Precarious Work and Insecure Lives : De Facto Informalization in Cambodia’s Garment Factories

To increase understanding about the weak implementation of labour rights in global value chains, this paper examines processes of in-fact informalization that in Cambodia's garment industry exclude workers from legal protection in a hidden yet effective manner. Informalization in contemporary global capitalism is often examined as driven by capital. This article broadens the analysis to how states and workers contribute to top-down and bottom-up processes of in-fact informalization, and emphasizes the role of workers' collective organization. In Cambodia, subcontracting and temporary contracts prevent workers from collectively claiming their legal entitlements. In-fact informalization is promoted by the government as a strategy of indirect rule aimed at ensuring political power, and strengthened by the workers' gendered needs and strategies of intergenerational wellbeing. Together, informal work and insecure lives discourage unionization, which further increases top-down and bottom-up informalization.Peer reviewe

Policy coherence across Agenda 2030 and the Sustainable Development Goals : Lessons from Finland

Motivation Agenda 2030 and the Sustainable Development Goals (SDGs) expand the development agenda. While all major development actors support policy coherence for development (PCD), we have lacked analysis on how this can be achieved as the development agenda expands. We discuss the relationship between SDGs and PCD through a comprehensive case study from Finland. Purpose How coherent is Finland’s foreign and development policy for achieving the SDGs, while leaving no‐one behind? Policies related to the private sector’s role in development is a particular focus, also in other ministries than just Ministry for Foreign Affairs. Approach and methods We carried out interviews with policy‐makers and other stakeholders, and analysed relevant documents. We reviewed governmental high‐level policy statements, sectoral alignments, and development aid documents. We also reviewed the position papers that the Finnish government had issued on EU processes, particularly regarding private‐sector ‐related development. Findings Finland has been uniquely positioned to advance PCD in its foreign policy, thanks to coordination structures across government. Nonetheless, mainstreaming of the expanded development agenda has been largely limited to the Ministry for Foreign Affairs and its development policy department. The breadth of the SDG agenda has enabled individual targets to be cherry‐picked, with less attention paid to advancing the Agenda 2030 as a whole and to implementing its leave‐no‐one‐behind principle. Despite an institutional framework seemingly ideal for policy coherence, traditional sectoral divisions between development policy as a separate field and sustainability as an environmental issue, remain. Five factors in particular hindered policy coherence. One, Finland’s position papers to the EU on taxes and migration all but ignored Agenda 2030 commitments. Two, the Finnish emphasis on the private sector in development narrowed the considerations of development to economic growth. Three, sustainability was seen as green technology, with scant regard to social sustainability. Four, private firms interpreted the SDGs to mean that environmental sustainability could address human rights‐related concerns with corporate social responsibility initiatives. Five, cuts to staffing in the Finnish government stymied innovative thinking and working across departmental boundaries. Policy Implications Finland is generally seen as a front‐runner in mainstreaming development issues, which makes it an interesting case. We outline the key challenges that Finland has faced in tackling PCD, which should be relevant for other OECD countries as well. Many challenges related to PCD are political and organisational. As such, they are highly dependent on the particular institutional settings in each country. Our methodological approach could be replicated in other similar countries.Peer reviewe

Oikeutta ilman rangaistuksia? : Uhrien näkökulma totuuden ja oikeuden politiikkaan Chilessä 1990-1993

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa tarkastellaan uhrien näkökulmaa lähimenneisyyden ihmisoikeusloukkauksien käsittelyyn. Viimeisten vuosikymmenten aikana totuuskomissiot sekä anteeksipyynnöt ja erilaiset korvaukset ovat yleistyneet menneiden vääryyksien korjaamisessa. Ne on esitetty perinteisestä rankaisemiseen perustuvasta oikeudesta poikkeavana restoratiivisena eli korjaavana oikeuden muotona. Tutkimuksessa kuvataan, mistä korjaavassa oikeudessa on kysymys. Toinen tavoite on tutkia Chilen tapauksen kohdalla kadonneiden omaisista muodostuvan Agrupacion de Familiares de Detenidos Desaparecidos –järjestön suhtautumista maassa vuosina 1990-1993 harjoitettuun totuuden ja oikeuden politiikkaan ja korjaavan oikeuden aloitteisiin. Työssä on käytetty korjaavaa oikeutta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, esimerkiksi Martha Minown, José Zalaquettin ja Jaime Malamud-Gotin ajatuksia. AFDD:n osalta lähteinä on käytetty järjestön vuosikertomuksia, lehdistökirjoittelua sekä järjestön johtajien haastatteluja. Totuuskomissiot syntyivät kylmän sodan päättymiseen liittyneessä siirtymävaiheen oikeuden toisessa vaiheessa Latinalaisessa Amerikassa, jossa sotilashallinnot olivat perustaneet repressiivisen politiikkansa ihmisoikeusloukkausten salaamiselle. Totuuskomissioiden lopullinen suosio johtui siitä, että oikeudenkäyntien järjestäminen osoittautui monella tavalla ongelmalliseksi.Syyllisten rankaiseminen voi vaarantaa vielä heikon demokratian. Pinochet oli suojannut sotilaiden aseman armahduslailla, ja uusi demokraattinen hallitus luopui armahduslain kumoamisesta poliittisesti mahdottomana. Totuuskomission, julkisen anteeksipyynnön ja muun symbolisen sekä aineellisen korvauksen keinoin pyrittiin korjaamaan uhrien ja näiden omaisten kärsimä vahinko, tunnustamaan heille tehty vääryys. Toisaalta korostettiin myös koko yhteiskunnalle aiheutetun vahingon korjaamista ja sovintoa. Korjaavan oikeuden kaksi ulottuvuutta ovat uhrikeskeisyys ja sovinnon tavoittelu syyllisten rankaisemisen sijaan. Uhrikeskeisen oikeuden kaksi komponenttia ovat totuus ja korvaukset, joiden yhteinen merkitys on vahingon tunnustaminen ja uhrien omanarvontunteen nostaminen. Korjaavassa oikeudessa tärkein tavoite on rauha. AFDD oli tyytyväinen totuuskomission ja korvausten tekemään tunnustukseen ja vahingon korvaamiseen. Se ei kuitenkaan riittänyt. AFDD vaati jatkuvasti oikeudenkäyntejä. Sen asenteen ymmärtäminen pelkkänä kostonhimona olisi kuitenkin yksinkertaistamista. AFDD vaati oikeudenkäyntejä myös siksi, että totuuskomissio ei tuonut totuutta kadonneiden olinpaikasta. Syyllisten rankaiseminen tekisi kadonneille ja uhreille oikeutta. Kolmas syy ajaa oikeudenkäyntejä oli tulevien rikosten estäminen. AFDD:n asenteen taustalla vaikutti se että taistelusta totuuden, oikeuden ja paremman tulevaisuuden puolesta oli tullut merkittävä osa AFDD:n jäsenten itseymmärrystä

Responsible garment production? Contradictions of the Cambodian development model

Peer reviewe

The right to create rights. Labour struggles in Cambodia's garment industry

This dissertation examines the struggles of Cambodian garment workers and their labour movement to improve the position of workers in workplaces and in society. Drawing from 15 months of ethnographic fieldwork mainly in Phnom Penh between 2016 and 2020, it provides a historically grounded analysis of the Cambodian labour movement at the intersection of two interlinked spheres with often contradictory logics: the transnational production chains and activist networks, on the one hand, and the local social and political context and power relations, on the other. I examine workers’ struggles as not merely economic but rather, political: involving social justice and change. At the core of the analysis is the relationship between workers’ position in the workplace and their position in society: how the conflict between labour and capital at the point of production is shaped by workers’ ability to participate in rule-making and exercise their “right to create rights” (Santos, 2002: 300). Furthermore, I explore the way this relationship is affected by Cambodia’s position in the global political economy of garment production and of labour rights. The study thus involves an examination of the connections between the dynamics of global value chains, workers’ rights and democratic rule-making. In the analysis, I combine perspectives of sociological and political-economic labour studies with viewpoints from labour anthropology and history, reflecting on the influence of Eurocentric theorization on our ability to understand struggles in other contexts. Furthermore, in order to analyse the impact of European trade union models on the struggles themselves, I draw on notions from development studies and legal anthropology, and examine the parallels between the transnational cooperation in labour politics and in development policy, a link which has seldom been made in the labour literature. Cambodia’s garment industry emerged in the context of the (neo)liberal development consensus of the post –Cold War era, as did the labour movement, which became the most significant social movement of the recent decades. It has been strongly influenced by transnational support and the models promoted by two groups of allies: the trade union movement and the human rights movement. I examine the contradictions between these models and the assumptions about the nature of trade unions and the state that they are based on, with the realities of contemporary Cambodia. I suggest that both models tend to depoliticize labour struggles: the rights-based approaches based on corporate responsibility disregard democratic accountability and assume a technocratic approach to labour rights, while the social dialogue approach promoted by global labour actors fails to sufficiently consider the highly unequal power relations between labour and capital in Cambodia, and the centrality of the state in mediating them. Cambodian activists are aware of the shortcomings of the transnational strategies, yet they rely on the available support and seek to strategically balance their logics with local needs. I call attention to the contradictory interests of diverse actors within the labour movement, associated with social hierarchies based on class but also on gender, as well the political conflict. The labour movement succeeded in increasing its political power through local and international alliances in the context of the 2013-14 broader protests, but this resulted in a harsh response from the government, in the context of a broader turn to authoritariansim, which had a brutal impact on labour’s local as well as transnational strategies. The study highlights the importance of workers’ political power: their ability to organize collectively and to represent workers’ interests also beyond the workplace, in political decision-making. Without the latter, workers are hardly able to influence workers’ rights at the workplace. While labour’s political disempowerment is at the core of the logics of the global supply chains, it has not been much emphasized in recent research. Its’ importance is also largely ignored in the models promoted by the transnational actors in Cambodia, reducing their impact, as has become evident with the strengthening of authoritarianism in the recent years.Tämä väitöstutkimus tarkastelee työntekijöiden mahdollisuuksia puolustaa oikeuksiaan globaalissa vaateteollisuudessa. Analysoimalla Kambodžan työntekijöiden ja heidän järjestöjensä strategioita, se tuottaa ymmärrystä tavasta, jolla globaalit arvoketjut, työntekijöiden oikeudet ja demokraattinen päätöksenteko kytketyvät toisiinsa. Tutkimus perustuu 15 kuukauden pituiseen etnografiseen kenttätutkimukseen Kambodžassa, erityisesti Phnom Penhissä vuosina 2016-2020. Aineisto muodostuu 123 ihmisen –työntekijöiden ja heidän järjestöjensä, kansainvälisten yritysten ja järjestöjen sekä hallituksen edustajien – haastatteluista. Lisäksi aineistoa on kerätty havainnoimalla työntekijöiden järjestöjen toimintaa ja keräämällä suullista muistitietoa. Vaateteollisuuden työntekijät ovat samaan aikaan osa sekä globaaleja arvoketjuja ja kansainvälisen aktivismin verkostoja että paikallista kontekstia ja sen yhteiskunnallisia valtasuhteita. Tutkimus analysoi näiden kahden ulottuvuuden välisiä ristiriitoja ja ay-aktiivien tasapainottelua niiden välillä. Se tarkastelee myös työpaikoilla ja yhteiskunnan tasolla käytävien kamppailujen välistä suhdetta, eli yhteyttä taloudellisten ja poliittisten oikeuksien välillä. Tutkimus yhdistää sosiologian ja poliittisen talouden piirissä tehdyn työnväentutkimuksen teorioita antropologisen työväentutkimuksen ja kriittisen kehitystutkimuksen näkökulmiin. Se pohtii, miten teorioiden eurosentrisyys vaikuttaa tapaamme tulkita työntekijöiden kamppailuja muissa konteksteissa sekä sitä, miten eurooppalaiset mallit vaikuttavat työväenliikkeeseen itseensä Globaalissa Etelässä. Kambodžan vaateteollisuus syntyi 1990-luvulla, globaalin (uus)liberaalin kehityspoliittisen konsensuksen kontekstissa. Kansainväliset toimijat tukivat maan uutta ay-liikettä voimakkaasti. Kambodžalaisaktivistit ovat hyödyntäneet toiminnassaan sekä ihmisoikeusliikkeen ajamia, yritysvastuuseen pohjaavia strategioita että globaalin ay-liikkeen ajamaa neuvotteluajattelua. Nämä kansainväliset mallit ovat kuitenkin vaikuttaneet kambodžalaiseen liikkeeseen epäpolitisoivasti, sillä ne eivät huomioi valtion roolia oikeuksien suojelemisen ohella myös oikeuksien rajoittajana. Poliittinen konflikti sekä erityisesti sukupuoleen pohjaavat valtarakenteet aiheuttavat ristiriitaisia intressejä myös ay-liikkeen sisällä. Työväenliikkeen voimistuminen Kambodžassa viimeisellä vuosikymmenellä johti huimiin palkankorotuksiin, mutta myös liikkeeseen kohdistettuun repressioon osana maan siirtymistä avoimeen autoritarismiin. Työntekijöiden järjestäytymisen vaikeutuminen tukahdutti myös liikkeen kansainväliset strategiat. Tutkimus korostaa työntekijöiden poliittisen toimijuuden merkitystä. Ilman työntekijöiden mahdollisuutta järjestäytyä ja puolustaa etujaan työpaikkojen lisäksi poliittisessa päätöksenteossa, on heidän oikeuksiensa kestävä edistäminen vaikeaa. Samalla juuri työntekijöiden ja ay-liikkeen poliittiselle voimattomuudelle perustuvat vaatteiden halvat hinnat ja sitä kautta globaalien arvoketjujen logiikka

Finland’s action to strengthen civil societies and advance their enabling environment

The strengthening of civil societies is an important goal in Finland’s development policy and a means to achieve other development policy goals. Supporting civil societies is important in the current world political situation, where civic spaces are shrinking and autocratization is on the rise. This commissioned study for the Ministry for Foreign Affairs of Finland (MFA) examines the strengthening of civil societies and advancing their enabling environment in Finland’s development policy and cooperation. It focuses on the implementation of the MFA Guidelines for Civil Society in Development Policy (2017) across Finnish development policy sectors. The study is based on document reviews and interviews. Additionally, an online participatory workshop with multi-sectoral stakeholders was organized. The results indicate that the strengthening of civil societies is perceived as very important across Finnish development policy sectors, and its emphasis has increased. Finnish development policy and cooperation supports civil societies through multiple funding instruments. However, much of this work remains invisible, and the overall perception regarding civil society support relates to the MFA support to Finnish CSOs. To respond to world political challenges, Finland should develop a more strategic and political approach in its support for civil societies and their enabling environments.This report is commissioned as part of UniPID Development Policy Studies (UniPID DPS), funded by the Ministry for Foreign Affairs of Finland (MFA) and managed by the Finnish University Partnership for International Development (UniPID). UniPID is a network of Finnish universities established to strengthen universities’ global responsibility and collaboration with partners from the Global South, in support of sustainable development. The UniPID DPS instrument strengthens knowledge-based development policy by identi-fying the most suitable available researchers to respond to the timely knowledge needs of the MFA and by facilitating a framework for dialogue between researchers and ministry officials. The content of this report does not reflect the official opinion of the Ministry for Foreign Affairs of Finland. The responsibility for the information and views expressed in the report lies entirely with the authors

PATH2030 – An Evaluation of Finland’s Sustainable Development Policy

The PATH2030 project has produced an evaluation of Finland’s sustainable development policy and formulated concrete recommendations for the future. The evaluation is based on multidisciplinary meth-ods and broad and diverse material in the form of indicators, documents, and expert views gathered through surveys, interviews and workshops. The evaluation focused particularly on the time after the 2030 Agenda entered into force in 2016. No country has yet presented a credible plan for how to reach the goals of the 2030 Agenda. Finland has various national targets and programmes that point in the right direction, but the policy could be more transformative and coherent. Finland’s sustainable development policy has succeeded in being inclusive, which shows that sustainable development has become a broadly accepted aim in society. Reaching the 2030 goals requires, however, many system-level changes and the mediation of conflicts of interest. The evaluation shows that sustainable development policy should focus on climate change, environmental questions, consumption and increasing inequality. It is recommended that sustainable development should become the basis of future Government Programmes, that a roadmap for how to reach the goals should be created and that, for example, the indicators and the Expert Panel on Sustainable Development should be revised. Appendix 1-13 PATH2030: Detailed descriptions of the evaluations and documentation of data collection (separate document, in Finnish) Appendix 14 PATH2030: The 2030 Agenda, foreign policy and human rights (separate document, in Finnish)This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research (tietokayttoon.fi). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government

POLKU2030 – Suomen kestävän kehityksen politiikan arviointi

POLKU2030-hanke tuotti monipuolisen arvion Suomen kestävän kehityksen politiikasta sekä konkreetti-sia suosituksia jatkosuunnista. Arvioinnissa hyödynnettiin monitieteisiä menetelmiä sekä laajaa ja moni-puolista aineistoa, joka koostui indikaattoreista ja asiakirjoista sekä kyselyjen, haastattelujen ja työpajo-jen kautta kerätyistä asiantuntijoiden näkemyksistä. Arviointi keskittyi erityisesti Agenda2030:n voi-maantulon (2016) jälkeiseen aikaan. Yksikään maa ei ole vielä esittänyt uskottavaa suunnitelmaa, jolla Agenda2030:n tavoitteisiin päästään. Suomella on erilaisia oikeaan suuntaan vieviä̈ kansallisia tavoitteita ja toimenpideohjelmia, mutta varsinkin politiikan muutosvoimaisuudessa ja johdonmukaisuudessa on parannettavaa. Arvioinnin mukaan Suomen kestävän kehityksen politiikka on onnistunut osallistamisessa, mikä näkyy myös siinä, että kestävästä kehityksestä on tullut yhteiskunnassa laajasti hyväksytty tavoite. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin monia järjestelmätason muutoksia ja intressiristiriitojen yhteensovittamista. Arvioinnin mukaan kestävän kehityksen politiikassa tulisi keskittyä ilmastonmuutokseen, ympäristön tilaan ja kulutukseen sekä yhteiskunnan eriarvoistumiseen. Arvioinnin perusteella suositellaan kestävän kehityksen tavoitteita tulevien hallitusohjelmien perustaksi, tiekarttaa tavoitteiden saavuttamiselle sekä muun muassa indikaattorijärjestelmän ja kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin uudistamista. Liitteet 1-13 POLKU2030: Yksityiskohtaiset kuvaukset arvioinneista sekä aineistoon ja sen keruuseen liittyvät luettelot ja dokumentit Liite 14 POLKU2030: Agenda2030, ulkopolitiikka ja ihmisoikeudetTämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä