Use of Time for Outdoor Recreation in the United States, 1965-2007

This study examines time-use for outdoor recreation during 1965 to 2007. Using data on over 47,000 individuals from six nationally representative time-use surveys, we first document time-use trends between 1965 and 2007. We then develop a two-part instrumental variable censored regression model (a hurdle model) to predict individual-level time-use. Our results show that per capita time-use in outdoor recreation has more than doubled since 1965. This long-term increase was driven largely by increased participation rate. However, in the last decade or two, per capita time-use in outdoor recreation has stayed constant or slightly decreased. This change was driven mostly by reduced time-use by active participants; participation rate has not changed considerably. Demographics, amount of leisure, and other factors all have contributed to changes over time, but their effects and relative importance vary between participation, time-use per active participant, and time periods.time use, survey, outdoor recreation, leisure, censored regression, hurdle model, two part model, decomposition

Incentive Payment Programs for Environmental Protection: A Framework for Eliciting and Estimating Landowners' Willingness to Participate

This paper considers the role of incentive payment programs in eliciting, estimating, and predicting landowners’ conservation enrollments. Using both program participation and the amount of land enrolled, we develop two econometric approaches for predicting enrollments. The first is a multivariate censored regression model that handles zero enrollments and heterogeneity in the opportunity cost of enrollments by combining an inverse hyperbolic sine transformation of enrollments with alternative-specific correlation and random parameters. The second is a beta-binomial model, which recognizes that in practice elicited enrollments are essentially integer valued. We apply these approaches to Finland, where the protection of private nonindustrial forests is an important environmental policy problem. We compare both econometric approaches via cross-validation and find that the beta-binomial model predicts as well as the multivariate censored model yet has fewer parameters. The beta-binomial model also facilitates policy predictions and simulations, which we use to illustrate the framework.protection, endangered, voluntary, incentive, tobit, beta-binomial, stated preferences

Torjunta-aineiden käytön vähentämisen arvo?: Contingent valuation -tutkimus kuluttajien maksuhalukkuudesta

Tutkimus on osa MMM:n rahoittamaa maatalouden tuotantovaihtoehtojen ympäristötaloudellisia vaikutuksia käsittelevää MATYVA-projektia ja se on toteutettu Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen ympäristötalouden tutkimusalueella. Tutkimus on samalla myös Juha Siikamäen Pro Gradu -työ Helsingin yliopiston taloustieteen laitokselle.Suomalainen kuluttaja haluaa leipänsä pöytään mahdollisimman vähäisen kemiallisen torjunnan avulla tuotettuna. Tämä käy ilmi Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkijan Juha Siikamäen tekemästä tutkimuksesta, jolla selvitettiin kuluttajien mielipiteitä torjunta-aineiden käytöstä maataloudessa ja arvioitiin heidän maksuhalukkuuttaan niiden käytön vähentämisestä. Tulokset perustuvat touko-kesäkuussa 1995 tehtyyn kirjekyselyyn, johon vastasi kaikkiaan noin 1500 kotitaloutta (43 % kyselyn saaneista). Vastaajista noin kolmannes (31,3 %) piti elintarvikkeiden sisältämiä torjunta-ainejäämiä merkittävimpänä elintarvikkeiden sisältämänä terveysriskinä. Lähes yhtä suuri osa (27,3 %) piti suurimpana riskinä elintarvikkeiden valmistuksessa lisättäviä säilöntäaineita. Rasvan ja kolesterolin nähdään olevan pienempi riski, sillä vain noin 15 % vastaajista nimesi sen ensisijaiseksi elintarvikkeiden sisältämäksi terveysriskiksi. Vastaajat pitivät kemiallisen torjunnan minimoimista maataloudessa tärkeänä niin elintarviketurvallisuuden kuin tuotannon ympäristöystävällisyydenkin kannalta. Torjunta-aineiden käytön tarve kuitenkin hyväksytään, sillä vain kuusi sadasta vastaajasta kannatti kemiallisen torjunnan täydellistä lopettamista. Lähes kaikki (98,5 %) kyselyyn vastanneista ilmoittivat olevansa ainakin toisinaan halukkaita ostamaan ilman kemiallisia torjunta-aineita tuotettuja elintarvikkeita. Vastaajien keskimääräinen maksuhalukkuus torjunta-aineiden käytön puolittamisesta oli noin 1500 markkaa kotitaloutta kohti vuodessa. Summa vastaa noin viittä prosenttia kotitalouksien keskimääräisistä elintarvikemenoista. Maksuhalukkuuden suuruutta arvioitaessa on pidettävä mielessä, että kuluttajien lopullinen maksuhalukkuus punnitaan kaupan kassalla eikä tällä tutkimuksella voida tarkalleen sanoa mikä todellisen maksuhalukkuuden ja tutkimuksessa ilmaistun maksuhalukkuuden suhde on. Tuloksia tulkittaessa on myös syytä muistaa, että elintarviketurvallisuuden asiantuntijoiden näkemykset poikkevat esille tulleista kuluttajien mielipiteistä. Eurooppalaisessa vertailussa kemiallisen torjunnan käyttö on Suomessa hyvin vähäistä eikä elintarvik-keiden sisältämien torjunta-ainejäämien katsota aiheuttavan mainittavaa terveysriskiä. Tutkimus kuitenkin kertoo selvästi kuluttajien halukkuudesta ja valmiudesta maksaa ympäristö- ja kuluttajaystä-vällisemmästä maataloudesta.The aim of this study is to measure in monetary terms consumer preferences for using pesticides in agriculture. A dichotomous choice contingent valuation approach was used. A questionnaire was sent to 3600 randomly sampled Finns of whom 1512 (43 %) responded. Consumers willingness to pay (WTP) for reducing the use of pesticides was estimated for two different reduction levels: 1) reducing the use of pesticides in agriculture by 50 % compared to present level (50 % decrease) and 2) completely ending the use of pesticides in agriculture (100 % decrease). The results indicate that Finnish consumers prefer the alternative 50 % decrease to the alternative 100 % decrease . WTP for 50 % decrease was some 1600 FIM per household per year (5 % of the household average total food & drink expenditure) while WTP for 100 % decrease was some 1100 FIM per household per year. Sensitivity of WTP estimates was tested as follows: WTP was estimated by different models i.e. logit-, probit-, spike- and non-parametric models. A simple jack-knife analysis for testing the bidvector desing was done. Non-response bias was tested by comparing the WTP of the respondents who returned the questionnaire after the first delivery, with the WTP of the respondents who responded after the reminder was sent. Based on these analyses, the WTP estimates were found robust. In addition, the impact of information on respondents WTP was tested by varying the information included in the questionnaire. No statistically significant effects were found in that part of the study.vokMTT Taloustutkimu

Natural climate solutions

Our thanks for inputs by L. Almond, A. Baccini, A. Bowman, S. CookPatton, J. Evans, K. Holl, R. Lalasz, A. Nassikas, M. Spalding, M. Wolosin, and expert elicitation respondents. Our thanks for datasets developed by the Hansen lab and the NESCent grasslands working group (C. Lehmann, D. Griffith, T. M. Anderson, D. J. Beerling, W. Bond, E. Denton, E. Edwards, E. Forrestel, D. Fox, W. Hoffmann, R. Hyde, T. Kluyver, L. Mucina, B. Passey, S. Pau, J. Ratnam, N. Salamin, B. Santini, K. Simpson, M. Smith, B. Spriggs, C. Still, C. Strömberg, and C. P. Osborne). This study was made possible by funding from the Doris Duke Charitable Foundation. Woodbury was supported in part by USDA-NIFA Project 2011-67003-30205 Data deposition: A global spatial dataset of reforestation opportunities has been deposited on Zenodo (https://zenodo.org/record/883444). This article contains supporting information online at www.pnas.org/lookup/suppl/doi:10.1073/pnas.1710465114/-/DCSupplemental.Peer reviewedPublisher PD

Finnish agri-environmental programme in practice - participation and farm-level impacts in 1995

vokKirjasto Aj-

Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmän sisältö ja toiminta

Koko peltoalasta noin 90 % eli noin kaksi miljoonaa hehtaaria oli mukana maatalouden ympäristötukijärjestelmässä vuonna 1995. Kaikista maatiloista noin 80 % lähti siten mukaan ympäristötukiohjelmaan, mikä oli enemmän kuin odotettiin. Tuella onkin merkittävä asema ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien edistämisessä maataloudessa. Vuonna 1995 ympäristötuen kokonaismäärästä 95 % käytettiin ympäristötuen perustukeen ja loput erityistukiin, käy ilmi Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka on tehnyt tutkija Juha Siikamäki. Tutkimus käsittelee Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimintaperiaatteita ja sen toteutumista järjestelmän toimeenpanon ensimmäisenä vuonna 1995. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi viljelijöiden mielipiteitä ympäristötukijärjestelmästä ja sen vaikuttavuudesta viljelymenetelmiin. Suomen maatalouden ympäristötukiohjelma on osa EU:n maatalous- ja ympäristöpolitiikkaa. Ympäristötukiohjelman tärkeimmät elementit ovat ns. perustuki ja erityistoimenpiteiden tuki. Perustuki on kattava järjestelmä, johon lähes kaikki viljelijät ovat oikeutettuja osallistumaan. Perustuesta EU maksaa puolet. Perustukea saadakseen viljelijän on sitouduttava noudattamaan viljelyssä ympäristöehtoja, joissa määritellään varsin yksityiskohtaisesti puitteet tilalla käytettäville viljelymenetelmille. Perustuen ehdot ovat mm. keinolannoitteiden, karjanlannan ja torjunta-aineiden käyttöä koskevia rajoitteita. Viljelijöiltä edellytetään myös suojakaistojen perustamista valtaojien ja vesistöjen varsille. Erityistuki on kohdennettu perustukea tarkemmin jonkin tietyn toimenpiteen toteuttamiseen, ja sen puitteissa maksetaan mm. luomutuotannon tukea. Vuonna 1996 perustuki viljalle vaihteli Etelä-Suomen A-tukialueen 1 053 markasta/ha Pohjois-Suomen C4-tukialueen 250 markkaan/ha. Nurmella vastaavat tuet olivat 1 727 mk/ha ja 850 mk/ha. Tuen taloudellinen merkitys on tutkimuksen kyselyn mukaan erityisen tärkeä Etelä-Suomen A-tukialueen viljelijöille. Viljelijöiden suhtautuminen ympäristötukijärjestelmään on tutkimuksen mukaan melko myönteistä. Perustuen ehtojen ei yleensä katsota aiheuttavan viljelyssä kovin suuria muutoksia tai tukeen nähden kohtuuttomia kustannuksia. Noin 60 % karjatiloista odotti perustuen ehtojen aiheuttavan investointeja tilallaan. Tarvittava investointi oli yleensä joko lantalan laajennus tai rakennus, ja investointitarpeen odotettiin olevan 50 000 - 60 000 mk. Noin kolmannes viljatiloista puolestaan odotti keskimäärin 12 000 markan investointia kasvinsuojeluruiskun ostoon tai kunnostamiseen. Suojakaistojen perustaminen ja keinolannoitukselle asetetut rajoitteet saivat aikaan merkittävimmät muutokset viljelyssä viljatiloilla. Karjatiloilla puolestaan lannan levitykselle ja varastoinnille asetetut ehdot vaikuttivat viljelijöiden mielestä eniten tuotantomenetelmiin. Tiedonsaannin ympäristötukijärjestelmästä ja sen ehdoista koettiin yleensä olleen riittävää, sillä vain noin 40 % viljelijöistä olisi kaivannut lisätietoa päättäessään järjestelmään mukaan lähtemisestä. Tärkein tietolähde ympäristötuesta oli ammattilehdistö.This paper deals with the Finnish Agri-Environmental Programme (the FAEP) and its first year of implementation in 1995. The main emphasis is in examining participation in the FAEP and farm-level impacts of the participation. The analysis of the participation is based on the IACS -register, and the farm-level impacts are examined on the basis of farm survey data. The FAEP consists primarily of the General Agri-Environmental Protection Scheme (the GAEPS) and the Supplementary Protection Scheme (the SPS). Total expenditure on the FAEP was some FIM 1,408 million (ECU 247 million). The GAEPS accounted for the major part of expenditure of the FAEP. The SPS took some FIM 80 million, and its share can be expected to increase slightly in 1996-1999. Participation in the GAEPS in 1995 was high; 80 % of the farms (80,000 farms) and 90 % (2 mill. hectares) of the arable land were cultivated under the GAEPS criteria. The most common reasons the farmers stated for not participating the GAEPS among the animal husbandry farms was the need for investments and the criteria for a minimum area for manure spreading. It was found out that some 40 % of dairy farms in the GAEPS expected they have to invest in manure soring and handling facilities. The average expected investmen per investing farm would be some FIM 50,000-60,000. The main reason why some crop farms did not join the GAEPS was the need for investments and setting up buffer zones. According to farmers point of view, setting up buffer zones affected farming methods the most of all the GAEPS criteria in 1995. The GAEPS is financially significant especially for farms in area A. The impact of the SPS can be seen in, for instance, a substantial increase of organic production, which is expected to continue in 1996. Long term environmental impacts of the FAEP cannot be verified yet, but as farms participate the FAEP in very large numbers, positive environmental impacts are expected to be achieved in the near future due to e.g. reduced nutrient use and leaching.vokMTT Taloustutkimus (MTTL)The contents and the implementation of the Finnish agri-environmental programm