Sosioekonominen asema työhön sitoutumisen määrittäjänä? : Nuorten aikuisten työhön sitoutuminen 2000-luvun Suomessa

Tutkimus käsittelee päätoimisesti palkkatyössä olevien 20–34-vuotiaiden nuorten aikuisten työhön sitoutumista. Tutkielman pääasiallinen tutkimuskysymys on, onko sosioekonominen asema yhteydessä päätoimisesti palkkatyössä olevien nuorten aikuisten työhön sitoutumiseen. Lisäksi tarkastellaan millainen kyseinen yhteys on, sekä tapahtuuko siinä muutoksia kun muut yksilölliset taustatekijät (sukupuoli, ikä, koulutus, tulot, työsuhteen luonne) sekä psykososiaaliset työolotekijät vakioidaan. Toinen tutkimuskysymys liittyy nuorten aikuisten työhön sitoutumisessa 2000-luvun aikana mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin. Pohjana tutkimukselle on ajankohtainen keskustelu liittyen työurien pidentämiseen sekä nuorten ikäluokkien työmotivaatioon. Hypoteesina aikaisemman tutkimuksen perusteella on, että korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista. Tutkimuksen vasteena on niin sanottu lottokysymys. Lottokysymyksellä pyritään kartoittamaan, mitä vastaaja tekisi työskentelyn suhteen sellaisessa kuvitteellisessa tilanteessa, että hänen ei olisi pakko jatkaa työntekoa ylläpitääkseen hyvää elintasoa. Vaste on uudelleenluokiteltu kolmiluokkaisesti niin, että henkilö joko lopettaisi työnteon kokonaan, vähentäisi sitä, tai jatkaisi työntekoa totutulla tavalla, vaikkei siihen olisi enää taloudellista tarvetta. Tutkimuksen aineistona ovat Tilastokeskuksen työolotutkimukset vuosilta 2003, 2008 ja 2013. Työolotutkimuksen tiedonkeruu toteutetaan käyntihaastatteluna Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä viiden vuoden välein. Tässä tutkimuksessa kaikkien kyseisten kyselyvuosien aineistot yhdistetään yhdeksi aineistoksi. Yhdistämisen sopivuuden varmistamiseksi testataan mahdolliset yhdysvaikutukset valittujen muuttujien ja kyselykierrosmuuttujan sekä sukupuolen välillä. Tutkimusaineisto rajataan pitämään sisällään kaikki 20–34-vuotiaat vastaajat, jotka ilmoittavat pääasialliseksi toiminnakseen ansiotyön (N=2982). Pääasiallisen selittävän muuttujan, eli sosioekonomisen aseman yhteyttä työhön sitoutumiseen tarkastellaan multinomiaalisella logistisella regressiolla. Analyysit suoritetaan Stata 11 ja 12 tilasto-ohjelmistoilla käyttäen mlogit–komentoa. Analyyseissa tarkastellaan sosioekonomisen aseman yhteyttä työhön sitoutumiseen niin, että muut yksilölliset taustatekijät, sekä työtyytyväisyyteen vaikuttavat psykososiaaliset työolotekijät vakioidaan. Analyysit suoritetaan erikseen miehille ja naisille. Tuloksena on, että sosioekonominen asema on yhteydessä nuorten aikuisten työhön sitoutumiseen oletetulla tavalla, eli korkeampi sosioekonominen asema ennakoi korkeampaa työhön sitoutumista. Osa havaitusta yhteydestä selittyy kuitenkin muiden yksilöllisten taustatekijöiden seurauksena sekä psykososiaalisten työolotekijöiden välityksellä. Yhteys on myös erilainen naisilla ja miehillä. Työhön sitoutumisessa on tapahtunut muutoksia 2000-luvun aikana niin, että naisten työhön sitoutuminen vaikuttaisi vähentyneen tutkimusajanjakson aikana. Miehillä samanlaista yhteyttä ei ole havaittavissa, mutta miesten ikäluokittaisissa työhön sitoutumisissa on tapahtunut muutoksia niin, että vuonna 2013 nuorimmasta ikäluokasta erityisen suuri osa olisi valmis lopettamaan työnteon kokonaan 2000-luvulla tapahtuneet muutokset kaipaisivat lisätutkimusta liittyen siihen, johtuuko työhön sitoutumisen väheneminen kenties heikon taloudellisen tilanteen aiheuttamasta pessimismistä vai voiko taustalla olla kohorttiefektiä. Sosioekonomisen aseman yhteys työhön sitoutumiseen on osittain johdettavissa psykososiaalisten työolotekijöiden kautta, joten työnantajat voisivat kyseisiin tekijöihin vaikuttamalla saada nuoret palkansaajat kenties paremmin sitoutumaan työelämään. Etenkin autonomialla ja etenemismahdollisuuksilla oli suuri merkitys työhön sitoutumisen kannalta, joten niihin kannattaisi kiinnittää huomiota

Nuorten aikuisten toimintakyvyn väestöryhmittäiset erot

Toimintakyvyn tutkimuksessa tarkastellaan usein ikääntyneiden toimintakykyä, mutta jo nuorilla aikuisilla on havaittavissa toimintakyvyn rajoitteita ja väestöryhmien välisiä eroja toimintakyvyssä. Tutkimuksessa selvitettiin nuorten aikuisten toimintakykyä eri ulottuvuuksilla, toimintakyvyn rajoitteiden kasautumista sekä näiden väestöryhmittäisiä eroja. Aineistona oli Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) 20–34-vuotiaat vastaajat vuosilta 2012 ja 2013 (8070 vastaajaa, vastausprosentti 37). Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia, logistista regressioanalyysia, luottamusvälejä ja ikävakiointia. Nuorilla miehillä oli naisia parempi liikkumiskyky. Psyykkisen toimintakyvyn rajoitteet olivat molemmilla sukupuolilla toimintakyvyn ulottuvuuksien rajoitteista yleisimpiä. Sosiaalisen toimintakyvyn rajoitteet olivat miehillä naisia yleisempiä. Työkyvyssä ja päivittäisistä toimista suoriutumisessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja miesten ja naisten välillä. Seitsemällä prosentilla vastaajista oli rajoitteita vähintään kolmella viidestä toimintakyvyn ulottuvuudesta. Sekä yksittäisten toimintakyvyn ulottuvuuksien rajoitteet että rajoitteiden kasautuminen olivat yhteydessä vähäiseen koulutukseen ja toimeentulovaikeuksiin. Avioliitossa olevilla rajoitteiden kasautuminen oli muita vähäisempää. Naisilla työllisillä, kotiäideillä ja opiskelijoilla oli toimintakyvyn rajoitteiden kasautumista harvemmin kuin työttömillä ja työvoiman ulkopuolisilla. Vaikka nuorten aikuisten toimintakykyongelmat ovat vielä suhteellisen harvinaisia, on väestöryhmien välillä havaittavissa merkittäviä eroja toimintakyvyssä ja toimintakykyrajoitteiden kasautumista tietyille väestöryhmille. Tulevien vuosien terveys- ja hyvinvointierojen vähentämiseksi nuorten aikuisten toimintakykyerojen kaventamiseen tulisi kiinnittää huomiota. Abstract Socio-demographic differences in functional ability among young adults in Finland Studies concerning functional ability often focus on ageing employees and senior citizens. Nevertheless, limitations in functional ability exist also among young adults and studies has shown that occurrence of limitations might be associated with socio-demographic characteristics. The aim of this study is to examine 1) whether there are limitations in different dimensions of functional ability among young adults in Finland; 2) whether the limitations on several dimensions cumulate on same persons; and 3) whether there are differences between socio-demographic groups regarding functional ability. Data of Regional Health and Wellbeing Study (ATH) 2012-2013 include 8,070 young adults aged 20-34. The response rate was 37%. Analysis methods included cross tabulation, logistic regression analysis and confidence intervals. Age standardization and sample weights were applied. Physical functional ability was better among men than among women. Among both men and women, limitations in psychological functional ability were most common out of all functional dimensions. Limitations in social functional ability were more common among men than women. There were no differences between men and women in ability to work or capacity to perform daily chores. Seven percent of all respondents had limitations on at least three out of five dimensions of functional ability. Both the occurrence and the accumulation of limitations in functional abilities were associated with lower level of education and financial problems. Married respondents were less likely to have accumulations of limitations. Among women, employees, students and housewives had less accumulation of limitations than unemployed women or women outside the labour force. Although limitations of functional ability are relatively rare among young adults, the results show that there are significant differences in both occurrence and accumulation of limitations between socio-demographic groups. It is essential to identify the most vulnerable socio-demographic groups among young adults in order to prevent widening gaps in health and wellbeing in future

Health workforce demography: a framework to improve understanding of the health workforce and support achievement of the Sustainable Development Goals

The ambition of universal health coverage entails estimation of the number, type and distribution of health workers required to meet the population need for health services. The demography of the population, including anticipated or estimated changes, is a factor in determining the 'universal' needs for health and well-being. Demography is concerned with the size, breakdown, age and gender structure and dynamics of a population. The same science, and its robust methodologies, is equally applicable to the demography of the health workforce itself. For example, a large percentage of the workforce close to retirement will impact availability, a geographically mobile workforce has implications for health coverage, and gender distribution in occupations may have implications for workforce acceptability and equity of opportunity. In a world with an overall shortage of health workers, and the expectation of increasing need as a result of both population growth in the global south and population ageing in the global north, studying and understanding demographic characteristics of the workforce can help with future planning. This paper discusses the dimensions of health worker demography and considers how demographic tools and techniques can be applied to the analysis of the health labour market. A conceptual framework is introduced as a step towards the application of demographic principles and techniques to health workforce analysis and planning exercises as countries work towards universal health coverage, the reduction of inequities and national development targets. Some illustrative data from Nepal and Finland are shown to illustrate the potential of this framework as a simple and effective contribution to health workforce planning.</p