Top-down approaches for sharing GHG emission reductions : uncertainties and sensitivities in the 27 European Union Member States

To reduce GHG emissions, the EU27 countries committed themselves in 2007 to reduce emissions from 1990 levels by 20% by 2020. In January 2008, the EU commission gave the first country-specific proposals to reduce emissions in sectors outside the EU emission trading system (non-ETS). In this study, we looked at several ways of sharing emission reductions in the non-ETS sector. We considered population and economic growth as significant drivers of the development of emissions. In particular, we analyzed development in GHG intensity of economies. Reduction requirements vary greatly among countries depending on the principle of effort sharing. The results of our calculations can be perceived as examples of how effort sharing between the EU Member States could look like when certain assumptions are made. Generally they illustrate the sensitivity of the results to data used, assumptions made, and method applied. The main strength of simple top-down approaches is transparency. A major weakness is a very limited ability to consider national circumstances. Political negotiations are ultimately crucial; an analysis like this provides material for negotiations and makes a contribution to solving the effort-sharing problem. As future development is partly unpredictable, implementation of some kind of subsequent adjustment could be considered during the process

Kulutuksen, teknologian ja kansainvälisen kaupan vaikutus päästöjen kehitykseen

Industrial ecology is an important field of sustainability science. It can be applied to study environmental problems in a policy relevant manner. Industrial ecology uses ecosystem analogy; it aims at closing the loop of materials and substances and at the same time reducing resource consumption and environmental emissions. Emissions from human activities are related to human interference in material cycles. Carbon (C), nitrogen (N) and phosphorus (P) are essential elements for all living organisms, but in excess have negative environmental impacts, such as climate change (CO2, CH4 N2O), acidification (NOx) and eutrophication (N, P). Several indirect macro-level drivers affect emissions change. Population and affluence (GDP/capita) often act as upward drivers for emissions. Technology, as emissions per service used, and consumption, as economic intensity of use, may act as drivers resulting in a reduction in emissions. In addition, the development of country-specific emissions is affected by international trade. The aim of this study was to analyse changes in emissions as affected by macro-level drivers in different European case studies. ImPACT decomposition analysis (IPAT identity) was applied as a method in papers I III. The macro-level perspective was applied to evaluate CO2 emission reduction targets (paper II) and the sharing of greenhouse gas emission reduction targets (paper IV) in the European Union (EU27) up to the year 2020. Data for the study were mainly gathered from official statistics. In all cases, the results were discussed from an environmental policy perspective. The development of nitrogen oxide (NOx) emissions was analysed in the Finnish energy sector during a long time period, 1950 2003 (paper I). Finnish emissions of NOx began to decrease in the 1980s as the progress in technology in terms of NOx/energy curbed the impact of the growth in affluence and population. Carbon dioxide (CO2) emissions related to energy use during 1993 2004 (paper II) were analysed by country and region within the European Union. Considering energy-based CO2 emissions in the European Union, dematerialization and decarbonisation did occur, but not sufficiently to offset population growth and the rapidly increasing affluence during 1993 2004. The development of nitrogen and phosphorus load from aquaculture in relation to salmonid consumption in Finland during 1980 2007 was examined, including international trade in the analysis (paper III). A regional environmental issue, eutrophication of the Baltic Sea, and a marginal, yet locally important source of nutrients was used as a case. Nutrient emissions from Finnish aquaculture decreased from the 1990s onwards: although population, affluence and salmonid consumption steadily increased, aquaculture technology improved and the relative share of imported salmonids increased. According to the sustainability challenge in industrial ecology, the environmental impact of the growing population size and affluence should be compensated by improvements in technology (emissions/service used) and with dematerialisation. In the studied cases, the emission intensity of energy production could be lowered for NOx by cleaning the exhaust gases. Reorganization of the structure of energy production as well as technological innovations will be essential in lowering the emissions of both CO2 and NOx. Regarding the intensity of energy use, making the combustion of fuels more efficient and reducing energy use are essential. In reducing nutrient emissions from Finnish aquaculture to the Baltic Sea (paper III) through technology, limits of biological and physical properties of cultured fish, among others, will eventually be faced. Regarding consumption, salmonids are preferred to many other protein sources. Regarding trade, increasing the proportion of imports will outsource the impacts. Besides improving technology and dematerialization, other viewpoints may also be needed. Reducing the total amount of nutrients cycling in energy systems and eventually contributing to NOx emissions needs to be emphasized. Considering aquaculture emissions, nutrient cycles can be partly closed through using local fish as feed replacing imported feed. In particular, the reduction of CO2 emissions in the future is a very challenging task when considering the necessary rates of dematerialisation and decarbonisation (paper II). Climate change mitigation may have to focus on other greenhouse gases than CO2 and on the potential role of biomass as a carbon sink, among others. The global population is growing and scaling up the environmental impact. Population issues and growing affluence must be considered when discussing emission reductions. Climate policy has only very recently had an influence on emissions, and strong actions are now called for climate change mitigation. Environmental policies in general must cover all the regions related to production and impacts in order to avoid outsourcing of emissions and leakage effects. The macro-level drivers affecting changes in emissions can be identified with the ImPACT framework. Statistics for generally known macro-indicators are currently relatively well available for different countries, and the method is transparent. In the papers included in this study, a similar method was successfully applied in different types of case studies. Using transparent macro-level figures and a simple top-down approach are also appropriate in evaluating and setting international emission reduction targets, as demonstrated in papers II and IV. The projected rates of population and affluence growth are especially worth consideration in setting targets. However, sensitivities in calculations must be carefully acknowledged. In the basic form of the ImPACT model, the economic intensity of consumption and emission intensity of use are included. In seeking to examine consumption but also international trade in more detail, imports were included in paper III. This example demonstrates well how outsourcing of production influences domestic emissions. Country-specific production-based emissions have often been used in similar decomposition analyses. Nevertheless, trade-related issues must not be ignored.Kulutus, teknologia ja maailmankauppa vaikuttavat päästöjen kehitykseen Teollisen ekologian perusajatuksena on ottaa mallia luonnosta: sulkea materiaalien ja aineiden kiertoja sekä käyttää energiaa tehokkaasti. Tavoitteena on vähentää luonnonvarojen käyttöä ja päästöjä ympäristöön. Haitalliset päästöt liittyvät usein siihen, että ihminen muuttaa aineiden kiertojen luonnollista toimintaa. Liian suurina määrinä ja väärässä paikassa elintärkeät alkuaineet kuten hiili, typpi ja fosfori ovat ongelmallisia. Ihmisen aiheuttamat muutokset ympäristössä aiheuttavat monia ongelmia, globaalista ilmastonmuutoksesta alueelliseen ympäristön rehevöitymiseen. Ympäristömuutosten taustalla on monia epäsuoria makrotason tekijöitä. Väestö ja varallisuus (BKT/hlö) vaikuttavat usein päästöjä kasvattavasti. Palveluiden, kuten energian tai ruoan, käytön päästöintensiivisyys (päästöt/palvelu) sekä talouden materiaali- ja energiaintensiteetti (palvelu/BKT) vaikuttavat myös päästöjen kehitykseen. Lisäksi maakohtaisiin päästöihin vaikuttaa kansainvälinen kauppa. Makrotason muutosten tarkasteleminen auttaa hahmottamaan ympäristöongelmien ratkaisukentän laajuutta, haasteita ja mahdollisuuksia. Eri makrotason tekijöiden ja päästöjen keskinäistä merkitystä voidaan tarkastella juuri teollisen ekologian avulla. Tuoreessa väitöskirjassa Analyzing changes in macro-level drivers of country-specific emissions the role of consumption, technology and trade tarkastellaan makrotason tekijöiden vaikutusta päästöjen kehittymiseen toisistaan poikkeavien eurooppalaisten tapaustutkimusten avulla. Esimerkit ovat energian- ja ruoantuotannosta. Makrotason näkökulmaa sovelletaan myös hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteiden arviointiin ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden jakamiseen Euroopan Unionissa vuoteen 2020. Energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen kehitystä tarkasteltiin Euroopan Unionissa (EU27) vuosina 1993 2004 maittain ja koko EU:n laajuisesti. Euroopan Unionin hiilidioksidipäästöt eivät kääntyneet laskuun tarkastellulla ajanjaksolla. Energiantuotannon hiilidioksidi-intensiivisyyden ja talouden energiaintensiteetin paraneminen eivät riittäneet kumoamaan talouden ja väestön kasvun vaikutuksia. Suomessakaan päästöt eivät laskeneet. Tutkitulla ajanjaksolla väestö kasvoi hieman, talous kehittyi vahvasti, talouden energiaintensiivisyys kyllä laski, mutta energiantuotannon päästöintensiivisyys ei parantunut lainkaan. Suomen energiantuotannon typen oksidien (NOx) päästöjen historiallista kehitystä tarkasteltiin vuosina 1950 2003. Näiden päästöjen kasvu taittui 1980-luvulla. Teknologian (NOx/energia) tehostuminen kumosi väestön ja varallisuuden kasvun vaikutuksen. Esimerkkinä ruoantuotannosta ja -kulutuksesta tarkasteltiin Suomen kirjolohen kasvatuksen typpi- ja fosforipäästöjä liittyen suomalaisten lohenkulutukseen vuosina 1980 2007. Kansainvälinen kauppa sisällytettiin analyysiin. Esimerkkitapauksen avulla käsiteltiin alueellista ympäristöongelmaa, Itämeren rehevöitymistä, ja marginaalista, mutta paikallisesti merkittävää päästölähdettä, kalankasvatusta. Suomen kalankasvatuksen ravinnepäästöt alkoivat vähentyä 1990-luvulta: väestö, varallisuus ja lohen kulutus kyllä kasvoivat, mutta kalankasvatusteknologia tehostui ja lohikalan tuonti lisääntyi merkittävästi. Päästöjä voidaan vähentää tehostamalla teknologiaa (päästöt/palvelu) ja parantamalla talouden materiaali- ja energiaintensiteettiä (dematerialisaatio). Energiantuotannon NOx-päästöintensiivisyyttä voi parantaa mm. puhdistamalla typpeä savukaasuista. Energiantuotannon rakennemuutos ja teknologiset innovaatiot ovat olennaisia sekä typen että hiilidioksidin päästöjen pienentämiseen. Talouden energiaintensiteettiä voi pienentää tehostamalla polttoaineiden polttoa ja vähentämällä energian käyttöä. Suomalaisen kalatalouden päästöjen vähentäminen teknologian avulla onnistuu vain tiettyyn rajaan saakka, sillä kasvatuskalan biologisten ominaisuuksien rajat tulevat vastaan. Kotimaisen kalatalouden päästöjen vähentäminen lisäämällä ulkomaisen lohen tuontia puolestaan siirtää kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia Suomen ulkopuolelle. Teknologian tehostamisen ja dematerialisaation ohella päästöjen vähentämiseen tarvitaan todennäköisesti muitakin näkökulmia. Energiajärjestelmässä kiertävien ravinteiden kokonaismäärää vähentämällä voidaan vaikuttaa välillisesti myös päästöjen määrään. Lohenkasvatuksen ravinnekiertoja voidaan sulkea korvaamalla kalarehun sisältämää tuontikalaa kotimaisella kalalla. Erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentäminen tulevaisuudessa on haastavaa. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vaadittava dematerialisaatio ja energiantuotannon päästöintensiivisyyden pienentäminen tulee olla voimakasta. Ilmastonmuutoksen hillinnässä myös esimerkiksi metsänielujen rooli tulee ottaa huomioon. Lisäksi väestökysymykset ja bruttokansantuotteen kasvu tulee ottaa huomioon, kun tarkastellaan päästöjen vähentämistä. Ilmastopolitiikka on vaikuttanut päästöjen vähentämiseen vasta suhteellisen vähän aikaa, ja tehokkaita toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan nyt nopeasti. Ympäristöpolitiikan tulee olla kattavaa liittyen tuotantoon ja ympäristövaikutuksiin, jotta päästövuodot saadaan estettyä. Menetelmänä tutkimuksessa käytettiin ImPACT-dekompositioanalyysiä (IPAT-identiteetti). ImPACT-dekompositioanalyysi on yksinkertainen ja selkeä menetelmä päästöjen muutosten syiden tarkasteluun makrotasolla. Tilastoja yleisesti tunnetuista makroindikaattoreista on usein hyvin saatavilla. Menetelmä on myös läpinäkyvä. Menetelmää sovellettiin tässä tutkimuksessa onnistuneesti globaaleihin ja paikallisiin ympäristöongelmiin, lyhyisiin ja pitkiin aikasarjoihin. Tutkimuksen mukaan makro-indikaattoreiden käyttö soveltuu hyvin myös kansainvälisten päästövähennystavoitteiden arvioimiseen ja asettamiseen. Väestön ja varallisuuden kasvun huomioon ottaminen on erityisen tärkeää asetettaessa kansainvälisiä ympäristötavoitteita. Makrotason tarkastelu on kuitenkin karkea, ja ennustuksiin liittyy paljon epävarmuutta. ImPACT-yhtälö perusmuodossa ottaa huomioon palveluiden kulutuksen taloudellisen intensiteetin ja palveluiden päästöintensiivisyyden. Mitä useampaan muuttujaan ImPACT-yhtälö jaetaan, sitä yksityiskohtaisempaa tietoa muutostekijöistä saadaan. Kalankasvatusesimerkki osoitti hyvin, miten tuotannon ulkoistaminen vaikuttaa kotimaassa syntyviin päästöihin. Kansainvälinen kauppa tuleekin aina ottaa huomioon vastaavissa analyyseissa

Impact of a climate network : The role of intermediaries in local level climate action

Highlights • The impact of an intermediary network on local greenhouse gas emissions was studied. • Econometric analysis showed that joining a climate network can lower local emissions. • 40 interviews revealed how networks enhance systematic and relevant actions. • Networks can provide expert and peer support and legitimize local climate action.Local governments have set highly ambitious greenhouse gas emission reduction targets on a strategic level, in some cases influenced by intermediary networks. Yet, the quantitative impacts of climate strategies or the sharing of best practices on emissions still remain largely unknown. The aim of this study was to examine the impact of an intermediary network on municipal greenhouse gas emissions. This was done through an econometric analysis of the emissions of municipalities that are members of the Finnish Hinku (Towards Carbon Neutral Municipalities) network, and through comprehensive qualitative interviews conducted in 40 of those municipalities. Our quantitative results show that Hinku network membership has successfully led to the lowering of greenhouse gas emission levels in participating municipalities. The qualitative interviews suggest that this is due to systematic local level climate work, enhanced by network membership. The network functions as an intermediary in two ways: by providing expertise and enabling peer-support. In addition, it has also succeeded in legitimising local level climate action. Ambitious local level climate action can also affect the ambition of national climate policy, which in turn may reflect on the amount resources allocated to local climate action

Transition towards Circular Economy in the Food System

Growing population and increased demand for food, inefficient resource use and food distribution, environmental impacts, and high rates of food wasted at all stages of the food system are all calling for transition towards more sustainable practices. In this article we apply the concept of circular economy to the case of a sustainable food system. Furthermore, we explore the transition towards a circular food system through the lens of socio-technical transition theory towards sustainability. We discuss challenges and potential solutions for the production stage (focusing on nutrient flow), the consumption stage (focusing on meat consumption), and food waste and surplus management and prevention.Peer reviewe

Assessing biodiversity impacts in life cycle assessment framework : Comparing approaches based on species richness and ecosystem indicators in the case of Finnish boreal forests

Impacts of bioeconomy on climate have been much discussed, but less attention has been given to biodiversity deterioration. One approach to assess biodiversity impacts is Life Cycle Assessment (LCA). Finland is a forested country with intensive forest industries, but only coarse biodiversity LCA methods are available. The aim of this study was to further develop and apply approaches to assess the biodiversity impacts of wood use in Finland. With the species richness approach (all taxons included), biodiversity impacts were higher in Southern than in Northern Finland but impacts in Southern and Northern Finland were lower when mammals, birds and molluscs were included. With the ecosystem indicators approach, if the reference situation were forest in its natural state, biodiversity impacts were higher than in the case where the initial state of forest before final felling was used to derive biodiversity loss. In both cases, the biodiversity impacts were higher in Northern Finland. These results were not coherent as the model applying species richness data assesses biodiversity loss based on all species, whereas the ecosystem indicators approach considers vulnerable species. One limitation of the species richness approach was that there were no reliable datasets available. In the ecosystem indicators approach, it was noticed that the biodiversity of managed Finnish forests is substantially lower than in natural forests. Biodiversity LCA approaches are highly sensitive to reference states, applied model and data. It is essential to develop approaches capable of comparing biodiversity impacts of forest management practices, or when looking at multiple environmental impacts simultaneously with the LCA framework

Circular Economy for Sustainable Development

As a new paradigm for economic development, the circular economy has significant environmental, economic and social benefits at the global scale. The circular economy concept highlights the notion of replacing the ‘end-of-life’ in current production and consumption practices by reducing, reusing, and recycling products and materials in production, distribution and consumption processes. Promoting circularity aims to accomplish sustainable development, and the circular economy has links to many of the 17 Sustainable Development Goals (SDGs) approved by the United Nations in 2015. This report is a background contribution asked by the Independent group of scientists writing the Global Sustainable Development Report (GSDR) 2019. The GSDR 2019 is the first in a series of comprehensive, in-depth Reports that will be produced every four years to inform the High-level Political Forum on Sustainable Development convened under the auspices of the General Assembly. Thus, this background report seeks to provide a condensed package on the circular economy; the concept, its history, potentials, business opportunities, management and measurement. Some of the key messages entail that moving towards a circular economy presents vast opportunities for businesses of various kind, and that increasing the material circularity of economy can also be a way to alleviate poverty. Yet, the systemic and disruptive changes required for a circular economy transition will not take place without significant changes to existing regulatory structures

Kunnan ilmastosuunnitelman toteuttamisvaihtoehdot ilmastolaissa

Tässä raportissa selvitetään vaihtoehtoisia tapoja lisätä ilmastolakiin kunnille velvoite laatia ilmastosuunnitelma. Raportissa on arvioitu ilmastosuunnitelmien nykytilaa Suomessa ja selvitetty vaatimuksia kuntien ilmastosuunnitelmille eräiden muiden maiden lainsäädännössä. Raportissa esitetään kolme vaihtoehtoa suunnitelmien sisältövaatimuksiksi sekä arvioidaan suunnitelmien laatimisen ja seurannan kustannuksia ja ehdotetun sääntelyn muita vaikutuksia. Raportissa suositellaan, että kunnat velvoitetaan laatimaan ilmastosuunnitelma, joka kattaa kuntaorganisaation oman toiminnan ilmastonmuutoksen hillintätoimien lisäksi kunnan roolin asukkaiden ja muiden toimijoiden ohjaamisessa päästöjen vähentämiseksi. Suunnitelma sisältäisi hillintätoimien toimenpideohjelman laatimisen sekä toteutuksen ja edistymisen seurannan. Lisäksi suositellaan ilmastonmuutoksen sopeutumistoimenpiteiden sisällyttämistä ilmastosuunnitelmaan. Lopuksi raportissa esitetään toimenpiteitä kuntien ilmastotyön tueksi. Toimenpide-ehdotukset sisältävät riittävän rahoituksen varmistamisen kuntien suunnitelmien laadintaa varten, kansallisesti keskitetyn kuntien päästölaskentatiedon tuotannon jatkuvuuden turvaamisen, tarkemman suunnitteluohjeistuksen tuottamisen sekä valtakunnallisen osaamisverkoston perustamisen ilmastonmuutoksen hillintä- ja sopeutumistyön tueksi

Suomen talouden materiaalivirrat vuonna 2008 ja resurssitehokkuuden tehostamisen vaikutukset vuoteen 2030

Tässä työssä tarkasteltiin Suomen kokonaismateriaalivirtoja ja eri toimialojen materiaalinkäyttöä vuoden 2008 aineistolla. Samalla tunnistettiin Suomen kansantalouden resurssien käytön kannalta keskeisimmät toimialat. Työssä tehtiin myös yleisen 10 %:n materiaaliresurssien käytön tehostumisen kokonaistaloudellinen vaikutusarviointi vuodelle 2030. Lisäksi työn alussa selvitettiin haastatteluin eri toimialojen näkemyksiä resurssitehokkuudesta ja sen parantamisen potentiaaleista. Suomen talouden raaka-ainekäytöstä vuonna 2008 yli puolet, 53 %, tulee tuonnista ja hieman alle puolet, 46 %, menee vientiin. Suomen tuonnin suurimpia materiaaliryhmiä ovat metallimalmit ja fossiiliset polttoaineet. Viennin suurin materiaaliryhmä on puuhun perustuvat tuotteet, joiden osuus viennin raaka-ainekäytöstä oli lähes neljännes. Kotimaiseen käyttöön eniten luonnonvaroja (hiekkaa ja soraa) käytettiin rakentamisessa, joko suoraan tai rakennustuotteiden kautta. Vuonna 2008 raaka-aineiden kokonaiskäytöltään suurimmat toimialat liittyivät rakentamiseen, metalli- ja metsäteollisuuteen sekä öljynjalostukseen. Tuonnin suuri osuus materiaalien kulutuksesta korostuu massa- ja paperiteollisuudessa, värimetallien valmistuksessa, raudan, teräksen ja rautaseosten valmistuksessa sekä sähkön tuotannossa. Yksi etenkin betoninvalmistuksen sekä maa- ja vesirakentamisen merkittävä tekijä materiaalinkulutuksen kannalta on maa-aineksen otto. Envimat scen-mallilla tehtiin skenaario Suomen talouden kehityksestä vuoteen 2030 (perusskenaario). Suomen bruttokansantuote kasvaa vuodesta 2010 vuoteen 2030 35 %, materiaalien suora kulutus (DMC, Direct Material Consumption) 59 %, mutta raaka-aineiden kulutus (RMC, Raw Material Consumption) ainoastaan 14 %. Materiaalituottavuus (BKT/DMC) laskee, mutta raaka-ainetuottavuus nousee 18 %. Kotimaisten luonnonvarojen otto kasvaa skenaariossa 70 %, kaksi kertaa enemmän kuin bruttokansantuote. Kasvusta kaksi kolmasosaa johtuu metallimalmien louhinnan kasvusta. Kaikilla tuotantotoimialoilla tapahtuvan 10 %:n materiaalitehostumisen kokonaistaloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin eri tehostamiskustannusten tasoilla vuonna 2030. Tehostamisinvestoinnit ovat kokonaistaloudellisesti kannattavia aina 10 vuoden takaisinmaksuaikaan asti, jonka jälkeen talouskasvu hidastuu perusskenaariosta. Kymmenen vuoden takaisinmaksuajalla bruttokansantuote kasvaa 1,9 %, mutta raaka-aineiden kulutus supistuu 10,1 %. Teollisuuden piirissä resurssitehokkuus ei vielä laajasti näy yritysten strategioissa eikä tavoitteiden asettelussa. Tiedon puute rajoittaa resurssien käytön tehostamista, joten sekä tiedon lisääminen parhaista käytännöistä että yhteistyön lisääminen yli sektorirajojen on tärkeää. Toimialasta riippuen resurssitehokkuuden parantamisen potentiaali voisi olla muutaman prosentin luokkaa tai jopa 10–20%. Yritystasolla tehostamisen hyödyt voivat olla rahassa mitattuna vieläkin suuremmat. Tehokkain tapa vähentää luonnonvarojen käyttöä on vähentää prosesseihin sisään meneviä panoksia ja lisätä suljettuja materiaalikiertoja. Materiaalin suora vähentäminen ei kuitenkaan riitä resurssitehokkuuden saavuttamiseen, tarvitaan muitakin resurssitehokkuutta tukevia toimenpiteitä, jotka liittyvät mm. lainsäädäntöön, tuotesuunnitteluun, materiaalien kierrättämiseen ja kulutustottumuksiin

Kohti hiilineutraalia kuntaa: ilmastoverkoston vaikutus kunnan ilmastotyöhön ja päästöihin

Kunnilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Yhä useampi kunta on asettanut itselleen merkittäviä päästövähennystavoitteita. Tavoitteilla ja suunnitelmilla nähdään olevan tärkeä rooli kansallisen ilmastopolitiikan toteuttamisessa. Kuntien strategioiden yhteyttä päästövähennyksiin on ollut kuitenkin vaikea osoittaa. Edes lisääntyneen ilmastotyön yhteyttä päästövähennyksiin ei ole pystytty suoraan todentamaan. Tässä työssä selvitettiin Kohti hiilineutraalia kuntaa (Hinku) -verkoston vaikutusta kuntien kasvihuonekaasupäästöihin, aurinkosähkön käyttöönottoon ja kuntien ilmastotyöhön. Verkostoon liittyneet kunnat pyrkivät saavuttamaan 80 prosentin kasvihuonekaasupäästövähennyksen vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 päästöihin. Työssä tarkasteltiin Manner-Suomen kuntien päästökehitystä tilastollisella analyysillä, jossa useita muun muassa kuntien rakenteeseen, energiajärjestelmään ja maantieteeseen liittyviä tekijöitä kontrolloitiin niin, että Hinku-verkoston vaikutukseen päästiin käsiksi. Tämän lisäksi haastateltiin 40 ennen vuotta 2019 verkostoon liittyneen Hinku-kunnan edustajat. Haastatteluissa kysyttiin Hinku-verkoston roolista kunnan ilmastotyössä. Lisäksi kysyttiin kuntien kohtaamista ilmastotyön haasteista ja onnistumisista, sekä eri toimijoiden rooleista kunnan ilmastotyössä. Työn tulokset osoittavat, että Hinku-verkoston jäsenyydellä ja kunnan kasvihuonekaasupäästöjen välillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Analyysin mukaan Hinku-verkostoon liittyminen pienentää kunnan päästöjä, niiden ollessa noin 3,1 prosenttia alemmalla tasolla kuin mitä ne olisivat ilman Hinku-verkostoa, kun muut päästöihin vaikuttavat tekijät on huomioitu. Hinkuun liitytään kunnanvaltuuston päätöksellä, usein aktiivisen kunnan avainhenkilön tai verkostoa koordinoivan Suomen ympäristökeskuksen edustajan kannustuksesta. Haastattelujen mukaan johdon sitoutuminen on ollut tärkeää. Usein verkostoon liittyminen on ollut luonnollinen jatkumo kunnassa jo tehdylle ilmastotyölle, mutta liittyminen on voitu nähdä myös uutena avauksena tai imagoa nostattavana tekijänä. Haastattelujen mukaan verkostolta on saatu motivaatiota, inspiraatiota ja vertaistukea. Lähes puolessa haastatelluista kunnista verkoston kautta saatu asiantuntijatuki koettiin arvokkaaksi. Verkostolta oltiin saatu myös viestintätukea ja medianäkyvyyttä. Muutamassa kunnassa Hinkun myötä kunnan strategioihin oltiin lisätty ilmastotyön kirjauksia, joskin monissa kunnissa konkreettiset toimenpiteet olivat lähteneet liikkeelle hitaasti. Ilmastotyön haasteina oli koettu muun muassa organisaatiomuutosten ja henkilövaihdosten vaikutukset Hinku-työn eteenpäin viemiseen, sekä niukat taloudelliset resurssit. Konkreettisia ilmastotoimia oli toisaalta edistänyt se, että niitä oli voitu perustella päättäjille Hinku-jäsenyydellä. Kuntien edustajista 60 prosenttia koki, että Hinku-verkostoon liittyminen on edistänyt päästövähennyksiä konkreettisten toimenpiteiden kautta. Haastattelujen mukaan tärkeimpien konkreettisten toimien joukossa on ollut muun muassa energiantuotantoon, rakennusten energiatehokkuuteen, liikenteeseen ja aurinkosähköön liittyviä toimia. Hinku-kunnat eroavat keskenään suuresti ilmastotyön suunnitelmallisuudessa ja toimeenpanossa. Tässä työssä tunnistetut, ilmastotyössä onnistuneiden kuntien käyttöön ottamat toimenpiteet liittyvät käytännössä kunnan johdon sitoutumiseen, henkilöstön aktiivisuuteen ja työn riittävään resurssointiin. Onnistumisia on koettu, kun ilmastotyö on jalkautettu läpi toimialojen, kokemuksia on vaihdettu, ja ilmastotyöhön on osallistettu useita eri toimijoita. Työn tulosten perusteella Hinku-verkoston keskitetylle tuelle ja kuntien yhteistoiminnalle voidaan suunnitella uusia toimintamalleja

Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys

Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n Pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys (PITKO) -selvityksen keskeinen tavoite oli arvioida, mikä on Suomelle sopiva kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite vuodelle 2050 ja mitkä ovat keskeiset toimialakohtaiset etenemisvaihtoehdot tavoitteen saavuttamiseksi. Arvioiden lähtökohdaksi asetettiin biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen ministerityöryhmän linjausten mukaisesti, että Suomi vähentää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjään 85–90 % vuoden 1990 tasoon verrattuna. Maankäyttösektorille (ns. LULUCF) ei sen sijaan asetettu erillistä tavoitetta, vaan päästöistä ja nieluista (poistumista) koostuva kokonaispäästökehitys arvioitiin laskelmien tuloksena. Tulosten mukaan Suomi voi saavuttaa 85–90 %:n päästövähennystavoitteen vuonna 2050 erilaisia polkuja pitkin. Kriittisiä tekijöitä ovat energian käytön tehostuminen yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, uusiutuvan energian merkittävä lisäys, energiajärjestelmän sähköistyminen sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) käytettävyys bioenergian ja teollisuuden prosessien yhteydessä. Kaikissa poluissa BKT:llä mitatun taloudellisen hyvinvoinnin arvioitiin kasvavan, ja teknologisen kehityksen vaikutus oli kasvun tärkein ajuri. Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden tarkastellusta polusta ja metsänielun epävarmuuksista riippuen joko ennen vuotta 2040 tai vasta sen jälkeen. Päästöjen vähentämisen lisäksi metsien hiilinielujen ylläpitäminen ja vahvistaminen ovat tärkeässä roolissa ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi