Ilmastoahdistus ja ilmastotoivo: tunteiden yhteys ilmastotoimiin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, miten ilmastonmuutoksen herättämät tunteet ovat yhteydessä ilmastonmuutosta hillitsevään toimintaan. Tutkimuksessa selvitettiin ovatko 1) ilmastoahdistus ja 2) ilmastotoivo yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen tehdä ilmastotoimia. Lisäksi tutkittiin 3) selittävätkö nämä tunteet ilmastotoimien tekoa yhdessä paremmin kuin erikseen sekä kumpi tunne on tällöin voimakkaammin yhteydessä ilmastotoimiin. Tutkimuksessa ilmastotunteisiin sovellettiin myös laajennetun samanaikaisen prosessoinnin mallia (Extended Parallel Process Model, EPPM-malli), joka kuvaa sitä, milloin ihmiset motivoituvat muuttamaan käytöstään uhkakuvan poistamiseksi ja milloin he päätyvät torjumaan uhkaavan viestin. Mallin mukaisesti tarkasteltiin 4) muuntaako ilmastotoivo ilmastoahdistuksen yhteyttä ilmastotoimien tekoon. Lopuksi vastauksia tutkimuskysymyksiin 1–4 selvitettiin ilmastotoimia tehneiden joukossa tutkien 5) muuttuvatko tulokset, jos ilmastotoimien teon lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka monipuolisesti erilaisia ilmastotoimia tekee. Aineistona oli Sitran vuonna 2019 tuottama tutkimuskysely, johon vastasi 2070 henkilöä, jotka edustivat melko hyvin suomalaista väestöä. Tutkimuksen päätulos oli, että ilmastoahdistus ja ilmastotoivo olivat erillään ja erityisesti yhdessä vahvasti myönteisesti yhteydessä ilmastotoimien tekoon. Ilmastoahdistuksen ja ilmastotoivon samanaikainen kokeminen selitti 43 % todennäköisyydestä tehdä ilmastotoimia ja 19 % ilmastotoimien monipuolisuudesta. Erillään ilmastoahdistus selitti 32 % todennäköisyydestä tehdä ilmastotoimia ja 13 % siitä, kuinka monipuolisesti ilmastotoimia tekee. Ilmastotoivo selitti 40 % todennäköisyydestä tehdä ilmastotoimia ja 16 % siitä, kuinka monipuolisesti ilmastotoimia tekee. Sekä ilmastoahdistuksen että ilmastotoivon kokeminen lisäsi siis todennäköisyyttä tehdä ilmastotoimia, mutta ilmastotoivon yhteys toimiin oli vielä vahvempi kuin ilmastoahdistuksen. Lisäksi EPPM-mallin mukaisesti ilmastotoivo voimisti ilmastoahdistuksen yhteyttä ilmastotoimien tekoon. Tutkittavilla, jotka kokivat paljon sekä ilmastoahdistusta että ilmastotoivoa, oli suurin todennäköisyys tehdä ilmastotoimia. Tutkittavilla, jotka kokivat vähän tai ei lainkaan ilmastoahdistusta ja ilmastotoivoa, oli pienin todennäköisyys tehdä ilmastotoimia. Tulokset olivat muuten samanlaiset myös tutkittaessa ilmastotunteiden yhteyksiä ilmastotoimien monipuolisuuteen, mutta tällöin ilmastotoivo ei enää muuntanut ilmastoahdistuksen vaikutusta ilmastotoimiin. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että ilmastoahdistus ja ilmastotoivo ovat ilmastotoimien teon kannalta tärkeitä tunteita. Julkisessa keskustelussa ilmastoahdistus on usein käsitetty vain haitalliseksi ilmiöksi ja toisaalta ilmastotoivo on jäänyt julkisessa keskustelussa sivuun. Laajemmassa mittakaavassa tutkimus tuokin esiin tunteiden ja ylipäätään psykologian näkökulman tärkeyden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka lisätutkimuksia tarvitaan, tuloksia voi olla mahdollista soveltaa ilmastoviestintään, kliiniseen mielenterveystyöhön sekä muihin maailmanlaajuisiin kriiseihin, kuten koronapandemia. Tutkimustulosten ja EPPM-mallin perusteella esitetään, että sekä ilmastoahdistusta että ilmastotoivoa voisi olla hyvä kokea samanaikaisesti. Ilmastoahdistus yksinään saattaa lamaannuttaa tai aiheuttaa kieltämisreaktioita, siinä missä pelkkä ilmastotoivo ei välttämättä luo toiminnalle tärkeää kokemusta uhan välittömyydestä. Näiden samanaikaisuus voi auttaa muistamaan ilmastonmuutoksen olevan merkittävä uhka, mutta sellainen, jonka eteen voi ja kannattaa toimia

Climate anxiety : Conceptual considerations, and connections with climate hope and action

Climate anxiety is a phenomenon which raises growing attention. Based on a national survey of climate-related feelings and behaviors (N = 2070) in Finland, we analyzed and discussed the concept of climate anxiety and its relationship with hope and action. We found that all our measures for climate anxiety (including worry and some stronger manifestations of anxiety) and hope (including efficacy beliefs) correlated positively with each other and climate action. Furthermore, climate anxiety and hope explained unique parts of variance in self-reported climate action. We propose that, in line with the Extended Parallel Process model (EPPM) that was used as a framework, the interplay of emotions needs to be considered when studying and explaining their effect on climate action. In conclusion, the results provide support for seeing climate anxiety and hope as intertwined and adaptive feelings, which could be needed to motivate humankind in finding solutions to climate change.Peer reviewe

Youth climate anxiety and eco-emotions (in the Finnish Youth Barometer 2021)

Tämä artikkeli tarkastelee nuorten kokemia ympäristötunteita ja niin kutsuttua ilmastoahdistuksen ilmiötä Nuorisobarometrin 2021 tuloksia peilaten. Tunteiden joukosta artikkelissa keskitytään erityisesti suruun, riittämättömyyteen ja mielihyvään. Ilmastoahdistuksesta keskustellaan sekä tuoreen kansainvälisen että suomalaisen tutkimuksen valossa. Erityisinä rinnakkaisaineistoina käytetään Sitran vuonna 2019 toteuttamaa ilmastonmuutos ja tunteet -kansalaiskyselyä sekä syksyllä 2021 ilmestynyttä kansainvälistä tutkimusta nuorten ilmastotunteista. Artikkelin luonne on siis kaksiulotteinen: yhtäältä se sisältää uutta tutkimusta, mutta samalla se toimii johdantona aihepiiriin. Barometrin tulokset vahvistavat entisestään käsitystä ilmastotunteiden moniulotteisuudesta sekä siitä, että ympäristöahdistus on merkittävä ilmiö nuorten keskuudessa. Lähes 60 % oli puhunut ilmastoahdistuksesta viimeisen kuuden kuukauden aikana. On hyvin merkittävä tulos, että nuorisobarometrissa 76 % nuorista ilmaisi kokevansa surua luonnon monimuotoisuuden heikentymisestä ja lajien sukupuutosta. Kaikkinensa 35 % nuorista kertoi kokeneensa riittämättömyyttä ilmastotoimiensa suhteen. Analyysi tuo esiin myös toiminnan ja mielihyvän yhteyden: kestävistä valinnoista tuleva hyvä olo oli erittäin yleistä, 75 %, ja vahvasti yhteydessä oman kulutuksen vähentämiseen. Barometri paljastaa kiinnostavalla tavalla monien eri tekijöiden vahvan vaikutuksen nuorten ympäristötunteisiin, kuten sukupuolen, alueen, koulutustason ja syrjityksi tulemisen kokemuksen

Ilmastoahdistus ja ilmastotoivo: tunteiden yhteys ilmastotoimiin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, miten ilmastonmuutoksen herättämät tunteet ovat yhteydessä ilmastonmuutosta hillitsevään toimintaan. Tutkimuksessa selvitettiin ovatko 1) ilmastoahdistus ja 2) ilmastotoivo yhteydessä suurempaan todennäköisyyteen tehdä ilmastotoimia. Lisäksi tutkittiin 3) selittävätkö nämä tunteet ilmastotoimien tekoa yhdessä paremmin kuin erikseen sekä kumpi tunne on tällöin voimakkaammin yhteydessä ilmastotoimiin. Tutkimuksessa ilmastotunteisiin sovellettiin myös laajennetun samanaikaisen prosessoinnin mallia (Extended Parallel Process Model, EPPM-malli), joka kuvaa sitä, milloin ihmiset motivoituvat muuttamaan käytöstään uhkakuvan poistamiseksi ja milloin he päätyvät torjumaan uhkaavan viestin. Mallin mukaisesti tarkasteltiin 4) muuntaako ilmastotoivo ilmastoahdistuksen yhteyttä ilmastotoimien tekoon. Lopuksi vastauksia tutkimuskysymyksiin 1–4 selvitettiin ilmastotoimia tehneiden joukossa tutkien 5) muuttuvatko tulokset, jos ilmastotoimien teon lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka monipuolisesti erilaisia ilmastotoimia tekee. Aineistona oli Sitran vuonna 2019 tuottama tutkimuskysely, johon vastasi 2070 henkilöä, jotka edustivat melko hyvin suomalaista väestöä. Tutkimuksen päätulos oli, että ilmastoahdistus ja ilmastotoivo olivat erillään ja erityisesti yhdessä vahvasti myönteisesti yhteydessä ilmastotoimien tekoon. Ilmastoahdistuksen ja ilmastotoivon samanaikainen kokeminen selitti 43 % todennäköisyydestä tehdä ilmastotoimia ja 19 % ilmastotoimien monipuolisuudesta. Erillään ilmastoahdistus selitti 32 % todennäköisyydestä tehdä ilmastotoimia ja 13 % siitä, kuinka monipuolisesti ilmastotoimia tekee. Ilmastotoivo selitti 40 % todennäköisyydestä tehdä ilmastotoimia ja 16 % siitä, kuinka monipuolisesti ilmastotoimia tekee. Sekä ilmastoahdistuksen että ilmastotoivon kokeminen lisäsi siis todennäköisyyttä tehdä ilmastotoimia, mutta ilmastotoivon yhteys toimiin oli vielä vahvempi kuin ilmastoahdistuksen. Lisäksi EPPM-mallin mukaisesti ilmastotoivo voimisti ilmastoahdistuksen yhteyttä ilmastotoimien tekoon. Tutkittavilla, jotka kokivat paljon sekä ilmastoahdistusta että ilmastotoivoa, oli suurin todennäköisyys tehdä ilmastotoimia. Tutkittavilla, jotka kokivat vähän tai ei lainkaan ilmastoahdistusta ja ilmastotoivoa, oli pienin todennäköisyys tehdä ilmastotoimia. Tulokset olivat muuten samanlaiset myös tutkittaessa ilmastotunteiden yhteyksiä ilmastotoimien monipuolisuuteen, mutta tällöin ilmastotoivo ei enää muuntanut ilmastoahdistuksen vaikutusta ilmastotoimiin. Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, että ilmastoahdistus ja ilmastotoivo ovat ilmastotoimien teon kannalta tärkeitä tunteita. Julkisessa keskustelussa ilmastoahdistus on usein käsitetty vain haitalliseksi ilmiöksi ja toisaalta ilmastotoivo on jäänyt julkisessa keskustelussa sivuun. Laajemmassa mittakaavassa tutkimus tuokin esiin tunteiden ja ylipäätään psykologian näkökulman tärkeyden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikka lisätutkimuksia tarvitaan, tuloksia voi olla mahdollista soveltaa ilmastoviestintään, kliiniseen mielenterveystyöhön sekä muihin maailmanlaajuisiin kriiseihin, kuten koronapandemia. Tutkimustulosten ja EPPM-mallin perusteella esitetään, että sekä ilmastoahdistusta että ilmastotoivoa voisi olla hyvä kokea samanaikaisesti. Ilmastoahdistus yksinään saattaa lamaannuttaa tai aiheuttaa kieltämisreaktioita, siinä missä pelkkä ilmastotoivo ei välttämättä luo toiminnalle tärkeää kokemusta uhan välittömyydestä. Näiden samanaikaisuus voi auttaa muistamaan ilmastonmuutoksen olevan merkittävä uhka, mutta sellainen, jonka eteen voi ja kannattaa toimia