Säilörehua eri tuotannonvaiheisiin : Muista katovuoden opetukset

Lehtiartikkeli (rinnakkaistallennusluvan asianumero: 1832/12 05 01 02/2019)201

Lisävalkuaistaso lypsylehmien kannattavassa ruokinnassa

Valkuaislisäruokinnalla on saatu lisättyä lypsylehmien maitotuotosta riippumatta lehmien laktaatiovaiheesta. Valkuaisruokinnan kannattavuus riippuu kuitenkin siitä, miten paljon tuotos suurenee verrattuna rehustuksen aiheuttamin kustannuksiin. Vaikutus voi myös olla erilainen syötettäessä laadultaan vaihtelevia perusrehuja. Tuotosvasteiden tarkentamiseksi MTT:ssa järjestettiin valkuaistasokoe asteittain nousevalla rypsimäärällä käyttäen perusrehuina runsaasti valkuaista sisältävää kevätsäilörehua ja vähemmän valkuaista sisältävää syyssäilörehua. Väkirehuna Pohjois-Savon tutkimusasemalla tehdyssä kokeessa oli vasaramyllyllä jauhettu ohra-kauraseos (11 kg/pv), jota korvattiin asteittain rypsipuristeella (0, 1,20, 2,40 ja 3,60 kg/pv). Perusrehuna käytettiin kahta erilaista tuoresäilörehua; kevät- ja syyssato. Kokeessa oli kuusitoista laktaatiokauden alkupuolella olevaa holstein-friisiläistä lypsylehmää, joista kukin kävi läpi neljä koeruokintaa kahdeksasta mahdollisesta kolmen viikon mittaisina jaksoina.vo

Nurmisäilörehun korjuuajan merkitys ruokinnansuunnittelussa

Nurmirehujen korjuun ajoitukseen vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimpiä näistä ovat tavoiteltu rehuarvo, kesän sääolosuhteet ja käytettävissä oleva korjuuketju. Karpe–hankkeessa tutkittiin ensimmäisen niiton myöhästyttämisen vaikutusta nurmen satoon, rehuarvoon ja tuotannon kannattavuuteen lyhyellä aikavälillä. Nurmenkorjuun ajoituksessa ei riitä tavoitteen asettaminen ensimmäiselle niitolle. Tilan täytyy ymmärtää miten eri niitot vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi tavoitteena olevan niittoajan myöhästyttäminen vaikuttaa koko kasvukauden aikana korjattavan sadon laatuun ja määrään. Nurmenkorjuun ajoituksen tavoite tulee taloudellisesti järkevässä toiminnassa perustua eri vaihtoehtojen euromääräisen ylijäämän maksimointiin. Tässä kirjoituksessa käytetään lyhyen aikavälin suunnittelua, joka ei sisällä kiinteitä kustannuksia. Suunnittelun täytyy olla kaksivuotinen, koska ennen kasvukautta asetettava tavoite nurmirehun pinta-alalle ja niittoajankohdalle riippuu edellisen kesän jäännösvarastosta. Ruokinnansuunnittelun kannalta hyvin sulava säilörehu on helpoin vaihtoehto ja se tuottaa samalla eniten maitoa. Tuotantovaikutukseltaan paras rehu saadaan ensimmäisestä niitosta kun rehun sulavuus on yli 700 g/kg kuiva-ainetta (ka). Kesän myöhemmistä sadoista voidaan saada sulavuudeltaan yhtä korkeaa rehua, mutta tuotantovaikutus jää yleensä laadukasta ensimmäistä satoa pienemmäksi. Esimerkiksi sateisen jakson sattuessa kohdalle tila joutuu päättämään tehdäänkö rehu sulavana ja märkänä vai odotetaanko sään poutaantumista. Odottaminen laskee ensiniiton säilörehun D-arvoa keskimäärin 5 g/kg ka vuorokaudessa. D-arvon lasku täytyy huomioida ruokinnansuunnittelussa väkirehumäärän nostolla. Karjatasolla 9000 kilon tuotostaso voidaan saavuttaa vielä rehulla, jonka D-arvo on 650 g/kg ka. Lyhyen aikavälin laskelmien perusteella tähän rajaan saakka korjuuajan taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan huomioi lisääntyvän väkirehun mukanaan tuomia kaikkia riskitekijöitä lehmien terveydelle ja kestävyydelle. Keskituotos voidaan laskennallisesti ylläpitää 30 kilon tuotostasolla myös alle D 650 g/kg ka D-arvoilla, mutta käytännössä tämä ei välttämättä ole mahdollista. Tuotosvasteyhtälöt vaativat jatkokehittämistä ääriruokintojen osalta. Säilörehun tuotantokustannus vaikuttaa ruokinnan optimoinnin tulokseen. Tuotantokustannus on tilakohtainen ratkaisu ja keskimääräisen kustannuksen käyttö voi johtaa harhaan. Ruokintasuunnittelun kannalta säilörehun nollahinta optimoinnissa on kuitenkin turvallinen vaihtoehto. Kaikkien kasvukauden aikana korjattujen rehuerien määrän ja laadun dokumentointi on keskeistä, jotta rehujen käyttö eri eläinryhmille ja sopiva väkirehutäydennys voidaan suunnitella optimaalisesti

Comparison of part-time grazing and indoor silage feeding on milk production

Cows were assigned randomly to indoor silage feeding (with 2 h outdoor exercise) or part-time grazing treatment in two different experiments. One group was kept in confinement with ad libitum grass silage within each experiment. The other group had ad libitum grass silage indoors and they were put out on grass pasture during part of the 24 hour period, 12 hours (night, Experiment 1) and 6 hours (day, Experiment 2) in June, July and August. In Experiment 2, the concentrate (9 kg d-1) was given at two crude protein levels: high crude protein [185 g kg-1 dry matter (DM)] and low crude protein (135 g kg-1 DM). In Experiment 1, night-time grazing increased total DM intake and milk (3.9 kg d-1) production. There was interaction between month and forage feeding strategy, the difference in milk yield being smallest between treatments in June. In Experiment 2, day-time grazing had no significant main effect on milk production but there was significant interaction between month and forage feeding strategy showing 2.5 kg d-1 difference between treatments in July. High-protein concentrate tended to increase the milk yield more on the silage diet compared with the group grazing during daytime. .The differences in milk yield between the forage feeding treatments were mainly due to the higher dry matter intake and higher metabolizable energy content of the pasture grass compared with silage. The lower milk responses to concentrate crude protein in the cows grazing during daytime compared with the silage group indicate a high protein value of pasture grass. It is concluded that part-time grazing increases the milk yield and decreases the need for supplementary concentrate protein

Pieni säilörehun kakkossato voi olla tavoiteltava strategia : Niukan väkirehun malli pienentäisi maidontuotannon hiilijalanjälkeä

Lehtiartikkeli (rinnakkaistallennusluvan asianumero: 2416/12 05 01 02/2020)202

Terästysrehusta apua lehmän tärkeiden viikkojen ruokintaan

Lehtiartikkeli (rinnakkaistallennusluvan asianumero: 1246/12 05 01 02/2020)202

Sward and milk production response to early turnout of dairy cows to pasture in Finland

The timing of turnout is an important factor affecting the grazing management of dairy cows. However, its consequences are not well known in the short grazing season of northern Europe. Thus, the effect of the turnout date of dairy cows to pasture on sward regrowth, herbage mass production and milk production was studied in two experiments, 1) a grazing trial with 16 Holstein-Friesian dairy cows and 2) a plot trial where the treatments simulated the grazing trial. The treatments were early turnout (1 June) and normal turnout (6 June). Early turnout decreased the annual herbage mass (HM) production in the plot trial (P=0,005), but due to a higher average organic matter (OM) digestibility (P0,05). Although early turnout had no effect on milk yields it meant easier management of pastures

Lietteen vetoletkulevityksellä apua peltojen tiivistymiseen

Lehtiartikkeli (rinnakkaistallennusluvan asianumero: 1843/12 05 01 02/2020)202

Laiduntaville lehmille kannattaa antaa väkirehua

Monilla tiloilla maitotuotokset jäävät laidunkaudella odotettua pienemmiksi. Näin tapahtuu etenkin keski- ja loppukesällä. Maitotuotos voidaan kuitenkin pitää tasaisena läpi kesän, jos lehmille annetaan sopivasti lisäruokintaa. Väkirehun kanssa täytyy silti olla tarkkana, jottei sitä annettaisi turhaan liikaa.vo