mahdollisuudet ovat rajalliset. Mallintamisratkaisuilla voidaan vaikuttaa tuotettujen ennusteiden luotettavuuteen. Tulosten perusteella nykyiset ennusteet saattavat antaa liian pessimistisen kuvan maataloustuotannon sopeutumismahdollisuuksista. Toinen essee tarkastelee politiikan ja markkinoiden vaikutuksia maataloussektorin rakenteeseen. Tulokset osoittavat, että tukien irrottaminen tuotannosta on lisännyt markkinasuuntautuneisuutta lopputuotteiden osalta, mutta samalla heikentänyt maankäytön allokatiivista tehokkuutta. Jälkimmäinen vaikutus on dominoivampi, mikä viittaa negatiivisiin nettovaikutuksiin. Ero tuotantoon kytkettyjen ja tuotannosta irrotettujen tukien välillä havaittiin hyvin pieneksi. Tukien ja markkinatulojen keskinäisvaikutus oli negatiivinen eli ne ohjaavat sektorin kehitystä vastakkaisiin suuntiin. Kolmas essee tarkastelee, kuinka viljelykasvikohtaiset kylvöaloihin kytketyt tukimaksut vaikuttavat viljelijöiden päätöksiin allokoida peltoalansa eri viljelykasvien kesken. Tutkimuksessa hyödynnettiin Agenda 2000 -politiikkauudistusta luonnollisena koeasetelmana. Tutkimuksen mukaan viljelijät sopeuttavat tuotantoaan talousteorian ennustamalla tavalla: sen kasvin viljelypinta-alat kasvavat (pienenevät), jonka tukea kasvatetaan (vähennetään). Kasviallokaatio osoittautui hyvin joustavaksi tukimaksujen suhteen erityisesti rehuviljoilla

Suomen maatalouden tuottamat kasvihuonekaasujen päästöt eri politiikkaskenaarioissa

Climate change is the single biggest environmental problem in the world at the moment. Although the effects are still not fully understood and there is considerable amount of uncertainty, many na-tions have decided to mitigate the change. On the societal level, a planner who tries to find an eco-nomically optimal solution to an environmental pollution problem seeks to reduce pollution from the sources where reductions are most cost-effective. This study aims to find out how effective the instruments of the agricultural policy are in the case of climate change mitigation in Finland. The theoretical base of this study is the neoclassical economic theory that is based on the assumption of a rational economic agent who maximizes his own utility. This theoretical base has been widened towards the direction clearly essential to the matter: the theory of environmental eco-nomics. Deeply relevant to this problem and central in the theory of environmental economics are the concepts of externalities and public goods. What are also relevant are the problems of global pollution and non-point-source pollution. Econometric modelling was the method that was applied to this study. The Finnish part of the AGMEMOD-model, covering the whole EU, was used for the estimation of the development of pollution. This model is a seemingly recursive, partially dynamic partial-equilibrium model that was constructed to predict the development of Finnish agricultural production of the most important products. For the study, I personally updated the model and also widened its scope in some relevant matters. Also, I devised a table that can calculate the emissions of greenhouse gases according to the rules set by the IPCC. With the model I investigated five alternative scenarios in comparison to the base-line scenario of Agenda 2000 agricultural policy. The alternative scenarios were: 1) the CAP reform of 2003, 2) free trade on agricultural commodities, 3) technological change, 4) banning the cultivation of organic soils and 5) the combination of the last three scenarios as the maximal achievement in reduction. The maximal achievement in the alternative scenario 5 was 1/3 of the level achieved on the base-line scenario. CAP reform caused only a minor reduction when com-pared to the base-line scenario. Instead, the free trade scenario and the scenario of technological change alone caused a significant reduction. The biggest single reduction was achieved by banning the cultivation of organic land. However, this was also the most questionable scenario to be real-ized, the reasons for this are further elaborated in the paper. The maximal reduction that can be achieved in the Finnish agricultural sector is about 11 % of the emission reduction that is needed to comply with the Kyoto protocol.Ilmastonmuutos on suurin yksittäinen ympäristöongelma maailmassa tällä hetkellä. Vaikka sen vaikutuksiin liittyykin runsaasti epävarmuutta, on monissa maailman valtioissa päädytty hillitsemään ilmastonmuutosta. Taloudellisessa mielessä optimaalisesti toimiva yhteiskunnallinen suunnittelija pyrkii vähentämään päästöjä siellä missä se on kaikkein kustannustehokkainta. Tämä työ pyrkii pohtimaan kuinka tehokkaasti maatalouspolitiikan instrumenteilla voidaan vaikuttaa Suomen kasvihuonekaasupäästöjen syntyyn ja sitä kautta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tutkimuksen teoreettinen pohja on uusklassisessa taloustieteessä ja omaa hyötyään maksimoivan rationaalisen taloudellisen toimijan oletuksessa. Tätä teoriapohjaa on laajennettu aiheen kannalta hyvin keskeisen ympäristötaloustieteen suuntaan. Ympäristötaloustieteelle ja saastumisen ongelmalle ovat keskeisiä ulkoisvaikutusten ja julkishyödykkeiden käsitteet. Tämän ongelman kannalta keskeisiä ovat myös globaalien saasteiden ongelma sekä hajapäästöjen ongelma. Tutkimusmetodiksi valitsin työssäni ekonometrisen mallintamisen. Tutkimuksessa käytettiin koko EU:n kattavan AGMEMOD-mallin Suomen osamallia. Malli on näennäisesti rekursiivinen, osittain dynaaminen osittaisen tasapainon malli, jolla voidaan ennustaa Suomen maataloustuotannon kehitystä tärkeimpien tuotteiden osalta. Päivitin tätä perusmallia työssäni, laajensin sitä tietyiltä osin ja laadin siihen IPCC:n kasvihuonekaasujen laskentaohjeita vastaavan laskentataulukon. Tutkin mallilla viiden vaihtoehtoisen skenaarion suhdetta perusskenaariona toimineeseen Agenda 2000 skenaarioon. Vaihtoehtoiset skenaariot olivat: 1) vuoden 2003 YMP:n uudistus, 2) vapaa maailmankauppa, 3) teknologinen kehitys, 4) orgaanisten maiden poistaminen viljelyksestä ja 5) kolmen edellisen skenaarion yhdistelmä. Viimeinen skenaario kuvasi eräänlaista maksimivähennyksen tapausta ja siinä saavutettiin 1/3 vähennys perusskenaarioon verrattuna. YMP:n uudistus aiheutti hyvin vähäisen vähennyksen. Sen sijaan vapaa maailmankauppa ja teknologinen kehitys saivat aikaan tuntuvat vähennykset. Suurin yksittäinen vähennys saatiin aikaan poistamalla orgaaninen maa viljelyksestä. Tämä oli kuitenkin kaikkein kyseenalaisin skenaario johtuen useasta työssä tarkemmin eritellystä syystä. Maataloussektorilla saavutettava maksimivähennys on suuruudeltaan n. 11 % Suomen vuonna 2003 Kioton päästötavoitteen ylittäneestä määrästä

Effect of the Calibration in Water and the Build-up Cap on the Mg(Ar) Ionization Chamber Measurements

Non Peer reviewe

Chronotype as self-regulation: morning preference is associated with better working memory strategy independent of sleep

Peer reviewe

Cost-benefit analysis of climate change induced extreme events as part of public decision making : Final project report of IRTORISKI

IRTORISKI-hankkeessa tutkittiin, miten kustannus–hyötyanalyysin käyttöä ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnittelussa voitaisiin helpottaa niin, että sitä pystyttäisiin hyödyntämään kustannustehokkaasti sekä ilmastonmuutokseen liittyvien vaarojen priorisoinnissa että ennaltaehkäisevien toimenpiteiden vertailussa. Tutkimuksessa käytettiin esimerkkitapauksina jokitulvaa ja rankkasateiden aiheuttamaa tulvaa kaupunkiolosuhteissa. Tapahtumapuuanalyysia laajennettiin siten, että siitä käyvät ilmi sekä suorat vahingot että lopulliset makrotaloudelliset vaikutukset. Arviot suorista taloudellisista vahingoista perustuivat aikaisempiin tutkimuksiin, kun taas makrotaloudellisia vaikutuksia simuloitiin yleisen tasapainon mallin avulla. Tapaustutkimusten valinnasta, tapahtumapuun käytöstä, sen laajennusosasta sekä lasketuista makrotaloudellisista vaikutuksista keskusteltiin sidosryhmien edustajien kanssa kolmessa asiantuntijaistunnossa.The study IRTORISKI investigates how the use of cost benefit analysis in climate change adaptation planning can be streamlined such as to be useful both for initial prioritisation of natural hazards according to their risk and for initial comparison of measures regarding a particular hazard, while avoiding complex model exercises. The study uses examples cases for urban flooding caused by river flooding and extreme downpours respectively. Event tree analysis is extended such as to show both direct damage cost and eventual macroeconomic impacts. Direct damage estimates were based on earlier studies, while the macroeconomic impacts were simulated by means of a CGE model. Case selection, event tree use and extension, and calculated impacts were discussed with stakeholder representatives in three deliberative sessions