Mihin on suomalainen antiikintutkimus menossa?

Otsikon kysymyksen esittävät säännöllisin välein sekä alan tutkijat että muut kiinnostuneet. Itsekin muistan alustaneeni näin otsikoidussa tilaisuuksissa urani alkuvaiheissa ainakin kaksi kertaa, vuonna 1983 Klassillis-filologisen Yhdistyksen ja vuonna 1986 Suomen Historiallisen Seuran kutsusta. Jälkimmäiseen tilaisuuteen taisin saada kutsun siksi, että olin juuri lunastanut paikan suomalaisen antiikintutkimuksen nuorena vihaisena miehenä arvosteltuani Helsingin Sanomissa Tuomo Pekkasen Kalevalan latinannosta professorin luovan työajan hukkaan heittämiseksi

Globalisaatio, eurooppalaiset arvot ja suomalainen identiteetti

Artikkeli perustuu Historian päivillä 4.11.2000 pidettyyn Eino Jutikkala -luentoon

Suomen ulkopolitiikan etiikka

Ihmisoikeuksien ja globaalin etiikan kannattajan on sitouduttava arvoihinsa silloinkin, kun kansallinen etu osoittautuu uhanalaiseksi. Tämän tunnustaminen ei merkitse naiivia idealismia eikä kansallisen edun unohtamista. Hyväuskoiset hölmöt ja hyödylliset idiootit eivät edistä toiminnallaan ihmisoikeuksien ja globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumista. Ulkopolitiikassa on otettava huomioon vallitsevat olosuhteet, varovaisuusnäkökohdat ja toiminnan tarkoittamattomat seuraukset sekä hyväksyttävä ratkaisuja, joihin sisältyy myös ikäviä ulottuvuuksia. Myös kansallisella edulla on merkitystä. Sen asettaminen etusijalle suhteessa ihmisoikeuksiin ja muihin moraalisiin näkökohtiin ei kuitenkaan aina ole sallittua

Hyveen oppiminen

Jos moraalisen motivaation efektiivisyys edellyttää empiiriseen luontoon kuuluvien tunteiden koulimista ja jos näiden tunteiden kuuluminen ihmiselle on aina aksidentaalista ja jos niiden saattaminen järjen täydelliseen kontrolliin on mahdotonta, voiko ihminen sittenkään hallita elämäänsä. Sattuma näyttää sittenkin vaikuttavan moraaliin

Onko järkee vai ei?

Ilkka Niiniluoto ja Ilpo Halonen (toim.): Järki. Yliopistopaino/Helsinki University Press, Helsinki 1997, 362 sivua