Poikana olemisen näyttämöillä : Sukupuolisensitiivinen teatteripedagogiikka ryhmäkeskeisessä ja kehollisessa prosessissa esimerkkinä Sällit-teatterin Kullervo

Pro-gradu opinnäytetyössäni tutkin sukupuolisensitiivistä kehollista teatteripedagogiikkaa. Tutkimuskohteenani on teatteriryhmä Sällit jonka ohjaajana olen toiminut vuodesta 2012. Murrosikäisten poikien kehollisuutta tarkastelen Sukupuolisensitiivisestä työotteesta käsin keskittyen heidän omiin kertomuksiinsa omasta kehollisuudestaan ja vertaan niitä omiin havaintoihini. Analysoin, tämän etnograaffisen lähestymistavan kautta, havaintojani ja kokemuksiani teatteripedagogiikasta, ja konstruoin omaa teatteripedagogista ajatteluani suhteessa Jouni Leikosen teatteripedagoseen ajatteluun. Tutkin kinesteettisen empatian ja kehollisen resonanssin käsitettä suhteessa murrosikäistenpoikien kehollisen hahmottamisen kehittymiseen ja luovaan kehonkäyttöön teatterillisessa prosessissa. Myös pohdin teatterillista kehollista työskentelyä eräänlaisena liminaalisena tilana, joka mahdollistaa vapaan kehollisen luovan toiminnan Nostan Sällien 2017 ensi-iltansa saaneen näytelmän Kullervo tekoprosessin ja esitysanalyysin Richard Schechnerin esityksen valmistusprosessin ajallisessa ja vuorovaikutuksellisissa malleissa. Pohdin ryhmäkeskeistä toimintaa näissä malleissa myös esityksen tekijyyden kannalta, eli kuinka kaikki prosessiin osallistuvat tahot tuovat panostaan kyseiseen teokseen. Harjoitus prosessin alkuvaiheen tuottamat erilaiset tulkinnat kalevalaisen Kullervon tarinasta vertautuu nykyajan nuorten miesten elämään ja tuottaa näistä yhdessä lopullisen teatteri esityksen. Tällöin esitys luo tekijöidensä yhteisomisteisen ja moniäänisen esityksen jossa kohtaa nykyajan nuortenmiesten maailma kalevalaisen Kullervon tarinan pohjalle

Tampereen poikateatterin touhu ja ruho : Näkökulma sukupuolisensitiiviseen teatteripedagogiikkaan

Opinnäytetyössäni tarkastelen sukupuolisensitiivistä teatteripedagogiikkaa poikateatterin näkökulmasta. Keskiöön nousee teini-ikäisten (16-20-vuotiaiden) nuorten miesten kokemus omasta kehollisuudestaan osallistuessaan tällaiseen toimintaan. Opinnäytetyössäni käyn lävitse omaa tämänhetkistä pedagogista ajattelua ja suhteutan sitä teatteriryhmä Sälleissä mukana olleiden poikien haastatteluihin ja niistä muodostuneisiin kertomuksiinsa heidän omasta kehollisesta kokemuksestaan. Teoreettinen pohja muodostuu hyvin pitkälle myös tanssintutkimukseen, tanssipedagogiikkaan ja ruumiinfenomenolo-giaan. Tanssin tutkimuksessa on vastaavan ikäisten poikien ja nuortenmiesten kokemuksia tutkittu. Oma matkani Sällien (ent. Tampereen Poikateatteri ent. Sällit – eräs tamperelainen poikateatteri) kanssa alkaa vuodesta 2012 jolloin aloitin työskentelyn ryhmän kanssa. Opinnäytetyöni pohjautuu omaan kokemukseeni tämän ryhmän kanssa ja ryhmäläisten haastatteluihin. Haastatteluihin sain mukaan sekä jo toiminnan jättäneitä, että nykyisin mukanaolevia ryhmän jäseniä. Poikien kertomuksista kävi ilmi heidän kokemuksensa kehollisina toimijoina, joka vahvistui heidän ryhmässä mukana olon aikana. Lisäksi löytyi heidän pohdintojaan siitä, miten heidän käsityksensä maskuliinisuudesta on muuttunut. Luottamus ja ryhmään kuuluminen suhteessa teatteripedagogiikkaa myös korostui näissä aiemmin mainituissa haastatteluissa. Oma käsitykseni on, ettei sukupuolisensitiivinen teatteripedagogiikka ole välttämättä soveltavan teatterin työkalu sinällään, mutta voi olla hyödyllinen työote ja mahdollisuus antaa ääntä pojille jotka eivät välttämättä muuten teatteria harrastuksekseen valitsisi.In my thesis, I will study gender-sensitive theatre pedagogy from the view-point of boystheatre. The focus of the study is the corporal experiences of teen-aged boys (16-18 years of age) participating in this kind of theatrical work. In my thesis, I will present my current theatre-pedagogical thinking and relate that to the interviews and experiences of the members of the Theatre Group “Sällit”. The main emphasis is on their experiences of corporality. My theoretical approach mainly bases on dance research, dance pedagogics and corporal phenomenology. In the field of dance research, there have been studies conducted on teenaged boys of the same age. My own journey with “Sällit” began in 2012 when I first started to work with this group. My thesis is based on my own experiences with the group as well as the interviews of the participants who are still in the group and some who have already left the group. The group members’ stories reveal their thoughts as corporal actors. The idea of being a corporal actor strengthens during their time in the group. In addition, thoughts and experiences of rethinking masculinity can be found in the boys’ stories. Trust and the feeling of belonging also had significant role in their stories of processes on theatre pedagogies. My own perception of gender-sensitive theatre pedagogy has strengthened: It is not a method of applied theatre as such, but more of a viewpoint and working mindset. And in the case of boys-theatre it is also an opportunity to give voice to boys that otherwise would not participate in theatre as a hobby