Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmän sisältö ja toiminta

Abstract

Koko peltoalasta noin 90 % eli noin kaksi miljoonaa hehtaaria oli mukana maatalouden ympäristötukijärjestelmässä vuonna 1995. Kaikista maatiloista noin 80 % lähti siten mukaan ympäristötukiohjelmaan, mikä oli enemmän kuin odotettiin. Tuella onkin merkittävä asema ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien edistämisessä maataloudessa. Vuonna 1995 ympäristötuen kokonaismäärästä 95 % käytettiin ympäristötuen perustukeen ja loput erityistukiin, käy ilmi Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka on tehnyt tutkija Juha Siikamäki. Tutkimus käsittelee Suomen maatalouden ympäristötukijärjestelmän toimintaperiaatteita ja sen toteutumista järjestelmän toimeenpanon ensimmäisenä vuonna 1995. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi viljelijöiden mielipiteitä ympäristötukijärjestelmästä ja sen vaikuttavuudesta viljelymenetelmiin. Suomen maatalouden ympäristötukiohjelma on osa EU:n maatalous- ja ympäristöpolitiikkaa. Ympäristötukiohjelman tärkeimmät elementit ovat ns. perustuki ja erityistoimenpiteiden tuki. Perustuki on kattava järjestelmä, johon lähes kaikki viljelijät ovat oikeutettuja osallistumaan. Perustuesta EU maksaa puolet. Perustukea saadakseen viljelijän on sitouduttava noudattamaan viljelyssä ympäristöehtoja, joissa määritellään varsin yksityiskohtaisesti puitteet tilalla käytettäville viljelymenetelmille. Perustuen ehdot ovat mm. keinolannoitteiden, karjanlannan ja torjunta-aineiden käyttöä koskevia rajoitteita. Viljelijöiltä edellytetään myös suojakaistojen perustamista valtaojien ja vesistöjen varsille. Erityistuki on kohdennettu perustukea tarkemmin jonkin tietyn toimenpiteen toteuttamiseen, ja sen puitteissa maksetaan mm. luomutuotannon tukea. Vuonna 1996 perustuki viljalle vaihteli Etelä-Suomen A-tukialueen 1 053 markasta/ha Pohjois-Suomen C4-tukialueen 250 markkaan/ha. Nurmella vastaavat tuet olivat 1 727 mk/ha ja 850 mk/ha. Tuen taloudellinen merkitys on tutkimuksen kyselyn mukaan erityisen tärkeä Etelä-Suomen A-tukialueen viljelijöille. Viljelijöiden suhtautuminen ympäristötukijärjestelmään on tutkimuksen mukaan melko myönteistä. Perustuen ehtojen ei yleensä katsota aiheuttavan viljelyssä kovin suuria muutoksia tai tukeen nähden kohtuuttomia kustannuksia. Noin 60 % karjatiloista odotti perustuen ehtojen aiheuttavan investointeja tilallaan. Tarvittava investointi oli yleensä joko lantalan laajennus tai rakennus, ja investointitarpeen odotettiin olevan 50 000 - 60 000 mk. Noin kolmannes viljatiloista puolestaan odotti keskimäärin 12 000 markan investointia kasvinsuojeluruiskun ostoon tai kunnostamiseen. Suojakaistojen perustaminen ja keinolannoitukselle asetetut rajoitteet saivat aikaan merkittävimmät muutokset viljelyssä viljatiloilla. Karjatiloilla puolestaan lannan levitykselle ja varastoinnille asetetut ehdot vaikuttivat viljelijöiden mielestä eniten tuotantomenetelmiin. Tiedonsaannin ympäristötukijärjestelmästä ja sen ehdoista koettiin yleensä olleen riittävää, sillä vain noin 40 % viljelijöistä olisi kaivannut lisätietoa päättäessään järjestelmään mukaan lähtemisestä. Tärkein tietolähde ympäristötuesta oli ammattilehdistö.This paper deals with the Finnish Agri-Environmental Programme (the FAEP) and its first year of implementation in 1995. The main emphasis is in examining participation in the FAEP and farm-level impacts of the participation. The analysis of the participation is based on the IACS -register, and the farm-level impacts are examined on the basis of farm survey data. The FAEP consists primarily of the General Agri-Environmental Protection Scheme (the GAEPS) and the Supplementary Protection Scheme (the SPS). Total expenditure on the FAEP was some FIM 1,408 million (ECU 247 million). The GAEPS accounted for the major part of expenditure of the FAEP. The SPS took some FIM 80 million, and its share can be expected to increase slightly in 1996-1999. Participation in the GAEPS in 1995 was high; 80 % of the farms (80,000 farms) and 90 % (2 mill. hectares) of the arable land were cultivated under the GAEPS criteria. The most common reasons the farmers stated for not participating the GAEPS among the animal husbandry farms was the need for investments and the criteria for a minimum area for manure spreading. It was found out that some 40 % of dairy farms in the GAEPS expected they have to invest in manure soring and handling facilities. The average expected investmen per investing farm would be some FIM 50,000-60,000. The main reason why some crop farms did not join the GAEPS was the need for investments and setting up buffer zones. According to farmers point of view, setting up buffer zones affected farming methods the most of all the GAEPS criteria in 1995. The GAEPS is financially significant especially for farms in area A. The impact of the SPS can be seen in, for instance, a substantial increase of organic production, which is expected to continue in 1996. Long term environmental impacts of the FAEP cannot be verified yet, but as farms participate the FAEP in very large numbers, positive environmental impacts are expected to be achieved in the near future due to e.g. reduced nutrient use and leaching.vokMTT Taloustutkimus (MTTL)The contents and the implementation of the Finnish agri-environmental programm