Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönoton kriittiset menestystekijät loppukäyttäjän näkökulmasta

Siirretty Doriast

Account-based markkinointi suurissa teollisuusyrityksissä

Pareto-säännön mukaan B2B-markkinoilla, eli yritysten välillä käytävässä kaupankäynnissä 20 % asiakkaista tuottaa jopa 80 % yrityksen kokonaistuotoista. Markkinoinnin kohdentaminen tuottaville asiakkaille on täten kannattavampaa kuin suurille asiakasmassoille toteutettu massamarkkinointi. Nykyiset teknologiat mahdollistavat aiempaa tehokkaamman markkinoinnin kohdentamisen sekä tulosten mittaamisen ja analysoinnin, joiden avulla markkinoinnin toimenpiteitä pystytään jatkuvasti kehittämään ja tehostamaan. Kasvavan asiakasymmärryksen ja toimenpiteiden analysoinnin myötä myös asiakkaiden alati muuttuviin ja kasvaviin tarpeisiin pystytään vastaamaan paremmin. Yritysten strategisesti tärkeimpiin asiakkuuksiin keskittyvä account-based -markkinointi (ABM) onkin viime vuosien aikana noussut maailmalla B2B-yritysten keskuudessa houkuttelevaksi strategia-malliksi, jolla pyritään yhtenäistämään yritysten eri osastojen toimenpiteitä tärkeimpien asiakkuuksien tunnistamiseksi, tavoittamiseksi ja hoitamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen rooli account-based -markkinoinnilla on suomalaisissa valmistavan teollisuuden yrityksissä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautui ABM-teorioihin ja -tutkimuksiin sekä alan johtavien tutkimusyritysten viime vuosina teettämiin selvityksiin. B2B-markkinoille suunnatun toimintamallin vuoksi tutkimuksen viitekehys rajattiin tarkastelemaan kyseisille markkinoille tyypillisiä piirteitä ja markkinoinnin toteuttamista. Tutkimuksessa analysoitava aineisto kerättiin kuudessa teemahaastattelussa, jotka toteutettiin suomalaisten valmistavan teollisuuden yritysten markkinoinnista vastaaville henkilöille. Teemahaastatteluissa tarkasteltiin ABM- ja B2B-teorioissa nousseita teemoja, joiden pohjalta analysoitiin yritysten nykyisiä markkinointitoimenpiteitä ja account-based -markkinointia osana yritysten toimintaa. Tutkimus osoitti, että account-based -markkinointi oli vielä hyvin alkuvaiheessa suomalaisissa teollisuuden yrityksissä. Nykyisissä markkinoinnin toimenpiteissä käytettiin ABM-ohjelmille tyypillisiä toimenpiteitä, mutta osastojen välinen yhteistyö, yhtenäinen asiakkuusstrategia, tavoiteasetanta ja teknologiat eivät vielä olleet haastatelluissa yrityksissä ABM-strategian vaatimalla tasolla. B2B-markkinoille ja yritysten toimintamalleihin ABM-tasot ja -prosessi nähtiin soveltuvan ja tuovan lisää systemaattisuutta, joskin käyttöönottaminen ja toteuttaminen koettiin käytännössä edelleen haasteellisena

Katsaus helsinkiläiseen kaupunkiköyhyyteen ja kaupunkiköyhyystutkimukseen

Non peer reviewe

Antiparallel Dimers of the Small Multidrug Resistance Protein EmrE Are More Stable Than Parallel Dimers

The bacterial multidrug transporter EmrE is a dual-topology membrane protein and as such is able to insert into the membrane in two opposite orientations. The functional form of EmrE is a homodimer; however, the relative orientation of the subunits in the dimer is under debate. Using EmrE variants with fixed, opposite orientations in the membrane, we now show that, although the proteins are able to form parallel dimers, an antiparallel organization of the subunits in the dimer is preferred. Blue-native PAGE analyses of intact oligomers and disulfide cross-linking demonstrate that in membranes, the proteins form parallel dimers only if no oppositely orientated partner is present. Co-expression of oppositely orientated proteins almost exclusively yields antiparallel dimers. Finally, parallel dimers can be disrupted and converted into antiparallel dimers by heating of detergent-solubilized protein. Importantly, in vivo function is correlated clearly to the presence of antiparallel dimers. Our results suggest that an antiparallel arrangement of the subunits in the dimer is more stable than a parallel organization and likely corresponds to the functional form of the protein

Effects of Water Soaking–drying Cycles on Thermally Modified Spruce Wood–plastic Composites.

The overall aim of this work was to gain more insight on the potential of modified wood (TMW) components for use in wood–thermoplastic composites (WPCs). Laboratory-scale TMWPCs were produced, and the effects of severe water soaking–drying cycles on the samples were studied. Water sorption behavior and resulting dimensional and micromorphological changes were also studied, and the results were compared with those of unmodified wood–plastic composites (UWPCs) used as control. The TMW was prepared by cutting a spruce board into half and subjecting one-half to an atmosphere of superheated steam at atmospheric pressure with a peak temperature of 210°C, with the other unmodified wood (UW) half as a control. The TMW and UW components were then prepared by a Wiley mill and thereafter sifted into smaller (mesh 0.20-0.40 mm) and larger (mesh 0.40-0.63 mm) size fractions. A portion of the wood components were also subjected to thermal extraction (HE). Composite samples with these different wood components, polypropylene (PP) matrix, and maleated PP (MAPP) as coupling agent (50/48/2 wood/PP/MAPP ratio by weight) were then prepared by using a Brabender mixer followed by hot pressing. The matching micromorphology of the composites before and after the soaking–drying cycles was analyzed using a surface preparation technique based on ultraviolet-laser ablation combined with scanning electron microscopy. The results of the water absorption tests showed, as hypothesized, a significantly reduced water absorption and resulting thickness swelling at the end of a soaking cycle for the TMWPCs compared with the controls (UWPCs). The water absorption was reduced with about 50-70% for TMWPC and 60-75% for HE-TMWPC. The thickness swelling for TMWPCs was reduced with about 40-70% compared with the controls. Similarly, the WPCs with HE-UW components absorbed about 20-45% less moisture and showed a reduced thickness swelling of about 25-40% compared with the controls. These observations also were in agreement with the micromorphology analysis of the composites before and after the moisture cycling which showed a more pronounced wood–plastic interfacial cracking (de-bonding) as well as other microstructure changes in the controls compared with those prepared with TMW and HE-UW components. Based on these observations, it is suggested that these potential bio-based building materials show increased potential durability for applications in harsh outdoor environments, in particular TMWPCs with a well-defined and comparably small size fractions of TMW components.

Pohjois-Karjalan materiaalivirrat ja resurssitehokkuus. Pohjois-Karjalan materiaalivirrat ja resurssitehokkuus – hankkeen loppuraportti

Alueellisten materiaalivirtojen kartoittaminen ja resurssitehokkuuden määrittely on välttämätön lähtökohta ennen kuin voidaan muodostaa käytännön toimenpiteitä ja resurssitehokkuutta palvelevia toimintoja. Resurssitehokkuuden keinot ja toimenpiteet voidaan tiivistää 3 samanaikaiseen tavoitteeseen; vähennetään luonnonvarojen käyttöä, vähennetään muita ympäristövaikutuksia ja lisätään tuotteiden arvoa. Hankkeessa selvitettiin Pohjois-Karjalan talouden tuotos, resurssivirrat ja ympäristönäkökohdat. Tuotannosta ja kulutuksesta luodun kokonaiskuvan avulla pyrittiin tunnistamaan kriittisimmät resurssivirrat maakunnan tasolla sekä toimialoittain. Keinoina olivat panos-tuotosanalyysi sekä materiaalivirta-analyysi. Resurssitehokkuuden mittaamiseen käytettyjen materiaalivirtaindikaattoreiden lisäksi otettiin huomioon ympäristövaikutuksia kuvaavia ja hyvinvointia määritteleviä sosiaalis-kulttuurisia indikaattoreita. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetit olivat koko maan keskimääräisiä intensiteettejä suuremmat jokaisessa loppukäytön ryhmässä. Ero oli suurin erityisesti investoinneissa. Pohjois-Karjalassa kaikissa loppukäytön ryhmissä euroa kohden kulutettiin enemmän raaka-aineita kuin koko maassa keskimäärin. Pohjois-Karjalan raaka-aineiden käytön intensiteetin voidaankin siten sanoa olevan korkeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Suurimmat toimialat raaka-aineiden käytöltään olivat maa- ja vesirakentaminen, metsänhoito, muu kaivostoiminta ja louhinta sekä paperi- ja kartonkituotteiden valmistus. Oman raaka-aineoton osuus oli suuri rakennusmineraalien sekä puun osalta. Tuonnin käytetty otto muodostui metallien sekä fossiilisten polttoaineiden tuonnista. Asukaslukuun suhteutettuna raaka-ainekäyttö oli noin 7 % koko Suomen keskimääräistä tuotantolähtöistä raaka-ainekäyttöä suurempi. Kulutuslähtöinen raaka-ainekäyttö oli Pohjois-Karjalassa asukaslukuun suhteutettuna 20 % suurempi kuin koko maassa. Pohjois-Karjalassa nousi erittäin tärkeäksi kiertotalous ja uudistuvan jätehuollon hierarkia etenkin maa-ainesten, tuotannon sivutuotteiden ja rakennus- ja purkujätteen hyödyntäminen. P-K:n KHK-päästöt ovat jo nyt asukaslukuun suhteutettuna noin puolet koko maan keskimääräisistä päästöistä. Maatalous ja energianhuolto tuottivat suurimmat suorat KHK-päästöt. Alueen omat loppukäytön KHK-päästöt olivat 63% ja viennistä johtuvat 37%. Hankkeessa testattiin alustavasti ns. resurssientehostamispolkua. Tämä osoitti, että raaka-aineiden kulutusta pienentämällä, käyttämällä uudelleen sekä korvaamalla vähemmän ympäristölle haitallisilla voidaan saada tuotosta paranemaan, raaka-aineiden käyttöä vähenemään sekä KHK-päästöjä pienenemään. Käytännön toteuttaminen vaatii kuitenkin eri toimijatasojen ratkaisuja lainsäädännön ja yhteiskunnan tuen lisäksi muun muassa kunnilta

Fossil carbon emission substitution and carbon storage effects of wood-based products

Page 18 of the publication has been updated on 7th November 2022Forests and forest products contribute to climate change mitigation by sequestering carbon into forests, storing part of the carbon in harvested wood products (HWPs) and by avoiding fossil-based greenhouse gas (GHG) emissions in substitution for alternative materials and energy. Often, there are trade-offs in sequestering carbon into forests and harvesting trees for substitution, which means that these two strategies cannot be optimized at the same time. Which strategy is the most effective depends on a number of assumptions including the time horizon, metrics to characterize the climate effects, the development of forest carbon stocks, the way harvested wood is processed and used, and the alternative products to be substituted. Assessing the climate effects of the use of wood, changes in carbon stocks in forests and HWPs, as well as changes in fossil carbon emissions should be considered coherently. To do that, two systems are compared; the one with the studied wood use, and its reference system without the wood use being studied. In this report, the focus was on assessing carbon stock changes in HWPs and fossil emission substitution due to using HWPs and wood-based fuels in place of non-wood materials and fuels. The key knowledge and challenges encountered in the assessment and characterization of carbon storage in harvested wood products, substitution effects and the effect of cascading use of wood on them were summarized and discussed. Finally, some practical guidelines to conduct an assessment on an annual basis at a multiproduct and company level and over the life cycle at the product level were provided.Metsien ja puun käytön avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta sitomalla hiiltä metsiin ja puutuotteisiin sekä välttämällä fossiilisia kasvihuonekaasupäästöjä korvaamalla uusiutumattomia raaka-aineita puulla. Usein metsien hiilen sidonnan ja puunkäytön välillä on vaihtosuhde, eikä metsien hiilen sidontaa ja substituutiossa vältettäviä fossiilisia päästöjä saada optimoitua samanaikaisesti. Optimaalinen metsien käyttöstrategia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi riippuu useista oletuksista, muun muassa tarkastelujen aikajänteestä, ilmastovaikutusten määrittämisestä, metsien hiilivaraston kehityksestä, puun käyttötavoista ja vaihtoehtoisten tuotteiden korvaamisesta. Arvioitaessa puunkäytön ilmastovaikutuksia, tulee muutokset metsien hiilivarastossa, puutuotteiden hiilivarastossa ja fossiilisissa päästöissä huomioida johdonmukaisesti. Siihen tarvitaan vertailua, jossa tarkasteltavaa puunkäyttöjärjestelmää verrataan tilanteeseen, jossa sitä ei olisi. Tässä raportissa keskitytään tarkastelemaan puutuotteisiin sitoutuvaa hiiltä ja puun materiaali- ja energiakäytöllä vältettäviä fossiilisia päästöjä. Raportissa käydään läpi puutuotteiden hiilivaraston, puun käytön substituutiovaikutusten ja puun kaskadikäytön määrittämiseen liittyvät keskeiset haasteet. Lopuksi annetaan joitakin käytännön suosituksia siihen, miten näitä tekijöitä voi arvioida vuosittain monituotteisesti ja yritystasolla ja elinkaarisesti tuotetasolla

Työnantajan vaikutusmahdollisuudet epäasialliseen kohteluun ja asiakasväkivallan uhkaan

Tutkimusnäyttö epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivaltatilanteiden vahingollisista vaikutuksista hyvinvointiin, terveyteen ja työkykyyn on vankkaa. Työnantajat tarvitsevat kuitenkin lisää keinoja näihin konfliktitilanteisiin puuttumiseen ja niiden ehkäisyyn. Tämän tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli löytää keinoja, joiden avulla työyhteisöt voivat kehittää omaa toimintaansa kohti epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivallan nollatoleranssia. Tutkimusaineisto oli Kunta- ja hyvinvointialan henkilöstön seurantatutkimuksesta vuosilta 2017–2022. Testasimme työpajatyöskentelynä toteutettua kehittämistoimintaa (=interventiota), jonka vaikutuksia arvioitiin pitkittäisaineiston avulla kvasikokeellisella asetelmalla. Vaikka interventiolla ei voitu osoittaa suoria eikä epäsuoria vaikutuksia epäasialliseen kohteluun tai asiakasväkivaltaan, mallinnus kuitenkin osoitti, että interventio vaikutti osassa työyksiköitä myönteisesti psykososiaalisiin työoloihin. Interventiosta riippumatta myönteiset muutokset psykososiaalisissa työoloissa (lähiesihenkilön ja työyhteisön toiminta) vähensivät sekä epäasiallista kohtelua että asiakasväkivalta- tai sen uhkatilanteita. Interventiotutkimuksen lisäksi teimme riskiennustemallinnusta. Ensiksi mallinsimme tekijöitä, jotka lisäävät epäasiallisen kohtelun riskiä. Epäasiallisen kohtelun alkamiseen olivat yhteydessä syrjintäkokemukset, liiallinen työmäärä, työtehtävien lakkauttamisen uhka sekä lyhempi aika tehtävässä. Epäasiallisen kohtelun alkamiselta puolestaan suojasi kokemus siitä, että tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi työyksikössään ja luottamus lähiesihenkilöön. Tämän kuuden muuttujan mallin ennustetarkkuus (66 %) ei riitä epäasiallisen kohtelun riskin ennustamiseen yksilötasolla, mutta sitä voidaan hyödyntää tunnistettaessa työyhteisöjä, joissa on kohonnut riski epäasiallisen kohtelun alkamiseen tai lisääntymiseen. Toiseksi mallinsimme, mitkä työyhteisöpiirteet ovat yhteydessä asiakasväkivaltatilanteiden lisääntymisen riskiin korkean väkivaltariskin ammateissa: sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla; lähihoitajilla; sosiaali- ja nuorisotyöntekijöillä; ja opettajilla. Hoitajilla vuorotyö, suuret työn vaatimukset ja työyksikön psykologinen turvattomuus olivat yhteydessä lisääntyneen väkivallan riskiin. Muut lisääntyneeseen väkivaltariskiin yhteydessä olleet tekijät vaihtelivat ammateittain. Myös mallien ennustetarkkuus vaihteli ammateittain (63–72 %). Lopuksi tutkimme, miten ympäristötekijät, eli koulualueen huono-osaisuus, heijastuvat opetushenkilöstön väkivaltariskiin ja miten siihen mahdollisesti voidaan vaikuttaa. Kaikkein huono-osaisimpien alueiden kouluissa opetushenkilöstöllä oli suurempi väkivaltatilanteiden riski kuin hyväosaisimpien alueiden koulujen opetushenkilöstöllä. Tärkeä havainto oli kuitenkin, että koulujen psykososiaaliset voimavarat, eli kollegojen tuki, yhteistyön kulttuuri, laadukas johtaminen ja päätöksenteon oikeudenmukaisuus vähensivät väkivallan riskiä. Kun nämä tekijät olivat kunnossa, hyvä- ja huono-osaisten koulualueiden välillä ei ollut enää eroa opetushenkilöstön väkivaltariskissä. Hankkeemme tulokset osoittavat, että sekä epäasialliseen kohteluun että asiakasväkivaltatilanteiden yleisyyteen voidaan vaikuttaa kehittämällä psykososiaalisia voimavaratekijöitä, kuten esihenkilötyötä ja työyhteisöjen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Nollatoleranssi kannattaa panostaa sekä interventiotutkimuksen että riskiennustemallinnusten perusteella, sillä myönteisiä psykososiaalisia muutoksia tapahtui useammin, jos epäasiallista kohtelua ja/tai asiakasväkivaltaa oli vähemmän. Riskiennustemallinnuksessa havaittiin, että epäasiallisen kohtelun alkamiseen yhteydessä olevia tekijöitä oli löydettävissä, kun taas sen loppumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ei pystytty ennustamaan edes kohtuullisella tarkkuudella