Kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet; Porissa toteutettu iäkkäiden monitekijäinen kaatumisten ehkäisy

Kaatumiset ovat ikääntyvien yleisimpiä tapaturmia. Niiden seuraukset voivat olla vakavia. Yksilöllisesti toteutetut ehkäisyohjelmat ovat vähentäneet kaatumisvaarassa olevien iäkkäiden kaatumisia. Psyykenlääkkeiden on osoitettu lisäävän kaatumisia ja murtumia. Niiden lopettaminen on vähentänyt kaatumisvaaraa. Monitekijäiset ehkäisyohjelmat kuvaavat harvoin psyykenlääkkeiden vähentämisen menetelmiä ja tuloksia. Satunnaistettuun, kontrolloituun kaatumisten moneen vaaratekijään kohdistettuun ehkäisytutkimukseen osallistui 591 porilaista. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kotona asuvien 65 vuotta täyttäneiden, tutkimusta edeltäneiden 12 kuukauden aikana ainakin kerran kaatuneiden henkilöiden psyykenlääkkeiden käyttö, niiden vähentämisen onnistuminen ja vaikutus sekä ehkäisyohjelman merkitys kaatumisten ilmaantumiseen. Lisäksi tutkittiin kaatumisvamman takia hoitoon hakeutuneiden kaatumisvaaratekijöiden tunnistamista ja uusien kaatumisten ja murtumien ehkäisemiseksi suunniteltuja toimenpiteitä perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Joka neljäs osallistuja käytti säännöllisesti psyykenlääkkeitä. Kertaneuvonta niiden vähentämisestä, johon sisältyi kirjalliset ohjeet lääkemuutoksista ja luento lääkkeiden vaikutuksista kaatumisvaaraan, vähensi säännöllisten psyykenlääkkeiden käyttäjien lukumäärää 22 % ja bentsodiatsepiineja tai niiden kaltaisia lääkkeitä käyttävien lukumäärää 35%. Kaatumisen vuoksi terveyskeskukseen ja keskussairaalaan hakeutuneiden iäkkäiden kaatumisvaaratekijöiden selvittelyyn ja uusien kaatumisten tai murtumien ehkäisyyn kiinnitettiin erittäin vähän huomiota. Toimenpiteet keskittyivät syntyneiden vammojen tutkimiseen ja hoitoon. Monitekijäinen ehkäisyinterventio vähensi masentuneiden ja monikaatuilijoiden kaatumisia, mutta ei kaikkien osallistujien kaatumisten määrää 12 kuukauden ehkäisyohjelman aikana. Erityisesti bentsodiatsepiiniryhmän lääkkeitä käyttävät verrokkiryhmän jäsenet joutuivat herkemmin kaatumisen vuoksi lääkärinhoitoon ehkäisyohjelman jälkeisen vuoden aikana kuin nämä lääkkeet lopettaneet koeryhmän jäsenet. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että psyykenlääkkeiden tunnistaminen kaatumisten vaaratekijäksi oli puutteellista. Niiden käyttöön tulisi kiinnittää enemmän huomiota, ja niiden käyttö tulisi purkaa aina, kun se on lääketieteellisesti mahdollista. Kaatumisten ehkäisy pitäisi kuulua terveydenhoitoon. Kohdennettuja ehkäisyohjelmia erilaisille kaatumisvaarassa oleville iäkkäille tulee kehittää edelleen.Fall-risk-increasing drugs; multifactorial fall prevention among the aged in Pori Falling is the most common accident among older people and consequences can be serious. Fall prevention strategies for people who are elderly and at risk have been successful. The use of psychotropic drugs is associated with falls and fractures. Withdrawal of them has reduced the risk of falls. Multifactorial fall studies seldom report the method how to reduce psychotropics or the results of the withdrawal. Altogether 591 community-dwelling older people aged 65 years or older participated in the randomised, controlled multifactorial fall prevention study lasting 12 months. The use of psychotropics, the results of withdrawal or reduction, and the effect of the fall prevention on the incidence of falls were analysed. Additionally, identification of the risk factors of falls and the planned measures to prevent recurrence of falls and fractures both in primary health care and in specialist medical care were analysed. One person in four used regularly psychotropic drugs. One-time counselling concerning the use of these drugs, with written instructions provided and followed by a lecture about drugs and falls, decreased the regular use of psychotropics by 22% and that of benzodiazepines or related drugs by 35%. Extremely little attention was paid on the risk factors of falls and planning measures to prevent recurrence in patients treated in the health centre or in hospital where therapeutic measures were focused on the injuries. The multifactorial prevention was successful in decreasing the incidence of falls in depressive or multiple fallers but not in the total study population. The controls who continued to use psychotropics were more prone for falling requiring medical treatment in the year after the intervention compared with the persons in the intervention group who withdrew from these drugs. In conclusion, identification of psychotropic drugs as a risk factor of falls was incomplete. More attention should be paid to the use of them. Unnecessary use of psychotropics should be avoided. Fall prevention should be part of public health care. New and effective fall prevention programmes for different types of falls are needed.Siirretty Doriast

Symptoms Associated with Long-term Benzodiazepine Use in Elderly Individuals Aged 65 Years and Older: A Longitudinal Descriptive Study

Background: Recent epidemiologic studies have shown that the use of psychotropics is associated with many symptoms and may result in dependence and tolerance among elderly individuals. The aim of this study was to describe the symptoms related to withdrawal or dose reduction of long-term benzodiazepine (BZD) or BZD-related drugs (RDs) use and to compare them with nonuse of these drugs in community-dwelling individuals aged 65 and older. Methods: The study was a post hoc analysis embedded in a 12-month randomized, controlled fall-prevention trial that included withdrawal of BZDs and RDs. The participants (n = 248) in the intervention group were divided into the following four groups according to their use of BZDs/RDs at baseline and follow-up: (1) withdrawal (WG), (2) reduction (RG), (3) unchanged (UG), and (4) nonusers (NUG). Differences in symptom changes were compared between and within these four groups. Results: Using BZD/RD was associated with numerous symptoms at baseline and during the intervention. At follow-up, those symptoms reduced significantly among all participants. However, there were no significant differences between the groups in the changes of symptoms during the follow-up. Self-perceived health improved in only NUG (p < 0.001), but not in the other groups (WG, RG, and UG). Conclusion: Withdrawal or reduction of BZD/RD produced positive effects on physical, psychological, or cognitive symptoms among all participants, but no differences between the groups were detected. We recommend that clinical goals should be carefully assessed against the risks of long-term BZD/RD use, and that withdrawal interventions should be initiated for community-dwelling users aged 65 and older, especially those long-term users who may already be experiencing adverse drug effects