Application of the Cooperative Game Theory to Global Strategic Alliances

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää yhteistyön peliteorian sovellusmahdollisuuksia globaaleihin strategisiin liittoutumiin. Globaalien strategisten liittoutumien kirjallisuustutkimuksella analysoidaan liittoutumien muodostumiseen ja pysyvyyteen liittyviä tekijöitä. Yhteistyön peliteorian peruskäsitteet ja ratkaisukonseptit kuvataan ja käsitellään niiden sovellusmahdollisuuksia strategisiin liittoutumiin. Kolme kirjallisuusesimerkkiä kuvaa erilaisia yhteistyön peliteorian sovellustapoja strategisiin liittoutumiin. Työhön sisältyy tapaustutkimus, jossa muodostetaan laskennallinen malli globaalien matkapuhelinoperaattoreiden strategisista liittoutumista soveltamalla yhteistyön peliteoriaa. Käytetty ratkaisukonsepti on yhteistyöpelin ydin. Kirjallisuusesimerkit ja tapaustutkimus todentavat, että yhteistyön peliteoriaa voidaan soveltaa strategisten liittoutumien mallintamiseen. Liittoutumien muodostumisen todennäköisyyttä ja niiden stabiilisuutta voidaan arvioida yhteistyön peliteorian avulla. Myös liiketoiminnan dynamiikka ja liiketoimintaympäristön muutokset voidaan ottaa mallinnuksessa huomioon. Tämä mahdollistaa liittoutumien pitkän aikavälin elinkelpoisuuden tarkastelun. Tapaustutkimuksen avulla osoitetaan, että laskennallisen mallinnuksen avulla saatavat tulokset vastaavat strategisten liittoutumien kvalitatiivisen tutkimuksen tuloksia. Tapaustutkimuksen yhteydessä esitellään uusi menetelmä liittoutumien pitkän aikavälin stabiilisuuden arvioimiseksi liiketoiminnan muutoksissa. Liiketoimintaa kuvaavat epävarmat ja muuttuvat parametrit mallinnetaan soveltuvalla todennäköisyysjakaumalla. Tutkimuksessa osoitetaan, että yhdistämällä Monte Carlo -simulointi ja yhteistyöpelin ydin -ratkaisukonsepti, voidaan muodostaa stabiilisuusindikaattori, joka kuvaa liittoutuman pitkän aikavälin stabiilisuutta muuttuvassa liiketoimintaympäristössä.The scope of this thesis is the application of the cooperative game theory to global strategic alliances. The objective is to find out how the cooperative game theory can be applied to global strategic alliances. Global strategic alliances are studied to understand the major questions of the alliance formation and the long-term stability. Various concepts of the cooperative game theory are investigated to find a feasible way to apply them to the modelling of strategic alliances. Three examples from literature are presented in which the cooperative game theory is applied to strategic alliances. Also a case study is introduced in which the global mobile operators' alliances are modelled as cooperative games using the core solution concept. The literature examples and also the case study demonstrate that the theory of cooperative games can be applied to model the global strategic alliances. The stability and likelihood of strategic alliances can be assessed by modelling them as cooperative games. With this modelling the stability of strategic alliances can be assessed in the alliance formation. Also the business dynamics and changes in the business environment can be taken into account in order to understand the alliance's long-term vitality. The case study demonstrates that the findings of the computational model of the strategic alliances reflect the respective findings made with qualitative methods. In the case study a new computational method is introduced to estimate an alliance's long-term stability in the changing business environment. In this method the uncertain and changing business parameters are modelled with applicable probability distributions. By combining the Monte Carlo simulation and the core solution concept of the cooperative game theory, a measure called a stability indicator can be calculated. It reflects the stability of an alliance in the changing business environment

Sissisota, sen edellytykset ja mahdollisuudet

Artikkelissa käsitellään laaja-alaisesti sissisodan luonnetta, muotoja, merkitystä, edellytyksiä, järjestelyjä, toimintaperiaatteita jne. Kirjoittajan mukaan sotien muuttuminen totaalisiksi, on ollut seurauksena taistelutoiminnan laajentuminen myös siviiliväestöä koskevaksi. Artikkelissa tarkastellaan sissisodan lajeja, muotoja ja niiden muutoksia ensimmäisessä sekä toisessa maailmansodassa. Kirjoittajan näkemyksen mukaan pitävät Clausewitzin toteamat sissitoiminnan periaatteet edelleen paikkansa. Artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti sissitoiminnan suunnittelua, johtamista, organisointia, joukkojen rekrytointia sekä huoltoa. Sissisodan taktisia periaatteita käsitellään sekä puolustuksellisesta että hyökkäyksellisestä näkökulmasta. Kirjoittajan käsityksen mukaan hyvä henki on kaiken toiminnan perusta. Omien joukkojen ja siviiliväestön osalta on erityistä huomiota kiinnitettävä "valistamiseen, virkistämiseen, mielialan tarkkailuun ja sielunhoitoon". Kirjoittajan mukaan "Kehitys näyttää siis kulkevan siihen suuntaan, että sellaistenkin valtakuntien, joilla itsellään on ydinräjähteitä, on pakko omaksua sissisodan taistelutapoja voidakseen menestyä tulevassa sodassa.

Yliopistojen rahoituksesta

The administrative and financial status of Finnish universities changed within the University Act which came into force 2010. Universities are no longer part of the state economy but accountable legal entities with full responsibility for their finances, and thus ability to make financial commitments as well. The overall university funding comprises appropriations allocated to universities in the state budget covering about 64 % of university budgets. Competed research funding from national and international sources is an important source of additional financing and plays an important part in enhancing quality and impact. In addition, universities may have income of supplementary funding (donations, paid services) and return on capital. This article examines changes in universities’ funding and fundingsystem pondering how and to which direction they are developing in future. The Finnish government continues to be responsible for the funding of the public duties of the universities. In 2013 the performance based direct government funding was 1.8 billion euro. Under the provisions of the Universities Act, the Ministry of Education will grant formula-based core funding to the universities for the execution of their statutory public duties according to the extent, quality and impact of the activities, and education and science policy objectives. The core funding is divided among the universities based on a formula, which comprises strategic funding, as well as the financing of education and research.Vuonna 2010 voimaantulleen yliopistolain jälkeen yliopistot eivät ole enää olleet osa valtiokonsernia vaan itsenäisiä kirjanpitovelvollisia oikeushenkilöitä, joilla on omia tuloja ja pääomaa ja jotka vastaavat omasta taloudestaan, ja voivat tehdä taloudellisiin velvoitteisiin johtavia sitoumuksia. Yliopistojen julkinen kokonaisrahoitus muodostuu Suomessa valtion talousarviossa suoraan yliopistoille osoitetusta valtion perusrahoituksesta sekä kansallisesta ja kansainvälisestä kilpaillusta tutkimusrahoituksesta. Lisäksi yliopistot voivat saada rahoitusta toimintaansa liiketoiminnasta ja lahjoituksista ja myös pääoman tuotoista. Artikkelissa tarkastellaan yliopistojen rahoitusta ja rahoitusjärjestelmää yliopistolain ja siitä johtuvien muutosten jälkeen sekä pohditaan, mihin suuntaan se on kehittymässä. Vuonna 2013 valtion yliopistoille osoittama yliopistolain mukainen valtion rahoitus oli noin 1.8 miljardia euroa. Valtiolla on päävastuu siitä, että yliopistot pystyvät perusrahoituksen puitteissa toteuttamaan ne tehtävät, jotka niille kuuluvat. Yliopistolakiin on kirjattu yleiset perusrahoituksen myöntöperusteet: toiminnan laajuus, laatu ja vaikuttavuus sekä muut koulutuksen ja tiede- politiikan tavoitteet. Opetus- ja kulttuurimi- nisteriön asetuksella säädetään yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä, rahoitusmallista

Rajoitteilla ohjattu gradienttivahvistus-menetelmä

Tiivistelmä. Tutkielmassa tarkastellaan tekoälyyn rinnastettavien mallintamismenetelmien — valintapuiden — toimintaa vertaamalla asiantuntijoiden tietoa hyödyntävän valintapuun ja tavanomaisen valintapuun tarkkuutta toisiinsa. Lisäksi tutkielmassa käsitellään valintapuihin liitettyä mallintamisen tarkkuutta parantavaa algoritmia, joka perustuu jyrkimmän laskun menetelmään. Tavoitteena tutkielmassa on selvittää mainittujen valintapuiden toimivuutta terästen kristallisoitumislämpötilojen ennustamisessa. Tavanomainen valintapuun toiminta perustuu puun ennustamien arvojen virheiden minimoimiseen käyttämällä virheen muodostamaa funktiota. Valintapuut koulutetaan ennustamaan mahdollisimman oikeita arvoja mallintamisen kohteena olevasta systeemistä kerätyn datan avulla. Valintapuiden muokattavuuden johdosta niiden mallintamisen tarkkuutta voidaan parantaa yhdistämällä niihin erilaisia tehostamisalgoritmeja. Tutkielmassa tarkasteltava asiantuntijan tietoon pohjautuva valintapuumenetelmä perustuu virheen minimoimisen lisäksi asiantuntijan tiedosta muodostettuihin rajoitteisiin, jotka ohjaavat puuta rakentumaan haluttuun suuntaan toimimalla ylimääräisenä sakkona, joka lisätään virheeseen silloin kun puu ei noudata annettua rajoitetta. Mallinnettaessa kristallisoitumislämpötiloja käytetyn aineiston avulla, ei tuloksissa havaittu merkittävää eroa eri menetelmien kesken. Asiantuntijatiedon saatavuus työtä tehden oli kuitenkin rajoitettu, joten algoritmia ohjaavien rajoitteiden muodostaminen oli epävarmaa. Valintapuut ovat toimiva mallintamisen menetelmä kyseisen aineiston kohdalla johtuen aineiston monipuolisuudesta ja laajuudesta. Jatkoa ajatellen tutkielma antaa hyvän pohjan sekä toisenlaisten valintapuumenetelmien vertailuun, että entistä parempien menetelmien ja algoritmien löytämiseen

Short-term and one-year outcome of infective endocarditis in adult patients treated in a Finnish teaching hospital during 1980–2004

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Previous studies on factors predicting the prognosis of infective endocarditis have given somewhat conflicting results. Our aim was to define the factors predicting the outcome of patients treated in a Finnish teaching hospital.</p> <p>Methods</p> <p>A total of 326 episodes of infective endocarditis in 303 patients treated during 1980–2004 were evaluated for short-term and 1-year outcome and complications.</p> <p>Results</p> <p>Infection of 2 native valves and the occurrence of neurological complications, peripheral emboli, or heart failure significantly predicted both in-hospital and 1-year mortality, while age ≥65 years or the presence of a major criterion or vegetation on echocardiography predicted death within 1 year. A significant trend was observed between the level of serum C-reactive protein (CRP) on admission and both the short-term and 1-year outcome. In the patients who had CRP values ≥100 mg/l on admission, the hazard ratio for in-hospital death was 2.9-fold and the hazard ratio for 1-year death was 3.9-fold as compared to those with lower CRP values. Male sex and age < 64 years significantly predicted a need for both in-hospital and 1-year surgery, as did the development of heart failure or the presence of a major criterion or vegetation on echocardiography. Peripheral emboli were associated with a need for in-hospital surgery, while <it>Streptococcus pneumoniae </it>as the causative agent or infection of 2 native valves predicted a need for surgery within 1 year from admission.</p> <p>Conclusion</p> <p>Some of the factors (e.g. heart failure, neurological complications, peripheral emboli) predicting a poor prognosis and/or need for surgery were the same observed in previous studies. A new finding was that high CRP values (≥100 mg/l) on admission significantly predicted both short-term and 1-year mortality.</p

Receptor tyrosine kinase profiling of ischemic heart identifies ROR1 as a potential therapeutic target

BackgroundReceptor tyrosine kinases (RTK) are potential targets for the treatment of ischemic heart disease. The human RTK family consists of 55 members, most of which have not yet been characterized for expression or activity in the ischemic heart.MethodsRTK gene expression was analyzed from human heart samples representing healthy tissue, acute myocardial infarction or ischemic cardiomyopathy. As an experimental model, pig heart with ischemia-reperfusion injury, caused by cardiopulmonary bypass,was used, from which phosphorylation status of RTKs was assessed with a phospho-RTK array. Expression and function of one RTK, ROR1, was further validated in pig tissue samples, and in HL-1 cardiomyocytes and H9c2 cardiomyoblasts, exposed to hypoxia and reoxygenation. ROR1 protein level was analyzed by Western blotting. Cell viability after ROR1 siRNA knockdown or activation with Wnt-5a ligand was assessed by MTT assays.ResultsIn addition to previously characterized RTKs, a group of novel active and regulated RTKs was detected in the ischemic heart. ROR1 was the most significantly upregulated RTK in human ischemic cardiomyopathy. However, ROR1 phosphorylation was suppressed in the pig model of ischemia-reperfusion and ROR1 phosphorylation and expression were down-regulated in HL-1 cardiomyocytes subjected to short-term hypoxia in vitro. ROR1 expression in the pig heart was confirmed on protein and mRNA level. Functionally, ROR1 activity was associated with reduced viability of HL-1 cardiomyocytes in both normoxia and during hypoxia-reoxygenation.ConclusionsSeveral novel RTKs were found to be regulated in expression or activity in ischemic heart. ROR1 was one of the most significantly regulated RTKs. The in vitro findings suggest a role for ROR1 as a potential target for the treatment of ischemic heart injury.Peer reviewe

Early and late outcomes after open ascending aortic surgery: 47-year experience in a single centre

The aims of the study are to describe the long-term survival of patients undergoing primary open ascending aortic surgery and to portray the evolution of aortic surgery during six decades in a single centre. Included were all 614 patients who underwent primary ascending aortic surgery in 1968–2014 at one Nordic university hospital. Patients were identified and data were collected from patient records and surgical logs. Mortality data were acquired from the national registry. Median follow-up was 11.2 years using reverse Kaplan–Meier method. Overall 30-day survival was 91.2% and for 30-day survivor rates were 86.9, 77.6, 52.1, 38.3 and 26.7% at 5, 10, 20, 30 and 40 years. There was no significant difference in long-term survival for 30-day survivors (p = 0.105) between patients treated emergently for dissection/rupture and electively (mainly ascending aortic aneurysms). On Cox regression era of surgery (p = 0.006), increasing age (p < 0.001) and indication (p < 0.001) were predictors of 30-day mortality. Arch involvement indicated twofold risk (HR 2.09, p = 0.05) compared to non-arch involved. Only increasing age (p < 0.001) predicted long-term mortality. There was a sixfold risk of 30-day mortality in the earliest era compared to the latest (p = 0.03). After the early postoperative phase following ascending aortic surgery, the surgical indication and urgency of the index operation have no significant impact on long-term survival. The very long term survival after ascending aortic surgery is excellent for 30-day survivors and improved through the era. Surgical treatment has improved and perioperative mortality has decreased significantly in 47 years

Pegylated and liposomal doxorubicin is associated with high mortality and causes limited cardiotoxicity in mice

Objective: We wanted to determine the impact of different doses of a pegylated and liposomal formulation of the cardiotoxic drug doxorubicin on cardiac function, fibrosis and survival in mice. The drug causes myocardial damage by producing reactive oxygen species, mitochondrial damage and lipid peroxidation. Thymosin beta 4 is a peptide with cardioprotective, anti-oxidant and anti-fibrotic properties and we further investigated whether the peptide could attenuate this drug-induced injury by measuring cardiac function and fibrosis.Results: Mice receiving high doses of doxorubicin died early during follow-up. Lowering the dose improved survival but did not markedly impair cardiac function on echocardiography and caused only limited fibrosis on histology. Thymosin beta 4 had only a mild protective effect on early cardiac function and did not significantly influence myocardial fibrosis. In conclusion, the use of pegylated and liposomal doxorubicin was not appropriate for inducing experimental cardiomyopathy. Thymosin beta 4 therapy was not beneficial in this setting.</p

Thymosin beta 4 treatment improves left ventricular function after myocardial infarction and is related to Up-regulation of chitinase 3-like-1 in mice

Thymosin beta 4 is a promising agent in preclinical regenerative and cardioprotection research. After myocardial injury it improves cell survival, reduces inflammation and activates epicardial progenitor cells. The peptide is also involved in cardiac purinergic signaling.Peer reviewe

Cardiac transplant coronary artery disease: A multivariable analysis of pretransplantation risk factors for disease development and morbid events

AbstractCoronary artery disease after cardiac transplantation is a major obstacle to long-term survival. The development and progression of coronary artery disease after cardiac transplantation was analyzed in 217 consecutive patients undergoing transplantation. The actuarial freedom from any coronary artery disease (by angiography or autopsy) was 81% at 2 years and 20% at 8 years after transplantation. Coronary artery disease was more prevalent in male than female patients (30% versus 50% free of coronary artery disease at 5 years, p = 0.01). By multivariable analysis, pretransplantation risk factors identified for coronary artery disease included pretransplantation positive cytomegalovirus serologic status of the recipient ( p = 0.002) and older donor age (p = 0.07). Progression of coronary artery disease was variable in both time of onset and rate. Earlier detection did not result in more rapid progression. Coronary events severe enough for retransplantation ( n = 8) and/or death from coronary artery disease ( n = 9) occurred in 15 patients, of whom four underwent retransplantation. The actuarial freedom from coronary events was 88% at 5 years and 79% at 8 years. By multivariable analysis, only male recipient ( p = 0.05) was a risk factor for coronary events. Seven of the 15 patients (47%) with coronary events died suddenly of coronary artery disease without prior angiographic evidence of severe coronary disease. Coronary artery disease is progressive. Improved surveillance methods are required to detect the disease and institute timely intervention to prevent the occurrence of unanticipated death. (J THORAC CARDIOVASC SURG 1995;109:1081-9