Religion, poverty, and abundance

In contrast with most social theories, which are inclined to see the world and its problems as a matter of scarcity, this paper discusses poverty and religious organizations as actors in the field of poverty alleviation from the viewpoint of excess and abundance. The analysis draws from two essays that deal with the question of excess and excessiveness from the perspectives of social theory and moral philosophy, and applies their ideas in order to understand and reconsider the social practice of food assistance and the role of religious organizations as food assistance providers. This paper suggests that charitable food assistance is an excess rescaling strategy, which brings together food insecurity and food waste and thus makes food excess more desirable and less disturbing. Via the processes of rescaling and decriminalizing food excess, excess becomes a utility and a resource for helping people who suffer from poverty. Religious organizations, in turn, become middlemen in rescaling and decriminalizing excess and transforming it into a virtue.Peer reviewe

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ruoka-avun asiakkaan näkökulmasta

Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ruoka-avun asiakkaan näkökulmasta. Tutkimustehtävä jakautuu kolmeen tutkimuskysymykseen: 1. Mitä eri yhteiskunnan toimijoita asiakkaiden kertomuksissa esiintyy? 2. Millaisia kokemuksia asiakkaalla on näistä toimijoista ja millaisena hän näkee näiden väliset suhteet? 3. Miten asiakas suhtautuu eri toimijoiden toimintaan hyvinvoinnin tuottajina? Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa virallista tietoa täydentävää ja horjuttavaa niin sanottua toista tietoa tuomalla ruoka-avun asiakkaan ääni mukaan aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Aineiston muodostavat viiden ruoka-avun asiakkaan PCI-menetelmää mukaillen kerätyt haastattelut. Haastattelut on pelkistetty 89 tekstikatkelmaksi eli mikrokertomukseksi, jotka on analysoitu käyttämällä A. J. Greimasin aktanttimallia. Asiakkaiden kertomuksia tarkastellaan suhteessa Sakari Hännisen ja Jouko Karjalaisen kuvaamaan toimeentulon spiraaliin ja diversion eli poiskäännyttämisen eri muotoihin. Ruoka-avun asiakkaiden kertomuksissa esiintyvät toimijat mukailevat osittain toimeentulon spiraalin rakenteita ja jakoa yksityiseen, julkiseen ja kolmanteen sektoriin, mutta täydentävät niitä tuomalla esiin neljännen sektorin toimijat eli henkilökohtaiset tukiverkot sekä yksilötoimijat, ihmiset tunteineen, sairauksineen ja ominaisuuksineen. Työmarkkinat ovat ruoka-avun asiakkaiden kertomuksissa ihmisten ensisijainen toimeentulon lähde, jota työttömyys ja työkyvyttömyys uhkaavat. Julkisen sektorin toimijat tukevat työmarkkinoilta pudonneita varsinkin lyhytkestoisissa ja tavanomaisiksi luokitelluissa tilanteissa. Pitkäkestoisissa ja kasaantuvissa ongelmissa ihmiset näyttävät kuitenkin putoavan julkisen sektorin turvaverkkojen läpi epävirallisen avun piiriin, usein julkisen sektorin järjestelmään sisältyvän poiskäännyttämisen logiikan vauhdittamina. Kolmannen sektorin toimijoiden tarjoama ruoka-apu paikkaa virallisen järjestelmän aukkoja ja toimii viimesijaisena apua yksilöiden vaikeissa tilanteissa. Toisin kuin toimeentulon spiraalin mallissa, ruoka-pankki ei kuitenkaan ole diversion päätepiste, vaan poiskäännyttämisen ja autetuksi tulemisen kokemukset kertautuvat myös epävirallisen avun piirissä. Ruoka-avun asiakkaat sitoutuvat pohjoismaisen hyvinvointivaltion universalistiseen eetokseen ja velvoittavat julkisen sektorin laajaan vastuuseen kansalaisten hyvinvoinnista. Markkinatoimijoiden sen sijaan katsotaan olevan yhteiskuntavastuun ulottumattomissa, ja valtion tehtävänä on paikata markkinoiden suhdannevaihteluiden vaikutuksia. Kristillisten järjestöjen harjoittaman ruoka-avun suhteen asiakkaat esittävät kolmenlaisia tulkintoja: Lähimmäisenrakkauden ja kristillisen auttamisperinteen katsotaan velvoittavan avustusorganisaatiot auttamistyöhön, uskonnollisten toimijoiden odotetaan ruoka-avun sijaan keskittyä hengelliseen tehtävään tai vastuun auttamisesta ajatellaan kuuluvan julkiselle sektorille, mutta heikossa asemassa olevien näkökulmasta epävirallinen apu on vallitsevassa tilanteessa tärkeää

Uskonnollistaustainen ruoka-apu avun vastaanottajan näkökulmasta

This study explores charitable food assistance at the interface between religious organizations and people seeking material assistance. The study aims at understanding the phenomenon from the viewpoint of the food recipients and by taking into account the religious character of the food providers. Against the grain of the ideals of the Nordic welfare state, since the early 1990s, Finland has witnessed the emergence and proliferation of charitable food assistance across the country. In these venues, religious organizations regularly encounter some of the poorest in society. In contemporary society, where religion belongs to the realm of individual choice, people are considered to be entitled to decide whether, where, and to what degree they want to be exposed to religious content and take part in religious practices. Thus, in the context of the last resort material assistance provided by churches and other actors with religious ties, religion has the capacity to promote altruism, but also to provide a source of conflict. The data for this study was collected from four food charity organizations in the city of Tampere, Finland between the spring of 2012 and the spring of 2013. The data consists of observational notes from over seven months of participant observation in four food assistance organizations, interviews with 25 food assistance recipients, and written documents related to the operation of the organizations. The data was analysed with qualitative methods by applying principles of content analysis and grounded theory. The findings of this introductory article are drawn from a meta-analysis of four individual articles that have explored food charity from the recipients perspective, both in terms of religion and with regard to the material and social aspects of the assistance use. The findings of this study portray food assistance as a charitable sphere where assistance is provided only within the available resources, which are disengaged from the needs of the food recipients, and within the terms laid down by the charitable giver, which may include to varying degrees religious participation. The findings demonstrate that food charity has a limited ability to answer the social and material needs of the clients. The additional religious support that some of these organizations offered provided added value for some of the food recipients, but also caused tensions. The recipients of food charity have limited opportunities to influence the activity or to act in a different way, but at the same time their ability to withdraw from participating in the activity is limited. Negotiations over participation in religious activities in the food charity context illustrate these constraints, but also point out the tacit strategies used by the food recipients to voice their views. For the food recipients, religious participation served both as a constraint and as a means to demonstrate agency. The study demonstrates that as food charity providers, religious organizations become actors in the arena of welfare provision, but also in the disposal end of the food system. They engage in an activity that is not only about poverty, but also about the affluence that produces the preconditions of the assistance. Food charity can be regarded as an effort to overcome problems of food poverty and food waste, but it also bears the danger of constructing charity as an appropriate answer to the problems of poverty and of legitimizing the continuous production of waste by routinely turning this excess into a utility of last resort assistance. Emphasizing the provision of religious support over food can be regarded as a way for some organizations to overcome the problems of hands-on material assistance. While the findings indicate that this does not resonate strongly with the wishes of the clients, the religious emphasis of some of the assistance providers could serve as a potential source of religious critique of charitable solutions to food insecurity. The need for food charity is not diminishing, and in the current societal situation in Finland, efforts by non-governmental organizations to help those living in weak social and economic situations are increasingly called for. Therefore, it is important to take into consideration the prevalence of religious actors in this field and the varying ways they manifest their religious identity in their assistance practices. The religiousness of the charity providers influences the practices of the assistance work and adds a layer to the experiences of the food recipients. For religious and other non-governmental organizations participating in charitable food assistance, in turn, the findings provide food for thought in reflecting the multidimensional character of the activity that they engage in, the roles that they assume and are assigned in this field, and the ramifications that their work has for the people whom they aim to serve.Suomeen 1990-luvun laman myötä levinnyt ruoka-apu on viime vuosikymmeninä juurtunut vakiintuneeksi, joskin kansallisella tasolla melko koordinoimattomaksi viimesijaisen aineellisen auttamistoiminnan käytännöksi, jossa uskonnollisilla yhteisöillä on vahva rooli. Tutkimus tarkastelee ruoka-aputoimintaa erityisesti avun vastaanottajien näkökulmasta, ottaen huomioon avun tarjoajien uskonnollisen luonteen. Tutkimus perustuu osallistuvaan havainnointiin neljässä matalan kynnyksen ruoka-apupaikassa Tampereella, ruoka-apua vastaanottaneiden ihmisen haastatteluihin sekä kirjallisiin dokumentteihin. Ruoka-avun hakeminen on sosiaalista toimintaa, joka tarjoaa osallistujille aineellista apua ja merkityksellisiä kokemuksia, mutta myös kokemuksia vaille jäämisestä ja tallotuksi tulemisesta. Avun saaminen vaatii resursseja, ja voi sisältää vaihtelevassa määrin myös uskonnollista osallistumista. Toiset ruoka-avun tarjoajat näkevät uskonnollisen taustansa toiminnan motivaationa, mutta sen käytännölliset ilmenemismuodot potentiaalisena ongelmana, ja pyrkivät näin uskonnollisuuden häivyttämiseen. Toiset puolestaan korostavat hengellistä ulottuvuutta toiminnan keskeisenä päämääränä ja integroivat uskonnollisia tilaisuuksia tiiviiksi osaksi toimintaa. Avun vastaanottajille uskonnollisuuden rooli toiminnan käytännöissä on kaksijakoinen: se tarjoaa osallistujille lisäarvoa ja mahdollisuuksia vastavuoroisuuteen, mutta aiheuttaa myös jännitteitä. Ruoka-avun kontekstissa uskonnollinen osallistuminen näyttäytyy valintakysymyksenä, jossa valinnan mahdollisuus koskee paitsi avun vastaanottajia, myös avun tarjoajia. Elintarvikejärjestelmän ylijäämän hyötykäyttäminen ruoka-apuna on tutkimuksen valossa ongelmallista, sillä ylijäämäruoan määrä ja laatu riippuu lahjoituksista ja siten tarjonnasta, ei avun vastaanottajien tarpeesta. Ylijäämäruoan varassa elävät ruoka-avun vastaanottajat ovat ristiriitaisessa tilanteessa, jossa he ovat samanaikaisesti sekä syrjäytyneitä, että riippuvaisia vallitsevista kulutuskäytännöistä. Ruoka-avun resurssit ovat suuressa määrin sidotut elintarvikejärjestelmän ylijäämään, minkä johdosta toiminnassa ei ole kyse vain köyhyydestä, vaan myös runsaudesta ja yltäkylläisyydestä avun ennakkoehtona. Tutkimus tarjoaa ruoka-apua jakaville yhteisöille aineksia arvioida kriittisesti toimintaa, johon ne osallistuvat, rooleja jotka ne omaksuvat ja joita niille tällä kentällä annetaan paitsi hyvinvointiyhteiskunnan, myös elintarvikejärjestelmän toimijoina, sekä seurauksia, joita toiminnalla on ihmisille, joita ruoka-avun on tarkoitus palvella. Ruoka-avun vakiintumisen seurauksena vaarana on, että avun kysynnän ja tarjonnan taustalla olevat yhteiskunnalliset kysymykset hyvinvointiyhteiskunnan ja elintarvikejärjestelmän ongelmista sivuutetaan. Tutkimuksen tulokset haastavat syvempään teologiseen ja yhteiskunnalliseen pohdintaan syistä ja arvoista pysyvän ruoka-avuntarpeen ja jatkuvan ylijäämätuotannon taustalla

Arkisen ruoankulutuksen kohtuullisuus ja kohtuuttomuus runsauden yhteiskunnassa elävien ihmisten ruokapuheessa

Kysymys kohtuullisuudesta ja kohtuuttomuudesta on puhuttanut ihmiskuntaa läpi historian. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, millaisena kohtuullisuus näyttäytyy nykyaikana runsauden yhteiskunnassa elävien, tavallisten ihmisten ruokapuheessa. Tutkimuksen aineiston muodostavat Kanadassa ja Suomessa toteutetut yksilö- ja ryhmähaastattelut, joihin osallistui yhteensä 42 henkilöä. Tutkimuksen kumpikin kohdemaa on hyvinvoiva länsimainen kulutusyhteiskunta, jossa ruoan runsauden kysymysten voidaan nähdä kehystävän ihmisten elämää.  Analyysin perusteella kohtuullisen ja kohtuuttoman ruoankulutuksen problematiikka paikantuu erityisesti terveyden, tarpeiden ja ruumiin koon kysymyksiin. Ympäristöön ja laajempaan yhteiskuntavastuuseen liittyvät kysymykset jäävät kohtuullisuudesta keskusteltaessa toissijaiseen rooliin. Analyysissä kohtuullisuuden keskeisiksi ulottuvuuksiksi nousivat järkeily, tasapainoilu ja opettelu sekä tolkullisuus ja armollisuus. Kohtuullisuuden tarkastelu paljastaa yhteiskunnassa vallitsevan hyvän ihmisen ideaalin: ihanneyksilö on rationaalinen, oppiva ja joustava, mutta myös kohtuullisuuden vaateissaan kohtuullinen ja itselleen ja muille armollinen. Tulokset osoittavat, että ruoankulutuksen kontekstissa kohtuullisuus on yhä laadullinen määrämitta, jonka avulla ihmiset navigoivat, selvittelevät ja suhteuttavat itseään kysymykseen siitä mikä on tarpeeksi, sopivaa tai järkevää. Terveyteen ja ruumiiseen liittyvänä määreenä kohtuullisuus kytkeytyy erityisesti ruoan paljouteen ja runsauden kanssa elämisen problematiikkaan yksilöllisellä ja lähipiirin tasolla. Kohtuullisen ruoankulutuksen ideaalit normalisoivat ajatusta kontrolliin kykenevästä ja halujansa hallitsevasta kuluttajakansalaisesta. Nyky-yhteiskunnassa tavoitteena on erityisesti yksilön terveys ja ruumiin koko. Kohtuullisuuden tarkastelu paljastaa yhteiskunnassa vallitsevia ristiriitoja ja jännitteitä koskien eettisiä kulutusvalintoja ja nautinnon ja tarpeen välisiä suhteit

Lining up for charity : A study of the social organization and communal qualities of breadlines in a Finnish city

Peer reviewe