Setup Optimization in High-Mix Surface Mount PCB Assembly

Siirretty Doriast

Luomupeltojen rikkakasvien hallinta peitekasvien avulla

Rikkakasvit aiheuttavat merkittävää satohaittaa luonnonmukaisessa peltoviljelyssä. Yleisesti rikka-kasvien hallinta perustuu luomutiloilla mekaaniseen maanmuokkaukseen, josta kuitenkin aiheutuu myös negatiivisia ympäristövaikutuksia kuten maan rakenteen heikkenemistä ja ravinteiden huuh-toutumista. Peitekasvien viljely on mielenkiintoinen vaihtoehto luomutiloilla rikkakasvien hallintaan mekaanisen maanmuokkauksen sijaan. Samalla toteutustavasta riippuen peitekasveja voidaan hyö-dyntää biologisessa typensidonnassa, ravinteiden huuhtoutumisen vähentämisessä, eroosion estossa ja maan kasvukunnon ylläpidossa. Peitekasvien käyttö rikkakasvien hallinnassa perustuu lisääntyvään kilpailuun valosta, ravinteista ja vedestä. Osalla kasveista on myös allelopatisia vaikutuksia. Suomessa yleisin tapa peitekasvin viljelyssä on kylvää heinä- tai palkokasvi pääkasvin aluskasviksi kylvön yhteydessä. Aluskasvi jätetään kasvamaan pääkasvin sadonkorjuun jälkeen. Pidemmän kasvuajan maissa peitekasvit kylvetään yleisesti sadonkorjuun jälkeen. Suomessa kasvukauden pituus kuitenkin rajoittaa sadonkorjuun jälkeen kylvettävien peitekasvien käyttöä. Aluskasvin tulisi tuottaa nopeasti rikkakasveja peittävä kasvusto, mutta ei kilpailla liikaa satokas-via vastaan. Sadonkorjuun jälkeen kasvun tulisi olla voimakasta. Peitekasvien vaikutuksia rikkakasvien hallinnassa luonnonmukaisessa viljelyssä on tutkittu melko vähän ja tutkimustulokset ovat olleet osittain ristiriitaisia. Aluskasvin viljely lisää kilpailua rikkakasveja vastaan, mutta toisaalta se estää mekaanisen rikkakasvien torjunnan. Lisäksi niiden viljely vaikuttaa satokasvin satoon aluskasvin viljelyvuonna sekä esikasvivaikutuksen johdosta seuraavana vuotena. Vaikutukset voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia. Peitekasvien vaikutuksista rikkakasvien ja satokasvien kasvuun tarvittaisiin lisää tutkimusta. Eri aluskasvilajien ja lajikkeiden soveltuvuudesta eri pääkasveille tarvittaisiin lisätietoa erilaisilla maalajeilla. Tärkeää on saada lisätietoa siitä miten aluskasvien viljely sisällytetään viljelyjärjestelmään niin, että maksimoidaan kilpailu rikkakasveja vastaan mutta minimoidaan haitta satokasville. Aluskasvien viljelyä tuetaan maatalouden ympäristökorvausjärjestelmässä. Korvausten lisäksi peitekasvien viljelyn taloudellisuuteen vaikuttavat muun muassa käytettävän lajin siemenkustannukset, muutokset työkoneiden energiankulutuksessa, mahdollinen kilpailun aiheuttama sadonaleneminen, esikasvivaikutus seuraavalle vuodelle ja pitkäaikaiset vaikutukset rikkakasvien määrään

Biohajoavat katteet tutkimuksen ja tuotekehityksen tienhaarassa

201

Biohajoavia katteita vihannesten rikkakasvintorjuntaan

Luomupuutarhatuotannon keskeisimmät viljelytekniset ongelmat koskevat kasvinsuojelua, ravinnehuoltoa sekä luomutuotantoon sopivia lajeja ja lajikkeita. Merkittävä kasvinsuojeluhaaste luomussa ovat rikkakasvit. Rikkakasvien torjuntaan tarvitaan integroidun torjunnan (IPM) keinoja, joista katteiden käyttö on tehokas vaihtoehto vihannesten riviviljelyssä. Rikkakasvien torjuntaan perinteisesti käytetyt muovikatteet aiheuttavat ympäristöongelmia. Uuden kehitetyn innovaation, biohajoavan paperipohjaisen katteen soveltuvuutta luomutuotantoon, tehoa rikkakasvien torjunnassa sekä vaikutuksia mansikan ja eri vihannesten kasvuun on testattu koekentillä ja käytännön tiloilla vuosina 2011˗2016. Biohajoavia katteita vertailevissa kenttäkokeissa on ollut mukana markkinoilla olevia tärkkelyspohjaisia tuotteita, tuotekehitysversioita paperikatteista ja verranteina kattamaton penkki ja musta muovi. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja nyttemmin Luonnonvarakeskuksen (Luke) osallistuminen biohajoavien katteiden tuotekehitykseen on perustunut laajempaan tavoitteeseen hyödyntää pyrolyysitekniikalla tuotettuja tisleitä erilaisiin kasvinsuojelutarkoituksiin, tässä tapauksessa paperipohjaisiin katemateriaaleihin. Tisleiden avulla pystytään säätelemään paperin hajoamisnopeutta. Yhteistyö suomalaisten paperinvalmistajien kanssa on jatkunut monta vuotta, mutta läpimurto markkinoilla on vielä saavuttamatta. Tuotekehitys on ensisijaisesti yritysten vastuulla. Luomupuutarha-hankkeen (MMM/Makera, 2013˗2016) kenttä- ja havaintokokeissa on saatu vaihtelevia kokemuksia paperipohjaisten biohajoavien katteiden soveltuvuudesta. Haasteet paperin käytössä ovat liittyneet sekä katteen kestävyyteen levitysvaiheessa että kestoon kasvukauden edetessä. Tärkkelyspohjaiset katteet ovat olleet levityskestävyydeltään lähes muovin luokkaa. Näiden katteiden valikoimissa on paksuudeltaan ja kestävyydeltään erilaisia tuotteita käyttökohteen mukaan. Yksivuotiset käyttökohteet (vihannekset) näyttävät lupaavilta, mutta monivuotisten kasvien, esim. mansikka, viljelyyn varsinkin paperipohjaisten katteiden kehittely on haastavaa. Parhaiten biohajoavat katteet soveltuvat vihanneksille, joilla on nopea alkukasvu ja hyvä peittävyys, kuten taimina istutettavat salaatti ja keräkaali. Katteiden kestoa voi turvata myös kateharsoilla tai hyönteisverkoilla, jotka vähentävät merkittävästi tuulirepeymiä. Katteiden käyttö ei palvele pelkästään luomutuotannon rikkakasvintorjunnan tarpeita. Myös tavanomaisessa vihannnesviljelyssä rikkakasvien kemiallisen torjunnan vaihtoehdot niukentuvat koko ajan ja tarve IPM-ratkaisuille on ilmeinen. Biohajoavat katteet on hinnoiteltu varsin kilpailukykyisiksi muoviin verrattuna. Paperikatteiden tuloa markkinoille vielä odotellaan.201

Weichselian sedimentary record and ice-flow patterns in the Sodankylä area, central Finnish Lapland

Three different till units separated by interstadial fluvial deposits were observed in the Sodankylä area in the River Kitinen valley, northern Finland. The interbedded glaciofluvial sediments and palaeosol were dated by OSL to the Early (79±12 to 67±13 ka) and Middle (41±9 ka) Weichselian. A LiDAR DEM, glacial lineations, the flow direction of till fabrics, esker chains and striations were applied to investigate the glacial flow patterns of the Sodankylä, Kittilä and Salla areas. The analysis revealed that the youngest movement of the Scandinavian Ice Sheet is not visible as DEM lineations within the studied areas. The modern morphology in Kittilä and Salla shows streamlined landforms of various dimensions mainly oriented from the NW and NNW, respectively, corresponding to the Early/Middle Weichselian ice-flow directions inferred from till fabrics. The Late Weichselian ice flow has produced an insignificant imprint on the landforms. This study suggests a northern location for the ice-divide zone during the Early/Middle Weichselian, and a more western–southwestern position during the Late Weichselian. The OSL ages of 14±3.3 ka from the aeolian deposits may indicate ice-free areas during the Bølling–Allerod warm period in the vicinity of the River Kitinen.Three different till units separated by interstadial fluvial deposits were observed in the Sodankyla area in the River Kitinen valley, northern Finland. The interbedded glaciofluvial sediments and palaeosol were dated by OSL to the Early (79 +/- 12 to 67 +/- 13 ka) and Middle (41 +/- 9 ka) Weichselian. A LiDAR DEM, glacial lineations, the flow direction of till fabrics, esker chains and striations were applied to investigate the glacial flow patterns of the Sodankyla, Kittila and Salla areas. The analysis revealed that the youngest movement of the Scandinavian Ice Sheet is not visible as DEM lineations within the studied areas. The modern morphology in Kittila and Salla shows streamlined landforms of various dimensions mainly oriented from the NW and NNW, respectively, corresponding to the Early/Middle Weichselian ice-flow directions inferred from till fabrics. The Late Weichselian ice flow has produced an insignificant imprint on the landforms. This study suggests a northern location for the ice-divide zone during the Early/Middle Weichselian, and a more western-southwestern position during the Late Weichselian. The OSL ages of 14 +/- 3.3 ka from the aeolian deposits may indicate ice-free areas during the Bolling-Allerod warm period in the vicinity of the River Kitinen.Peer reviewe

Biohajoavien katemateriaalien kehittely marjan- ja vihannesviljelyyn

201

Endotoxin levels and contribution factors of endotoxins in resident, school, and office environments - A review

As endotoxin exposure has known effects on human health, it is important to know the generally existing levels of endotoxins as well as their contributing factors. This work reviews current knowledge on the endotoxin loads in settled floor dust, concentrations of endotoxins in indoor air, and different environmental factors potentially affecting endotoxin levels. The literature review consists of peer-reviewed manuscripts located using Google and PubMed, with search terms based on individual words and combinations. References from relevant articles have also been searched. Analysis of the data showed that in residential, school, and office environments, the mean endotoxin loads in settled floor dust varied between 660 and 107,000 EU/m(2), 2180 and 48,000 EU/m(2), and 2700 and 12,890 EU/m(2), respectively. Correspondingly, the mean endotoxin concentrations in indoor air varied between 0.04 and 1610 EU/m(3) in residences, and 0.07 and 9.30 EU/m(3) in schools and offices. There is strong scientific evidence indicating that age of houses (or housing unit year category), cleaning, farm or rural living, flooring materials (the presence of carpets), number of occupants, the presence of dogs or cats indoors, and relative humidity affect endotoxin loads in settled floor dust. The presence of pets (especially dogs) was extremely strongly associated with endotoxin concentrations in indoor air. However, as reviewed articles show inconsistency, additional studies on these and other possible predicting factors are needed. (C) 2016 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe