A Spatial Mathematical Model Analysis of the Linkage between Agricultural Trade and Deforestation

Like agricultural trade, deforestation has increased tremendously throughout the past five decades. We analyse the linkage between both factors by applying trade and forest policy scenarios to the global land-use model MAgPIE ("Model of Agricultural Production and its Impact on the Environment"). The model predicts global landuse patterns in a spatially explicit way and uses endogenously derived technological change and land expansion rates. Our study is the first which combines global trade analysis with a spatially explicit mapping of deforestation. By implementing self-sufficiency rates in the regional demand and supply equations, we are able to simulate different trade settings. Our baseline scenario fixes current trade patterns until the year 2045. The three liberalisation scenarios assume a path of increasing trade liberalisation which ends with no trade barriers in 2045 and they differ by applying different forest protection policies. Regions with comparative advantages like Latin America for oilcrops and China for cereals will export more. Whereas, Latin America will buy this competitiveness by converting large parts of its Amazonian rainforest into cropland, China will benefit most due to its decreasing food demand after 2025. In contrast, regions like the Middle East, North Africa and South Asia face the highest increases of imports. Forest protection policies lead to higher technological change rates. In absence of such policies, investments in agricultural Research & Development are the most effective way for protecting the forest.International Relations/Trade, Resource /Energy Economics and Policy,

Implementing Bilateral Trade in a Global Landuse Model

International Relations/Trade, Land Economics/Use,

L’atmosphère d’une ville

Dans cet article ici en traduction inédite, dont la première version allemande date de 2011, Hermann Schmitz s’interroge sur les éléments qui, se déployant dans l’interaction entre les édifices et la vie sensible et affective des habitants, constituent l’atmosphère d’une ville. Dans cette perspective, il met à contribution plusieurs grands concepts de sa philosophie (la « Nouvelle Phénoménologie » développée dès les années 1960), destinée à élucider l’expérience vécue involontaire : dynamique du corps de chair (Leib), suggestions de mouvements, caractères synesthésiques.In this article (first published in 2011), Hermann Schmitz investigates the elements that make up the atmosphere of a city. He finds them in the interaction between the buildings and the sensitive and affective life of the inhabitants. In order to elucidate the constitution of urban atmospheres, he makes use of several major concepts of the philosophy that he has been working out since the 1960’s under the name of “New Phenomenology”: dynamics of the felt and feeling body (Leib), movement suggestions, synaesthetic characters

Roman, Rock, Comic und Film : Innovative Ansätze in der auslandsgermanistischen Literaturdidaktik

Väitöskirja kuuluu saksan kielen ja kulttuurin tutkimuksen alaan. Sen pääkysymyksenä on, miten saksankielistä nykykirjallisuutta ja -kulttuuria voitaisiin opettaa saksan kielen yliopisto-opinnoissa saksankielisten maiden ulkopuolella. Esimerkit on poimittu Tampereen yliopiston saksan kielen oppiaineen opetuksesta eri vuosilta. Kielitieteellisessä keskustelussa esitetään usein, että yliopistossa annettavalla kirjallisuuden ja kulttuurin opetuksella tulisi olla yhteys käytäntöön ja nykyhetkeen ja että sen tulisi olla soveltavaa ja ongelmalähtöistä. Tähän keskusteluun nivoutuvassa väitöskirjassa tarkastellaan kirjallisuuden (ja kulttuurin) yhteiskunnallista merkitystä, luettavien ja tematisoitavien teosten valintaa sekä teosten käsittelyä opetuksessa. Väitöskirjassa vastataan empiirisesti kysymyksiin siitä, mihin kirjallisuuden muotoihin nykyopiskelijat mieluiten tutustuvat opetuksessa, mitä oppimismuotoja he suosivat ja millaisia uusia osaamisen osoittamisen tapoja he toivovat. Väitöskirjassa esitellään myös opintojaksoilla toteutettuja tutkimusprojekteja, joissa on tarkasteltu tulevaisuuden vaatimuksiin vastaavan kirjallisuus- ja kulttuuriopetuksen suunnittelua sekä toteutus- ja arviointitapoja. Opetusprojektien kuvausten yhteydessä eritellään tietoja, valmiuksia ja osaamista, joita opiskelijoille voidaan välittää ja joita he voivat työstää ja omaksua. Väitöskirja sisältää yhteenvedon ja kuusi tieteellistä artikkelia. Yhteenvedossa kuvataan yksittäisten artikkelien pääsisältö ja tuodaan esiin artikkelien välisiä yhteyksiä ja suhteita sekä täydennetään ja kerrataan niitä. Yhteenvedon tärkeänä tavoitteena on edistää työn kansainvälistä vertailukelpoisuutta, jotta eri maissa toimivat kollegat voisivat saada siitä virikkeitä omaan toimintaansa. Yhteenvedon lopuksi käsitellään lyhyesti sitä, miksi kirjallisuuden roolia tiettyä kieli- ja kulttuurialuetta koskevissa opinnoissa ei voida sivuuttaa. Artikkelit on julkaistu vuosina 2017–2021 konferenssijulkaisuissa, kokoomateoksissa tai ammattilehdissä. Ne on nimetty ilmestymisensä mukaisessa aikajärjestyksessä (I–VI). Seuraavassa niitä käsitellään kuitenkin temaattisen jaottelun mukaisesti edeten kirjallisuudesta (kapeasti ymmärrettynä) kaunokirjallisten teosten parateksteihin, filmatisointeihin ja elokuvaversioiden vertailevaan käsittelyyn ja edelleen sarjakuviin ja rocklyriikkaan. Vuonna 2020 julkaistussa artikkelissa (IV) arvioidaan modernin nuorisoromaanin käyttöä oppimateriaalina Gegenwartsliteratur-nimisellä opintojaksolla. Artikkelissa tarkastellaan paitsi kaunokirjallisen tekstin käsittelyä opetuksessa myös sen didaktisointiin, journalistiseen kirjallisuuskritiikkiin ja tekstin käännettävyyteen liittyviä kysymyksiä. Erityisesti reaalioiden käännettävyys osoittautui silmiä avaavaksi näkökulmaksi sen kannalta, mitä kaikkea tekstiin kätkeytyy ja on siitä luettavissa sekä millaista tietämystä lukijalla on oltava etukäteen tai hänen on hankittava jälkikäteen. Tulokset voidaan nähdä perusteluna sille, miten tärkeää on käsitellä myös ajankohtaisia ja kääntämisen kannalta relevantteja (kaunokirjallisia) tekstejä ja hylätä aikaisempien vuosikymmenten ja -satojen niin sanotuista klassikoista koostuva kaanon. Vuoden 2019 ensimmäisen artikkelin (III) aiheena ovat kirjalliset paratekstit, suomalaisista romaaneista tehtyjen saksannosten maallikkokritiikit, joita käsiteltiin Literaturkritik-opintojaksolla. Maallikkokritiikkejä verrattiin sisällönanalyysin keinoin sanomalehtien kulttuurisivuilla perinteisesti julkaistaviin arvioihin. Työskentelymuotoa käytettiin, jotta voitiin siirtyä irrallisista teksteistä kirjallisuuden maailman eri toimijoihin ja mekanismeihin. Tavoitteena oli oppia tunnistamaan mainittuja toimijoita ja mekanismeja sekä laajentaa käsitystä kirjallisuudesta siten, ettei sitä tarkastella yksinomaan taiteena vaan myös tuotteena ja käyttöesineenä. Vuoden 2019 toisessa artikkelissa (II) tarkastellaan elokuvan käyttöä opetuksessa. Painopisteenä ovat erityisesti kirjallisten teosten filmatisoinnit ja vanhoihin alkuperäisteksteihin liittyvät lukuaineistot. Artikkelissa pohditaan, miten lukuaineistoja voidaan lähestyä kielenoppijan näkökulmasta ja miten elokuvataide voi näin ollen alentaa kynnystä tutustua alkuperäisteksteihin. Filmatisointi nähdään yhtenä mahdollisuutena osoittaa arvostusta kirjallisuutta kohtaan, sillä tavallisesti ainoastaan erityisen menestyneitä kirjallisia teoksia sovitetaan elokuvien ja muiden medioiden muotoon. Kirjallisuuteen lasketaan kuuluviksi myös elokuvan ja sarjakuvan kaltaiset taidemuodot, sillä kirjallisuus ei ole vain kansien välissä olevaa painettua paperia vaan kaikkea sitä, mikä on monikerroksista ja tulkinnanvaraista. Vuodelta 2017 peräisin olevassa artikkelissa (I) käsitellään humoristista aineistoa, josta on tehty filmatisoinnit niin Suomessa kuin Saksassakin ja joka siten avaa kiinnostavia mahdollisuuksia elokuvien vertailuun. Elokuvaversioita on hyödynnetty ahkerasti erilaisissa opetustilanteissa kirjoitelmien aiheista aina opiskelijoiden tekemiin elokuva-analyyseihin. Artikkelissa niitä analysoidaan sekä perusteellisten kohtausluettelojen avulla että tunnettuihin tilateorioihin tukeutumalla, ja samalla haetaan kielitieteellistä lähestymistapaa elokuvaan. Vuonna 2021 julkaistu artikkeli (VI) kuuluu samaan aihepiiriin, sillä siinä analysoidaan elämäkerrallisia sarjakuvatarinoita sarjakuvan käsitteiden avulla. Artikkelin sysäyksenä toimi teosten käsittely opiskelijoiden kanssa Deutsche Geschichte(n) im Comic -opintojaksolla. Analyysissa pohditaan kahden Berliinin muurin murtumista ja DDR-menneisyyttä käsittelevän sarjakuvajulkaisun käyttötapoja opetuksessa sekä mahdollisia kohderyhmiä. Vuoden 2021 jälkimmäisen artikkelin (V) kohteena on Rammstein-yhtyeen laululyriikka, joka oli Intertextualität in der Rocklyrik -opintojakson keskiössä. Opintojaksolla käsiteltiin intertekstuaalisuutta ilmiönä ja arvioitiin opiskelijoiden todelliselle yleisölle pitämiä esitelmiä. Kirjallisuudesta ja sen tulkinnasta tehtiin näin keino edistää tulevassa ammatissa tarvittavaa osaamista, kuten esitelmien pitämistä ja julkista esiintymistä. Artikkelissa osoitetaan, miten tämän kaltaisia harjoituksia voidaan hyödyntää kirjallisuuden opetuksessa. Kaiken kaikkiaan artikkeleista tehdyt päätelmät viittaavat siihen, että kirjallisuuden opetuksessa kannattaa luopua jäykästä (kansallisesta) kirjallisuuden kaanonista ja siirtää katse esimerkinomaisesti käsiteltäviin nykykirjallisuuden teoksiin ja kirjallisuuden ajattomien klassikoiden moderneihin tulkintoihin. Kirjallisuuden käsite ymmärretään väitöskirjassa laajasti, sillä se kattaa myös esimerkiksi elokuvan, sarjakuvan ja laululyriikan. Opetusmenetelmät, analyysitavat ja tehtävänannot liittyvät saksan kielen opetuksen osaamistavoitteisiin, nivoutuvat motivoivalla tavalla projekteihin ja sisältävät paljon yhtymäkohtia yliopiston ulkopuoliseen maailmaan.Die vorliegende Dissertation beschäftigt sich am Beispiel der Universität Tampere mit dem Problem, wie zeitgemäßer Literatur- und Kulturunterricht in der auslands- germanistischen Forschung konzipiert und in der Lehre umgesetzt werden sollte bzw. umgesetzt werden kann. Im Anschluss an die aktuelle Fachdiskussion, die immer wieder fordert, dass ein zukunftsfähiger universitärer Literatur- und Kulturunterricht den Anforderungen von Praxis- und Gegenwartsbezug, von Anwendbarkeit und Problemorientierung gerecht werden muss, wird nach dem gesellschaftlichen Stellenwert von Literatur (und Kultur) sowie nach der Auswahl von Werken, die zu thematisieren und zu lesen wären, gefragt sowie nach den Zielen und Formen der unterrichtlichen Auseinandersetzung mit künstlerischen Werken. Empirisch geklärt werden die Fragen, welche Formen von Literatur heutige Studierende als Lerngegenstände favorisieren, welche Lernformen sie bevorzugen und welche Art von neuartigen Leistungsnachweisen sie wünschen. Pars pro toto wird ferner an erfolgreich durchgeführten Lehrforschungsprojekten dargestellt, wie zukunftsfähiger Literatur- und Kulturunterricht geplant, durchgeführt und ausgewertet werden kann. Dabei wird im Einzelnen ausgewiesen, welche Kenntnisse, Fertigkeiten und Fähigkeiten in solchen Lehrveranstaltungen die Studierenden erarbeiten und sich aneignen bzw. vermittelt werden können. Die Arbeit besteht aus einer Zusammenfassung sowie sechs wissenschaftlichen Artikeln, die in den Jahren 2017 bis 2021 in Konferenz- und Sammelbänden oder Fachmagazinen erschienen sind. Die Nennung der Artikel in der Liste der Originalpublikationen (I–VI) erfolgt in der chronologischen Reihenfolge ihres Erscheinens. Ihre Behandlung in der Zusammenfassung geschieht jedoch nach Gesichtspunkten der thematischen Endfaltung, vom literarischen Text (im engeren Sinne), über Paratexte belletristischer Werke, Literaturverfilmungen und Filmfassungen im Vergleich, hin zu Comic und Rocklyrik. Die Zusammenfassung gibt dabei nicht nur in geraffter Form wieder, was in den einzelnen Artikeln ausführlich nachzulesen ist, sondern zeigt Zusammenhänge und Verbindungslinien auf, ergänzt und rekapituliert, nicht zuletzt, um eine internationale Vergleichbarkeit zu ermöglichen und somit als Anregung für Kolleg(inn)en an anderen Standorten zu dienen. Abschließend wird auch kurz der Frage nachgegangen, warum Literatur im Studium eines bestimmten Sprach- und Kulturraums im Grunde als unverzichtbar erscheint. Der Artikel von 2020 (IV) evaluiert den Einsatz eines zeitgenössischen Jugendromans in einem Kurs Gegenwartsliteratur, ohne einen belletristischen Text mit Studierenden bloß interpretieren zu wollen, sondern unter Fragestellungen seiner Didaktisierung, (journalistischen) Kritik oder möglichen Translation. Insbesondere die Frage der potenziellen Übersetzung von Realien erwies sich dabei als ‚Augenöffner‘ für all das, was in einem Text mitschwingt, mitzulesen ist und an Vorwissen vorausgesetzt wird oder nachträglich erarbeitet werden muss. Die Ergebnisse verstehen sich als Plädoyer für die Auseinandersetzung mit aktuellen, gegenwartsbezogenen und übersetzungsrelevanten (belletristischen) Texten unter Verzicht auf einen starren Kanon vermeintlicher Klassiker früherer Jahrzehnte und Jahrhunderte. Ein erster Artikel von 2019 (III) beschäftigt sich mit literarischen Paratexten, mit Laien-Rezensionen zu finnischen Romanen in deutscher Übersetzung, und ihrem (inhaltsanalytischen) Vergleich mit Rezensionen des traditionellen Feuilletons, erprobt in einem Kurs Literaturkritik mit der Absicht, die Welt der Einzeltexte zu verlassen und den Literaturbetrieb mit seinen verschiedenen Akteuren und Mechanismen als solchen zu erkennen und somit den engen Blick auf Literatur als Kunst um den Blick auf Literatur als veräußerbare Ware und Gebrauchsgegenstand zu erweitern. Ein weiterer Artikel von 2019 (II) hat den Einsatz von Film resp. Literaturverfilmungen zum Thema und erörtert, wie der (insbesondere für Sprachlerner) leichtere Zugang über die Kunstform Film mit sinnvollen Leseaufgaben zu alten Originaltexten verbunden werden kann. Die Verfilmung wird dabei als eine Form der Wertschätzung von (textgebundener) Literatur gesehen, insofern i.d.R. nur besonders erfolgreiche belletristische Werke Verfilmungen und weitere mediale Transformationen erfahren. In der Überzeugung, dass Literatur mehr ist als bedrucktes Papier zwischen zwei Buchdeckeln, sondern all das umfasst, was vielschichtig und interpretierbar ist und nicht bloß zu pragmatischen Informationszwecken rezipiert wird, werden hier auch Kunstformen wie Film oder Comic der Literatur zugerechnet. Der Artikel von 2017 (I) nimmt sich eines humoristischen Stoffes an, der in Finnland wie in Deutschland eine je eigene Verfilmung erfahren hat und interessante Möglichkeiten des Filmvergleichs eröffnet. Die beiden Filmfassungen, mehrfach Gegenstand in unterschiedlichen Unterrichtskontexten – vom Schreibanlass bis zur studentischen Filmanalyse – , werden mithilfe ausführlicher Szenenprotokolle und im Abgleich mit bekannten Raumtheorien analysiert und Wege einer philologischen Auseinandersetzung mit Film aufgezeigt. In eine ähnliche Richtung geht ein Artikel von 2021 (VI), insofern hier die Analyse von biografischen Comic-Geschichten mithilfe eines comic-spezifischen Begriffsapparats unternommen wird. Initiiert wurde diese Arbeit durch die Lektüre der Werke mit Studierenden in einem Kurs Deutsche Geschichte(n) im Comic. Die Analyse geht Fragen der unterrichtlichen Einsetzbarkeit und möglicher Zielgruppen zweier herausragender Comic-Bände zum Thema Mauerfall und DDR-Vergangenheit nach. Im letzten Artikel von 2021 (V) geht es um Songtexte, die im Zentrum eines Kurses zur Intertextualität in der Rocklyrik der Gruppe Rammstein standen. Über das interessante Phänomen der Intertextualität hinaus ging es dabei um die Auswertung studentischer Vorträge vor einem authentischen Publikum. Literatur und ihre Interpretation wurden hier zum Vehikel für das Einstudieren berufsfördernder Kompetenzen wie Präsentieren und öffentliches Auftreten. Gezeigt wird hier, wie solche Aufgaben gewinnbringend und motivationsfördernd unter dem Schirm von Literaturunterricht erfolgreich angewandt werden können. Die gesammelten Ergebnisse indizieren die Abkehr von einem bildungsbürgerlichen (nationalen) Literaturkanon starrer Prägung bei Präferierung exemplarischen Arbeitens anhand zeitgenössischer Literatur (bzw. zeitloser Literaturklassiker in modernen Adaptionen), unter Verwendung eines weiten Literaturbegriffs, der auch Film, Comic, Rocklyrik u.v.a. umfasst, mit Methoden, Analyseverfahren und Aufgabenstellungen, die berufsbezogen und motivierend projektgebunden sind und vielfache Anknüpfungspunkte zur außeruniversitären Welt aufweisen

Wetterderivate: Ein Instrument im Risikomanagement für die Landwirtschaft?

The risks associated with farming activities are likely to increase in the future. It, therefore, appears worthwhile to analyse new risk management instruments. This paper investigates weather derivatives for which a market has already emerged in the USA. Contrary to traditional financial derivatives, their payoff is determined by future weather events, such as temperature or precipitation. Thus, they hedge risks which result from climate. Since they address production risks they are complementary to instruments that hedge price risks, such as future markets. The objective of the paper is to evaluate the economic impacts of weather derivatives and to assess their potential as farm level instruments of risk management. After outlining the main characteristics and the functioning of weather derivatives and their emergence, emphasis is placed on model calculations to quantify farm level impacts. The potato farm is used as a case study. Empirical data on yields and weather variables are taken from an experiment station of the Chamber of Agriculture at Hanover, Germany. After studying the relationship between yields and weather variables, the findings are used to design an option based on a precipitation index. Stochastic simulation is then used to assess the effects on the probability distribution of revenues. The results show that weather derivatives can be useful instruments of risk management in agriculture. Since there is still a lack of knowledge with respect to some of their economic impacts, further research is needed. This refers to the choice of suitable commodities and weather indexes, the contractual design and methodological aspects of pricing and of integrating weather derivatives into the risk management of farms. Last but not least, the question has to be answered, as to which partners would be willing to accept the risk that farmers intend to reduce by means of weather derivatives.weather derivatives, weather risk, risk management, stochastic simulation, Financial Economics, Risk and Uncertainty,

Entwicklung eines opto-mechanischen Mikrolabors zur Generierung und Untersuchung biomimetischer Proteinnetzwerke

Der Zugang zur Untersuchung komplexer Mikrostrukturen, wie sie insbesondere durch biologische Systeme gebildet werden, verlangt spezielle Werkzeuge und Methoden, die eine aktive physikalische und chemische Kontrolle in diesem Größenbereich und die Erfassung systemspezifischer Parameter erlauben. Ein Teil dieser Anforderungen kann durch den Einsatz holographischer optischer Pinzetten (HOT) erfüllt werden, mit denen sich eine Vielzahl mikroskopischer Objekte nicht-invasiv manipulieren und Piconewtonkräfte messen lassen. In dieser Arbeit wurden die Anwendungsmöglichkeiten der HOT erstmals über eine reine Objektmanipulation hinaus durch Integration in eine neu entwickelte Mikrofluidikplattform erweitert und die HOT-Technologie in Hinblick auf komplexe Systemanwendungen weiterentwickelt: Verschiedene Algorithmen zur Hologrammberechnung wurden hinsichtlich ihrer Effizienz miteinander verglichen. Es konnte gezeigt werden, dass ein hier vorgestellter erweiterter Superpositionsansatz in den meisten Fällen zur Hologrammgenerierung ausreicht, womit die Verwendung zeitaufwändiger iterativer Verfahren entfällt. Die Abhängigkeit der Effizienz von Symmetrieeigenschaften der Fallenmuster wurde aufgezeigt und analysiert. Durch Verwendung der Superposition wurde eine Ortsauflösung der HOT-Positionierung im Nanometerbereich realisiert. Die Abhängigkeit der Auflösung von der Zahl der Bildpunkte und Phasenstufen der Hologramme konnte hergeleitet und experimentell demonstriert werden. Die HOT-Technologie ermöglicht die Erzeugung optischer Wirbelfallen, die gefangene Objekte durch Drehimpulsübertragung in Rotation versetzen. Eine neue Klasse modulierter optischer Wirbel wurde präsentiert, die eine Regulation des Drehimpuls optischer Wirbel erlaubt ohne die Laserintensität oder den Wirbelradius zu verändern. Die Fabrikation eines ultraflachen und optisch transparenten Mikrofluidiksystems stellt ein Werkzeug zur Kontrolle des chemischen Milieus zur Verfügung, das eine Integration der HOT erlaubte. Speziell auf die HOT angepasste Kanaldesigns wurden entwickelt, um Systemstabilität zu gewährleisten und gleichzeitig einen flexiblen Austausch von Substanzen zu ermöglichen. Dieses opto-mechanische Mikrolabor konnte schließlich zur Generierung biomimetischer quasi-zweidimensionaler Aktinnetzwerke auf durch HOT strukturierten Mikrokugeln genutzt werden: Es wurde zur Oberflächenstrukturierung, der Erzeugung kraftsensorischer Geloberflächen und der freien rein optischen Systemmanipulation eingesetzt

Production of oceanic nitrous oxide by ammonia-oxidizing archaea

The recent finding that microbial ammonia oxidation in the ocean is performed by archaea to a greater extent than by bacteria has drastically changed the view on oceanic nitrification. The numerical dominance of archaeal ammonia-oxidizers (AOA) over their bacterial counterparts (AOB) in large parts of the ocean leads to the hypothesis that AOA rather than AOB could be the key organisms for the oceanic production of the strong greenhouse gas nitrous oxide (N2O) that occurs as a by-product of nitrification. Very recently, enrichment cultures of marine ammonia-oxidizing archaea have been reported to produce N2O. Here, we demonstrate that archaeal ammonia monooxygenase genes (amoA) were detectable throughout the water column of the eastern tropical North Atlantic (ETNA) and eastern tropical South Pacific (ETSP) Oceans. Particularly in the ETNA, comparable patterns of abundance and expression of archaeal amoA genes and N2O co-occurred in the oxygen minimum, whereas the abundances of bacterial amoA genes were negligible. Moreover, selective inhibition of archaea in seawater incubations from the ETNA decreased the N2O production significantly. In studies with the only cultivated marine archaeal ammonia-oxidizer Nitrosopumilus maritimus SCM1, we provide the first direct evidence for N2O production in a pure culture of AOA, excluding the involvement of other microorganisms as possibly present in enrichments. N. maritimus showed high N2O production rates under low oxygen concentrations comparable to concentrations existing in the oxycline of the ETNA, whereas the N2O production from two AOB cultures was comparably low under similar conditions. Based on our findings, we hypothesize that the production of N2O in tropical ocean areas results mainly from archaeal nitrification and will be affected by the predicted decrease in dissolved oxygen in the ocean