Kalakantojen tila vuonna 2019 sekä ennuste vuosille 2020 ja 2021 : Silakka, kilohaili, turska, lohi, siika, kuha ja ahven

Itämeren silakkasaalis vuonna 2019 oli 334 000 tonnia eli noin 71 % 1980-luvun alun huippuvuosista. Pääaltaan ja Suomenlahden silakkakanta on jonkin verran vahvistunut vuosituhannen vaihteen aallonpohjastaan. Pohjanlahden silakan kaikuluotausaineiston tarkistusten vuoksi arvio kannan tilasta viivästyy. Syksyn 2019 kaikuluotauksissa Selkämerellä silakan biomassa arvioitiin hieman suuremmaksi ja yksilömäärä pienemmäksi kuin edellisenä vuonna. Suomen silakkasaalis, josta 63 % saatiin Selkämereltä, oli 110 000 tonnia. Pohjanlahden saalis pieneni edellisestä vuodesta. Itämeren kilohailisaalis oli 314 100 tonnia, mistä Suomen osuus kattoi 16 100 tonnia. Kilohailikanta on pienentynyt 1990-luvun huipustaan, mutta pysynyt silti runsaana. Vuonna 2019 Itämerestä kalastettiin turskaa virallisten kalastustilastojen mukaan 21 269 tonnia, mistä itäisen kannan osuus oli 11 938 ja läntisen kannan osuus 9 331 tonnia. Suomen 83 tonnin turskasaalis saatiin troolilla eteläiseltä Itämereltä ja verkoilla Saaristomereltä ja Ahvenanmereltä. Yksilöiden kunto heikossa tilassa olevan itäisen turskakannan eteläisillä ydinalueilla on hieman parantunut. ICES suosittaa, että itäistä turskakantaa ei kalasteta vuonna 2021. Vuonna 2019 Itämeren tilastoitu lohisaalis oli 967 tonnia. Suomalaisten 380 tonnin lohisaaliista kaupalliset kalastajat saivat 238 tonnia ja vapaa-ajan kalastajat jokipyynti mukaan lukien 142 tonnia. Suomen kaupallinen lohisaalis pyydettiin rannikoilta ja vapaa-ajan kalastuksen jokisaaliista lähes 90 % Tornionjoelta. Suurin osa saaliista oli peräisin luonnonkudusta. Itämereen istutettiin 4,7 miljoonaa vaelluspoikasta, ja luonnontuotannoksi arvioitiin 3,1 miljoonaa lohen vaelluspoikasta 2018. Tornionjoen lohisaalis oli 111,3 tonnia, Simojoen 950 kiloa ja Tenojoen vesistön lohisaalis 40 tonnia. Suomen merialueen kaupallinen siikasaalis oli viime vuosien tasoa, 419 tonnia. Pitkällä aikavälillä sekä kaupallisen että vapaa-ajan kalastuksen siikasaaliit ovat pienentyneet. Pääosa Pohjanlahden siikasaaliista on istutettua vaellussiikaa, Perämerellä karisiika lisääntyy kokonaan luontaisesti. Siikaistutukset, niistä erityisesti paikalliset istutukset, ovat olleet taloudellisesti kannattavia. Merialueen kaupallinen kuhasaalis vuonna 2019 oli 205 tonnia ja saatiin pääosin verkoilla, siitä lähes puolet Saaristomereltä. Huolimatta alamitan nostosta kaupallisen kalastuksen yksikkösaalis ei pudonnut. Saaliskuhien koko kasvoi. Merialueen kaupallinen ahvensaalis oli 721 tonnia vuonna 2019 ja kasvoi jälleen edeltävästä vuodesta. Se pyydettiin lähinnä rysillä ja verkoilla. Viime vuosina ahvenen kalastuksen paino on siirtynyt rannikolla yhä selvemmin Pohjanlahdelle.202

Varsinais-Suomen ja Satakunnan järvien verkkokoekalastukset vuosina 2013– 2017

Luonnonvarakeskus (vuoteen 2014 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) koekalasti Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa vuosina 2013–2017 yhteensä 11 vesienhoidon seurantaohjelmaan kuuluvaa järveä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueella. Koekalastukset perustuvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan veden laadun lisäksi myös biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) perusteella. Kohdejärvet edustivat useita eri pintavesityyppejä ja lähes kaikki niistä on koekalastettu aikaisemmin vuosina 2006–2012. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2013–2017 heinä-, elo- ja syyskuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satun-naisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Kohdejärvien ekologista tilaa arvioitiin kalayhteisön rakenteen ja verkkojen saalismäärän perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2013–2017 koekalastuksissa välillä 643–4573 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli välillä 28–344 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin erittäin rehevistä Ylisjärvestä ja Köyliönjärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisesta Iso-Kiskon pääaltaasta. Särkikalojen osuus oli odotetusti suurin erittäin rehevissä Karhi-, Köyliön- ja Ylisjärvessä. Lievästi rehevät Pyhäjärvi ja Valkjärvi olivat ahvenkalavaltaisia. Muissa kohdejärvissä ahven- ja särkikalojen osuudet poikkesivat hieman odotetuista. Esim. rehevissä Painiossa, Siikaisjärvessä ja Sääksjärvessä runsas kuhakanta nosti ahvenkalojen osuuksia. Kohdejärvien verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2017 yhteensä 17 eri kalalajia ja kokonaislajimäärä vaihteli kohdejärvittäin välillä 4–11. Yleisimmät lajit olivat ahven, kiiski ja särki, joita tavattiin kaikilta kohdejärviltä. Niukkaravinteisissa sekä lievästi rehevissä kohdejärvissä ahven ja särki olivat selkeitä valtalajeja ja muodostivat suurimman osan saaliista. Useimmissa rehevissä kohdejärvissä myös kuhan ja pasurin osuus saaliissa oli merkittävä. Petokaloista ahven (≥ 15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kirkasvetisissä niukkaravinteisissa tai lievästi rehevissä kohdejärvissä. Kuha oli tärkein petokala useimmissa runsashumuksisissa ja savisameissa rehevöityneissä kohdejärvissä. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tekemän vuoden 2013 virallisen pintavesien kokonaisluokittelun mukaan vuosina 2013–2017 koekalastetut niukkaravinteiset sekä lievästi rehevät kohdejärvet ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa ja rehevöitymisestä kärsivien kohdejärvien ekologinen tila on tyydyttävä tai välttävä. Myös kalastoluokituksen tulos oli useimpien kohdejärvien osalta samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Hyvässä tilassa olevista järvistä vain lievästi rehevän Koskeljärven ekologinen tila arvioitiin kalaston perusteella tyydyttäväksi. Sen sijaan rehevöitymisestä kärsivien Kakskerranjärven, Painion, Siikaisjärven ja Sääksjärven ekologinen tila arvoitiin vuosien 2014–2017 kalastoluokituksen perusteella jopa hyväksi.201

Population dynamics and growth of perch in a small, humic lake over a 20-year period — importance of abiotic and biotic factors

Peer reviewe

Pohjois-Suomen järvien verkkokoekalastukset vuosina 2017–2018

Luonnonvarakeskus koekalasti Pohjois-Suomessa vuosina 2017–2018 yhteensä 14 järvellä. Koekalastukset perustuvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) ja veden laadun perusteella. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2017–2018 heinä- ja elokuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Järvien ekologista tilaa arvioitiin verkkojen yksikkösaaliin runsauden ja kalayhteisön rakenteen perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2017–2018 koekalastuksissa välillä 80–2296 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli kohdejärvissä välillä 1–237 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin rehevistä Kuhajärvestä ja Siika-Kämästä sekä lievästi rehevästä Kelujärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisista Ounasjärvestä ja Pulmankijärvestä. Useimmat rehevät tai lievästi rehevät kohdejärvet olivat painosaaliin osalta särkikalavaltaisia. Vain rehevässä Siika-Kämässä runsaat ahven- ja kuhasaaliit sekä lievästi rehevässä/rehevässä Unarissa runsas ahvenkanta nostivat ahvenkalojen osuuksia. Vastaavasti lähes kaikki niukkaravinteiset kohdejärvet olivat painosaaliin osalta odotetusti ahvenkalavaltaisia. Vain Kuolajärvessä kalasto oli särkikalavaltainen, johtuen särjen suuresta osuudesta saaliissa. Myös lohikalojen osuus saaliissa oli useimmissa niukkaravinteisissa järvissä selvästi suurempi kuin lievästi rehevissä tai rehevissä kohdejärvissä ja Pulmankijärven kalasto oli jo lohikalavaltainen, johtuen runsaasta siikasaaliista. Verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2018 yhteensä 21 eri kalalajia ja järvien kokonaislajimäärä vaihteli välillä 5–10. Yleisin laji oli ahven, jota tavattiin kaikilta kohdejärviltä. Myös hauki, kiiski, muikku, siika ja särki olivat yleisiä saalislajeja, joita esiintyi useimmissa tutkimusjärvissä. Ahven ja särki olivat valtalajeja useimmissa etenkin humuspitoisissa kohdejärvissä, ja muodostivat suurimman osan saaliista. Kirkasvetisissä järvissä myös siian osuus saaliissa oli merkittävä. Petokaloista ahven (≥ 15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kohdejärvissä. Lapin ELY-keskuksen tekemän vuoden 2019 pintavesien alustavan kokonaisluokittelun mukaan lähes kaikki vuosina 2017–2018 koekalastetut kohdejärvet ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Vain rehevän Kuhajärven ja lievästi rehevän Kelujärven ekologinen tila arvioitiin tyydyttäväksi. Myös vuosien 2017–2018 kalastoluokituksen tulos oli hyvin samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Rehevöitymisestä kärsivien Kuhajärven ja Kelujärven kohdalla kalaston hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttäisi särkikalojen (lähinnä särjen) biomassan ja lukumäärän selvää alenemista sekä petokalakantojen vahvistumista

Pohjois-Suomen järvien verkkokoekalastukset vuosina 2019–2020

Luonnonvarakeskus koekalasti Pohjois-Suomessa vuosina 2019–2020 yhteensä 14 järvellä. Koekalastukset perustuvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) ja veden laadun perusteella. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2019–2020 heinä- ja elokuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Järvien ekologista tilaa arvioitiin verkkojen yksikkösaaliin runsauden ja kalayhteisön rakenteen perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2019–2020 koekalastuksissa välillä 31–3 244 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli kohdejärvissä välillä 0,3–175 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin rehevästä Pasmajärvestä ja lievästi rehevästä/rehevästä Kelujärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisista Kilpisjärvestä ja Inarijärvestä. Lievästi rehevät/rehevät Kelujärvi ja Lokan tekojärvi olivat painosaaliin osalta odotetusti särkikalavaltaisia. Sen sijaan rehevän Pasmajärven kalasto oli ahvenen runsastumisen johdosta muuttunut ahvenkalavaltaiseksi. Useimmat lievästi rehevät kohdejärvet olivat painosaaliin osalta odotetusti ahvenkalavaltaisia. Vain Porttipahdassa ahven- ja särkikalat olivat painosaaliissa tasaväkisiä. Vastaavasti useimmat niukkaravinteiset kohdejärvet olivat odotetusti lohikalavaltaisia. Vain Muddus- ja Simojärvessä ahvenkalojen osuus oli suurempi kuin lohikalojen. Verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2020 yhteensä 24 eri kalalajia ja järvien kokonaislajimäärä vaihteli välillä 3–13. Yleisin laji oli siika, joka puuttui vain Pikku Äälisjärvestä. Myös ahven, hauki ja särki olivat tyypillisiä saalislajeja useimmissa tutkimusjärvissä. Ahven ja särki olivat valtalajeja useimmissa humuspitoisissa kohdejärvissä, ja muodostivat suurimman osan saaliista. Siika oli puolestaan runsain laji useimmissa kirkasvetisissä järvissä. Petokaloista ahven (≥15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kohdejärvissä. Lapin ELY-keskuksen tekemän vuoden 2019 pintavesien kokonaisluokittelun mukaan lähes kaikki vuosina 2019–2020 koekalastetut kohdejärvet ovat hyvässä/erinomaisessa tilassa tai hyvässä tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (mm. tekojärvet). Vain rehevän Pasmajärven ja lievästi rehevän/rehevän Kelujärven ekologinen tila arvioitiin tyydyttäväksi. Myös vuosien 2019–2020 kalastoluokituksen tulos oli hyvin samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Rehevöitymisestä kärsivien Pasmajärven ja Kelujärven kohdalla kalaston hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttäisi särkikalojen (lähinnä särjen) biomassan ja lukumäärän selvää alenemista sekä petokalakantojen vahvistumista. Pasmajärven kohdalla myös pienikokoisten (< 10 cm) ahventen biomassan ja lukumäärän tulisi olla nykyistä pienempi

Pohjois-Suomen järvien verkkokoekalastukset vuosina 2015–2016

Luonnonvarakeskus koekalasti Pohjois-Suomessa vuosina 2015–2016 yhteensä 15 järvellä Oulujoen-Iijoen, Kemijoen sekä Tornionjoen vesienhoitoalueilla. Koekalastukset kuuluivat vesienhoidon kalastoseurantaan ja liittyvät EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) ja veden laadun perusteella. Järvet edustivat useita eri pintavesityyppejä ja lähes kaikki niistä on koekalastettu aikaisemmin vuosina 2006–2013. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2015–2016 heinä- ja elokuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Järvien ekologista tilaa arvioitiin verkkojen yksikkösaaliin runsauden ja kalayhteisön rakenteen perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2015–2016 koekalastuksissa välillä 394–1824 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli kohdejärvissä välillä 14–113 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin rehevistä Sierijärvestä, Pasmajärvestä, Kuhajärvestä ja Rattosjärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisista Ala-Suolijärvestä, Iso Toramojärvestä ja Livojärvestä sekä lievästi rehevästä Jerisjärvestä. Lähes kaikki rehevät kohdejärvet olivat painosaaliin osalta odotetusti särkikalavaltaisia. Vain rehevässä Luiminkajärvessä ja Aalisjärvessä runsas ahvenkanta nosti ahvenkalojen osuuksia. Vastaavasti lähes kaikki lievästi rehevät ja niukkaravinteiset kohdejärvet olivat odotetusti ahvenkalavaltaisia ja vain lievästi rehevässä Kelujärvessä kalasto oli särkikalavaltainen, johtuen särjen poikkeuksellisen suuresta osuudesta painosaaliissa. Niukkaravinteisissa kohdejärvissä myös lohikalojen osuus saaliissa oli suurempi kuin valtaosassa lievästi reheviä ja reheviä kohdejärviä. Verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2016 yhteensä 17 eri kalalajia ja järvien kokonaislajimäärä vaihteli välillä 4–10. Yleisimmät lajit olivat ahven, kiiski ja särki, joita tavattiin kaikissa kohdejärvissä. Ahven ja särki olivat valtalajeja etenkin humuspitoisissa kohdejärvissä, ja muodostivat suurimman osan saaliista. Kirkasvetisissä järvissä myös kiisken, muikun ja siian osuus saaliissa oli merkittävä. Petokaloista ahven (≥ 15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kohdejärvissä. Lapin ELY-keskuksen tekemän vuoden 2013 virallisen pintavesien kokonaisluokittelun mukaan lähes kaikki vuosina 2015–2016 koekalastetut niukkaravinteiset ja lievästi rehevät kohdejärvet ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta useimpien rehevien kohdejärvien ekologinen tila on vain tyydyttävä. Myös vuosien 2015–2016 kalastoluokituksen tulos oli useimpien kohdejärvien osalta samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Poikkeuksen tekivät tyydyttävässä tilassa olevista järvistä säännöstelty Ala-Suolijärvi sekä rehevät Luiminkajärvi ja Ranuanjärvi, joiden tila on kalaston osalta selvästi parantunut vuoden 2009 jälkeen ja on jopa erinomainen. Sen sijaan erityisesti rehevöitymisestä kärsivien Kuhajärven, Pasmajärven ja Sierijärven kohdalla kalaston hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttäisi särkikalojen (lähinnä särjen) biomassan ja lukumäärän selvää alenemista sekä petokalakantojen vahvistumista.201

Guide to standard methods for fish monitoring

Kalataloustarkkailujen yhteydessä tehtävien koekalastusten tavoitteena on seurata mm. jokirakentamisen, jäteve-sipäästöjen, turvetuotannon, ruoppausten, perkausten tai kunnostusten vaikutuksia kalastoon tietyllä alueella. Kalastossa tapahtuvien muutosten arviointiin sekä kalanäytteiden keräämiseen järvillä ja rannikkoalueilla käyte-tään verkkokoekalastusta. Virtavesien koekalastuksissa käytetään sähkökalastusta. Tässä raportissa esitetään oh-jeet standardinmukaisiin koekalastuksiin.Järvien verkkokoekalastuksissa noudatetaan eurooppalaista CEN-standardia (SFS-EN 14757) ja käytetään NORDIC-verkkoa. Pyyntivuorokausien määrä riippuu tutkittavan vesialueen pinta-alasta ja syvyyssuhteista. Verk-koöiden määrä jaetaan eri syvyysvyöhykkeille ( 20 m) niiden pinta-alojen mukaisessa suhteessa. Järvialueiden verkkokoekalastuksissa käytetään pinta-, välivesi- ja pohjaverkkoja. Rannikkovesien verk-kokoekalastuksissa käytetään COASTAL-verkkoa. Rannikkoalueilla verkkoöiden lukumäärän yhdellä alueella tulisi olla 30–45. Rannikkoalueella verkkokoekalastuksissa käytetään ainoastaan pohjaverkkoja. Verkkoöiden määrä jaetaan tasan kolmelle eri syvyysvyöhykkeelle (< 3 m, 3–6 m ja 6–10 m). Järvillä ja rannikkovesissä verkkokoekalas-tukset tehdään kesäkerrostuneisuuden aikana. Pyyntipaikkojen valinta tehdään satunnaisotannalla. Pyyntiajaksi suositellaan verkkojen laskua illan suussa ja nostoa seuraavana aamuna, jolloin pyyntiajaksi tulee n. 12 tuntia. Verkkokoekalastuksissa saalis käsitellään verkko- ja solmuvälikohtaisesti.Sähkökalastuksessa noudatetaan eurooppalaista CEN-standardia (SFS-EN 14011). Sähkökalastukset tehdään loppukesällä ja alkusyksyllä, jolloin taimenen ja lohen saman vuoden poikaset ovat pyydystettävissä. Kun sähköka-lastus kuuluu vesienhoidon seurantaan, käytetään yhden poistopyynnin menetelmää. Suositeltava kalastettavan alueen koko on vähintään 300 m2, kuitenkin mieluiten yli 450 m2. Alle 15 m leveissä joissa kalastetaan koko uoman leveys, suurissa yli 15 m leveissä joissa kalastetaan ranta-alue joko toiselta tai molemmilta puolilta jokea. Suosi-tuksena on, että kaikki kalat mitataan ja punnitaan yksitellen.Koekalastusrekisteri on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) hallinnoima ja Suomen ym-päristökeskuksen (SYKE) ylläpitämä tietokantarekisteri kaikille maassamme tehdyille standardinmukaisille verkko- ja sähkökoekalastuksille. Rekisteri ei ole kaikille avoin vaan sen käyttäjä tarvitsee käyttöoikeuden