Merenkulun päästökaupan vaikutukset merenkulun kustannuksiin ja Suomen kilpailukykyyn

Euroopan komissio aikoo ehdottaa päästökauppaa keinoksi vähentää merenkulun hiilidioksidipäästöjä Euroopassa. Tässä selvityksessä tarkastellaan merenkulun päästökaupan vaikutuksia merenkulun kustannuksiin, Suomen logistisiin kustannuksiin ja Suomen kilpailukykyyn. Vaikutukset mallinnettiin yleisentasapainon mallilla ja lähtötiedot päästöistä pohjautuivat MERIMA-mallilla arvioituihin Suomen kauppamerenkulun päästömäärätietoihin sekä virkatyönä laadittuun arvioon päästökaupan välittömistä kustannuksista. Päästökaupan vaikutuksia arvioitiin neljällä eri skenaariolla. Vaikutukset mallinnettiin vuosittain vuoteen 2040 asti. Merenkulun päästökaupan vaikutus kansantuotteeseen syntyy sekä tuonnin kallistumisesta, että viennin hintakilpailukyvyn heikkenemisestä ja viennin supistumisesta perusskenaarioon nähden. Kaikissa skenaarioissa alkutuotannon ja materiaali-intensiivisen jalostuksen toimialojen, samoin kuin kaupan ja kuljetusten arvonlisä laskee. Työvoimaintensiivisen teollisuuden, kuten elektroniikkateollisuus ja palvelut, arvonlisä kasvaa. Vaikutus vientiin on useimmilla toimialoilla sitä suurempi, mitä laajempaa päästökauppa on. Materiaali-intensiivisten toimialojen, kuten metsäteollisuus, metallien valmistus ja öljynjalostus vienti laskee enemmän meriliikenteen päästökaupan laajemmassa toteutusvaihtoehdossa

Polttoaineen hinnannousun yritysvaikutukset

Suomen tulee nykyisen EU-lainsäädännön mukaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjään taakanjakosektorilla 39 % vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Kansallisella tasolla Suomi on sitoutunut vähentämään taakanjakosektorille kuuluvan kotimaan liikenteen päästöjä vähintään 50 % vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. EU:n yhteistä päästötavoitetta tiukennettiin vuoden 2020 lopulla 40 %:sta 55 %:iin, ja Euroopan komissio esittää heinäkuussa 2021 esitetyssä paketissa Suomelle 50% päästövähennystavoitetta taakanjakosektorilla. Toukokuussa 2021 valmistui liikenne- ja viestintäministeriön (jäljempänä LVM) johdolla valmisteltu valtioneuvoston periaatepäätös Fossiilittoman liikenteen tiekartasta. Päätöksessä osoitetaan keinot kotimaan tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä (verrattuna vuoden 2005 tasoon) sekä päästöjen poistamiseksi vuoteen 2045 mennessä. Tiekartan valmistelun tueksi on aiemmin tutkittu tieliikenteen polttoaineiden mahdollisen hinnannousun vaikutuksia kotitalouksiin sekä dieselin verotuen mahdollisen poistamisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Tämän työn tavoitteena on ollut selvittää tieliikenteen polttoaineiden mahdollisen hinnannousun vaikutuksia Suomessa eri toimialoilla toimivien yritysten kustannuksiin ja kustannuskilpailukykyyn

EU:n 55-valmiuspaketin tieliikenteen ehdotusten kustannusvaikutukset

Selvityksessä arvioitiin, miten Euroopan komission 55-valmiuspaketin sisältämät ehdotukset tieliikenteen päästökaupasta sekä polttoaineiden valmisteverojen muutoksista vaikuttaisivat Suomessa tieliikenteen polttonesteiden kuluttajahintoihin ja polttomoottorikäyttöisten autojen käyttökustannuksiin vuonna 2030. Arvioinnit tehtiin hiilidioksiditonnin päästöoikeuden hinnoilla 50, 100 ja 150 euroa. Bensiinin ja dieselin verotasojen ehdotettu yhtenäistäminen energiasisältöä kohden arvioitiin kahdella eri tavalla, pienentämällä bensiinin valmisteveroa ja suurentamalla dieselin valmisteveroa sekä yhtenäistämällä bensiinin ja dieselin verotasot bensiinin nykyiselle verotasolle. Päästökaupan laajentaminen tieliikenteeseen nostaa bensiinin sekoitehintaa 16–47 s/l ja dieselin sekoitehintaa 11–34 s/l riippuen päästöoikeuden hinnasta. Päästökaupan ja valmisteverojen muutokset yhdessä vaikuttavat bensiinin sekoitehintaan 0–31 s/l ja dieselin sekoitehintaan 14–37 s/l. Tieliikenteen päästökauppa lisäisi henkilöauton vuotuisia käyttökustannuksia keskimäärin 113–338 e, pakettiautoilla 133–398 e, linja-autoilla 1 855–5 564 e, kuorma-autoilla ilman perävaunua 314–942 e ja perävaunullisilla kuorma-autoilla 3 643–10 928 e

Suomen mineraaliklusterin kilpailukyky- ja vaikuttavuustutkimus

Mineraaliklusteri pitää sisällään kaivostoiminta ja louhinta toimialat (pois lukien turvetuotanto), metallien jalostus sekä kaivos- louhinta- ja rakennuskoneiden valmistus toimialat. Kaivostoiminta ja louhinta ovat alkutuotantoa, metallien jalostus on matalan jalostusasteen tuotantoa ja kaivos- ja louhintakoneiden valmistus korkean jalostusasteen toimintaa. Toimialoista metallien jalostus määrittää suuren kokonsa vuoksi koko mineraaliklusterin kehitystä. Suomen mineraaliklusterin kokonaistuotos on kerrannaisvaikutuksineen noin 22,1 miljardia euroa, mistä suorien vaikutusten osuus on noin 12,2 miljardia euroa. Klusteri työllistää kerrannaisvaikutuksineen 87 400 henkilötyövuotta, josta suoraan noin 24 600 henkilötyövuotta. Alueelliset vaikutukset ovat merkittäviä Lapin, Kainuun ja Satakunnan maakunnissa. Näissä kokonaistuotoksen osuus koko maakunnan kokonaistuotoksesta vaihtelee 21 - 60 % ja työllisyys 11 - 33 %. Mineraaliklusterin tuotos on vahvasti riippuvainen globaaleista trendeistä ja hintakehityksestä, jolloin klusterin kilpailukykyyn vaikuttaa keskeisesti kolme tekijää: 1) Välituotekäyttö, 2) maksettavat palkat ja 3) verot sekä veroluonteiset maksut. Kansainvälisen vertailun perusteella jalostusasteen nostamisessa onkin suurin todennettava potentiaali Suomessa. Edistääkseen jalostusasteen nousua, on tärkeää mahdollistaa sitä tukeva lainsäädännöllinen ja taloudellinen ohjaus sekä teknisen tiedon ja automaation hyödyntäminen. Vaikuttavuusarvioissa mineraalistrategia ja toimenpideohjelma ei ole täysin vastannut odotuksiin. Positiivisista seurauksista nousi kuitenkin esille tyytyväisyys siihen, että on ylipäätään mietitty konkreettisesti mihin mineraalialla pyritään ja konkreettisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Liikenneinfrastruktuurihankkeiden rakentamisaikaiset vaikutukset työllisyyteen

Hankkeen tavoitteena on ollut määrittää tutkittuun tietoon perustuva viitekehys liikenneinfrastruktuurihankkeiden rakentamisaikaisten työllisyysvaikutusten arviointiin. Liikenneinfrastruktuurihankkeen rakentamisaikainen bruttomääräinen vaikutus työllisyyteen muodostuu suorasta työpanostarpeesta työmaalla ja välillisestä työpanostarpeesta. Välillinen työpanostarve taaksepäin syntyy rakentamisen välituotevalmistuksessa ja välillinen työpanostarve eteenpäin palkkatulojen synnyttämän kulutuskysynnän lisäyksen kautta. Nettotyöllisyysvaikutus tarkoittaa työllisyysasteen muutosta taloudessa. Silloin huomioidaan rakentamisesta johtuvan työvoiman kysynnän syrjäytysvaikutus jo olemassa oleviin työpaikkoihin. Kirjallisuuden ja tässä hankkeessa tehtyjen esimerkkilaskelmien perusteella liikenneinfrastruktuurihankkeet eivät yleensä lisää työllisyysastetta valtakunnallisesti, eivätkä ne siten ole vaikuttavia suhdanne- tai työllisyyspolitiikan keinoja. Tämä johtuu muun muassa työvoiman niukkuudesta maa- ja vesirakentamisalalla, jossa työllisyyden lisääminen edellyttäisi työvoiman tarjonnan lisäämistä. Liikennehankkeiden bruttomääräiset työpanostarpeet olisi kuitenkin perusteltua arvioida esimerkiksi hankearvioinnin osana. Hankkeen työpanostarve on helposti arvioitavissa, ja tieto on hyödyllinen esimerkiksi arvioitaessa koko väylärakentamisen työpanostarpeita alueellisesti ja ajallisesti.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Alueelliset resurssivirrat Jyväskylän seudulla

201

Suomen kansallisen geotietoaineiston arvo

Suomen kansalliset geotietoaineistot ovat kansainvälisen vertailun perusteella erittäin hyvällä tasolla. Geotietoaineistojen saatavuuden, kattavuuden, tiedonkeruun sekä vaikutuksien kaivosinvestointien houkuttelevuuteen osalta Suomi on yksi maailman johtavista maista. Geotietoaineiston pääasiallisia käyttäjiä ovat kaivos- ja malminetsintäyhtiöt, erilaiset suunnitteluorganisaatiot, yliopistot, tutkimuslaitokset, kunnat ja kaupungit, maakunnalliset liitot ja viranomaiset. Mineraalitalouden kannalta keskeisten geotietoaineistojen kustannusarvo on noin 1 330 milj.€. Geotietoaineiston hankintaan investoitua euroa kohden on muodostunut Suomessa uutta kokonaistuotosta 2,4 euroa, arvonlisäystä 1,1 euroa ja verotuloja (nykyisen verorakenteen mukaisesti) 0,5 euroa. Kansantalouteen muodostuneiden hyötyjen kautta arvioituna kansallisen geotietoaineiston arvo on noin 5,15 miljardia euroa. Vältettyjen kustannusten perusteella kansallisen geotietoaineiston yhteiskunnallinen arvo on mediaanin mukaan arvioituna 17,9 miljoonaa ja keskiarvon mukaan 716 miljoonaa euroa vuodessa. Jatkossa geotietoaineistoa tulisi kehittää kohti uudenlaisia käyttökohteita ja -tapoja. Uusia käyttökohteita ja -tapoja tulisi kartoittaa säännöllisillä kyselyillä aineistojen käyttäjille. Kehittämällä aineistoja, pystytään saavuttamaan myös merkittäviä säästöjä muualla yhteiskunnassa vältettyjen kustannusten kautta.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Intressivertailu kaivoslain lupaprosessin osana

Tutkimusryhmä selvitti vesilain kaltaisen intressivertailun soveltuvuutta ja sisältöä kaivoslupaprosessin osana. Toimeksiannon mukainen tutkimus koski kaivoslain soveltamisalaa rajapintoineen. Kaivoslain uudistus on toimeksiannon mukaan erillinen hanke, joka ei liity tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskysymyksinä työryhmä selvitti intressivertailun oikeudellisen sisällön, osatekijät, vertailutavat, vesilain kokemuksia, verrokkimaiden ratkaisuja ja muita tutkimuskysymyksiä, tavoitteena välttää päällekkäisyyksiä muun sääntelyn kanssa. Valtion turvallisuus ylittää muut intressit. Tutkimusryhmä pitää haasteellisena lakien keskinäisten soveltamis- ja hallinnonalarajojen päällekkäisyyksien vuoksi intressivertailun säätämistä kaivoslakiin. Kaivoslain intressivertailussa voisi ottaa huomioon kaivostoiminnan ympäristötekijöitä vain siltä osin kuin niistä ei säädetä muussa laissa. Lainsäätäjän arvioitavaksi jäävät intressivertailun säätämisestä kaivoslaissa seuraavat hyödyt ja haitat suhteessa julkisuudessa esitettyihin odotuksiin. Työryhmä selvitti lisäksi, millainen kestävän kehityksen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen pilarin, perustuslain ja kaivoslain kestävyyskriteerit täyttävä intressivertailu olisi, jos se nyt tai tulevaisuudessa otettaisiin käyttöön kaivoslain tai useampien lakien soveltamisaloilla. Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Kansallisen materiaalitehokkuusohjelman arviointi

Työssä on arvioitu kansallisen materiaalitehokkuusohjelman toteutumista, toimeenpanossa ilmenneitä ongelmia tai hidasteita, vaikuttavuutta, ja miten materiaalitehokuutta tulisi jatkossa edistää osana kiertotaloutta. Selvityksen tulokset kirkastavat kuvaa kansallisista materiaalitehokkuustyön painopisteistä ja toimista, joilla voidaan tehokkaimmin vastata EU:n kiertotaloustiedonannon ja YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteisiin. Ohjelman toimenpiteiden yhdenmukaista arviointia varten luotiin arviointikehikko, jossa materiaalitehokkuutta tarkasteltiin eri toimijoiden ja toimintojen verkostomaisena kokonaisuutena kattaen sen keskeiset rakenteet ja vastuut sekä elinkaaren vaiheet tutkimuksesta käyttöönottoon ja edelleen hävitykseen asti. Kansallinen materiaalitehokkuusohjelma esitti vuonna 2013 materiaalitehokkuuden edistämiseksi kahdeksaa toimenpidettä, joihin on kuulunut kaikkiaan 40 eri hanketta. Arvioinnin kuluessa tuli ilmi, että materiaalitehokkuusohjelman alle on koottu hankkeita, joiden päätavoitteet ovat muussa kuin materiaalitehokkuuden parantamisessa. Ainoastaan puolet tarkastelluista hankkeista kohdistui suoraan materiaalitehokkuuteen. Nämä hankkeet ovat vaikuttaneet materiaalitehokkuuteen joko hyvin tai erittäin hyvin. On huomattava, että muut ohjelman hankkeet ovat hyviä hankkeita omassa kohdealueessaan ja useat arvioidut hankkeet kuitenkin vaikuttivat materiaalitehokkuuteen välillisesti, kuten resurssiviisauden ja kiertotalouden edistämisen kautta. Arvioinnin mukaan materiaalitehokkuusohjelman uudistaminen on tarpeen. Jotta materiaalitehokkuuteen merkittävästi vaikuttavat hankkeet painottuisivat, tämä edellyttää ohjelman selkeää ja tarkkaa kohdentamista. Tätä tukemaan tarvitaan lisätutkimusta. Hankkeita valittaessa pääpaino tulee kiinnittää myös innovatiivisuuteen ja tässä mielessä myös rahoittajan tekemään riskinottoo

Media- ja viestintäpolitiikan nykytila ja mittaaminen

Tämä tutkimushanke on toteutettu liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiannosta yhteistyössä media-alan toimijoiden kanssa. Sen tavoitteena on ollut tuottaa uuden kansallisen mediapoliittisen ohjelman valmistelutyön pohjaksi monialainen yhteiskuntatieteellinen perusselvitys mediapolitiikan nykytilasta Suomessa. Aiemman sektoripohjaisen lähestymistavan sijaan tässä raportissa on haettu uutta, kokonaisvaltaisempaa tapaa hahmottaa median ja viestinnän kehitystä. Niinpä käsillä olevassa loppuraportissa nykyistä tilannetta kuvataan seitsemän media- ja viestintäpolitiikan perusperiaatteen (Pi-card ja Pickard 2017) sekä kansainvälisen vertailun näkökulmasta eri aineistojen avulla. Raportissa esitellään selvitystyön tuloksien pohjalta laadittu mittaristomalli suomalaisen media- ja viestintäpolitiikan eri osa-alueiden muutoksen seurantaa varten. Seitsemän osa-alueen muutoksen seuraamiseksi ehdotetaan kaikkiaan 26 muuttu-jaa ja 52 eri indikaattoria. Muuttujat edustavat kunkin perusperiaatteen keskeisiä ulottuvuuksia. Ehdotetut indikaattorit ovat pääosin määrällisiä ja perustuvat olemassa olevaan numeeriseen tietoon, jota päivitetään säännöllisesti. Näin ollen moni indikaattori mahdollistaa pidemmän aikavälin kehityksen tarkastelun myös taannehtivasti. Osa mittareista edellyttää kuiten-kin dataa, jota ei toistaiseksi ole olemassa tai jonka tuottaminen tulisi käynnistää uudelleen. Raportin päätteeksi tekijät esittävät omat suosituksensa jatkotoimist